Onneksi kurkkuun ja papuihin ei voi kyllästyä! (ainakaan kolmessa viikossa)

Jos tässä nyt järjestyksessä mennään edellisen postauksen jälkeisiä tunnelmia, on alku hiukan masentava. Laitoin pinaattia kasvamaan lisää, kun missasin edelliset lomareissun vuoksi. Jostain kumman syystä ne eivät oikein ole lähteneet kasvamaan. Sama homma kävi myös kotiparvekkeella tillille: ensimmäinen erä oli aivan älytön, mutta seuraavasta ei tahdo tulla kuin muutama kitukasvuinen höytyvä. Mistä tuo johtuu, sitä en tiedä.

 

Herneitä sen sijaan tuli ihan kivasti, ja niidenkin siemeniä olen tunkenut multaan aina välillä ja näyttää ihan kivasti kasvavan uutta. Onneksi niin, sillä tällä viikolla huomasin, että ensimmäiset kasvustot eivät enää jaksa oikein kasvaa taikka tehdä satoa. Arvelin näin käyvän ja laitoinkin uusia herneitä kotona kasvamaan, ja ne pääsivät laatikkoon tällä viikolla. Suomen kesä tosin saattaa loppua ennen kuin niistä satoa saa, mutta onpahan yritetty.

Pavut olivat todella iloinen yllätys! Niitä on tullut niin paljon, etten ole laskuissa pysynyt. Onneksi ne maistuvat meille kummallekin kotona. Muuten olisi saattanut tulla jopa yliannostus. Viimeksi käydessäni tiluksilla huomasin kyllä, että tahti on hidastunut ja uudet pavut eivät enää kasva niin nopeasti tai suurissa määrin.

 

 

Toinen mukava asia oli kurkkujen kasvaminen. Syön normaalistikin kurkkua tosi paljon, mutta silti ei ole tarvinnut kaupasta sitä ostaa pitkään aikaan. Kuten aiemmin mainitsin, viljelemäni lajike oli kasvihuonekurkku. Eipä tuo paljon näyttänyt laatikkoviljelystä pahastuvan. Näidenkin kohdalla näyttää satokausi tulleen vähitellen loppuunsa. Kukkia näytti vielä olevan, mutta jotenkin uskoisin, ettei kasvi enää jaksa niistä mitään tehdä.

Ensimmäistä kertaa kurkkua kasvattavana minulle jäi kyllä edelleen epäselväksi, miten estäisi kurkun käyristymisen. Muutama yksilö oli oikein hienoja ja suoria, mutta suurin osa mitä erikoisemman muotoisia.

Porkkanoista on paha sanoa vielä yhtään mitään. Tulin siihen lopputulokseen, että en tainnut harventaa niitä riittävästi, sillä noukkiessani muutaman naatin harvennustarkoituksessa olivat ne hädin tuskin tunnistettavissa porkkanoiksi. Muutaman sentin mittainen ja hyvin hyvin ohut oranssi juuri paljastivat ne porkkanoiksi, mutta ei niistä kehdannut edes kuvaa ottaa.

 

Satokausi aluillaan

Tuossa reilu viikko sitten pääsin vihdoin hieman nauttimaan sadosta. Kävin keräämässä pinaattia, jota olikin kaikkiaan pari litraa. Olin itse lähdössä seuraavana päivänä reissuun, joten en päässyt itse maistamaan niitä. Miehelleni pinaatti maistui ja tiedä sitten, oliko vain kohteliaisuus, kun hän kertoi, että oli parempaa kuin kaupan vastaavat. Sen verran oli kiire reissun päälle, että pinaateista jäi kuva ottamatta. Kylvin kuitenkin uusia siemeniä, joten parempi tuuri ensi kerralla.

Ilahduin kovasti, kun huomasin muutamien herneiden olevan valmiita. Ei tässä nyt ihan täysin omavaraiseksi voi heittäytyä, kun kaikki seitsemän palkoa oli poimittavissa. Palattuani reissusta kävin uudestaan tiluksilla ja nyt oli jo viisi lisää. Samalla huomasin, että pavuissakin oli jo alkuja. Minun silmääni näytti siltä, että papuja kyllä tulee reilusti. Toissa vuonna yritin parvekkeellani kasvattaa papuja, mutta jostain syystä tuloksena oli kokonaisuudessaan jotain kuusi palkoa.

