Moniaistisuutta ja monikulttuurisuutta kokeilemassa

HY+:n järjestämissä Tunnista hyvä -koulutuksessa ja Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarvitsijoina ‑koulutuksessa (Moninaisuuden rikkaus opetuksessa) annettiin opettajille välitehtävänä haaste tehdä omassa työyhteisössään projekti, jossa hyödynnetään moniaistisuutta ja elämyksellisyyttä.  Tarkoituksena oli edistää yhteisöllisyyttä, monikulttuurisuutta ja oppimista projektilla, joka soveltuisi koulun arkeen. Tehtävään annettiin hyvin vapaat kädet.

Taustalle ja esimerkiksi tehtävänannolle esiteltiin Laureassa kehitetty Aistien-tila-konsepti (Räty et al 2015). Moniaistista tilaa voi käyttää opetuksessa kahdella eri tavalla. Ensinnäkin tila voi olla elämyksellinen oppimisympäristö, jossa on elementtejä eri aisteille: katseltavaa, tunnusteltavaa, haisteltavaa ja maisteltavaa. Elämyksellinen ympäristö innostaa oppimaan. Tila voi myös rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Tutut tuoksut tai esineet tuovat mielleyhtymiä ja positiivisuutta oppimiseen (esim. Sava 1998; Barenholtz 2014).  Eri aistikanavien kautta tulevat viestit vahvistavat toisiaan ja tukevat oppimista (esim. Shams & Seitz 2008; Jubran 2012).

Toisaalta Aistien-menetelmässä on kyse moniaistisen tilan rakentamisprosessista. Kun opiskelijat rakentavat tiloja itse, prosessi auttaa heitä pohtimaan, mikä on ilmiössä keskeistä. Tilan rakentaminen on luova prosessi, jossa tarvitaan tietoa ilmiöstä ja toisaalta käytännön taitoja. Tilan rakentaminen voi sisältää hyvin käytännöllistä käsityötä sekä toisaalta siinä voidaan yhdistää fyysistä ja virtuaalimaailmaa. Tilan suunnittelu ja toteuttaminen edistää TVT-taitoja kuten tiedonhakutaitoja sekä kuvan, äänen ja videon käsittelyä. Moniaististen ympäristöjen rakentaminen on vahvasti yhteisöllinen prosessi, jossa keskustellen pohditaan, mikä ilmiössä on tärkeää.

Monikulttuurisuutta tilan avulla voi edistää monella tavalla. Ensinnäkin tilan avulla voidaan tuoda erilaisia kulttuuritaustoja näkyviksi. Julkisessa tilassa kuten koulussa oleva ”oman kulttuurin tila” voimaannuttaa ja tukee yhteisöön kuuluvuuden tunnetta. Toisaalta tilojen rakentaminen auttaa pohtimaan, mikä omassa kulttuurissa tai kotikulttuurissani on tärkeää ja mitä siitä haluaa kertoa muille. Tilan rakentaminen yhdessä on konkreettista toimintaa, jossa tarvitaan erilaisia taitoja. Parhaimmillaan maahanmuuttajaoppilas voi toimia asiantuntijana ja antaa omaa erikoisosaamistaan prosessissa. Tilaa rakentaessa ja valmista tilaa esitellessä kouluun voi kutsua myös lähiyhteisöä tai perheenjäseniä. Oppilaat osallistetaan, jotta he saisivat valmiuksia toimia aktiivisesti tasa-arvoisen yhteiskunnan saavuttamiseksi (Banks 2005).

Aistien-tilan rakentamisen tavoitteena on, että työskentely antaa oppilaille tulevaisuuden taitoja, kuten

  • tavan ajatella (luovuus ja innovaatio, kriittinen ajattelu ja ongelmanratkaisu, oppimaan oppiminen, metakognitiiviset taidot)
  • tavan työskennellä (kommunikaatio ja yhteistyö)
  • työvälineiden hallintaa (informaation lukutaito, ICT-lukutaito)
  • toimimisen kansalaisena maailmassa (globaali ja paikallinen kansalaisuus, elämä ja työura, kulttuuritietoisuus ja sosiaalinen vastuu) (Binkley et al 2012).
tavoitteet
Aistien-projektin tavoitteet

Taustaa

Aistien-menetelmää on kehitetty Laurea-ammattikorkeakoulussa vuodesta 2007. Alun perin ajatuksena oli antaa maahanmuuttajille hetkeksi kokemus ”palata” omiin tuttuihin ja turvallisiin maisemiin ja toisaalta antaa suomalaisille mahdollisuus vierailla maahanmuuttajien luona. Ikään kuin vaihtaa tilassa rooleja.

