Helsingin yliopisto
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 5. jakson vieraana on FT Lauri Hietajärvi. Hän työskentelee kasvatuspsykologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hietajärven tutkimuksen pääsääntöisenä kiinnostuksen kohteena on koulu- ja opiskeluhyvinvointi sekä digitaalinen media nuorten näkökulmasta.
Puhumme tässä jaksossa opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimuksesta. Miten hyvinvointia tutkitaan? Mitä tietoa tutkimus on tuottanut opiskelijoiden hyvinvoinnin kehityksestä? Antaako tutkimus meille suuntaa siihen, miten hyvinvointia voitaisiin tukea nykyistä paremmin yliopistoissa?
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 21. ja toisen tuotantokauden viides jakso.
Jakson aiheena on opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimus. Vieraana kasvatuspsykologian yliopistonlehtori, FT Lauri Hietajärvi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Jakso ja tekstivastine julkaistu 9.2.2023. Jakson pituus 45 minuuttia.
Hietajärvi.wav
Äänitteen kesto: 45 min
Litterointimerkinnät
| Haastattelija
Vastaaja |
Eric Carver
Lauri Hietajärvi |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
Eric Carver:
Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksen valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalvelussa.
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin toisen tuotantokauden 5. jakson vieraana on FT Lauri Hietajärvi. Hän työskentelee kasvatuspsykologian yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Hietajärven tutkimuksen pääsääntöisenä kiinnostuksen kohteena koulu- ja opiskeluhyvinvointi sekä digitaalinen media nuorten näkökulmasta. Puhumme me tässä jaksossa opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimuksesta. Miten hyvinvointia tutkitaan, mitä tietoa tutkimus on tuottanut opiskelijoiden hyvinvoinnin kehityksestä. Antaako tutkimus meille suuntaa siihen, miten hyvinvointia voitaisiin tukea nykyistä paremmin yliopistossa.
Tervetuloa mukaan Lauri.
Lauri Hietajärvi:
Kiitos.
Eric Carver:
Kerrotko aluksi, että minkälaista opiskelijoiden hyvinvointitutkimusta olet itse ollut tekemässä ja millasii menetelmiä oot itse omassa tutkimuksessa tai semmosissa tutkimusryhmissä, jossa oot ollu mukana, päässy hyödyntämään?
Lauri Hietajärvi:
Varmaan tästä yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta olennaisin mitä oon viime aikoina tehnyt on tää meidän tutkimusryhmän Katariina Salmela-Aron johtamana toteuttama tällainen tilannekuvaseuranta opiskelijoiden, Helsingin yliopiston opiskelijoiden hyvinvoinnista tossa pandemian aikana, mikä me saatiin potkastua aika nopealla varoitusajalla käyntiin silloin keväällä 2020. Ja ollaan nyt kuusi kertaa sitten tehty otantaa opiskelijoiden sen hetkisestä hyvinvoinnista. Ja se on ollu sellainen perinteinen kyselytutkimus, se oli nopea laittaa käyntiin. Ja sitä ollaan jaettu siitä lähtökohdasta mukavuusotoksena niin sanotusti, että mahdollisimman moni vastaaja saatais kiinni aina silloin, kun on ollu eli noin puolen vuoden välein ollaan kerätty sitten tätä kyselyä. Ja tästä me ollaan sitten tehty kahenlaista tällasta lähestymistä näihin tuloksiin.
Toinen on tämä perustutkimus eli ollaan ihan tehty niin sanottua oikeeta tutkimusta ja analysoitu näitä tuloksia. Tästä on yksi julkaisu tuossa Journal of Happiness Studiessa, missä oli kolme ensimmäistä mittauspistettä, missä me tarkasteltiin miten tähän tän pandemian ehkä kriittisimpinä hetkinä, ensimmäisessä kolmessa eli keväästä 2020 kevääseen 2021, niin tämmöset vaatimukset ja voimavarat, opiskeluihin liittyvät vaatimukset ja voimavarat ja sitten psykologiset perustarpeet oli yhteydessä näihin hyvinvoinnin heilahteluihin. Ja hyvinvointiahan me ollaan aika säännöllisesti käsitelty opiskeluinnon, joka on niin kun positiivinen into. Into opiskella koostuu semmosesta energisyydestä, opiskeluihin sitoutumisesta ja uppoutumisesta.
Ja sitten vastinparina opiskelu-uupumus, jota taas sitten ajatellaan, et se on sellasta uupumusasteista väsymystä, kyynistymistä siihen opiskelujen merkitykseen ja riittämättömyyden tunnetta. Ja nää on ollu se millä me ollaan operationalisoitu se hyvinvointi. Ja sen lisäks ollaan sitten tuotettu tästä yksi kirjan luku, miten tämä opiskeluinto ja uupumus on kehittynyt. Siinä noin neljä mittauspistettä siihen kirjan lukuun saatiin mukaan. Mut tosiaan nää on tätä niin kun perustutkimusta mitä tässä vaiheessa on valmisteltu ja julkaistu ja saatu hyväksytyksi. Mut sitten toinen aika olennainen osa tätä seurantaa ollut se, et me ollaan aika nopeesti heti kun me ollaan saatu se aineisto, niin työstetty tästä sellainen ensimmäinen raportti. Eli mikä on sen hetkinen tila ja toimitettu tätä tietoa sitte eteenpäin. Eli tehty ihan tällasta nopeeta seurantaa, että ollaan niin kun mahollisesti siitä opiskelu- ja tukipalveluille ja muille tuotettu sitä tietoa, että ihan siellä ruohonjuuritasollakin se voidaan huomioida. Että tätä nyt on tässä viime aikoina opiskelijoiden näkökulmasta tullut itse tehtyä.
Eric Carver:
Voitsä kertoo vähän, et millasia ne kyselymittarit on, kuinka laajoja ne on ja minkä tyyppisiä asioita opiskelijalta kysytään?
Lauri Hietajärvi:
Opiskeluinto on se tyypillinen mittari mitä me käytetään. Se on niin kun yheksän väittämää, missä on sellasia näitä eri ulottuvuuksia kartuttavia väittämiä, kuten niin kun, et kun herään aamulla minusta tuntuu hyvältä lähteä opiskelemaan. Ja vastaavasti sitten taas opiskelu-uupumuksessa, mitä ollaan käytetty, niin se on kans tämmönen 9 tai 10 väittämän versio, useimmiten se 9 on käytössä. Ja siinä sitten taas sit vastaavasti kysytään sitä, että miten se niin kun opiskeluihin liittyminen, jaksaminen menee. Tuleeko, heikkeneekö esimerkiksi unen laatu opiskeluun liittyvän väsymyksen takia tai onko alkanut epäilemään opiskeluiden merkitystä ja hyötyä. Tai kokeeko, että ei oo riittävän hyvä. Nää on aika tämmösiä tyypillisiä kyselytyökaluja, joihin sitten vastataan (asteikolla) (-) 06:27], tämmösellä niin kun järjestysasteikollisella muuttujalla, että opiskeluinnossa se menee aikaskaalalla. Eli kuinka usein kokee tätä, ei lainkaan tai joka päivä ja sitten opiskelu-uupumus on enemmän tälleen niin kun samaa mieltä, eri mieltä. Ja näistä sitten eri tavalla tuotetaan sit niitä meidän muuttujia. Että joskus ne on tämmösiä tavallisia summamuuttujia ja joskus käytetään latentteja muuttujia, joskus käytetään näitä alaulottuvuuksia, jotka tuossa mainitsinkin erikseen. Ja sitten niin kun kokonais-intoa ja kokonaisuupumusta tarkastellaan myös. Ja sitä me ollaan nyt ensisijaisesti sitä kokonaisuupumusta ja -intoa näissä seurannoissa käytetty, koska se on aika hyvä näpsäys siitä sen hetkisestä tilasta ottaen huomioon ne kaikki ulottuvuudet.
Eric Carver:
Eli jos oikein ymmärrän, niin ne on tämmösiä tutkimuksessa hiottuja ja aiemmin testattuja tämmösiä niin kun itseraportointityökaluja?
Lauri Hietajärvi:
Ne on tämmösiä, joo, itseraportoinnin työkaluja, joita on aika laajalti käytetty. Tää opiskelu-uupumus on vielä laajempi, se tulee niin kun työuupumuksen perinteistä. Sitä käytetään aika paljon. Ja sitten opiskeluintoakin on käytetty ja siitä on kansainvälisiäkin käännöksiä ja käytetään myös muissa yhteyksissä. Eli näillä on jo aika pitkä historia Suomessa ja myös kansainvälisesti näillä samantyyppisillä eli se tuo vähän sitä vertailtavuutta kans sitte laajempaan tutkimukseen.
Eric Carver:
Minkälaista opiskelijan hyvinvointitutkimusta niin kun ylipäätään tehdään ja millaisia menetelmiä näissä tutkimuksissa käytetään, jos tämä mitä äsken kuvasit, niin tuleeko muita semmosia keskeisiä hyvinvointitutkimuksen tapoja mieleen?
Lauri Hietajärvi:
Joo. Tää tämmönen nää laajat kyselyt, joita tuotetaan aika pitkillä aikaväleillä, niin ne on aika kuitenkin keskeinen runko siinä mitä muutkin ryhmät ja kansainvälisesti tehdään. Ne antaa semmosta laajaa ja ehkä jossain määrin yleistettävissä olevaa tietoa. Varsinkin jos otanta on ollut hyvä, niin aina sen hetkisestä tilanteesta ja ehkä pitkän ajan kehityskuluista. Mutta se mikä nyt on lisääntynyt ja toivottavasti lisääntyy entisestään, on tämä niin sanottu tapahtumaotanta. Eli missä sitten tällaista hyvinvointiin tai muuhun opiskeluun liittyvää tietoa kerätään mobiililaitteen, kännykän välityksellä monta kertaa päivässä. Ja sidotaan aina siihen hetkeen, siihen opiskeluhetkeen siihen tilanteeseen, mitä opiskelija on kulloinkin ollut tekemässä.
Me ollaan itsekin tätä tehty lukioikäisille ja peruskouluikäisille. Ja on myös yliopisto-opiskelijoiden aineistoa tuolta joidenkin vuosien takaa. Ja tässä nyt on tietysti se etu, että se tuottaa paljon lyhyemmän aikavälin tietoa, aika sellasta niin kun tarkkaa tietoa just siitä opiskeluhetkestä. Ja siitä saadaan sitten semmosta dynaamista informaatiota opiskeluun vaikkapa motivaation ja hyvinvoinnin yhteyksistä päivän aikana, päivästä toiseen jonkun kurssin sisällä. Se on tietysti menetelmänä siinä mielessä raskaampi toteuttaa ja kerätä, että siinä on vaikea saada yhtä isoja ja edustavia otoksia. Mutta toisaalta sitten taas se tiedon resoluutio on siinä paljon parempi. Ja sitä tehdään kyllä ja se on niin kun hyvä tapa myös tarttua näihin efekteihin. Ja sit tuottaa sitä perustutkimusta siitä, että mitkä asiat on yhteydessä toisiinsa ja minkälaisella voimalla.
Sitten se mikä nyt on myös lisääntynyt ja sitä ollaan myös täällä Helsingin yliopistossa tehty on fysiologinen, tämmönen psykofysiologinen tieto. Esimerkiksi tällaisella niin kun kannettavalla EKG, eli sydänsähkökäyrämittarilla mitattuna sykevälivaihtelun kautta ensisijaisesti lähetty tarkastelemaan sitä opiskelijoiden fysiologisesti kokemaa stressiä ja palautumista. Sen pystyy jossain määrin siit sykevälivaihtelusta pystyy erottelemaan stressiä ja palautumista. Vaikka tietysti siinäkin on sykkeeseen ja sydämeenhän vaikuttaa ihmisen kokonaisvaltaisessa olemisessa aika moni asia. Et ei sekään niin kun mitenkään kohinatonta signaalia oo, mutta siitä pystyy kuitenkin jossain määrin erottelee, että milloin on stressiä ja milloin palautuu ja minkälainen on unen laatu. Ja tätä on sitten mahollista yhdistää esimerkiksi tämmöseen tapahtumatuotantotietoon. Ja sitä kautta saada vielä vähän eri näkökulmasta tietoa, ei pelkästään itsearvioitua tietoa siitä minkälainen se hyvinvoinnin tila sitten opiskelijoilla on.
Ja tätä mekin ollaan tehty muun muassa lukioikäisillä, ja sitten koulujen rehtoreilla. Ja tiedän, että täällä Helsingin yliopistossa tämmöstä on tehty myös yliopisto-opiskelijoilla. Ja se on siinä niin kun osaaminen ja tekniikka kehittyy ja se on hyvä lisä tähän hyvinvointitutkimukseen. Mut siinä on edelleen tietysti, se on vielä monimutkaisempi toteuttaa sitten. Se vaatii näiden laitteiden toimittamisen opiskelijoille ja käytön ja keräämisen ja (-) [12:14], niin se aineisto on pikkasen monimutkaisempaa käsitellä. Että siinä ja laitteiden määrä tietysti rajoittaa sitä, et kuinka isoja ja edustavia ryhmiä ja otoksia saadaan sitte milloinkin kiinni. Mutta tää on jossain määrin lupaava tapa myös lisätä tietoa tästä hyvinvoinnista.
Eric Carver:
Onko nää sukua tämmösille Oura-sormuksille ja muille, jolla ihmiset nykyään mittaa enenevissä määrin itseään jo unen laatuaan ja sykettään ja tämmöstä?
Lauri Hietajärvi:
On sukua ja myös Oura-sormuksia meillä on muutama. Niin kun tässähän tällaset varsinaiset tutkimuskäyttöön tuotetut laitteet on aika kalliita. Toki ne on hyviä ja niillä pystyy tekemään vähän monipuolisemmin asioita, mut just tämmöset niin kun kuluttajakäyttöön suunnitellut laitteet, niin niitä me ollaan haalittu. Ja niissä on omia haasteitaan esimerkiks algoritmit on usein salattuja eli osa siitä mitä sille aineistolle tehdään, niin on meillekin arvoitus. Mutta sitten sieltä mitä saadaan ulos, niin sitä tietoa sit käsitellään avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti ja läpinäkyvästi. Ja ne on halvempia ja ne on aika helppokäyttösiä sit myös sille koehenkilöille, niin sellasia ollaan just nyt käytetty.
Eric Carver:
Niin tässä on tavallaan niin kun henkilön itseraportointiin perustuvaa tämmöstä väestötason isoo aineistoa ja sit on tavallaan sen tyyppistä tutkimusta, jossa sidotaan se mittaus sinne arkeen ja päivään sisälle. Ja sit toisaalta tää kehittyvä fysiologinen mittaaminen. Onko nää ne kolme päätyyppiä, jotka on vallalla?
Lauri Hietajärvi:
Ne on ne kolme päätyyppiä, jotka on vallalla tämmösissä määrällisissä tutkimuksissa, mitä ite seuraan ja edustan. Pikkasen laadullisempaan puoleen me ollaan myös lähetty sillä, et me ollaan erityisesti tos koronaseurannassa myös sitten kerätty avoimia kysymyksiä. Ja opiskelijat on aika hyvin vastannu niihin. Ja (-) [24:25] tuen tarpeista ja se niin kun sillä hetkellä mieltä painavista asioista, joita me ollaan sitten ihan sillee sisällön analyysillä luokiteltu ja seurattu, niin se on ollu ihan hyödyllistä lisätietoa. Helpostihan tällaset etukäteen suunnitellut kyselymittarit niin kun nehän kattaa sen mitä se mittari on suunniteltu kattamaan. Mut sit sellaset mahdolliset heikot signaalit ja muut, niin jää mahdollisesti ulkopuolelle, joten me ollaan nyt sit vähän pyritty myös tätä avoimempaa tietoa tuomaan mukaan tähän ja ottaa huomioon. Mutta meidän ryhmä ei varsinaisesti semmosta laadullista tutkimusta oo tehny mut, et jonkinlaiset haastattelut sun muut, niin kyllähän niitäkin toteutetaan ja niissä on omat etunsa sitten.
Eric Carver:
Mainitsit, et oot ite ollut tässä korona-ajan korona- ja hyvinvointitutkimuksessa tiiviisti mukana. Ja sen aikana tehty paljon tutkimusta tietysti tästä poikkeusajasta ja etäopetusajasta ja sen vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvointiin ja se on hyvin arvokasta, että sitä on tehty, siitä kiitos muun muassa sulle, että sitä on tehty. Mitä keskeisiä havaintoja tää uusin tutkimus on antanut tästä ajasta, sen vaikutuksista opiskelijoiden hyvinvointiin?
Lauri Hietajärvi:
Keskeiset havainnot on aika lailla keskittyy perusasioihin sinänsä, mutta jos me mietitään tätä vaikkapa tätä meidän seurantaa. Niin kun siinä lähti alkuun opiskeluinto tippumaan ja opiskelu-uupumus lisääntymään, niin ensimmäisessä vaiheessa niin huomattiin, että sitä voimakkaammin selitti sitä opiskeluintoa ja uupumusta tämmöset kasvaneet vaatimukset, kun siirryttiin vaikka etäopiskeluun. Ja se nyt oli ihan sillee oletettava ja niin kun odotettukin tulos.