Edellisessä postauksessa ihmettelin, kuinka kurkkua oikein pitäisi kasvattaa. En ole tästä juurikaan viisastunut, mutta jotain näemmä tein oikein, sillä hengissä tuo näytti edelleen olevan. Laittamani tukikepit olivat selkeästi avuksi, vaikka edelleenkin kurkku yrittää vallata koko laatikon ja on levinnyt esimerkiksi osin käyttämään herneiden tukikeppejä ja lankoja. Kovasti kurkku ainakin tekee kukkia ja toivottavasti myöhemmin myös jotain syötävääkin.

Porkkanat ovat myös lähteneet kasvamaan hyvin, ja olen yrittänyt harventaa tuota aivan liian tiheänä kasvavaa penkkiä. En kuitenkaan vieläkään uskalla harventaa niitä tarpeeksi (luulisin näin). Siemenet tosiaan itivät niin railakkaasti, että yhdessä kohdassa saattaa olla lomittain viisi tai kuusikin taimen alkua. Ahdistaa, kun en tiedä, mitkä niistä nyt uskaltaisi repiä pois.

Kurkunkasvattajan ongelma

Tällä kertaa hyvin lyhyt ja pikainen päivitys kasvutarinaan. Käväisin eilen tiluksilla ja havaitsin kurkun innostuneen kasvamaan aivan älyttömästi. Miksipä olisinkaan ennen sen hankintaa selvittänyt, kuinka paljon tilaa kurkku vaatii, tai edes sitä, miten ja mihin suuntaan tuo kyseinen kasvi kasvaa. Minua oli odottamassa muiden kasvien päälle levähtänyt kurkku, josta ei kyllä millään ota selvää, mihin suuntaan se haluaisi kasvaa. Tietysti olisin tässä voinut vilkaista googlesta, mitä tuolle rehulle pitää tehdä, mutta oli mukamas niin kiire, että päädyin soveltamaan. Mukanani oli pari keppiä ja langanpätkä, joiden avulla yritin sitoa oksia johonkin suuntaan. Seuraavan kerran pääsen katsastamaan tiluksia vasta vajaan viikon päästä. Nyt voin todellakin sanoa, että jännittää, mihin asti kurkku on siinä ajassa ehtinyt kasvamaan.

Kaksi viikkoa kulunut istutuksesta

Ai että, miten hankalaa on kärsimättömän ihmisen elämä. Saatuani istutukset tehtyä olen vain odottanut, milloin pääsen tiluksilleni (juuri näin mä ylpeänä kerron kaikille, jos joudun vaikka perumaan jonkun muun tapaamisen) katsomaan, miten sato kehittyy. Maltoin sentään muutaman päivän, mutta sen jälkeen oli pakko mennä käymään. No eihän siellä juuri edistystä ollut, mutta ilokseni ainakin istuttamani taimet näyttivät voivan hyvin.

Suunnilleen viikon kuluttua taimien ja siementen istutuksesta oli jo havaittavissa pientä kehitystä. Ainakin pinaatti oli lähtenyt hyvin kasvamaan.

Seuraava käynti olikin sitten varsin hämmentävä. Istutin nimittäin porkkanat siemenistä ja pussin kyljestä olin opiskellut, että niiden vähimmäisitävyys on 65 %. Ikuisena pessimistinä laitoinkin siemeniä vähän reilummin ja lopputuloksena hurja rivi pikkuruisia porkkanantaimia. Näitä pitäisi varmaankin harventaa, mutta pitäisi tietysti selvittää, missä vaiheessa tämä kannattaa tehdä. Minua nimittäin pelottaa, että huonolla tuurillani nypin penkistä pois juuri sellaisia yksilöitä, jotka olisivat menestyviä ja kokemattomuuttani jätän huonot paikalleen. Googlaamalla löysin tiedon, että harvennus on ajankohtainen, kun taimet ovat noin 3 cm mittaisia ja sopiva taimiväli on noin 5 cm. Vielä en ole tätä uskaltanut tehdä, mutta ehkä ensi viikolla. (lisää porkkanan kasvatuksesta löytyy esimerkiksi täältä: https://www.tarhuri.fi/kasvit/porkkana/)

