Helsingin yliopisto
Minkälaisia kokemuksia Suomeen muuttaneilla kansainvälisillä osaajilla on Suomessa opiskelusta ja työskentelemisestä? Minkälainen kokemus Suomeen muuttaminen oli? Mitkä asiat suomalaisessa kulttuurissa tai yhteiskunnassa ovat herättäneet erityisesti huomiota? Minkälaista suomen kielen opiskelu on ollut? Minkälaisia esteitä korkeasti koulutetut maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset kokevat koulutusjärjestelmässä ja työmarkkinoilla? Miten korkeasti koulutettujen ulkomaalaistaustaisten ja maahanmuuttajien asemaa voitaisiin vahvistaa Suomessa?
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 12. jakson vieraana ovat Arim Lee, Ricky Luu ja Tatiana Dovger.
Arim Lee työskentelee brändimanagerina Hwarang kosmetiikkayrityksessä Helsingissä. Hän valmistui Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2020. Lee on työskennellyt aiemmin markkinointiasiantuntijana Kotra Helsinki -yrityksessä, projektikoordinaattorina Moniheli kansalaisjärjestössä ja harjoittelijana Helsingin yliopiston urapalveluissa.
Tatiana Dovger ja Ricky Luu opiskelevat tällä hetkellä Helsingin yliopiston järjestämässä AKVA-koulutuksessa. Akateemiset valmiudet eli AKVA-koulutus on suunnattu maahanmuuttajille, jotka haluavat parantaa mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun ja työllistyä Suomeen.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 44. ja kolmannen tuotantokauden 12. jakso.
Jakson aiheena on kansainvälisten osaajien kokemukset Suomessa opiskelusta ja työskentelystä. Vieraina Arim Lee, Ricky Luu ja Tatiana Dovger.
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 11.4.2024. Jakson pituus 50 minuuttia.
Eric Carver [00:00:01]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver, ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijan ohjaus yliopistossa -podcastin kolmannen tuotantokauden 12. jakson vieraana ovat Arim Lee, Tatiana Dovger ja Ricky Luu. Arim Lee työskentelee brändimanagerina Hwarang-kosmetiikkayrityksessä Helsingissä. Hän valmistui Helsingin yliopiston valtiotieteellisestä tiedekunnasta vuonna 2020. Hän on työskennellyt aiemmin markkinointiasiantuntijana Kontra Helsinki -yrityksessä, projektikoordinaattorina Moniheli-kansalaisjärjestössä ja harjoittelijana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Tatiana Dovger ja Ricky Luu opiskelevat tällä hetkellä Helsingin yliopiston järjestämässä AKVA-koulutuksessa. Akateemiset valmiudet eli AKVA-koulutus on suunnattu maahanmuuttajille, jotka haluavat parantaa mahdollisuuksia päästä opiskelemaan yliopistoon tai ammattikorkeakouluun ja työllistyä Suomeen. Tervetuloa vieraaksi.
Vieraat [00:01:28]: Hei! Kiitos kutsusta.
Eric Carver [00:01:31]: Puhutaan tässä jaksossa siitä, minkälaisia kokemuksia Suomeen muuttaneilla kansainvälisillä osaajilla on Suomessa opiskelusta ja työskentelemisestä, minkälainen kokemus Suomeen muuttaminen oli, mitkä asiat suomalaisessa kulttuurissa tai yhteiskunnassa ovat herättäneet erityisesti huomiota, minkälaista suomen kielen opiskelu on ollut, ja minkälaisia esteitä korkeasti koulutut maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset kokevat koulutusjärjestelmässä ja työmarkkinoilla. Miten korkeasti koulutettujen ulkomaalaistaustaiset ja maahanmuuttajien asemaan voitaisiin vahvistaa Suomessa? Helppoja kysymyksiä. Aloitetaan siitä, että minkälainen kokemus Suomeen muuttaminen oli teille. Aloitatko sinä, Arim?
Arim Lee [00:02:23]: Joo, kiitos kutsusta uudestaan. Minä muutin Suomeen seitsemän vuotta sitten. Se oli suhteellisen helppoa, mielestäni. Koska pari vuotta sitten, kun muutin Suomeen, olin asunut Saksassa vuoden. Eli vaikka minä olen kotoisin Koreasta, minulla oli kokemus ulkomailla asumisesta. Ja se syy, miksi minä muutin Suomeen, oli rakkaus. Eli sitten se tarkoittaa, että minulla oli myös visa valmiina ja minulla oli oma verkosto valmiina täällä, eli minun suomalaisen perheeni jäsenet. Niin se oli sillä tavalla helppoa. Ja kun visa oli valmis, niin minä pääsin heti palveluihin. Pankki, mobiilivarmennus, TE-palveluihin. Myös pääsin yliopistoon kolmen kuukauden jälkeen, kun muutin Suomeen. Niin se oli suhteellisen helppo prosessi mielestäni.
Eric Carver [00:03:22]: Mitenkäs Ricky?
Ricky Luu [00:03:25]: Joo, moikka kaikille! Minä muutin Suomeen melkein kuusi vuotta sitten, eli vuonna 2018. Tulin tänne opiskelemaan ammattikorkeakouluun Rovaniemellä. Minä opiskelin restonomin, ja sen jälkeen, kun valmistuin restonomiksi, minä päätin, että muutan tänne Helsinkiin työskentelemään. Minun mielestäni Suomeen muuttuminen ei ole kovin vaikeaa, ei ole mitään ongelmia minulle. On vähän hankalaa alussa, kun meillä on todella paljon paperitöitä, että visan ja asumisjuttujen ja pankin hoitaminen, mutta ei tullut mitään isoa ongelmaa minulle.
Eric Carver [00:04:14]: Kevyt aloitus, lähdit heti Rovaniemelle.
Ricky Luu [00:04:17]: Joo, alussa. Minä asuin siellä neljä vuotta ensiksi.
Eric Carver [00:04:24]: Mitenkäs Tatiana?
Tatiana Dovger [00:04:26]: Olen asunut Suomessa hieman yli kaksi vuotta. Muutin perheeni kanssa mieheni työn takia. Hän työskentelee ohjelmistokehittäjänä Espoossa. Ammatiltani olen digimarkkinoija. Olen suorittanut sosiologin tutkinto. Lisäksi minulla on johtajan tutkinto, mitä tarkoittaa soveltuvuus kunnan ja valtion johtotehtäviin Venäjällä. Eli minulla on kaksi korkeakoulututkintoa Venäjältä. Työskentelin monissa erilaisissa yrityksissä. Mutta kun minä tulin Suomeen, minulla ei ollut työsopimusta. Siis tavoitteeni oli oppia kieltä, koska alallani vain englannin kielen osaaminen ei ole riittävää. Eli etsin töitä ja samanaikaisesti opiskelin suomea.
Eric Carver [00:05:27]: No te olette, Ricky ja Arim olleet vähän pidempään Suomessa, mutta kysyn tätä siltikin ihan kaikilta, että minkälaiset asiat suomalaisessa kulttuurissa tai yhteiskunnassa herättivät teissä erityisesti huomion silloin, kun te Suomeen tulitte, ja minkälaiset asiat nykyään ovat sellaisia, että tämä nyt on erityisesti suomalainen asia tai Suomeen liittyvä asia? Jos Tatiana aloittaa.
Tatiana Dovger [00:05:59]: Mitä minuun tulee, aloin valmistautua jo Venäjällä. Etsin tietoa suomalaisesta kulttuurista, perinteistä, lajeista. Katsoin erilaisia videoita YouTubessa Suomen arkielämästä. Tein listoja siitä, mitä minun piti tehdä, kun saavuin maahan, ja kun tulin Suomeen, minulla ei ollut kulttuurisokkeja tai vastaavaa. Tiesin hyvin, mitä minun piti tehdä kotoutumiseen, eli olin aika rauhallinen. Tällaisia tunteita minulla oli. Monet ulkomaalaiset huomaavat, että suomalaiset voivat olla melko hiljaisia ja varautuneita etenkin julkisissa tilanteissa. Minulle tämä on vain plussaa, koska olen sama tyyppi. Nyt näen, että Suomessa on paljon maahanmuuttajia, vaikka tällä laki on sama kaikille ja yhteiskunta on demokraattinen, silti on ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Mielestäni se näkyy selvästi sosiaalisessa mediassa. Ajattelen, että se voi vaikuttaa työllistymiseen ja moniin muihin asioihin.
Eric Carver [00:07:34]: Arim.
Arim Lee [00:07:35]: Joo. Mitä minä huomasin seitsemän vuotta sitten, oli juuri se individualismi, sanoinko oikein? Minä olen kotoisin Koreasta, jossa on vahvasti kollektivismin kulttuuri, niin se oli jotenkin aika vapauttava minulle se individualism, että ei kukaan oikeasti välitä minusta. Minä tarkoitan hyvällä tavalla.
Eric Carver [00:08:03]: Kuulosti hurjalta.
Arim Lee [00:08:06]: Nobody cares. Eli minä puhun siitä, että ei kukaan kommentoi, mitä minä laitan päälleni, tai laitanko minä meikkiä naamalleni vai ei. Se oli niin vapauttava kokemus. Ja minä tykkäsin siitä. Positiivisella minä tarkoitin. Mutta joo, se mitä minä huomasin…
Tatiana Dovger [00:08:26]: Joo, ja minulla on sama pointti.
Arim Lee [00:08:28]: …heti kun muutin Suomeen, että I can be myself. Se oli todella hyvä kokemus.
Tatiana Dovger [00:08:32]: Se on totta.
Arim Lee [00:08:34]: Olen asunut jo seitsemän vuotta Suomessa, niin minulla ei ole enää ole fresh eye. Niin nyt minä en huomaa mitään semmoisia kulttuurishokkeja tai mitään uutta asiaa.
Eric Carver [00:08:49]: Mitenkäs Ricky?
Ricky Luu [00:08:49]: Joo, minä olen vähän samaa mieltä kuin he, että ehkä meillä on vähän samanlainen kulttuuri, mistä minä olen kotoisin. Kun olen Vietnamissa, olen vähän niin kuin… Koska minä asun perheen kanssa, kaikki on niin kuin… No, sinun pitää tehdä näin, ja sinun pitää tehdä noin. Mutta kun minä tulen tänne, niin se on vähän vapautuneempaa. Ja ennen tulin Suomeen, minä luin netistä, että minkälaista maa Suomi on, ja minkälaisia suomalaiset ovat, ja huomasin, että suomalaiset ovat vähän hiljaisia, kuten Tatiana sanoi. Se on totta kai ystävällistä, mutta voi olla vähän hiljaista, ja aika vaikea saada ystäviä täältä. Mutta minun oma kokemukseni, että se on todella… ei mitään oikeaa. Minä sain kuusi vuotta tästä Suomessa, minä sain todella paljon hyviä ystäviä suomalaisista. Ei tule mitään kulttuurishokkia.
Eric Carver [00:09:59]: No, minkälaista suomen kielen opiskelu on teille ollut? Ricky ja Tatiana on tällä hetkelläkin suomen kieltä opiskelemassa. Millaista se on ollut näiden vuosien aikana, jos Ricky aloitat?
Ricky Luu [00:10:14]: Alussa, kun minä olin MK:ssa ja otin pari peruskurssia, minä luulin, että ei se riitä, mutta kyllä siitä on hyvä aloittaa. Sen jälkeen, kun muutin tänne Helsinkiin, minä päätin, että haluan oppia lisää suomea, ja opiskelin sitä aikuislukiossa netistä korona-aikana. Sen jälkeen vuoden päästä minä tulin AKVA:n hankkeeseen, ja olin Helsingin yliopistossa, ja opin suomea kaikkialta ympäristöstäni. Minä opin töissä, elokuvista, teksteistä, musiikista, koska kuuntelen musiikkia paljon. Ihan kaikessa tielläni, mitä näen.
Eric Carver [00:11:11]: Mitenkäs Tatiana?
Tatiana Dovger [00:11:14]: Olin opiskellut suomea kotoutumiskoulutuksessa puoli vuotta ja sitten suomen kielen kurssilla vielä puoli vuotta. Aloitin heti käyttämään suomea arkielämässä, naapurin kanssa, kaupassa, museossa ja muissa tilanteissa. Lisäksi luin selkokirjoja ja uutisia verkossa. Kuuntelin selkouutisia ja radiota. Katsoin sarjakuvia lasten kanssa. Myös seurasin suosittuja suomalaisia ihmisiä sosiaalisessa mediassa. Luen kommentteja heidän postauksiinsa. Tällä hetkellä opiskelen AKVA:ssa. Se on valmentava koulutus maahanmuuttajille, jotka haluavat opiskella lisää korkeakoulussa Suomessa tai työskennellä paremmin Suomessa. Meillä on suomen kieli pääaineena, englannin kieli, opiskelutaidot, yhteiskuntatieto ja tietysti oman alan opinnot. Minä näen hyvin, kuinka kielitaito nousee tällä hetkellä. Olen suorittanut yki-testin keskitasolla, mutta nyt ymmärrän, että tämä kielitaitotaso ei vielä riitä minulle. Haluaisin oppia kieltä työpaikalla ja parantaa tasoani sillä tavalla työpaikalla.
Eric Carver [00:13:14]: Arim.
Arim Lee [00:13:12]: Joo. Aina minä sanon kaikille, että Suomi on helpompi oppia kuin saksa. Sitten sain paljon vastamielipiteitä. Elämässäni olen oppinut aika monta eri kieltä. Se uuden kielen oppiminen oli minulle melkein harrastus. Huvikseni minä vaan opiskelin japania, enkkua, kiinaa ja saksaa, ja vihdoin minä muutin Suomeen, ja sitten opin suomea. Yliopistossa, kun minä olin yliopistossa seitsemän vuotta sitten, innokkaasti opin suomen kieltä. Otin kaikkia mahdollisia kursseja sieltä. Sieltä sain kaikki grammar-tiedot ja harjoittelin muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa kirjoittamista ja puhumista. Se on todella tärkeää, että kun pääsin työelämään, siellä minä harjoittelin suomea niin paljon, ja se auttoi minua kehittämään suomen kieltä todella paljon. Ensin, kun olin harjoittelijana urapalveluissa, siellä minä osallistuin viikkopalavereihin, jotka pidettiin suomeksi. Sitten minä kuuntelin suomea paljon. Sitten kun olin työkokeilijana kirjastossa, minä tein asiakastyötä suomeksi. Sitten minä harjoittelin puhumista, ja myös silloin tajusin, että hei, ihmiset ymmärtävät minun suomeani. Sitten sain vähän rohkeutta. Sitten minä pääsin Moniheliin töihin. Sitten kirjoitin paljon sähköposteja ja Meeting Agenda ja Meeting Notes suomeksi. Sitten minä harjoittelin kirjoittamista. Kun vihdoin menin Contra Helsinkiin töihin, minun piti soittaa kylmäpuheluita, niin sitten minä harjoittelin puhumista. Eli työpaikalla oli mahdollisuuksia harjoitella suomea. Ne kaikki kokemukset auttoivat minua parantamaan suomen taitoani. Sitten minulla oli myös etuoikeutta sillä tavalla, että minulla oli oma turvaverkosto, jossa olisin voinut tehdä virheitä, tyhmiä virheitä, kun minä ensin juuri aloitin opiskelemaan suomea. Eli suomalaisten perheenjäsenteni edessä tein paljon virheitä, mutta sitä kautta taas pääsin harjoittelemaan. Eli se oli todella mukava ja hauska kokemus oppia suomea ja harjoitella joka paikassa.
Eric Carver [00:15:55]: Tuo kuulostaa aika tärkeältä asialta, että on turvallinen paikka, jossa voi kokeilla ja kehittää kielitaitoa. Tuliko teille jotain ajatuksia toistenne puheenvuoroista?
Ricky Luu [00:16:10]: Minulle voisi kuulostaa vähän oudolta, mutta minä puhun itselleni tosi paljon, kun harjoittelen suomen puhumista.
Arim Lee [00:16:18]: Musiikki on myös tärkeää. Minä tykkään suomipop-musiikista ja kuuntelen. Sitten jos huomaa, että hei, minä en ymmärrä tätä lausetta tai tätä sanaa, minä tutkailen, ja sitten taas opin uusia sanoja ja lauseita.
Tatiana Dovger [00:16:36]: Joo, ja on vaikeaa harjoitella työpaikoilla. Sinä voit opiskella, mutta pitää harjoitella ja harjoitella. Ja kiva kun sinulla on joku työpaikka, harjoittelupaikka.
Eric Carver [00:16:53]: Yksi sellainen asia… Siitä on jo pitkään, kun työskentelin juuri urapalveluissa täällä yliopistossa ja aika paljon juuri meidän kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden kanssa, niin silloin he opettivat minulle kaksi tämmöistä käsitettä. Ensimmäinen, the English bubble. Eli tämmöinen englannin kielellä toimiva kupla, joka vaikka yliopistossa on tai pääkaupunkiseudulla on. Sitten meillä on yrityksiä, joiden työkieli on englanti. Sitten se toinen käsite, minkä he opettivat minulle, oli The Finnish firewall. Eli tavallaan tosi iso osa meidän työmarkkinaa, yhteiskuntaa, julkista keskustelua on täysin suomenkielistä. Niin voi olla välillä vaikea siirtyä sieltä English bubblesta sen Finnish firewallin läpi. Onko tässä mitään järkeä? Kuulostaako tämä teille tutulla?
Ricky Luu [00:17:54]: Joo, olen samaa mieltä. Se on kiva kuvitus, että sulla on.
Tatiana Dovger [00:17:58]: Siksi minä puhun vain suomea. Minä en käytä englantia.
Ricky Luu [00:18:03]: Joskus minun pitää… kuvittelen, että en minä osaa englantia muille, että minä [?? 00:18:13] suomea.
Tatiana Dovger [00:18:15]: Tämä on minun tapani.
Eric Carver [00:18:18]: Niin, tuo on teiltä aika iso teko tavallaan, että jos joku rupeaa puhumaan englantia, niin sitten te vaihdatte suomeksi tavallaan.
Arim Lee [00:18:27]: Mutta sekin on myös totta, että meidän äidinkielemme ei ole englanti. Kun opiskelin suomea pari vuotta, minä sanoisin, että minun suomeni oli aika lailla samalla tasolla kuin minun englannin kielen tasoni. Ja sitten, oliko kolmen, neljän vuoden jälkeen, suomea oli jopa helpompi puhua. Niin ehkä meillä se voisi olla hyvä syy, että hei, minä en puhu englantia, puhukaa minulle suomea.
Eric Carver [00:18:53]: Kyllä. Missä asioissa opiskelu tai työelämä eroaa Suomessa eniten siihen, jos te vertaatte omaan kotimaahan? Arim, jos sinä aloitat.
Arim Lee [00:19:08]: Niin, opiskelussa. Kun minä opiskelin, niin huomasin, että täällä Suomessa opiskelijan pitäisi toimia aika todella, todella itsenäisesti. Niin mielestäni esimerkiksi, kun minä kirjoitin gradua, jos olisin ollut Koreassa, sitten ehkä olisin saanut enemmän ohjeita professoreilta suoraan, mutta täällä minun piti toimia aika itsenäisesti. Se oli aika iso ero. Työelämässä on todella paljon isoja eroja Korean ja Suomen välissä. Joustavat työajat, etätyömahdollisuus, kehityskeskustelu pomojen kanssa. Se oli yksi kulttuurishokki. Myös avoimempi tapa puhua pomoille, sekin oli iso kulttuurishokki. Myös viime vuonna pääsin vanhempainvapaalle, niin tasa-arvoisemman vanhempainvapaan mahdollisuus työpaikoista, sekin oli todella iso, uusi juttu, mitä kokeilin täällä Suomessa. Ei tarvitse itse irtisanoutua tai saa mitä painetta irtisanottua, koska on raskaana tai odottaa lasta, niin sellaisia juttuja.
Eric Carver [00:20:30]: Saanko kysyä, että miksi se kehityskeskustelu oli shokki?
Arim Lee [00:20:35]: Niin, että siellä on sellainen virallinen kanava, jonka kautta voi nostaa asioita esiin pomoille suoraan. Urapalvelut, minä olin vain harjoittelijana neljä kuukautta siellä, mutta minulla oli mahdollisuus puhua meidän tiimimme johtajan kanssa one to one. Se oli kyllä uusi juttu. Kuulin paljon korealaisilta kavereilta, että Arim, mitä pitää keskustella kehityskeskustelussa? Se ei ole Koreassa sellaista. Minulla oli sellainen kokemus, että kaikki kysyivät, että mitä minun pitää nostaa esille ja mistä puhutaan, niin se on uusi juttu.
Eric Carver [00:21:18]: Aivan. Mitenkäs Ricky?
Ricky Luu [00:21:21]: Joo, minä luulen, että olen samaa mieltä, koska Aasiassa meillä on vähän niin kuin korkea hierarkia työpaikalla, vaikka opiskelupaikallakin. Se, että minä osaan, ja sitten kaikki minun kotimaani opiskelujärjestyksessä, koska se riippuu minun omasta kokemuksestani. Mutta joo, minä opiskelin Vietnamissa yliopistossa, ja minun aiheeni oli japanin kieli ja kulttuurikin. En minä päässyt loppuun sitä, jätin kesken. Mielestäni Vietnamin yliopistossa teoriakin on raskas. Se on sama kuin Suomen yliopistossa minun mielestäni. Meillä on alusta annettu monta politiikkaan liittyvää kurssia. Luulen, että ei se liity mihinkään meidän oman alallamme, eikä se hyödytä eikä helpota mitään, mutta se on se, mitä meidän pitää oppia. Suomessa, kun minä olin täällä MK:ssa, MK:ssa opiskelu oli ehkä käytännönläheisempää. Tulee paljon käytännön tekoja, projekteja. Teoria ei ole liian raskas MK:ssa. Minun kaverini oli vähän [?? 00:22:54] ja rentoutua opiskelemassa. Joo, siitä, mitä minä luulin.
Eric Carver [00:23:01]: Onko Tatianalla jotain, mikä tulee mieleen? Eroja Suomen ja Venäjän välillä.
Tatiana Dovger [00:23:06]: Koulutusjärjestelmä on hyvin erilainen kuin se, mihin olen tottunut. Venäjällä keski- ja korkea-asteen koulutus on enemmän standardoitu ja tiukka minusta. Et voi valita opiskeltavia aineita vapaasti esimerkiksi. On myös epätavallista vaihtaa opiskelualaa, jos opiskelu ei kiinnostaa enää tai on liian vaikea sinulle. Se voi olla stressaavaa. Minusta Suomessa on enemmän vapautta opiskelussa ja erityisesti korkeakouluopiskelussa. Suuri ero on myös siinä, että kun opiskelin yliopistossa Venäjällä, kaikki oppikirjat olivat vain venäjäksi. Suomen yliopistossa on paljon kirjoja englanniksi. Tämä varmasti kehittää englantia, mutta myös monimutkaistaa ja vaikeuttaa opiskeluprosessia. Mielestäni joillakin termeillä voi olla vaikeuksia. Esimerkiksi sosiologiassa on paljon erilaisia käsitteitä. Mitä tulee työelämään, voin sanoa, että Venäjällä ei ole käsitettä työhakemus. On vain CV. Lisäksi minusta tuntuu, että henkilön persoonallisuuden ja harrastusten tietoihin kiinnitetään vähän huomiota Venäjällä. Ajattelen, että tämä liittyy siihen, että Suomessa kiinnitetään enemmän huomiota henkilön persoonallisuuteen ja myös siihen, että hänen kertomuksiaan uskotaan Suomessa. Venäjällä taas korostuvat korkeakoulututkinnot ja työkokemus, ja luottamusta henkilön omaan esittelyyn on vähemmän Venäjällä. Se on vielä surullista.
Arim Lee [00:25:22]: Aika hyvin erilaista.
Eric Carver [00:25:25]: Tuleeko mieleen jotain siitä, mitä toiset sanoo tähän liittyen, näistä koulutusjärjestelmä…? Onko tämä hierarkiakysymys semmoinen, mikä…
Arim Lee [00:25:35]: Kouluissa?
Eric Carver [00:25:36]: Kouluissa ja sitten myös työelämässä, joka on…
Ricky Luu [00:25:40]: Ei ole kouluissa ainakaan.
Arim Lee [00:25:42]: En minä ole kokenut semmoista Suomen työpaikoissa.
Eric Carver [00:25:46]: Siis, että Suomessa on matalampi hierarkia?
Ricky Luu [00:25:49]: Se on matalampi, joo.
Tatiana Dovger [00:25:51]: Ja paljon vapautta.
Ricky Luu [00:25:52]: Se on jotain, mikä on vähän yllättänyt, koska kun minä olin koulussa, niin minun opettajani oli vähän semmoinen ystävä. Ei pitänyt väliä keskellä.
Eric Carver [00:26:11]: Onko siihen vaikea tottua?
Arim Lee [00:26:13]: Alussa joo. Joo, kyllä. Että voinko puhua näin? Voinko vain kutsua häntä nimeltä?
Ricky Luu [00:26:21]: Joo, vähän kiusallista siitä, kun minä kutsun opettajaa nimeltä.
Arim Lee [00:26:25]: Mutta se on helpompi tottua kuin toisinpäin. Että jos sinä muutat Koreaan Suomesta, ja sitten sinun pitää oppia uutta tapa toimia pomojen kanssa. Se olisi vaikeampi. Mutta täällä ehkä parin kuukauden jälkeen työharjoittelussa sitten tottuu, että hei, me ollaan ystäviä, ja me ollaan tasa-arvoisia, ja minä voin nostaa minun mielipiteeni esiin, ja joku kuuntelee minuakin. Sellaista.
Eric Carver [00:26:52]: Oliko Tatiana sanomassa jotain?
Tatiana Dovger [00:26:54]: Minulle oli helppoa tottua.
Eric Carver [00:27:00]: Minkälaisia esteitä korkeasti koulutetut maahanmuuttajat ja ulkomaalaistaustaiset kokevat koulutusjärjestelmässä ja työmarkkinoilla Suomessa? Tatiana, jos aloitat.
Tatiana Dovger [00:27:12]: Ensiksi tulee mieleen ilmeisesti suomen kieli. Vaikka maahanmuuttajilla olisi korkea koulutustaso, kielen osaaminen voi olla este sekä koulutuksen että työllistymisen tiellä. Toinen on se, että voi olla vaikeuksia ymmärtää korkeakoulutuksen arvoa, joka on saatu toisessa maassa. Lisäksi työkokemus voi olla epäolennainen, koska se ei ole paikallista. Esimerkiksi minulla on kaksi korkeakoulututkintoa Venäjältä. Olen valmistunut yliopistosta ja akatemiasta parhain arvosanoin, mutta se ei merkitse paljon Suomessa. Työskentelin valtionhallinnossa, rahoitusalan yrityksessä ja markkinoinnissa Venäjällä, mutta tämä kokemus on nollattu täällä. Minulla on sellainen ajatus, ja minusta tuntuu siltä. Ajattelen, että minun on tärkeää saada enemmän työkokemusta juuri suomalaisessa yrityksessä, jotta voisin edetä uralleni. Mutta juuri tämä on vaikea, saada ensimmäisen työpaikan.
Eric Carver [00:28:47]: Arim.
Arim Lee [00:28:50]: Olen täysin samaa mieltä. Ensimmäiseen työpaikkaan pääseminen on vaikeinta. Sieltä saa verkostoa, ja työkollega voi suositella minua johonkin muuhun paikkaan. Olen täysin samaa mieltä. Seitsemän vuotta sitten, kun muutin Suomeen, oli myös sama asia tai käsite, että pitää olla tutkinnot Suomen koulutusjärjestelmästä, ja pitää oppia kieltä, että pääsisin työpaikoille. Niin minä tein, että sain tutkinnon yliopistosta ja opin todella innokkaasti kieltä, ja osaankin hyvää kieltä nyt. Mutta minulle tulee mieleen, koska juuri korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien piirissä on myös semmoisia keissejä, jossa ihmiset eivät puhu suomea ollenkaan, mutta pääsevät töihin kuitenkin. Sitten tuli mieleen, tuli kysymys itselleni, että pitäiskö minun panostaa paljon aikaa ja energiaa suomen kielen oppimiseen, vai pitäiskö minun panostaa aikaa taitojen kehittämiseen. Taidot, jotka markkina haluaa ja odottaa ja vaatii. Koska selkeästi on keissejä, että ihmisillä on strong background IT-alassa tai digital marketing alassa, niin huomasin, että aika suuri osa ihmisistä myös pääsee töihin ilman suomen kielen taitoa. Joskus tuli tämmöinen kysymys mieleen. En vielä saanut mitään vastausta siihen, mutta mitä oikeasti työmarkkina haluaa korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista? Onko se oikeasti suomen kielen taito vai ovatko ne heidän konkreettisemman työtaidot? Lisäksi minulle tuli taas… okei, minä nostan paljon kysymyksiä esille, mutta se verkostoituminen. Kun minä olin opiskelijana, sitä korostettiin aika paljon eri työhaun seminaareissa, niin mitä se oikeasti tarkoittaa? Tämäkin on uusi konsepti minulle. Koreassa ei networking ole niin tärkeää. Kyllä loppujen lopuksi olisi tärkeää, mutta se ei ole niin tärkeää, että sinä saisit ensimmäisen työpaikan. Mutta myös, mitä networking tarkoittaa? Pitäisikö mennä seminaareille ja sitten vilkutella kaikille, että hei, olen täällä ja huomatkaa, minä etsin työtä. Tarkoittako tämmöistä? Tai pitäisikö minun kutsua joku ihminen kahville, että hei, minä tykkään sinun roolistasi, sinun tiimistäsi, sinun yrityksestäsi, haluaisin tehdä… Mitä se oikeasti tarkoittaa käytännössä? Koska verkostoituminen ei ole universal kulttuuri. On paljon kysymyksiä, jos Eric voi vastata tähän.
Eric Carver [00:32:10]: Ai minun pitäisi vastata?
Arim Lee [00:32:13]: Saitteko te, mitä kysymystä minulla on ollut juuri kielen oppimisesta ja verkostoitumisesta?
Ricky Luu [00:32:21]: Joo. Olen samaa mieltä, kun te sanotte, että kieli on iso haaste, mitä meillä on täällä Suomen työmarkkinoille tai opiskelupaikalle. Mutta minä luulen, että networking on vähän universal juttu. Meillä onkin Vietnamissa tärkeä verkostoituminen, jossa se on tärkeää, kun sinä olet vielä opiskelijana. Jos sinä haluat päästä niin kuin muille mahdollisuus, sitten se kannattaa verkostoutua. Joo, aikaisin.
Eric Carver [00:33:01]: Tuleeko sinulle, Ricky, mieleen jotain esteitä?
Ricky Luu [00:33:06]: Ei muuta tule mieleen. Totta kai minulla on samaa mieltä, että kieli on, niin kuin sinä sanoit, meillä on se Finnish firewall, mitä pitää päästä. Meitä maahanmuuttajia… Emme tiedä, millä kanavalla tai mistä saadaan infoa ja tietoa päästä töihin. On vaikea alusta.
Eric Carver [00:33:35]: Jos minä nyt yritän vastata Arimin kysymykseen. Siitä on toki aikaa, kun olen itse työskennellyt uraohjaajana juuri kansainvälisten osaajien kanssa, mutta varmaan ne ovat aika isoja kysymyksiä, että onko se työmarkkina… ja työmahdollisuuksiin kokonaan vaikuttaa se kielitaito. Eli onko se siellä English bubblen sisällä yksinomaan, missä pystyy töitä hakemaan, vai onko se laajempi? Sitten on tavallaan se iso kysymys siitä, että eihän yksin se, että osaa jotain kieltä puhua ole se syy, miksi palkataan johonkin tehtäviin, vaan kyllä se on sitten se tehtäväkohtainen, tiimikohtainen osaaminen. Eli molemmat tarvitaan. Nyt meillä varmaan käydään, ja mielestäni todella syystäkin keskustelua siitä, että onko kielitaitovaatimus myös välillä syrjinnän väline. Eli ajatellaanko, että nyt kun se ei osannut Eino Leinon runoja lausua täysin virheettömästi ilman aksenttia, niin eihän se kyllä meidän asiakkaiden kanssa pärjää. Onkohan se kuitenkaan niin? Samalla lailla suomalaiset monet puhuvat murtaen englantia tai muuta kieltä. Siinä kuuluu oma aksentti. Näin se on. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. Eli juuri se, että mikä se oikea taso on, mitä työssä tarvitaan, ja milloin se on ehkä enemmän semmoinen, että siihen voi liittyä ennakkoluulo, stereotypiat tai tämmöinen.
Arim Lee [00:35:06]: Kyllä tämä on todella monimutkainen aihe purkaa. Kyllä mielestäni, jos joku haluaa asua Suomessa pitkään, niin kannattaa oppia suomen kieltä. Sitten pääsee palveluihin, ja voi saada enemmän ystäviä, ja voi keskustella naapureiden kanssa ja näin. Mutta myös työmarkkinoilla, juuri korkeasti koulutetuille maahanmuuttajille, ja kuinka paljon pitää panostaa sen taitoon. Minä itse pääsin töihin kyllä suomen kielen taidon avulla, mutta myös samalla mietin pitkään, että pitäiskö minun käyttää aikaani enemmän konkreettisten taitojen kehittämiseen.
Eric Carver [00:35:53]: Se on hyvä kysymys.
Arim Lee [00:35:55]: Niin, koska meillä on 24 hours jokaisella. Jos minulla on kahdeksan tuntia aikaa oppia, jos minä investoin neljä tuntia suomen kielen oppimiseen ja neljä tuntia vain konkreettisemman taidon kehittämiseen, mutta joku suomalainen opiskelija voi käyttää täysin kahdeksan tuntia konkreettisemman taidon kehittämiseen. Loppujen lopuksi me olemme mielestäni samassa poolissa, kun haemme töitä, niin mitä sitten työmarkkina haluaisi enemmän? Kumpaa hakijaa?
Ricky Luu [00:36:40]: Minä luulen, että se riippuu yrityksen kulttuurista. Joka työpaikka puhuu englannin kieltä. Puhutaan missä ja jossa. Silläkin, että kuitenkin kun pääsee työpaikalle englannin kielen avulla, että sinä puhut englannin kieltä työpaikalla, siellä onkin vielä suomen kupla, että se erottaa sinua muista työkavereista, mielestäni.
Arim Lee [00:37:19]: Tämä on minusta vaikea kysymys.
Eric Carver [00:37:22]: Tämä on vaikea kysymys, ja ehkä olen ajatellut itse niin, että meidän pitäisi pyrkiä irti siitä, että tilat ovat yksikielisiä. Että ne ovat joko suomenkielisiä tai englanninkielisiä, vaan että ne ovat sillä lailla monikielisiä, että silloin kun joku siinä yhteisössä tarvitsee sen tiedon myös englanniksi, että pystyy kontribuoimaan tai osallistumaan, niin se olisi mahdollista. Mutta ei niin, että kun henkilö, vaikka Arim, joka on ollut täällä vuosikausia, Arim tulee huoneeseen, niin heti vaihtuu kieli englanniksi. Ei siinä ole mitään järkeä. Sehän silloin sulkee ulos sinne tavallaan sinne English bubbleen ihmisen, joka osaa jo suomea. Eli tämän tyyppisiä, ne on semmoisia aika hienovaraisia juttuja, mihin pitäisi enemmän… Niistä pitäisi ehkä puhua, ja niiden pitäisi olla sillä lailla joustavampia ja sallivimpia, että siellä työpaikassa ja työn yhteydessä pystyisi sitä kielitaitoa kehittämään ilman, että sinun pitää olla tyyliin vuosi jossain kielikurssilla. Koska sitten sinä et pysty, juuri niin kuin Arim sanoi, et pysty kehittämään sitä asiantuntijuutta ja osaamista, millä sitten töihin kuitenkin mennään. Pitäisi molempien olla enemmän sellainen kuin blended tai joustava lähestyminen kuin se, että nyt opiskellaan kieltä ja nyt ollaan töissä.
Arim Lee [00:38:45]: Juuri, yes. Minä tarkoitin myös sitä, että ei ole selkeätä askelta.
Eric Carver [00:38:58]: Mennään sitten siihen, mitä pitäisi tehdä. Eli miten korkeasti koulutettujen ulkomaalaistaustaisten maahanmuuttajien asemaa voitaisiin vahvistaa Suomessa? Millaisia asioita voitaisiin tehdä? Ricky, aloita sinä.
Eric Carver [00:39:13]: Minä luulen, että koska me… Olen samaa mieltä, että kielimuuri on iso haaste, ja meillä on maahanmuuttajille ja ulkomaalaisille, koska kieli on kaikessa järjestyksessä tai systeemissä, vaikka nykyään kaikki muuttuu englannin kielelle aia paljon. Sen takia se helpottaa ulkomaalaisia paljon, ja minä tiedän, että esimerkiksi meillä on… Minä tiedän ihmisen, jotka ovat asuneet täällä yli kymmenen vuotta, eikä hän osaa yhtään sanakaan suomea, ja sen takia mahdollisuudet eivät aukene heille, että… Heillä on vain limited mahdollisuuksia. Minä luulen, että meidän pitäisi katsoa Suomen kielen opiskelujärjestelmää, että mitä me voimme tehdä. Kannattaako sitä uudistaa vai tehdä jotain, että kielen oppiminen kiinnostaa ja on helpompaa ulkomaalaisille. Vai voisiko se olla jotain käytännönläheisempää, niin kuin… Koska me oppimme suomea kirjasta ja koulusta, mutta en kukaan puhu suomea niin kuin kirjassa.
Eric Carver [00:40:38]: Mitäs Tatiana?
Tatiana Dovger [00:40:40]: Mielestäni kielituki on hyvä Suomessa. Siksi on tärkeää, että kaikki pysyvät samana. Esimerkiksi AKVA-projekti auttaa paljon kielen tason kehittämisessä ja paremmin ymmärtämään suomalaista koulutusjärjestelmää. Työllistymiseen tukeminen on hyvin tärkeää. Minusta olisi hyvä luoda ohjelmia ja hankkeita, jotka auttavat korkeakoulutettuja maahanmuuttajia työllistymään omalla koulutusalueellaan Suomessa. Tämä voi sisältää mentorointiohjelmia, harjoittelumahdollisuuksia ja työnhakutaitojen koulutusta. Minulle harjoittelukysymys on esimerkiksi erittäin tärkeää. Haluaisin osallistua suomalaisen yhteiskunnan kehittämiseen. Mulla on sosiaalitieteellinen koulutus ja kokemus työskentelystä eri yrityksissä. Tarvitsen vain kokemusta suomalaisten yrityksistä. Vähän työkokemusta.
Eric Carver [00:42:09]: Millaisia ajatuksia, Arim?
Arim Lee [00:42:12]: Olisi kiva, jos olisi enemmän mahdollisuuksia päästä työharjoitteluun tai työkokeiluun suomeksi. Ei tarvitse olla vaativampaa työtehtävää. Voisi olla simppeliä ja helppoa, mutta tärkeintä on päästä sinne harjoittelemaan ja puhumaan kieltä ja kommunikoimaan ihmisten kanssa suomen kielellä ja saada rohkeutta, että hei, ihmiset ymmärtävät minun suomeani. Ehkä semmoisia käytännöllisempiä ja työharjoittelumahdollisuuksia voisi olla apuna. Viitaten aikaisempaan aiheeseeni, siihen kielimuuriin ja kaikkeen, niin ehkä on tärkeää valmistaa tarkempia ja yksityiskohtaisia tietoja työmarkkinoilla, jotka erityisesti kohtaavat korkeasti koulutettuja maahanmuuttajia. Että miten se, jos on tarkempaa tietoa ja tarkempaa dataa, sitten voi ehkä järjestää myös vähän käytännöllisempiä ohjelmia, että miten autetaan ihmisiä. Juuri semmoista.
Eric Carver [00:43:34]: Tärkeitä asioita. Onko jotain vielä semmoista, mitä te toivoisitte ihmisille, jotka työskentelee vaikka nyt yliopistossa, tai työnantaja on rekrytoija, tai vaikka ammattiliitossa, tai vaikka tuolla politiikan puolella? Onko tämä semmoisia terveisiä tai asioita, mitä te haluaisitte jättää ihmisille reppuun? Että nämä ovat oikeasti semmoisia asioita, että jos te haluatte helpottaa, parantaa, korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien tai ulkomaisen taustan asteen tilannetta ihan nyt tässä, niin mitä voisi tehdä? Onko jotain, mitä haluatte sanoa?
Arim Lee [00:44:12]: Äkkiä tulee mieleen minun viimeinen kysymykseni. Mitä verkoistoituminen tarkoittaa? Ehkä tähän myös Eric voi vastata heti, että mitä se tarkoittaa Suomen työmarkkinakulttuurissa. Ja myös vähemmän vihapuhetta ja enemmän voimaannuttavaa storytelling. Että me saisimme taas rohkeutta ja vähän visiota, että hei, minä voisin pärjätä hyvin täällä. More success stories.
Eric Carver [00:44:48]: Tuleeko Rickylle tai Tatianalle mieleen jotain?
Tatiana Dovger [00:44:51]: Olisi hienoa luoda joku verkkosivusto, jossa olisi työpaikkoja ja rekrytointitapahtumia korkeakoulutetuille maahanmuuttajille. Sama kuin Jobteaser Helsingin yliopistossa kaikille opiskelijoille, mutta kaikille maahanmuuttajille, korkeakoulutetuille. Se olisi kivaa.
Eric Carver [00:45:16]: Että olisi semmoinen selkeä kanava myös tälle ryhmälle. Joo, kiitoksia paljon. Tuo verkostoituminen on varmaan semmoinen sana, että minä en tiedä, onko Suomessa itse asiassa hyvin vakiintunutta tai selkeää kuvaa siitä, mitä se oikeastaan edes on. Minulla on semmoinen kuva, että ajatellaan, että kun ihmiset työskentelevät, tai kun he opiskelevat tai ovat harrastuksissa tai vapaaehtoistoiminnassa, niin kun he tutustuvat muihin ihmisiin ja tekevät asioita yhdessä, niin sitten niistä syntyy niitä verkostoja. Mutta semmoinen ehkä, ja nyt tämä on yhtä reilua, kun olisi kysyä teitä edustamaan teidän taustakulttuurianne, niin se, että minä osaisin suomalaisten puolesta puhua, joka on minun toinen kulttuuri, mutta tavallaan se, että kyllä minä koen, että Suomessakin voidaan vähän ehkä vierastaa semmoista välineellistä verkostoitumista. Eli jos tulee sellainen olo, että toi nyt halusi vaan minun käyntikorttini, mutta ei se ollut minusta kiinnostunut, tai ei me oikeastaan keskusteltu mistään järkevästä. Eli ehkä tämäkin, että on minusta hyvä ehkä vastauksena Arimille nimenomaan se, että ehkä meidän pitäisi pystyä enemmän myös itse sanoittamaan ja puhumaan siitä, että mitä näillä eri asioilla tarkoitetaan. Koska monihan voi heittää vaikka jossain koulutuksessa, varmaan minäkin urani aikana, että networks are very important, ja sitten jätän se siihen. Tämä on hyvä.
Ricky Luu [00:46:48]: Nimenomaan.
Eric Carver [00:46:49]: Tosi paljon kiitoksia, kun olette tulleet juttelemaan näistä asioista, kertomaan teidän näkemyksiä ja teidän tarinaa ja kokemusta. Tämä on tosi arvokasta ja uskon, että minun lisäksi myös kuulijat saavat tästä paljon. Viimeinen kysymys on kaikille vieraille aina sama ja se on siis lukuvinkki. Se saa liittyä tähän aiheeseen tai sitten se saa olla teidän lempikirjanne tai joku juttu, mikä on viimeksi jäänyt mieleen, että sen ei tarvitse liittyä. Arim, minkälaiset lukuvinkin antaisit?
Arim Lee [00:47:21]: Suosittelen yhtä kirjaa nimeltä Saatan olla väärässä. Se kirjoittajan nimi on Björn Lindeblad. Suosittelen tätä kirjaa, koska tämä auttaa sinua kontrolloimaan sinun huonoa mieltäsi sisällä. Juuri siinä voi keskittyä mindfulness. Maahanmuutto, työnhaku, opiskelu, niin kuin rankkoja tehtäviä elämässä, niin välillä voi lukea tämmöistä kirjaa rauhoittamaan omaa mieltä ja näin. Lisäksi halusin sanoa, että sen jälkeen kun minä muutin Suomeen, ei mikään mennyt suunnitelmieni ja odotusteni mukaan. Me voimme olla vähän open mind, joustavaa ja sopeutuvaa eri tilanteisiin, ja niiden kautta voi myös tutustua uusiin mahdollisuuksiin.
Eric Carver [00:48:26]: Kiitos. Ricky?
Eric Carver [00:48:27]: Ei minulla ole paljon aikaa tällä hetkellä lukea, mutta ehkä yhden lukuvinkin teille, jotka haluavat lukea kirjaa suomen kielellä, jossa ei suomi ole sinun äidinkielesi, että älä välitä, keskity isoon tarinaan, minkä se kirjan haluaa kertoa teille. Ei tarvitse, kannata [etsiä] kaikkia tuntemattomia sanoja englannin kielellä tai sinun äidinkielelläsi. Iso pointti on, että sinä ymmärrät ja sinä tykkäät siitä kirjasta. Ja pitää lukea, mitä sinä tykkäät. Minä luen tällä hetkellä paljon Tove Janssonin kirjoja.
Eric Carver [00:49:24]: Tatiana.
Tatiana Dovger [00:49:23]: Minä suosittelen aina kaikille käydä kirjastoissa. Suomessa on erinomaisia kirjastoja, joissa voit löytää kirjan makusi mukaan ja pyytää apua kirjaston henkilökunnalta, jotka voivat suositella jotain. Lue jotain suomeksi joka päivä. Alussa kirjat selkokielellä ovat hyödyllisiä maahanmuuttajille. Ensimmäinen kirja, jonka luin suomen kielellä, oli kirja Sata totuutta Suomesta. Se kirja on hyvin ymmärrettävää. Myös se esittelee suomalaista kulttuuria tosi hyvin. Suosittelen sitä niille, jotka vasta aloittavat Suomen opiskelun.
Eric Carver [00:50:22]: Kiitos paljon teille, kun tulitte vieraiksi.
Puhujat [00:50:25]: Kiitos.
[äänite päättyy]