Kirjallisuus ja lukeminen yläkoulujen kieltenopetuksessa

Lukuklaani-tutkimuksen mukaan myös muiden aineiden kuin äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa on huomattu nuorten heikkenevä taito ja tottumus lukea pitkiä tekstikokonaisuuksia. Osalle nuorista yhden oppikirjan kappaleenkin lukeminen on koettelemus, saati sitten kokonaisen kirjan. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että nimenomaan pidempien tekstien lukeminen kehittää sanavarastoa ja syvälukutaitoa eli kykyä ymmärtää, tulkita ja soveltaa laajempia tietokokonaisuuksia. Näin lukutaito vaikuttaa oppimiseen myös monialaisesti. Taitava lukija ei hyödy vahvasta lukutaidosta vain äidinkielen tunneilla, vaan todennäköisesti hänelle uuden tiedon omaksuminen on helpompaa myös muissa aineissa. Heikommalle lukija jo eri aineiden tehtävänantojen ymmärtäminen voi tuottaa vaikeuksia.

Lukutaidon taso, sanastontuntemus, ymmärrys kielen rakenteista ja toisaalta luetun sisällöistä, vaikuttaa myös uuden kielen oppimiseen. Osana Lukuklaani-tutkimusta kieltenopettaja Päivi Haatainen ja Helsingin yliopiston kielididaktikko Milla Luodonpää-Manni aloittivat keväällä 2020 pedagogisen tutkimushankkeen lukemisen lisäämiseksi A-ruotsin opetuksessa. Hanke käynnistyi lukupiirien pilotoinnilla 8. ja 9. luokan oppilaiden ruotsin opetuksessa. Lukupiirikokeilun alussa kartoitettiin oppilaiden kokemuksia kirjallisuuden käytöstä oppitunneilla ja vapaa-ajalla. Tämän jälkeen kahdessa oppilasryhmässä aloitettiin lukupiirikokeilu normaalien oppituntien puitteissa.

Lukupiirit toteutettiin mukaillen Lukuklaani-käsikirjan ohjeita, joiden mukaisesti tapaamiskertoja lukupiireillä on yhteensä neljä. Ensimmäisellä tapaamisella valittiin kirjat ”pikatreffeillä”, joilla jokainen oppilas luki viittä eri kirjaa viisi minuuttia. Tämän jälkeen oppilas valitsi itseään eniten miellyttäneen kirjan, ja näin muodostuivat lukupiirit. Sitten sovittiin luku-urakat eri tapaamiskerroille.

Toisessa tapaamisessa keskusteltiin lukukokemuksesta ja jaettiin odotuksia kirjan juonesta. Tässä kohtaa projektissa pyydettiin oppilaita arvioimaan myös lukemisen vaikeutta ja kirjan kiinnostuvuutta kouluarvosanoin. Vastauksista käy ilmi, että lukukokemuksissa oli paljon hajontaa. Kirjan vaikeusaste vaihteli välillä 5-9 ja kiinnostavuus 6,5-10. Luokan etevin oppilas oli lukenut jo ensimmäisellä viikolla yli 100 sivua, kun taas osa ei ollut päässyt alkua pidemmälle.

Kolmannella tapaamiskerralla pohdittiin syvemmin henkilöhahmoja ja arvailtiin kirjan loppuratkaisua. Viimeisellä kerralla tehtiin Lukuklaani-käsikirjan tehtäviä ja päätettiin lukupiirit. Loppujen lopuksi osa oppilaista luki koko kirjan sovitussa ajassa, osa vain pari lukua. Lukupiirityöskentelyä pidettiin kuitenkin alustavien tulosten mukaan kiinnostavana vaihteluna oppitunneille. Tutkimusprojektissa tehtiin myös loppukartoitus, jolla tutkitaan tarkemmin, miten lukupiirityöskentely vaikutti oppilaiden kielen oppimiseen ja motivaatioon. Hanke jatkuu edelleen, joten analysoiduista tuloksista saadaan tietoa tulevaisuudessa. Tavoitteena on laajentaa lukupiirien pilotointia myös muiden kielten kuin ruotsin opetukseen.

Milla Luodonpää-Manni puhuu lisää hankkeesta Lukuklaanin päätösseminaarissa Oodi-kirjastossa 27.4.2020: ”Lukupiirien pilotointi ruotsin opetuksessa” klo 13.45-14.00.

Katso myös:

Lukuklaani-tutkimus julkaisee tuloksia: Yhteisöllinen lukeminen tukee lukumotivaatiota

Yläkoulut – kohti lukevaa yhteisöä 

Lukupiiri on mielekäs tapa lukea koulussa