Myöhemmin on korostunut yhdessä tekeminen. Tilaa on käytetty yhteisöllisesti maahanmuuttajien ja sosionomiopiskelijoiden yhteisiin projekteihin. Tarkoituksena on ollut kehittää sosionomiopiskelijoiden monikulttuurisia valmiuksia sekä toisaalta antaa maahanmuuttajille mahdollisuus pohtia omaa identiteettiään ja kertoa omasta taustaan. Tilasta ei tehdä näyttelyä vaan se on kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen innostava tila.

Laureaan rakennettiin vuonna 2009 kiinteä Aistien-tila, jossa datatykeillä voidaan heijastaa koko seinän kattava maisemakuva kahdelle tai kolmelle seinälle. Lisäksi tilassa on hyvä äänentoistojärjestelmä, verhotangot, sekä pieni varasto elämyksellisille tavaroille. Lisäksi Laurealla on kaksi liikuteltavaa Aistien-tilaa, joiden avulla tilan voi viedä myös muualle.

Kymmenen vuoden aikana on saatu paljon kokemusta tilan monipuolisista käyttömahdollisuuksista.  Moniaistista tilaa on Laurean lisäksi kokeiltu muun muassa Helsingin yliopiston opettajankoulutuksessa sekä avoimena oppimisympäristönä kirjastoissa sekä erilaisten yhdistysten, kuten Hämeen Kylien ja SPR:n toiminnassa. Toisaalta lisääntyvä maahanmuuttajien määrä kouluissa ja ilmiöpohjaisen oppimisen tulo opetussuunnitelmiin herättivät ajatuksen idean kokeilemisesta monipuolisemmin peruskouluissa. Tähän HY+:n kurssit antoivat oivan mahdollisuuden.

Mitä saatiin aikaan?

Vuosina 2016–2018 koulutuksiin osallistuneet opettajat ovat kokeilleet moniaistista tilaa erilaisissa projekteissa. Keväällä 2018 esiteltiin yhdeksän eri toteutusta, joita oli toteutettu erityisesti monikulttuurisuuden edistämiseksi.

Yksi päiväkotiin toteutettu tila tehtiin työntekijöiden voimin. Tarkoituksena oli, että Peppi Pitkätossun satumaailmassa innostetaan lapsia sadun maailmaan.

Tutustu Peppi Pitkätossun aistihuoneeseen.

Useimmat kokeilut suunniteltiin ja toteutettiin yhdessä oppilaiden kanssa. Teema valittiin erilaisista vaihtoehdoista äänestämällä.  Lähtökohtana oli yleensä opettajan antama teema, kuten eri kulttuurit, lempipaikka tai lukuvinkiksi sopivat kirjat. Yhdessä pohdittiin, mikä olisi tila, jossa viihdyn. Mikä on oma lempipaikkani?  Mikä olisi turvallinen tila? Millaisessa tilassa olisi rentouttavaa olla? Näiden mietteiden pohjalta ajatukset konkretisoitiin ja yhdessä rakennettiin rantamaisemia, pieniä majoja ja turvallisia tiloja luokkatilaan.

Elämyksellisyyttä saatiin myös äidinkielen tai S2 -kielen opiskeluun, kun tehtiin moniaistista kirjavinkkausta, moniaistinen lukunurkkaus sekä yhteen päiväkotiin Peppi Pitkätossun satumaailma.

Monikulttuurisuutta edistettiin muun muassa erilaisia ruokakulttuureja esittelemällä sekä yksittäiseen kulttuuriin liittyviä tiloja rakentamalla. Identiteettineuvottelua, oman kulttuurin pohtimista ja iloista yhdessäoloa edisti yhdessä koulussa valmistavan ryhmän afgaaninuorten rakentama oman kulttuurin tila.

Valmista moniaistista tilaa ei ollut missään koulussa, joten tilat jouduttiin toteuttamaan erilaisin luovin ratkaisuin. Tiloja rakennettiin suuria, juhlasalin kokoisia, ja hyvin pieniä kuten yksittäisen pulpetin ympärille moniaistinen piste sekä kaikkea silta väliltä. Erilaiset väliaikaiset seinämät koettiin loppujen lopuksi helpoiksi ratkaisuiksi. Tiloja rakennettiin sekä koko luokkaa tai koko koulua varten. Toisaalta rakennettiin myös pieniä tiloja osaksi luokkaa, jolloin tilaan mahtui vain yksittäinen ihminen.

Oppilaat olivat mukana keksimässä ja tuottamassa eri aisteja stimuloivia elementtejä. Kotoa tuotiin tavaroita, etsittiin maisemaksi sopivia sähköisiä kuvia tai videoita, leivottiin ja tuotiin kotoa erilaisia esineitä. Myös ohjelman suunnitteluun ja toteutukseen oppilaat osallistuivat. Useimpia tiloja käytettiin yksin tai ryhmässä rentoutumiseen ja yhdessä oloon. Tietoa ja oppimista olivat muun muassa kirjavinkkaukset sekä tieto eri kielistä ja kulttuureista.

Taustamateriaalia monikulttuurisuudesta.

Onnistumiset

Tilojen rakentelu välitehtävänä oli hauska kurkistus moniaistisuuden ja ilmiöpohjaisuuden maailmaan: projektit osoittautuivat laajaksi kirjoksi oivaltavia sovelluksia. Tärkeää oli, että tehtävä saatiin aikataulullisesti ja teemallisesti sopimaan koulun arkeen. Pohdittaessa onnistumisia todettiin, että projektit olivat innostaneet ja motivoineet oppilaita. Positiivista palautetta tuli myös työyhteisöiltä.

Yhteisöllisyyttä projekti oli edistänyt monella tasolla sekä luokassa, että kollegojen kesken. Opettaja näyttäytyi projektissa erilaisessa roolissa ja näin opittiin tuntemaan toisia paremmin. Myös koko koulun yhteisöllisyyttä edistettiin, kun oli mahdollisuus kutsua toisia luokkia käymään tilassa.

Oppilaiden yhteistyötaidot ja projektityötaidot kehittyivät. Tärkeää oli konkreettinen tekeminen ja se, että saatiin jotain näkyvää tai koettavaa aikaiseksi. Tuttu luokka oli mahdollisuus muuttaa erilaiseksi pienillä eri aisteja stimuloivilla elementeillä.

Monikulttuurisuuden näkökulmasta oli hienoa saada eri kielet näkyviksi. Tila toi myös positiivista huomiota tilojen rakentajille. Tämä oli tärkeää erityisesti sellaisille oppilaille, jotka muuten luokan arjessa olivat vähemmän esillä.

Opettajat keräsivät oppilailta palautetta projekteista. Parhaimmillaan tila onnistui antamaan onnistumisen kokemuksia:

Oma ryhmäni innostui kovasti ideasta, ja toteutimmekin hienon aistien tilan. Sain viimeksi tällä viikolla aiheeseen liittyvää positiivista palautetta opiskelijani huoltajalta, jonka nuoren valitsema tämä teemamme oli. Nuori sai tästä valtavasti itsetuntoa ja hänessä näkyi selkeä voimaantuminen projektimme myötä. Kyseessä on nuori, jonka peruskoulu on keskeytynyt vakavasta koulukiusaamisesta johtuvan masennuksen vuoksi. Nyt tämä taiteellinen nuori pääsi loistamaan projektissamme.”

”Rakennusprosessi vaikutti voimaannuttavalta. Nuoret olivat aktiivisesti mukana ja innoissaan projektista. Erityisen tärkeää identiteetin rakentumisen tukeminen on vaikeassa elämäntilanteessa oleville nuorille.”

Oppilaiden valmistelemia makupaloja

Haasteet

Projekti koettiin myös haasteelliseksi. Tila-ahtaus sekä sopivan tilan puuttuminen hankaloittivat tehtävää.

Välineiden hankkiminen oli haastavaa: mistä saada irtotykki, ritilät, kankaat, rekvisiittaa. Myös isot oppilasryhmät oli vaikea aktivoida yhdessä rakentamiseen.

Tehtävä koettiin hankalaksi toteuttaa koulun kiireisessä arjessa. Projektit eivät aina toteutuneet toivotussa mittakaavassa.  Eri aineiden välinen yhteistyö ja isompien ilmiöiden rakentaminen koettiin haasteelliseksi.