Mut se mikä oli mielenkiintoinen havainto, eli kun pandemia vähän siitä jatku, niin itse asiassa näiden psykologisten perustarpeiden, esimerkiksi yhteenkuuluvuuden tunteen merkitys kasvo ja ohitti näiden vaatimusten ja voimavarojen selitysvoiman. Eli se tavallaan niin kun palautti perusasioiden äärelle. Eli tällaisen niin kun opiskeluhyvinvoinninkin suhteen on aika äärimmäisen tärkeetä se, että opinnoissa koetaan sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja muita psykologisia perustarpeita. Eli niin kun osaamisen kokemusta ja riittävää autonomiaa siinä prosessissa. Ja se oli silleen virkistävää nostaa esiin taas pitkästä aikaa nää psykologiset perustarpeet. Niin kun ehkä ei niiden tutkimus oo mihinkään hävinnyt, mutta jossain määrin se aina välillä unohtuu, että ne on kuitenkin todella tärkeitä. Ja tällainen kriisi, jossa ajettiin opiskelijat hajalleen etäopintoihin, se yhdessä tekeminen niin alko kärsimään ja se sitten heijastu siihen hyvinvointiin. Eli tämmönen niin kun sosiaalinen aspekti korostu ja se oli aika tärkeetä havaita ja muistuttaa mieliin, että on semmosia asioita, joista on syytä pitää kiinni, ja jatkossakin kehittää.
Toinen mitä siinä on huomattu, että tämmönen psykologinen joustavuus ja siinä olevat yksilölliset erot, niin on tärkeää ottaa huomioon. Ja opiskelutaidot eli se oman opiskelun järjestäminen ja johtaminen jaksamista tuottavalla tavalla sillee, et kuitenkin niin kun tulostakin tulee, että opinnot etenee, niin niiden rooli on noussut tässä näissä havainnoissa myös keskusteluun. Ja onkin lähdetty miettimään, et miten niitä sitten voitais tukee.
Ja tietysti tässä ihan vaan disklaimerina hyvä sanoa, et näähän on hirveen tämmönen niin kun opiskelutaidot tai psykologinen joustavuus, niin niitä aatellaan hirveän yksilöllisinä tekijöinä. Mutta ei me voida opiskelu-uupumusta esimerkiksi pelkästään yksilöllisten tekijöiden varassa selittää, vaikka se yksilöllinen vaihtelu ison osan siitä vaihtelusta selittääkin, koska kyllähän sitä pitää myös kriittisesti pystyy tarkasteleen tätä järjestelmää ja kulttuuria, missä ne opiskelijat toimii. Eli onko tässä sitten tuotettu sellasta opiskeluympäristöö, mikä tukee hyvinvointia vai onko sitten tuotettu sellasta opiskeluympäristöö mikä sitä heikentää.
Ja tämä on semmoinen kysymys mitä ehkä olis syytä tarkastella nyt sit myös jatkossa niin kun kriisin jälkeenkin, että miten tää ympäristö sitten mahdollistaa semmoisen hyvinvoivan ja kuitenkin tuloksellisen opiskelun. Eli en halua nyt painottaa pelkästään niin kun yksilöllisiin tekijöihin pitäs keskittyä ja valmentaa opiskelutaitoja, vaan myös kriittisesti miettiä täällä yliopiston sisällä, että mitkä ne muut rakenteelliset tekijät tässä mitkä vaikuttaa siihen hyvinvointiin milläkin tavalla.
Eric Carver:
Eli kriisin alussa sitä hyvinvointia laski nimenomaan se vaade siirtyy siihen etäopiskeluun ja uuden tavan tyyppinen opiskelu. Ja sitten seuraavassa vaiheessa se tavallaan niin kun sosiaalisten kontaktien puute alkoi laskea sitä hyvinvointia. Tulkitsinko oikein?
Lauri Hietajärvi:
Meidän tulosten perusteella näyttäs, että se meni just näin. Eli se alun uusien asioiden oppiminen ja se piti muuttaa sitä toimintaa, päivittäistä toimintaa niin radikaalisti, niin oli kuormitusta enemmän lisäävä tekijä. Kun taas sitten kun siihen totuttiin teknisesti ja niihin käytännön asioihin totuttiin, niin sitten se alko sieltä vähän viiveellä se yhteenkuuluvuuden tunteen ja tämmösten sosiaalisten ja psykologisten perustarpeiden puute alko sitten näkymään sitten siinä vähän viiveellä myöhäisemmässä vaiheessa.
Eric Carver:
Onko se hyvinvointi palautunut tai kehittynyt myönteiseen suuntaan, et mitkä ne teidän uusimmat mittauspisteet on tavallaan ajallisesti, että onko siellä jotain hyviä uutisia myös?
Lauri Hietajärvi:
Kyllähän se pahin notkahdus, joka me nähtiin ainakin uupumuksen suhteen keväällä 2021, niin on alkanut näissä meidän seurannoissa palautua ja uupumus on alkanut laskemaan ja opiskeluinto palautunut sinne samoille tasoille missä se oli silloin kevään 2020 ensimmäisissä mittauksissa. Jossa siis oltiin jo kuitenkin pandemian sisällä, mutta ei se pelkästään lupaavalta näytä. Eli itse asiassa ihan viimeisintä aineistoo ei oo, sitä on nyt kerätty, mut sitä ei ole vielä saatu ulos. Mutta ihan semmonen voi johtua otosvaihtelusta, en pysty, en suoraan sanoen tiedä, mutta ihan pienehkö semmonen negatiivinen suunta siinä nyt kuitenkin on sen palautumisen jälkeen havaittavissa. Eli opiskelu-uupumuksessa oli pientä nousua ja opiskeluinnossa pientä laskua tossa viime keväänä, mutta se voi mennä otosvaihtelun piikkiin.
Eli katotaan sitten mikä tilanne nyt täs uusimmassa on ja niin poispäin. Että se on vähän stabiloitunut kyllä näissä meijän otoksissa, mutta ei suoranaisesti ainakaan merkittävästi parempaan suuntaan menossa vaan jonkinlaiselle semmoselle uupumuksen ja innon semmoseen välitilaan täs näyttää se jämähtyneen. Mutta tästä nyt ei kovin varmaa tietoa voi vielä sanoa, että ollaanko tässä menossa parempaan suuntaan. Tässähän saattaa mieliä painaa kuitenkin moni muukin iso tekijä. Meillä on Euroopassa sota ja kaikenlaisia muita isoja tapahtumia, jotka saattaa heijastua myös. Ja kuitenkin tästä pandemiasta palautuminen on jossain määrin vieläkin kesken, että haetaan ehkä vähän niitä opetuksen järjestämisen ratkaisuja. Paluu hybridistä ja etäopinnoista lähiopintoihin saattaa joillain opiskelijoilla kuitenkin vielä olla vähän silleen vaiheessa ja saattaa heijastua sit siihen hyvinvointiin. Että ihan en pysty sanoa, että niin kun ollaan hyvinvoinnin suhteen nyt selvitty tai merkittävästi menossa positiivisempaan suuntaan. Mutta se pahin notkahdus mitä tosiaan siinä pandemian aikana havaittiin, niin siitä ollaan kuitenkin noustu takaspäin.
Eric Carver:
Paljon viime tuotantokaudella tässä podcastissa puhuttiin tavallaan tän niin kun korona-ajan polarisaatiosta, eli siitä, että osalle ne vaikutukset on voinut olla hyvin negatiivisia, osalle melko neutraaleja ja osalle jopa positiivisia. Jos on esimerkiks pystynyt paremmin niin kun muuta elämää, töitä, perhettä, muuta yhteen sovittamaan etäopintojen takia. Niin miten se teidän data näyttää tavallaan sen jaon, et kuinka monelle tää oli selkeästi negatiivinen, noin niin kun ihan vaikka tämmösellä isolla jaolla, ei tarvii mihinkään desimaaleihin mennä?
Lauri Hietajärvi:
Ihan suoraan tota kysymystä oo eritellyt noista. Meidän seurannassahan niin kun otokset vaihtelee, eli samoja ihmisiä ei ole seurattu, niin en ihan suoraan osaa sanoa. Mutta noin niin, jos me mietitään tästä opiskelu-uupumusmittarista tehtyjä tällasia niin kun kriteeriperustaisia luokkia, jotka on tuotettu edustavalla aineistolla jo yli 10 vuotta sitten. Eli tietysti voi vaatia päivittämistä. Niin kyllähän meillä on siis hurjat määrät ollut tässä tällaista, joille voidaan todeta tämmönen niin kun selvästi kohonnut uupumusriski. Eli me ollaan puhuttu yli 20 %:sta tästä pandemian aikana.
Eric Carver:
Eli yksi viidestä. Se on tosi iso luku.
Lauri Hietajärvi:
Se on tosi iso luku. Silloin kun nämä kriteerit tehtiin, niin silloin se luku oli noin 13 %. Eli tässä voi olla se, et otosvaihtelu selittää ison osan. Eli meidän kyselyihin on ehkä valikoitunut sellaset, jotka haluavat kertoa hyvinvoinnistaan. Eli se voi olla iso selittävä tekijä. Mut silti lähes kaksinkertainen määrä niin on ehkä erikoinen, ainakin vaatii lisätarkastelua. Mutta siihen ei oo selvää vastausta, että ketkä ois tavallaan ja kuinka moni olis hyötynyt ja löytänyt tästä etäajasta oman vahvuusalueensa ja kuinka moni taas sitte ei. Eli me ollaan enemmän liikuttu tässä keskiarvotasolla. Tää asia on kiinnostava niin kun tutkimuskysymyslähteet erottelemaan niitä yksilöitä tai ryhmiä henkilösuuntautuneesti siitä sitte. Mutta se vaatis tosiaan vähän erityyppisen aineiston, että saatais sitä kehitystä yksilötasolla kanssa poimittua. Ja meillä ei valitettavasti semmosta oo, mutta heillä, keillä sitä on, niin sitten ois kysymys, jota sopis tarkastella.
Eric Carver:
Viittasitkin tohon opiskelijauupumuksen tai opiskelu-uupumuksen mittaamisen vähän pidempään historiaan tossa aikasemmin. Niin kun tästä opiskelija hyvinvoinnin negatiivisesta kehityksestä on puhuttu pitkään, siis myös paljon ennen koronapandemiaa. Niin onko tutkimuksen valossa näyttöö siitä, että on tosiaan heikentynyt opiskelijoiden hyvinvointi. Vaikka, jos ajatellaan 10 tai 2 vuoden aikajanaa. Ja jos näin on, niin voidaanko me, tiedetäänkö me, että miksi?
Lauri Hietajärvi:
Tämä on hyvä kysymys. Ja sanoisin, että tätä pitäisi erityisesti tutkia. Sellasta niin kun systemaattista seurantaa mä en ainakaan tiedä, että olis tehty pitkältä aikaväliltä ja riittävän hyvin otoksin, että voitais luotettavasti sanoa, että trendi on ollut tämä tai tämä. Mutta sellasii niin kun kuitenkin vähän voidaan poimia sellaisia signaaleja. Yksi on esimerkiks tää, että jos katsoo sitä tutkimusta, missä näitä uupumusriskin kriteerejä on määritelty, niin silloin tosiaan liikuttiin uupumusmäärissä, jotka on puolet pienempiä kuin mitä meillä nyt näissä. Vaikkakin tää on tätä pandemia-ajan aineistoo, niin se nyt oli signaali siitä, että se olis mahdollisesti lisääntynyt.
