SLU:n ja Ruralian väkeä kuvattuna SLU:n Uumajan kampuksen pääovella. Edessä keskellä punaisessa paidassa vierailun kokoonkutsuja Gun Lidestav. Kuva: Henri Karmehag.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti on tehnyt jo vuosia yhteistyötä maailman parhaimpiin lukeutuvan Ruotsin maatalousyliopiston, Sveriges lantbruksuniversitetin, (SLU) Uumajan yksikön kanssa.
Erityisen vilkasta yhteistyö on ollut Ruralian Anne Matilaisen ja SLU:n Gun Lidestavin välillä, joiden molempien juuret ovat metsätieteissä. Nämä kaksi asiantuntijaa ovat vierailleet toistensa luona Merenkurkun molemmin puolin useita kertoja lyhyempien tai pidempien työrupeamien puitteissa. Yhteistyön pohjalta on syntynyt niin yhteisiä hankkeita kuin julkaisujakin.
Lidestav ja Matilainen organisoivat huhtikuussa kaksipäiväisen vierailun, jonka tarkoituksena oli luoda pohjaa uusille yhteistyösuhteille tutkimus-, opetus- ja kehittämistoiminnassa.
Matkalle Ruralian Seinäjoen yksiköstä lähti viiden hengen delegaatio johtaja Sami Kurjen johdolla. Uumajassa SLU:n toimintaa esitteli kahden päivän aikana kaikkiaan parikymmentä kokenutta asiantuntijaa dekaanista tutkijoihin ja yliopistollisiin aluekehittäjiin. Myös Uumajan yliopiston maantieteen laitoksen edustajan tapaaminen kuului ohjelmaan.
Suuri ja monialainen SLU
Uumaja, jossa vierailimme, on yksi SLU:n kampuksista. Muita ovat muun muassa pääkampus Ultunassa Uppsalan lähellä sekä Etelä-Ruotsissa sijaitsevat Alnarp ja Skara.
SLU toimii suoraan Maaseutuasioiden ja infrastruktuurin ministeriön alaisuudessa. Tässä suhteessa se muistuttaa Suomen Luonnonvarakeskusta, joka toimii maa- ja metsätalousministeriön toimialalla. Toisin kuin Luonnonvarakeskuksella SLU:lla on kuitenkin myös opetuksellisia tehtäviä, joita se hoitaa neljässä tiedekunnassa.
Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan verrattuna opetus on kuitenkin pienemmässä roolissa. Toiminnan pääpainopiste on tutkimuksessa. Esimerkiksi Uumajan yksikössä opetukseen allokoitiin vain kuudesosa vuosittaisesta budjetista.
Toisaalta myös opiskelijamäärät ovat pieniä. Tämä mahdollistaa huippututkimuksen lisäksi myös huippuopetuksen: Uumajan kampuksella yhtä opettajaa kohden oli yksi opiskelija. Uumajan yliopiston puolella tilanne oli heikompi. Opiskelijoita opettajaa kohden oli yli kymmenkertainen määrä.
Yliopistokoulutuksen tulevaisuus huolestuttaa myös Ruotsissa
Maatalous-metsätieteiden opintojen pariin hakeutuvien opiskelijoiden lähtövalmiudet puhuttivat SLU:ssa. Ala ei houkuttele, vaikka työllisyysnäkymät ovat hyvät. Esimerkiksi metsätieteisiin pääsivät Uumajassa sisään kaikki hakijat. Yliopistossa onkin suunniteltu opiskelijoiden sisäänottomäärien pienentämistä kilpailun ja opiskelijoiden tason parantamiseksi.
Suomeen verrattuna suunnitelma tuntuu nurinkuriselta. Meillähän on tavoitteeksi asetettu tutkintomäärien merkittävä lisääminen, jotta takamatka korkeakoulututkinnon suorittaneiden nuorten aikuisten määrässä saataisiin kurottua umpeen.
SLU:n aula- ja porrastiloissa oli esillä maaseutuun sekä maa- ja metsätalouteen liittyviä näyttelyesineitä ja taideteoksia. Kuva: Aapo Jumppanen.
Toisin kuin Suomessa, jossa yliopisto-opintojen nähdään edelleen päätyvän maisterintutkintoon, Ruotsissa kandidaatintutkinto riittää työllistymiseen. Yksi selitys ilmiölle on se, ettei erillistä ammattikorkeakoulujärjestelmää ole. Yliopistojen kandiohjelmat vastaavat Ruotsissa myös meikäläisestä AMK-koulutuksesta. SLU:stakin saattoi valmistua esimerkiksi niin eläintenhoitajaksi kuin eläinlääkäriksikin.
