Onko kirjallisuuden opetusta ilman kirjoja?

”Koulukirjastomme laaja valikoima tekee kirjavinkkauksen helpoksi: oppilaille löytyy lähes aina sieltä luettavaa. Meillä on myös useampi hyvä sarjakirja. Mitä ei koulukirjastosta löydy, voidaan helposti tilata lähikirjastoon.”

Yläkoulun opettajan vastaus kuvaa ihannetilaa kirjojen saatavuuden kannalta. Valitettavasti se ei kuvaa tilannetta valtakunnallisesti, sillä Lukuklaani-tutkimuksen tulosten mukaan kirjojen saatavuudessa on suuria eroja eri koulujen välillä. Osassa kouluista ei ole lainkaan omaa kirjastoa, ja lähikirjasto on monelle opettajalle välimatkojen vuoksi utopiaa. Tämä asettaa koulut perusopetuksen kirjallisuuskasvatuksen suhteen eriarvoiseen asemaan.  Kirjojen saatavuus ja niiden käyttö opetuksessa ovat yhteydessä toisiinsa; kiireisessä kouluarjessa lukumateriaalien pitäisi olla käden ulottuvilla.

Sekä ala-että yläkoulujen tulokset ovat samansuuntaisia; vaikka suurimalla osalla on mahdollisuus kunnan- tai kaupunginkirjaston käyttämiseen, niitä hyödynnetään kouluarjessa huomattavasti harvemmin kuin luokka- tai koulukirjastoja. Kunnan- tai kaupunginkirjastoja käytetään keskimäärin kuukausittain tai harvemmin, mutta koulun tai luokan kirjastoja jopa viikoittain. Käytännössä mahdollisuus kunnallisiin kirjastopalveluihin ei siis tarkoita sitä, että niitä pystyttäisiin käyttämään helposti ja vaivattomasti. Suurimpana ongelmana ovat pitkät välimatkat ja ajanpuute; oppitunteja on liian vähän suhteessa opetettaviin asioihin saati kirjastovierailuihin. Koulu- tai luokkakirjaston kirjat taas ovat nopeasti saatavilla.

Koulun omien kirjavarastojen suhteen erot eri koulujen välillä ovat kuitenkin hurjia. Osassa kouluja ei ole minkäänlaista kirjastoa, joko siihen ei ole lainkaan määrärahoja tai esimerkiksi sisäilmaongelmat ovat asettaneet kokonaisia koulukirjastoja käyttökieltoon. Moni vastaaja myös raportoi, että koulun omat kirjat ovat päivityksen tarpeessa; kirjat ovat vanhoja ja huonokuntoisia, eikä niiden voi olettaa innostavan erilaisia lukijoita. Toisaalta osassa kouluja tilanne on täysin vastakohtainen: koulukirjastolla saattaa olla jopa oma kirjastonhoitajansa ja uutta aineistoa tilataan säännöllisesti. Kun erot ovat näin huomattavia, on selvää, että opettajilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia innostaa oppilaitaan lukemaan ja hyödyntää kirjallisuutta opetuksessaan. Joissakin kouluissa tilanne voi olla pahin mahdollinen: kunnallinen kirjasto sijaitsee matkojen päässä eikä koululla ole lainkaan omia kirjoja oppikirjojen lisäksi.

Kirjojen saatavuudella on opettajien vastausten mukaan kauaskantoiset seuraukset. Saatavuus vaikuttaa luettavan valintaan, luettavien kirjojen määrään, luetusta keskustelemiseen ja lopulta myös lukuinnostukseen:

”Se mikä on helposti saatavilla, on aktiivisesti käytössä. Säännöllisesti pidettäviä lukutunteja varten olisi tarpeen olla monipuolinen, nuoria kiinnostava valikoima kirjoja oman luokan hyllyssä.”

 


Aaltonen, Lotta-Sofia (2020) Runsas kirjavalikoima innostaa. Onnimanni 1/2020. Lastenkirjainstituutti.

Lassila, Anniliina (2020) Helposti saatavilla. Kirjastopalveluiden saatavuuden rooli äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa

Vierula, Suvi (2019) Alakoulun opettajien kirjastopalvelujen käyttöä rajoittavia tekijöitä

Yksi vastaus artikkeliin “Onko kirjallisuuden opetusta ilman kirjoja?”

  1. Toimiva koulukirjasto, tuo mistä Lotta-Sofia Aaltonen kirjoittaa, on ollut suuri unelmani. Paljon vähempään on ollut tyytyminen.

    Ajattelen usein lapsuudenystävääni, joka kertoi, miten koulukirjasto avasi hänelle uuden, rikkaan maailman. Hänen kotonaan ei luettu kirjoja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *