Tässä blogikirjoituksessa kerromme Saila Poulterin, Arniika Kuusiston ja Heidi Harju-Luukkasen tutkimustyön taustasta tutkimuksessa Worldviews and ‘National Values’ in Swedish, Norwegian and Finnish Early Childhood Education and Care Curricula. Pohjaamme tekstin Poulterin haastatteluun. Mietinnän alla oli myös, miten Poulterin ym. tutkimuksen pohjalta olisi mahdollista lähteä etenemään aiheen tutkimisen parissa pidemälle.
Aluksi keskustelimme tutkimusaiheen valitsemisesta. Poulterin mukaan tutkimusaiheen valinta ei ole välttämättä yksinkertaista: valitseeko aihe tutkijan vai tutkija aiheen? Tässä tapauksessa aihe tempaisi tutkijan mukaansa. Opetus- ja varhaiskasvatussuunnitelmat olivat jo pidempään kiinnostaneet Poulteria. Nämä opetusta ohjaavat dokumentit kertovat varsinaisen sisältönsä lisäksi myös ympäröivän yhteiskunnan arvopohjasta: mitä lapsille halutaan varhaiskavatuksessa opettaa, mihin heitä halutaan kasvattaa?
Tutkimusryhmän jäsenet olivat toisilleen ennestään tuttuja ja heitä kaikkia yhdisti kiinnostus samaa aihetta kohtaan. Kaikki kolme olivat työskennelleet varhaiskasvatuksen alalla, kukin eri Pohjoismaassa. Näistä lähtökohdista oli luontevaa päätyä tekemään vertailevaa tutkimusta Ruotsin, Suomen ja Norjan varhaiskasvatussuunnitelmien sisällöistä. Tutkijat halusivat selvittää, miten varhaiskasvatusta ohjaavissa dokumenteissa uskontoihin ja katsomuksiin liittyvät arvot kiedotaan kansallisiksi tavoitteiksi, sekä sitä, miten uskonto tulee näissä dokumenteissa esiin ja miten sitä perustellaan.
Vasuja lukemalla ei saada suoraa tietoa varhaiskasvatuksen arjessa toteutuvista arvoista, vaan kuten Poulter totesi, asiakirjoja tutkiessa operoidaan lähinnä ideaalimaailman tasolla. Vasut, niin valtakunnallinen kuin kunnallisetkin, ja muut opetusta ohjaavat dokumentit ovat kuitenkin normatiivisia asiakirjoja, joiden sisältöihin varhaiskasvatuksessa työskentelevien tulee sitoutua. Työntekijöiden on siis noudatettava vasujen mukaista ammattietiikkaa. Myös empiirisissä tutkimuksissa on Poulterin mukaan nähty, että nämä viralliset arvot heijastuvat päiväkodin arkeen.
Oli yllättävää huomata, että ryhmämme laatima tutkimussuunnitelma arvoista ja katsomuksista varhaiskasvatuksen arjessa olisi voinut luontevasti jatkaa ja laajentaa Poulterin tekemää vertailututkimusta. Nimikkotutkijamme totesikin, että olisi mahdollisesti voinut jatkaa tutkimusta laadullisen tai etnografisen tutkimuksen keinoin. Päiväkodin henkilöstön ja lasten vanhempien haastatteleminen sekä avoimet kysymykset lomakkeilla olisivat sopineet tällaiseen tutkimukseen. Päiväkodin henkilöstö voisi myös reflektoida omia arvojaan kirjoittamalla päiväkirjaa, jonka tutkija sitten saisi lukea. Voitaisiin mahdollisesti tehdä myös etnografinen tutkimus, jossa työskenneltäisiin esimerkiksi puoli vuotta päiväkodissa keräten videoaineistoa.
Saimme hyviä vastauksia tutkimuksen suunnitteluun liittyvistä asioista koskien tutkimuksen taustaa, lähtökohtia, tutkimusongelmia ja menetelmävalintoja. Näistä Poulter mainitsi, että hän on laadullisen tutkimuksen ihminen, ja tahtoo keskittyä niihin. Teoriapohjan muodostamisessa tutkijat olivat jakaantuneet, joten kaikki eivät olleet tutustuneet kaikkeen teoriataustaan. Eettisistä ratkaisuista ja ongelmista, aikataulutuksista ja toimintasuunnitelmista emme juuri keskustelleet tässä vaiheessa, ne jäävät lopputenttiin. Tuloksista keskustelimme, mutta raportoinnista emme, sillä emme ole lukeneet tutkimusta kokonaisuudessaan, ainoastaan moodleen postatun version.
/ ARVOTYHJIÖT