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, olen aiemmin viljellyt vain parvekkeella ja kutakin kasvia omassa ruukussaan. Tämän vuoksi törmäsin taas uuteen ongelmaan. Ruukuissa ei yleensä kasva rikkaruohoja, vaan keskimäärin se kasvi, minkä olen sinne kylvänyt. Istutin pavun taimet ja lisäksi niiden siemeniä ja nyt huomasin jonkinlaista kasvustoa, mutta en ole varma, ovatko ne papuja vai jotain aivan muuta. Omat taimeni ovat jo niin isoja, etten pysty tunnistamaan, ovatko nuo uudet alut samanlaisia. Ei auta ehkä kuin odottaa ja katsoa, mitä niistä tulee, kun kasvavat vähän isommaksi.

Kaikista näistä ongelmista huolimatta (jotka nyt eivät ole kovin suuria) olen ihan yhtä innoissani viljelystä kuin aluksikin.

Kampusviljely 2022 vihdoinkin käynnissä

Tervehdys kaikille kampusviljelijöille ja muille viljelyhenkisille tai muuten vaan tähän blogiin törmänneille (Kiitos äiti ja ehkä Henkka!). Liityin tänä vuonna kampusviljelijöiden hallitukseen ja toimin tällä kaudella tiedottajana. Yritän herätellä henkiin kampusviljelijöiden blogikirjoittelua ja siinä samalla pitää omat pikkukasvini hengissä. Kerrostalossa asuvana minulla on kokemusta vain parvekeviljelystä, minkä vuoksi odotan innolla ja samalla suurella jännityksellä tätä kesää. Oma viljelypaikkani on Topeliassa. Toissa viikolla kävimme laittamassa viljelypaikat kuntoon ja viime viikolla sain istutettua ensimmäiset taimet ja siemenet.

Parvekkeella olen aina kasvatellut kaikki kasvit omissa ruukuissaan, joten ei ole ollut pelkoa siitä, tulevatko kasvit toimeen keskenään. Ei sillä, että olisin edes ajatellut tällaista. Saatuani tiedon viljelylaatikon saamisesta ryhdyinkin tutkimaan, mitä kaikkea kaupunkiviljelijän pitäisi tietää.
Yksi asia tuli monessa yhteydessä esille: kumppanuuskasvit. Muistan hämärästi joskus kuulleeni, että on olemassa kasveja, jotka syystä tai toisesta eivät viihdy lähellä toisiaan ja käyttävät vaikkapa toistensa ravinteita, jolloin lopputulos ei ole kummallekaan hyvä. Toisaalta taas on kasveja, jotka edesauttavat toistensa kasvua joko torjumalla tuholaisiahyönteisiä tai houkuttelemalla hyötyhyönteisiä.
(Lisätietoa kumppanuuskasveista täältä: https://www.tarhuri.fi/tarhurin-abc/kumppanuuskasvit/)
Sivustolta löytämieni tietojen avulla valitsin omaan laatikkooni kasvatettavaksi herneitä, papuja, pinaattia, porkkanoita sekä bonuksena kurkun. Kurkun tilalle oli tarkoitus laittaa kesäkurpitsa, mutta saksalaisen elintarvikeliikkeen tarjousvalikoimasta ei näitä enää löytynyt. Lisäksi tuo kurkun taimi kulkee nimellä kasvihuonekurkku. Nähtäväksi jää, onko se nimellensä uskollinen vai suostuuko se kasvamaan laatikossa.

Tosiaan ensimmäiset taimet ja siemenet pääsivät laatikkoon ja papujen ja herneiden taimien lisäksi lykkäsin sekaan samojen kasvien siemeniä kuvitellen saavani järkyttävän suuren sadon. Saa katsoa, miten käy. Vaikka olenkin jo useamman vuoden parvekkeella kasvatellut, kotoa saadun palautteen perusteella, liiankin montaa asiaa, en pidä itseäni alan ammattilaisena. Omasta mielestäni keksin loistavan apuvälineen siementen kylvöön; noutoruoan syömäpuikot (niitä on korona-aikana kertynyt useita kymmeniä). Hirveän kätevää tökkiä sellaisella multaan ja tiputella siemeniä sopivaan syvyyteen. Seuraavassa kirjoituksessa tarjolla toivottavasti hyviä uutisia. Jännittää.