Torstaina 8.2. vietettiin Suomen kirjastoseuran järjestämää, kirjastojen ilosanomaa julistavaa Lainan päivää. Tämänvuotisen Lainan päivän teema oli Lukemalla kasvaa, ja Töölön kirjastossa lukemisen vaikutuksia lapsen kasvuun käsiteltiin ihmismielen tutkimuksen merkeissä.
Psykologian tutkijatohtori Paula Virtala Lukivauva-tutkimushankkeesta kertoi kielitaidon kehityksestä vauvan kognitiossa. Ihminen prosessoi kieltä jo kohdusta lähtien, ja sikiönkin aivoihin jää muistijälkiä – oppiminen alkaa siis varhain. Jo vastasyntynyt tunnistaa äidinkielensä. Kiintoisa yksityiskohta on, että jopa vauvojen itkussa on havaittu selkeä kieliero: äidinkielen intonaatio näkyy itkun painotuksessa. Vauva oppii kieltä kuuntelemalla, ja jo vauvaiän valmiudet ennustavat tulevia taitoja.
Virtala korosti, että lapsi oppii kieltä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa; esimerkiksi videomateriaalilla ei ole samanlaista vaikutusta. Vauvoille puhumisen tapa eli ns. hoivapuhe tukee kielenoppimista siten, että siinä korostetaan tyypillisesti sanojen rajoja ja prosodia on muutenkin rikasta. Ja mitä aikaisemmin ääneen lukeminen aloitetaan, sitä enemmän hyötyä siitä on. Kuten edellisessä kirjoituksessa esitellyt lukutaitotutkijat, myös Virtala kertoi monenmoisista ääneen lukemisen hyödyistä. Niin ongelmanratkaisu, kommunikaatiotaidot kuin muutkin kognitiiviset kyvyt kehittyvät ääneen lukemisella. Lisäksi myös Virtala nosti esiin kirjatarjonnan merkityksen: mitä enemmän kotona on kirjoja ja mitä enemmän käydään kirjastossa, sitä laajempi on lapsen sanavarasto. Lainaamisen arvoinen on seuraava huomio: lukuhetki on myös vuorovaikutushetki.
Kognitiotieteilijä Sari Ylinen Helsingin yliopistosta jatkoi ihmisaivojen salojen avaamista kielenoppimisen näkökulmasta. Lukemisen kannalta olennainen oli jaetun tarkkaavuuden ajatus: lapsen ja aikuisen lukiessa yhdessä kielenoppiminen ja sanaston omaksuminen on tehokasta, kun yhteinen huomio kiinnitetään kirjassa vastaan tuleviin sanoihin. Lukuhetki on siis paitsi vuorovaikutus-, myös kielenoppimishetki.
Kielitieteilijän mielenkiinto oli taattu, kun Ylinen esitteli sanaston oppimisen tutkimusta. Hän tarkasteli ns. tilastollista oppimista, jossa toistuva sana yhdistyy erilaisten tilanteiden myötä juuri tiettyyn kohteeseen. Sanan malli aivoissa perustuu opittuun ja muuttuu kuullun perusteella.
Mielen ja kielen tutkimuksen jälkeen tilaisuus jatkui lasten lukemisharrastuksen eteen tehtävän käytännön työn esittelyllä. Töölön kirjaston lasten ja nuorten osastolla pitkän uran tehnyt Raija Heikkinen kertoi, millaista työtä kirjastossa tehdään lasten parissa: satutuokiot, kirjavinkkaus sekä laulut ja leikit ovat arkipäivää. Heikkinen myös huomautti, että kirjastokortilla ei ole ikärajaa. Huomio osui hyvin varhaisen lukemisen teemaan. Joissakin perheissä kirjastokortti kuulemma kuuluu jo ristiäispöytään – ehkä muiden kummien ohella jokaisella lapsella pitäisi olla myös kirjastokummi!
Lopuksi Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís esitteli Lue lapselle -hanketta. Tätä maanmainiota hanketta käsiteltiinkin jo viime kirjoituksessa. Sopii toivoa, että tärkeä sanoma uppoaa neuvolan ammattilaisiin. Villacís totesikin, että jakaisivatpa neuvolat tietoa lukemisesta yhtä hanakasti kuin ravintosuosituksia. Lukeminen kun on aivoille sama kuin C-vitamiini keholle.
Henri Satokangas