Kevät on jo pitkällä ja opettajapintojaan päättävät tulevat äidinkielenopettajat kokoavat kevään opintojensa antia. Opettaja työnsä tutkijana -seminaariin tehdyt Lukuklaani-hankeen tutkielmat alkavat valmistua ja tuloksia on nähtävissä. Niin myös oma tutkielmani on saanut muotonsa.
Tutkin Lukuklaani-kyselyn kysymystä: Nimeä yksi kirja, josta kokemuksesi mukaan oppilaat innostuvat. Mainitse myös, millä luokka-asteella/-asteilla kirja on erityisen suosittu.
Tulokset ovat paitsi mielenkiintoisia myös hyödyllisiä. Erotin kokonaisaineistosta (750 vastausta) ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan sekä luokat neljä, viisi ja kuusi omiksi osioikseen. Tutkin näiden luokkien kymmentä eniten mainintoja saanutta teosta erityisesti päähenkilöihin keskittyen mutta kiinnitin huomiota myös niihin teosten yhtäläisyyksiin ja eroihin, joilla saattaisi olla tekemistä suosion kanssa. Listat näyttävät tältä:
TOP 10 (1.–3. -luokat)
Risto Räppääjä -sarja (Tiina ja Sinikka Nopola)
Konsta-sarja (Tuula Kallioniemi)
Ella-sarja (Timo Parvela)
Tatu ja Patu -sarja (Aino Havukkainen ja Sami Toivonen)
Fedja-setä, kissa ja koira -sarja (Eduard Uspenski)
Heinähattu ja Vilttitossu -sarja (Tiina ja Sinikka Nopola)
Kuka pelkää noitia? (Roald Dahl)
Iso Kiltti Jätti (Roald Dahl)
Puluboi-sarja (Veera Salmi)
Ronja Ryövärintytär (Astrid Lindgren)
TOP 10 (4.–6. -luokat)
Risto Räppääjä -sarja (Tiina ja Sinikka Nopola)
Harry Potter -sarja (J. K. Rowling)
Kepler62 -sarja (Timo Parvela ja Björn Sortland)
Neropatin päiväkirja -sarja (Jeff Kinley)
Ella-sarja (Timo Parvela)
Veljeni Leijonamieli (Astrid Lindgren)
Ronja Ryövärintytär (Astrid Lindgren)
Iso Kiltti Jätti (Roald Dahl)
Kuka pelkää noitia? (Roald Dahl)
Paahde (Louis Sachar)
Päähenkilöissä on selvä trendi: kaikki ovat lapsia tai nuoria. Sivuhenkilöistä löytyy tietenkin vanhempia ja opettajia sekä muita lapsen elämän aikuisia, mutta suurimmat seikkailut pyörivät päähenkilölasten ympärillä. Sukupuolijakauma on tasainen, mutta perinteinen. Hahmot ovat pinnallisesti kuvattuja ja melkoisen mustavalkoisia, mikä on ikäluokan kirjallisuudelle tyypillistä.
Päähenkilöt ovat kuitenkin jollakin tavalla kiinnostavia: he ovat ”erilaisia”, kuten Harry Potter velhomaailman kuuluisuutena, tai muualta tulevia, meidän maailmallemme vieraita, kuten Tatu ja Patu. Vähintäänkin hahmot päätyvät mitä jännittävimpiin seikkailuihin kuten Risto Räppääjä tai Ronja Ryövärintytär. Teoslistoista voi huomata myös muita yhteisiä tekijöitä. Ystävyys on kantava teema lähes kaikissa teoksissa. Huumori ja kuvitus ovat näkyviä tekijöitä. Lisäksi sarjakirjat ja suomalaisuus nousevat esille.
Huumori on lasten lukemista tutkineen Päivi Heikkilä-Halttusenkin (2016) mukaan yksi lasten- ja nuortenkirjallisuuden tärkeimmistä vetovoimatekijöistä. Roald Dahlin kestosuosikit pelaavat sopimattomuudella ja tuoreempi Veera Salmen luoma hahmo Puluboi vetoaa samaan. Lähes jokaisessa teoksessa huumori näkyy tavalla tai toisella.
Kuvitus on erityisen suuressa roolissa ensimmäisellä, toisella ja kolmannella luokalla innostusta herättäneissä teoksissa – kaikissa listalle yltäneissä teoksissa on kuvia. Myös neljäs-, viides- ja kuudesluokkalaisille kuvitus on tärkeää. Esimerkiksi Kepler62-sarja on kuvitettu suurilla koko sivun värikuvilla läpi teoksen.
Suomalaisuuden ylivoima on jopa hämmästyttävää: alempien luokkien listalla yli puolet teoksista on suomalaisia ja loput teoksista on suomennettu jo jonkin aikaa sitten ja saavuttanut klassikkomaisen aseman. Ylempien luokkien teoslistalle mahtuu muutama kansainvälinen suosikki kuten Neropatin päiväkirja ja Harry Potter, mutta kotimaisuus on sielläkin vahvasti edustettuna.
Sarjakirjat tyydyttävät nuoren lukijan tuttuuden ja jännityksen tarpeen. Hahmot ja miljöö säilyvät teoksesta toiseen, mutta jännittävät seikkailut vaihtuvat. Koko alakoulun listoilla on yhdeksän eri sarjaa ja vain viisi yksittäisteosta.
Tutkimukseni osoittaa, että vanha on kaunista, kotimaisuus jyrää, sarjat vetävät ja huumorilla ja kuvituksella on merkitys. Ennen kaikkea lapset haluavat samaistua päähenkilöön ja lukea ystävyydestä. Ehkäpä itsekin palaan raskaan kevään jälkeen tuttuun ja turvalliseen sarjakirjallisuuteen: ovathan dekkarit aikuisen vastine Ella-kirjoille, vaikka murhaaja ei samaistumispintaa ehkä tarjoakaan.
Kea Ruuttunen
suomen kielen opiskelija
Lähde:
HEIKKILÄ-HALTTUNEN, PÄIVI 2016: Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena Kustannus OY