Opiskelijabarometri, on toi Otus muistaakseni, tuottanu nyt oisko viisi kertaa, niin siitä ois mahollisesti niin kun mahollista lähtee poimimaan tämmöstä trendiä sikäli mikäli sieltä löytyy samoina pysyneitä mittareita riittävän paljon, ja niin poispäin. Mut mä en tosiaan tiedä mitään sellasta kovin hyvää seurantaa tästä. Se tästähän on tehtävissä kuitenkin jonkinlaisia olettamuksia, jos puhun omasta näkökulmasta, että se antaisi uskottavaa, että se hyvinvointi on heikentyny. Jos me mietitään miten opiskelukulttuuri on muuttunut semmosii isoja muutoksia niin se, että opiskelujen etenemiseen on asetettu enemmän painetta ja halutaan nopeammin ja tehokkaammin opiskelijoita ulos. Mikä on itsessään jo vaatimus, joka varmasti kuormittaa, jos ei siihen löydy riittävästi voimavaroja vastata. Sit me voidaan puhua opiskelijoiden toimeentulosta, jota ei ole korjattu niin kun yleisen kustannustason mukaisesti. Eli töiden tekeminen on melkein pakollista. Hirveen vaikea pystyä opiskelee täyspainoisesti ilman, et käy töissä, mikä taas on luonnollisesti vaatimus.
Sit meillä on opiskelun rakenteessa tapahtunut uudistuksia. Ja näitten vaikutuksia ei ole vielä pystytty riittävän pitkälle seuraamaan. Eli on täysin mahdollista, että hyvinvointi on mennyt huonompaan suuntaan. Ja jos näin pystytään toteamaan, niin asiaa pitäisi tarkastella ja ryhtyä tekemään asialle jotain. Ja vaikka ei olisikaan mennyt huonompaan suuntaan, niin silti opiskelijoiden hyvinvointi on asia, johon pitää suhtautua vakavasti ja pyrkiä sitä korjaamaan niillä työkaluilla, mitä meillä on käytettävissä. Koska kyllähän se aikasempi uupumus niin altistaa seuraavalle uupumukselle. Oli se sitten opiskelujen myöhemmässä vaiheessa tai työelämässä.
Ja kyllä me mieluummin halutaan, että ihmiset voi hyvin ja pystyy ja pysyy työelämässä. Ja saa sillä lailla elettyä hyvää elämää, niin nää on tietysti asioita, joita halutaan mahdollisuuksien mukaan vahvistaa. Mut en pysty sanoo silleen ihan uskottavasti, että oliko ennen paremmin vai tiedetäänkö asiasta esimerkiksi nyt vaan enemmän. Että opiskelijahyvinvoinnin tutkimus ei kuitenkaan oo ollu niin yleistä ja niin vakiintunut osa tämmöstä hyvinvointitutkimusta mitä kasvatustieteessä, kasvatuspsykologiassa tehdään, niin sellaista niin pitkää historiaa en tiedä, että pystys luotettavasti sanoa, että nyt ollaan selkeesti huonolla käyrällä.
Eric Carver:
Paljon puhuttu siis yläkoululaisten ja etenkin toisen asteen ja erityisesti lukiolaisten myös pahoinvoinnista, niin onko tässäkin kyse siitä, että niitäkin tutkitaan enemmän ja paremmin vai onko meillä joku tämmönen vähän niin kun systeeminen, ehkä. Onko se sit vaatimusten just nousu vai mikä, joka tavallaan tuottaa näitä negatiivisia ilmiöitä nimenomaan hyvinvointiin?
Lauri Hietajärvi:
Kyllä semmosta niin kun tuntuu, että semmoinen vaatimusten nousu on ollut aika vallitseva trendi. Viime vuosina erityisesti vaikkapa jos (–) [31:15] lukiolaisia ja valintakoeuudistusta, niin ylioppilaskirjoitusten painoarvoo on nostettu aika merkittävästi. Ja sitä kautta paineet siirtyy entistä aikaisempaan vaiheeseen noin niin kun sitten korkeakouluopintojen näkökulmasta. Ja se siirtää pikkuhiljaa sitä painetta varmastikin myös sinne peruskoulun puolelle ja sieltä sitten menee alaspäin. Eli tällainen niin kun vaatimusten nousu, mikä sit saattaa heijastua myös siihen, että kun niihin vaatimuksiin on vaikea vastata tämmösen vaatimus voimavaramallin mukaisesti, niin se saattaa heijastua toisaalta siihen niin kun uupumukseen niille, ketkä siihen kovasti yrittää vastata niihin vaatimuksiin, niin siitä huolimatta pärjätä hyvin. Mutta tällaisena oman olemisen säätelykeinona myös sit saatetaan ruveta laskemaan niitä vaatimuksia ja sitä omaa motivaatiota sit sopeuttamaan siihen tilanteeseen, jolloin sit ei enää yritetäkään niin paljon, mikä saattaa heijastua vaikkapa siihen kovasti puhuttuun niin sanottujen oppimistulosten laskemiseen, joka on vähän kyseenalainen kenttä, mutta siitäkin on kuitenkin semmosii signaaleja, että sellaistakin olisi tapahtumassa.
Eli kyllä mä aika kriittisesti ja avoimin silmin lähtisin tarkastelemaan tätä meidän koulupolkua ja minkälaisii vaatimuksii siinäkin rakentuu ja missä vaiheessa. Ja miten se sitten selittää tätä toisaalta motivaation laskuun, toisaalta sitten uupumuksen lisääntymistä. Koska se ei kuitenkaan oo niin kun toivottava trendi. Et vaikka me saatas nopeammin lukiosta valmistuvat korkeakouluihin, niin se ei ihan hirveen pitkään auta, jos he uupuu siellä ensimmäisinä opintovuosina ja sen takia opinnot sitten viivästyy. Eli se ei oo niin kun voittava strategia. Eli kyllä siinä pitää aktiivisesti seurata sitä.
Mutta tääkin on niin kun kysymys, että ylipäänsä opiskeluhyvinvoinnin tutkimus ja sen historia niin ei oo niin pitkää, että voisi sanoa, että ennen oli paremmin. Varmasti huonosti voivia opiskelijoita ja oppilaita on ollut aina. Nyt me toivottavasti päästään siihen kiinni. Kuitenkin kouluterveyskysely on esimerkiksi hirveen hyvä seuraamaan niitä, että kuinka paljon niitä on ja mihin suuntaan ollaan menossa. Sitä pitää tarkastella ja lähtee miettimään niitä ratkaisuja avoimesti eikä pelkästään miettiä niitä tuloksia ja nopeutta.
Eric Carver:
Tässä tekis mieli kysyy monta jatkokysymystä, mut ehkä mennään eteenpäin. Ja itse asiassa nääkin, et mitä voidaan tehdä. Antaako tää opiskelijoiden hyvinvointitutkimus meille vastauksia siitä, et mitä yliopistos pitäs nyt tehdä opiskelijoiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja tukemiseksi?
Lauri Hietajärvi:
Jossain määrin kyllä antaa semmosia hyviä ehdotuksia. Sehän nyt ei oo koskaan varmaa, että jos jotain muutoksia tehdään, että mitä tapahtuu. Mutta hyviä ehdotuksia on näissä opiskelijahyvinvointitutkimuksissa esimerkiksi tällaset opiskelutaitoihin ja psykologiseen joustavuuteen tähtäävät jonkinlaiset interventiot. Niitähän voi lähteä kokeilemaankin semmosina kevyinä vaikkapa verkkomateriaalin kautta, jolloin se saadaan isolle ryhmälle tai sellaisina niin kun ohjattuina interventioina. Ja niistä on alustavia lupaavia tuloksia, että niillä on mahollista tukee sitä jaksamista ja osaamista ja opintojen etenemistä. Niin varmasti se niin kun opiskelutaitoihin ja tällaiseen koulutuksen ja opetuksen keinoin tarttuminen on yks ratkaisu. Ja se auttaa niitä yksilöitä yksilöllisen (–) [35:33]. Tällaset erilaiset ja nyt tietysti pandemiasta päästään, opetusjärjestelyt on palannu aika normaaliks.
Mutta kuitenkin se, että jatkossakin huolehditaan siitä, että sellainen niin kun yhteenkuuluvuuden tunne, autonomia ja osaamisen kokemukset, et niin kun opinnot pystyy niitä tuottamaan ja annetaan niille jatkossakin mahollisuuksia. Ei pelkästään opiskelijoiden kesken vaan mä kannustaisin koko tiedeyhteisön kesken rakentaa sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta mahdollisimman hyvin. Ja se on varmasti niin kun en epäile yhtään, etteikö se auta tässä hyvinvointi huolessa. Mut sitten myös ihan käytännön tasolla on mahollista, jos vaan riittävän hyvin kuullaan opiskelijoita ja seurataan tilannetta, niin niitä opetusjärjestelyjä vaikkapa opetusohjelman sisällä suunnitella sillä tavalla, että ei tuoteta liian yksipuolista kuormitusta tai tiettyyn jaksoon. Vaikkapa esimerkkinä, et jos sulla on useampi kurssi samassa jaksossa, joissa kaikissa tehdään ryhmätöitä, niin tulee aikamoinen kuormitus siinä niin kun tietyn tyyppinen kuormitus eli tehdään yhdessä aikataulujen säätämistä ja muuta. Eli niitä opintojen opetusjärjestelyitäkin voidaan miettiä siitä näkökulmasta, että saadaan niin kun totta kai kurssien tavoitteet sitä ohjaa, mutta tavoitteisiin voi päästä monella tapaa.
Eli sit sillee herkällä korvalla kuulee sitä mikä se tilanne on ja rakentaa siitä sitä vaatimusten suhteen. En lähtisi missään nimessä laskemaan vaatimuksia, vaan jakaa niitä sillä tavalla, että kuormitus ei ole yksipuolista ja että niihin on kuitenkin mahdollista vastata ja saavuttaa ne tavoitteet. Opintoja ei tarvi helpottaa mun mielestä, mutta pitää niin kun järjestää ne sillä tavalla, että niistä oikeasti hyötyy, eikä pelkästään uuvu tietyntyyppisen työkuorman alle.
Eli tämmösii nyt ainakin voidaan nyt jo lähtee toteuttaa, joilla on niin kun mä annan niille aika hyvän ennusteen, että niillä on ihan oikeasti mahdollista. Sitten tietysti opiskelijoille, joiden se hyvinvointi on aidosti tosi niin kun uhan alla, niin kyllähän meillä pitää olla riittävät tukipalvelut ja helposti saavutettavat tukipalvelut siihen, että saa sitten apua yliopiston sisällä. Ja sen resursointi nyt on varmasti haaste, mutta kyllähän sitä pitää sitä ohjauksen ja opiskelun tukea jatkossakin pyrkiä kehittämään.
Mutta tällee ehkä kevyemmällä tatsilla ja laajemmin saavutettavasti erilaiset tällaiset niin kun mä kannustaisin paljon tämmösiin opiskelutaitoihin oman toiminnan johtamiseen perustuvaa. Varsinkin nyt kun puhutaan tästä etenemisvauhdista, niin on vähemmän aikaa haahuilla ja etsiä sitä omaa opiskelutyyliä. Vaan jos pitää nopeasti selvitä, niin kyl se vaatii osaamista myös sitten sen oman opiskelutaitojen suhteen.
Eric Carver:
Oli hyviä nostoja, mitä on tässä myös käsitelty jossain määrin nyt tän podcastin aikana. Mua kiinnostas tässä lopussa kysyä sulta sitä, että miten sä jaat tämän tutkijana tämän opiskelijoiden hyvinvoinnin tutkimuksen tulevaisuuden ja millasta tutkimusta tän aiheen alueella pitäisi tulevaisuudessa tehdä? Sä oot joitakin nostoja itse asiassa jo tässä tehnytkin jo.
Lauri Hietajärvi:
Monenlaista. Mutta yks mitä mä kaipaisin, niin olis tällainen hyvällä edustavalla otoksella tapahtuva säännöllinen seuranta. Joka mahdollisesti voitas sitoo vaikkapa kurssien palautejärjestelmiin ja tuottaa sieltä sitä tilannekuvaa. Eli se ei välttämättä olis ees perustutkimusta sinänsä, että siitä raapustettais mitään julkaisuja, vaan tuotettas säännöllistä tilannekuvaa missä mennään. Ja toki siitä vois sit tutkijat hyödyntää ja tehdä niin kun myös perustutkimuksellisia lähtöjä. Mutta se, et se pitkälti automatisoitais saatais sieltä sitä seurattua sitä sen hetkistä tilannetta. Vähän sitä mitä me ollaan täs niin kun omilla pienillä resursseilla tehty tän pandemia-ajan kyselyn suhteen, mutta vielä siitä askel strukturoidumpaan suuntaan. Ja siitä me saatais sit sitä trendiä ja 10 kuukauden päästä me oltaisi aika paljon viisaampia. Niin semmosta ehdottomasti pitäis tehdä.
Ja sit toisaalta perustutkimuksen suhteen niin tässä on kaksi tutkimussuuntausta mitä mä toivoisin. Niin yks ois ihan, siinä nyt voidaan kiistellä, että voiko tämmöstä näinkin kompleksiasiaa kun hyvinvointia ennustaa. Mutta jos ja kun meillä on riittävän isoja aineistoja ja muuta, niin lähtis ihan aidosti tekemään ennustemalleja täältä enemmän koneoppimispuolen kentältä isolla aineistolla. Eli lähettäs tunnistaa niitä tekijöitä, jotka parhaiten pystyy meille tuottaa ennusteita, että kenen uupumus on esimerkiksi, että mitkä tekijät ennustaa lisääntyvää uupumusta ja laittaa niitä järjestykseen. Ja toisaalta sitten taas se lisää tätä korkean resoluution tutkimusta eli sitten täältä niin kun tapahtumaotantaa ja fysiologista, eli päästäs sinne tilannetasolle. Voitas tehdä jossain määrin eksperimentaalisesti vaikka erityyppisille kursseille näitä tilanneotantoja ja lähtee siitä selvittää, et minkä tyylinen opiskelujen järjestäminen esimerkiksi, että minkä tyyppisille opiskelijoille tuottaa hyvinvointia ja pahoinvointia. Eli siinä saatas sitä hienon resoluution tutkimusta myös otettua. Ja vaikka vois sit vertailla erilaisia tapoja järjestää kursseja.
Niin nää ois sellaset kaks selkeetä kenttää tai kolme oikeestaan. Yks ois se tilannekuvaseuranta. Mikä toteutettaisiin mahdollisimman jatkuvalla syötöllä mahollisimman strukturoidusti ilman, et se kuormittaa ketään yksittäistä ihmistä liikaa. Mutta silti sitä aineistoa kertyy. Sitten on nää ennustemallit, missä nyt ihan aidosti yritettäis löytää näitä sopivia interventiokohteita. Ja sitten on sitä hienon resoluution tutkimusta, sitä haluaisin nähdä kyllä lisää, ja resurssien puitteissa tehdä itsekin. Että kuitenkin meillä on monenlaisia tapoja esimerkiks järjestää opetusta ja kursseja, niin niistä sais sitte mahollisesti hyvää aineistoa vertailtavaksi.
Eric Carver:
Lisää niin kun tarkkuutta mittareihin, mut myös tavallaan semmosta arjessa tapahtuvaa. Nimenomaan mittaamista, jotta päästään kiinni näihin vaikuttaviin tekijöihin sen järjestelyssä. Tosi mielenkiintosta. Joo, kyl täs kuule 18 jatkokysymystä tulee taas mieleen, mut ehkä me päästetään, päätellään tätä keskustelua ja annan sulle saman viimesen kysymyksen kun kaikille muillekin vieraille. Eli onko sulla antaa joku lukuvinkki aiheesta tai aiheen vierestä?
Lauri Hietajärvi:
Toki siis mä haluan antaa tällasen lukuvinkin, kun A Thousand Brains and New Theory of Intelligence, tällasen neurotieteilijä, tekoäly-yrittäjä hahmon kun Jeff Hawkinsin tekemä 2021 julkaistu. On ihan virkistävä ja aika kansankielisesti kirjoitettu kirja, missä pyritään selittää, että miten aivot tuottaa älykkyyttä ja sitten siirrytään ehkä tällaseen koneellisen älykkyyden pariin. Mutta oli virkistävä ja tällanen helppolukuinen kirja aiheeseen älykkyys ja aivot, jos semmonen sattuu kiinnostamaan. Voin suositella kyllä kaikille.
Eric Carver:
Joo, hei kiitos paljon Lauri, kun olit vieraana.
Lauri Hietajärvi:
Eipä kestä.