Moniaistinen tilan toteuttaminen oppilaslähtöisesti vaati herkkyyttä kuunnella reaktioita. Toisaalta moniaistista ympäristöä toteuttaessa oli huomioitava myös yliherkkyydet ja allergiat: kasvit, ruuat, tuoksut.

Toisaalta kulttuuria esitteleviä tiloja rakentaessa on vaara, että erilaisuus ja kulttuuriset stereotypiat korostuvat. Tästä käytiin kriittistä keskustelua. Joissain tilanteissa parempi onkin korostaa yhteisöllisyyden tunnetta ja toteuttaa Aistien-tila-menetelmää koko ryhmän kanssa jostain asiasta/aiheesta, joka olisi koko luokalle yhteinen.

Mitä projektista jäi  käteen?

Yksilötasolla kokeiluihin osallistuneet opettajat totesivat heränneensä ajatukseen, että elämyksellisyys on tärkeää – ja jo pienillä asioilla voidaan lisätä monikanavaisuutta oppimiseen, joka hyödyttää kaikkia oppijoita. Oli tärkeää, että projekteissa tehtiin lasten näköistä, oppijalähtöistä. Projektin ei tarvitse olla viimeisen päälle, vaan se voi myös ”epäonnistua”.

Koulutasolla kokeilu herätti huomaamaan, että yhteisöllinen toiminta rasisimin ehkäisemiseksi on tärkeää. Monikulttuurisissa tiloissa voi korostaa myös sitä, mikä on yhteistä, eikä tuoda esiin kulttuurieroja. Moniaistisia tiloja voisi hyödyntää Kodin ja koulun yhteistyöpäivänä tai koko koulun ”kulttuurit kohtaavat viikolla”. Myös eri-ikäisten oppilaiden kohtaaminen on tärkeää yhteisöllisyyden kannalta. Isommat oppilaat voivat opettaa nuoremmille esimerkiksi kieltä tai leikkejä, pelejä. Erilainen oppimisen muoto jäi varmasti mieleen niille oppilaille, jotka olivat olleet tekemässä ja toteuttamassa tilaa.

Toivomukseksi jäi, että opettajille olisi tarjolla sekä käytännön vinkkejä että ehkä puolivalmista materiaalia tilojen toteuttamiseen. Toisaalta iloittiin ajatuksesta, että ideaa voi hyödyntää monella tavalla.

Asiasta innostuttiin – toisaalta aikataulut venyivät, mikä tarkoittaa, että Aistien-tiloja syntyy vielä tämän vuoden aikana.

Kirjoittaja: Minttu Räty, TKI, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu. Kirjoittaja on toiminut kouluttajana HY+:n Kotoutuvat oppilaat erityisen tuen tarpeessa- ja Tunnista hyvä -koulutuksissa. Molemmat koulutukset ovat Opetushallituksen rahoittamia opetusalan täydennyskoulutuksia.

Lähteet

www.aistienmenetelma.net

Banks, C. A. M., Banks, C. A. M., & Banks, J. A. (2004). Multicultural education: Issues and perspectives (5th. ed ed.). New York: Wiley.

Barenholtz, E., Lewkowicz, D., Davidson, M., & Mavica, L. (2014). Categorical congruence facilitates multisensory associative learning. Psychonomic Bulletin & Review, 21(5), 1346-1352. doi:10.3758/s13423-014-0612-7

Binkley, M., Erstad, O., Herman, J., Raizen, S., Ripley, M., Miller-Ricci, M., Rumble, M., (2012). Defining Twenty-First Century Skills. In B. McGaw & E. Care (Eds), Assessment and Teaching of 21st Century Skills (pp 17-.66). New York, NY: Springer.

Jubran, S. (2012). Using multisensory approach for teaching english skills and its effect on students´ achievement at jordanian schools

Räty, M & Laurikainen, H (toim.): Aistien-menetelmällä oivalluksia oppimiseen ja kohtaamiseen. Laurean julkaisut 42

(”Aistien” – a multisensory method tool for learning and encounters)

Räty, M., Sivonen, S., Saarela, J., Laurikainen, H., Lundell-Reinilä, H., Taipale, S., et al.  Aistien-menetelmä.

(Uusittu painos 2015 , Laurean julkaisut 44) (Handbook of Aistien-multisensory method)

Sava, I. (1998). Taidekasvatus monikulttuurisessa koulussa: Ajattelua taikomon takana. Helsinki: Helsingin kaupunki.

Shams, L., & Seitz, A. (2008). Benefits of multisensory learning Tics 721

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.