Tällä hetkellä Ruotsin korkeakoulujärjestelmään kohdistuu säästöpaineita. Yliopistoja ohjataan tekemään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä keskenään. Myös tiedepolitiikan suunta ja rahoituksen painopisteet vaihtuvat nopeasti maan hallituksen vaihtuessa, minkä koettiin vaikeuttavan toiminnan pitkäjänteistä kehittämistä.
SLU:ssa näihin haasteisiin on pyritty vastaamaan ulkoisen rahoituksen hakemista tehostamalla. Tällä hetkellä muun muassa eri EU:n rahoitusohjelmista, säätiöiltä ja elinkeinoelämältä saatava rahoitus kattoi noin puolet yliopiston menoista. Ulkoisen rahoituksen hankkeita hallinnoimaan pyrittiin rekrytoimaan ammattimaisia projektipäälliköitä, joiden tehtävänä on mahdollistaa tutkijoiden keskittyminen tieteelliseen toimintaan.
Tutkimus- ja kehittämistoimintaan tutustuminen
SLU:n tutkimustoiminnassa näkyi monitieteisyys ja monipuolisuus: luonnon- ja yhteiskuntatieteitä yhdisteltiin tutkimushankkeissa ja perustutkimuksesta edettiin usein myös soveltavan tutkimuksen puolelle.
Metsänhoitomuotojen vaikutusten mallintaminen, porotalouden sovittaminen muiden maankäyttömuotojen kanssa ja sienten kasvattaminen bioetanolin tuottamiseksi sekä uudistavan luontomatkailun kehittäminen olivat esimerkkejä ensimmäisenä päivänä kuulluista tutkimushankkeista.
Toisena päivänä tutustuimme muun muassa ruuan tulevaisuuden sekä ruoka-alan innovaatio-ohjelmaan, joihin otti luonnontietelijöiden lisäksi osaa myös esimerkiksi ruokakulttuurin tutkijoita. Uumajan kampuksella oli käynnissä myös subarktisen alueen viljelykasveihin liittyvä tutkimushanke, jossa selvitettiin mahdollisuuksia lisätä ruuan tuotantoa Pohjois-Ruotsissa. Tässä hankkeessa oli myös luontevia yhteyksiä Suomen suuntaan, ovathan monet pohjoisessa Ruotsissa käytössä olevat lajikkeet alun perin Suomesta lähtöisin.
Kokoustunnelmia. SLU:n tutkijat kuvassa pääosin oikealla ja ruralialaiset vasemmalla puolella pöytää. Kuva: Aapo Jumppanen.
Hieman Kokkolan eteläpuolella sijaitseva Uumaja kuuluu vahvasti Ruotsin Lappiin, joka ulottuu selvästi Suomen Lappia etelämmäksi. Pohjoinen ulottuvuus näkyi myös tutkimustoiminnassa. Saimme kuulla mm. saamelaisten perinteiseen ruokavalioon liittyvästä tutkimushankkeesta sekä Vindel-joen laaksoon muodostetun saamelaisiin ja porotalouteen monin sitein kytkeytyvästä Unescon Vindelälven-Juhttatahkkan biosfäärialueella toteutettavasta kehittämishankkeesta. Siinä luonnontieteiden lisäksi olivat vahvasti edustettuina myös kulttuuriperinnön ja elinkeinoelämän tutkimus- ja kehittäminen.
Yhteistyön paikkoja maaseudun kehittämisessä?
Parin päivän vierailun pohjalta SLU:n ja Ruralia-instituutin yhteistyömahdollisuudet vaikuttavat sangen luontevilta esimerkiksi ruoka-, metsä- ja matkailualoilla sekä maaseudun yhteiskunnallis-kulttuurisessa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Harvaan asuttujen ja ilmastoltaan karujen pohjoisten maaseutualueiden haasteet niin ekologisen, sosiaalisen kuin taloudellisenkin kestävyyden näkökulmista, kun ovat maissamme loppujen lopuksi sangen samankaltaisia.
Kenties jo seuraaviin kansainvälisiin hankehakemuksiin lähdetään yhteistyössä uusien uumajalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa.
Aapo Jumppanen
yliopistotutkija
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti
