Tekijä: Ville E Jantunen

Kolumni

Chemicumin UniCafe lakkasi myöntämästä opiskelija- ja jatko-opiskelija-alennuksia henkilökunnan puolella torstaista 15.3. alkaen. Perusteluina päätökselle UniCafe tiedotti: “Henkilökunnan ravintolan opiskelijalounasta laajemman lounaskokonaisuuden vuoksi emme tarjoa henkilökunnan ravintolassa opiskelijahintaisia lounaita. Ateriatuettu, opiskelijahintainen lounas on tarjolla ainoastaan UniCafe Chemicumin opiskelijaravintolassa.”

Päätöksen voisi ymmärtää siltä pohjalta, että henkilökunnan puoli on melko pieni ja UniCafe haluaa pitää opiskelijat toisella puolella, jotta henkilökunnalla olisi paremmin tilaa. Vastauksena erään opiskelijan UniCafelle lähettämään kyselyyn aiheesta mainittiinkin käytäntöjen yhtenäistäminen, sekä asiakkailta tullut toive “opettajien”, joihin muuten ilmeisesti tuntiopettajan sopimuksella toimivat eivät vaikuta kuuluvan, omasta ravintolasta.

Viestissä mainittiin myös, että “Koska ruokarajoitukset ovat poistuneet ja salaattipöydän valikoimaa on muutettu runsaammaksi eivät nämä täten täytä Kelan antamia kriteerejäkään”. Tätä argumenttia on kuitenki hieman hankala ymmärtää ottaen huomioon sen, että ruoka on kelvannut tähänkin asti, ja ruoan määrään liittyvät rajoitukset ovat koskeneet vain kappaleittain laskettavia ruokia. Lisäksi en vuoden 2017 Kelan suositusten tiivistelmästä  löytänyt perustetta kyseiselle väitteelle.

Rahallisesti tätä päätöstä perustellaan henkilökunnan paremmalla katteella. Hintaero opiskelijan ja henkilökunnan jäsenen välillä (3€) tulee lähinnä Kelan ateriatuesta (1.94 €), kahvin/jälkiruoan (hinta noin 1€) puuttumisesta sekä arvonlisäverosta. Toki jos hintaa haluaa nostaa niin silloin vastaan tulee opiskelija-aterian hinnan yläraja 2,6€ (kun ateriatuki otetaan huomioon). Tämä ei kuitenkaan tunnu perustellulta, mikäli henkilökunnan aterian hinta ei nouse nykyisestä. En myöskään usko kannattavuuteen perustavaa argumenttia, koska eräs tuttavani yritti hakea ”opiskelijalaatuista” ruokaa opiskelijoiden puolelta ja tulla sitten ruoan kanssa toiseen ravintolaan syömään, jolloin hänelle sanottiin UniCafen puolelta, että tällainen ei käy.

Suurin ongelma jonka muutos aiheuttaa on se, että tyypillisesti graduntekijät ja lähes poikkeuksetta kaikki jatko-opiskelijat kuuluvat johonkin tutkimusryhmään, ja tutkimusryhmille on tyypillistä mennä joukolla syömään. Mielestäni tämä on hyvä tapa ja se auttaa uusia ryhmän jäseniä integroitumaan yhteisöön sekä ylläpitää ryhmähenkeä ja tiedon liikkumista. Käytännössä tämä muutos jaottelee kuitenkin saman työyhteisön jäsenet kahteen eri ryhmään, mikä ei luultavasti ole omiaan lisäämään joukkoon kuulumisen tunnetta. Asiasta tekee erityisen tärkeän se, että Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden tekemän tohtorikoulutuskyselyn mukaan hälyttävät 47% vastaajista ei tunne kuuluvansa osaksi yliopistoyhteisöä.

Omituista on väite, että aloite on tullut yliopistolta. Opiskelijat ilmeisesti kelpaavat mukaan silloin kun on kyse yliopiston henkilökunnan palkoista #meolemmeyliopisto:n merkeissä, mutta tässä tapauksessa emme nyt sitten ilmeiseti olekaan osa yhteisöä. Jos tämä on oikeasti lähtenyt yliopiston puolelta, pidän tätä varsin kaksinaismoralistisena ja yliopistoilmapiiriä vahingoittavana tekona.

Toki yritys saa lain puitteissa tehdä vaikka typeriä päätöksiä, jos se niin haluaa. On kuitenkin muistettava, että UniCafe:lla on monopoli yliopistolla ja sen boikotoiminen on käytännössä hyvin hankalaa, koska se on ainoa opiskelijahintaista ruokaa tarjoava lounasravintola järkevällä etäisyydellä kampuksesta. Jos meillä olisi esimerkiksi kaksi kilpailevaa palveluntarjoajaa, kuten esimerkiksi Otaniemessä, en luultavasti kirjoittaisi tätä juttua vaan siirtyisin vain syömään kilpailijan ravintolaan.

Tutkimusryhmät voisivat päättää syödä opiskelijoiden puolella, mutta tämä herättää kysymyksen, kenen eduksi tämä koko uudistus sitten on tehty, jos se ajaa opiskelijajäsenistään välittävät ryhmät huonommalle puolelle. On myös vaikea nähdä tällä mitään positiivista vaikutusta opiskelijoihin, mikä on lievästi ilmaistuna kummallista politiikkaa HYY:n eli opiskelijoiden omistamalta yritykseltä.

Lähetin UniCafen palautelomakkeen kautta kysymyksiä sekä kerroin kirjoittavani kolumnia aiheesta ja pyysin kommenttia. Sain vastaukseksi saman viestin, jonka jo eräs tuttavani oli saanut aikaisemmin ja joka ei vastannut esittämiini kysymyksiin vaan oli sisällöltään hyvin geneerinen. Ilmeisesti asian tarkempi perustelu opiskelijoille ei kuulu UniCafen prioriteettilistan kärkeen.

En tiedä, onko pääasiallinen syy muutokselle halu ajaa opiskelijat ja väitöskirjatutkijat pois henkilökunnan puolelta ja käyttää laadun parantamista tekosyynä vai aito halu parantaa palvelua. Yliopistoyhteisön potentiaalinen eriarvoistuminen sekä kokemukseni UniCafen palautteeseen vastaamisesta nosti kuitenkin verenpaineeni sellaisiin lukemiin, että taidan vähintään jonkin aikaa tehdä ruokani itse.

Ville Jantunen
Päätoimittaja

Resonanssille valittiin 20.11. yhdistyksen syyskokouksessa uusi hallitus. Onnittelut uudelle hallitukselle!

Uusi hallitus on siitä poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa Resonanssin historiassa meillä on naisoletettujen enemmistö, sillä hallitukseen päätyi edellisestä hallituksesta Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi sekä Linnea Keltanen. Lisäksi uusina ensimmäisen vuoden opiskelijoista hallitukseen valittiin Alena Markelova, Anniina Kinnunen, Ronja Öhrnberg. Myös uutena hallitukseen valittiin kolmannen vuoden opiskelija Antti Pirttikoski.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin odotetusti tämän vuoden varapuheenjohtaja Miika Rasola. Hallituksen sihteerinä toimii toisen vuoden opiskelija Santeri Paajanen ja taloudenhoitajana toisen vuoden opiskelija Peetu Ihalainen.

Hallituksessa tapahtuu sukupolvenvaihdos, sillä peräti kuusi kymmenestä hallituksen jäsenestä on uusia Resonanssin hallituksessa ja heistä kolme on ensimmäisen vuoden opiskelijoita, kaksi toisen vuoden opiskelijoita ja yksi kolmannen vuoden opiskelija. Neljännen vuoden opiskelijoita hallituksessa edustaa hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola.

Yhdistyksen kokouksessa Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi ja Linnea Keltanen ilmaisivat kiinnostuksensa Resonanssin varapuheenjohtajuudesta, joka välillisesti tarkoittaa mahdollisesta kiinnostuksesta puheenjohtajan työhön vuoden kuluttua. Voi siis hyvin olla, että Resonanssiin saadaan vuoden kuluttua ensimmäinen naispuheenjohtaja vuosiin.

Syyskokouksessa tulevan hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola mainitsi yritysyhteistyön olevan tärkeä prioriteetti ensi vuonna. Kokouksessa muistutettiin myös Resonanssin tulevasta jättitapahtumasta ICPS:stä (International Conference of Physics Students), joka rantautuu Helsinkiin ensi vuoden elokuussa.

Matemaattiset apuneuvot eli tuttavallisemmin Maput jakautuivat tänä vuonna kolmeen viiden opintopisteen kokonaisuuteen. Kurssien rakenteellisen uudistamisen lisäksi niiden sisältöihin on tehty muutoksia ja kursseille on tuotu sähköisesti tarkastettavia stack-tehtäviä. Mapuja luennoivat tänä vuonna Szabolcs Galambosi (Mapu I) ja Kimmo Tuominen (Mapu II ja III).

Kurssien jakamisella kolmeen osaan tavoitellaan parempaa lineaarialgebran osaamista, sillä Mapu III keskittyy lineaarialgebraan ja matriiseihin. Toinen suuri muutos kursseilla on sähköisten automaattisesti tarkastettavien stack-tehtävien tuominen kursseille. Stack-tehtävät korvaavat entiset extempore-harjoitukset, ja niitä ratkotaan joko omalla ajalla tai erikseen niille varatuissa pajatilaisuuksissa. Stack-tehtävien etuna on välitön palaute tehtävän onnistumisesta, ja tehtäviä voi yrittää ratkaista niin monta kertaa kuin haluaa, kunnes ne menevät oikein. Tehtäviä voidaan käyttää myös muilla kursseilla laskareihin valmistavina tehtävinä. Tehtävien avulla voidaan kerrata tarvittavat matemaattiset apuvälineet, joiden edellisestä käytöstä on saattanut kulua pidempi aika. Tällaisessa käytössä tehtävät ovat jo kokeilussa kurssilla Analyyttinen mekaniikka.

Kolmantena uudistuksena Mapu III:lla kokeillaan myös lyhyitä videoluentoja. Näillä, kuten sähköisillä tehtävilläkään, ei ole tarkoitus toimia kontaktiopetuksen korvikkeena – vaan ideana on tarjota vaihtoehtoisia opetusmateriaaleja tukemaan erilaisia oppijoita.

Mapujen lisäksi myös Tieteellinen laskenta I (Tila I) on kokenut uudistuksen, ja sinne on tuotu tietojenkäsittelytytieteen kursseilta tuttu TMC (test my code) -tarkistusohjelma. Kurssin ohjelmointiharjoitukset tehdään tästä lähtien pythonilla. Aiemmin harjoitukset on saanut tehdä joko pythonilla tai matlabilla.

Haastattelimme yliopistonlehtori Kimmo Tuomista, joka on ollut mukana toteuttamassa Mapujen uudistamista. Koko haastattelu löytyy alta.

Koko haastattelu

Maput jakautuvat kolmeen, mitä tällä tavoitellaan?

Lineaarialgebra on vanhanmallisissa kursseissa jäänyt Mapu II:lla aivan kurssin loppuun vaikka merkitys aineopinnoissa on kuitenkin suuri. Uudistuksen ansiosta lineaarialgebraa ehditään käydä enemmän ja uusi Mapu III onkin pääasiassa lineaarialgebraa. Sisältö on olennaisesti sama, painotus hieman muuttuu ja kolmeen osaan jakaminen antaa enemmän liikkumatilaa luennoitsijalle, eikä opiskelijalle toivottavasti tule niin hektinen olo vauhdin suhteen.

Mitkä ovat Mapu-kurssien tavoitteet? Mitä taitoja opiskelijan pitäisi kunkin kurssin jälkeen hallita? Ovatko nämä taidot tarpeellisia/käyttökelpoisia tulevissa opinnoissa ja kuinka pian oppimaansa pääsee soveltamaan?

Mapu I:lla tavoitteena on oppia käyttämään vektoreita, sarjoja, yhden muuttujan differentiaalilaskentaa, integraalilaskennan metodologiaa kuten sijoittamista ja osittaisintegrointia, osamurtohajotelmia ja lisäksi rutiinikehitetään muuta matemaattista työkalupakkia. Näitä pääsee suoraan soveltamaan Vuorovaikutukset ja kappaleet -kurssilla. Monet asiat ovat jo lukiosta tuttuja, mutta uusia menetelmiäkin opitaan.

Mapu II:lla päätavoite on tavallisten 1. ja 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöiden ratkaiseminen. Kurssilla aloitetaan myös “nablaaminen” eli vektoridifferentiaalilaskenta, jota jatketaan Mapu III:lla. Lisäksi kurssilla käsitellään kompleksilukuja. Vektorianalyysiä ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisua pääsee soveltamaan heti peruskursseilla.

Mapu III:n tärkeimmät aiheet ovat nimenomaan lineaarialgebra ja matriisit. Nämä tähtäävät pääasiassa aineopintoihin ja esimerkiksi analyyttisellä mekaniikalla toisen vuoden ensimmäisessä periodissa nämä ovat jo välttämättömiä.

Onko pelkoa että lineaarialgebra ehtii unohtua ennen aineopintoja?

Luotetaan siihen, että kun tuotetaan hyviä materiaaleja, niin niiden avulla voidaan kerrata. Analyyttisellä mekaniikalla kokeillaan myös systeemiä, jossa viikon alussa on aina matemaattisten apuneuvojen kertaustehtäviä ennen viikon luentoja. Nämä tehtävät toteutetaan stack-tehtävinä.

Onko Mapuille (ja erityisesti Mapu III:lle) ajateltu numeriikkaa?

Asia on vielä vähän auki. Tieteellinen laskenta I on myös kokenut uudistuksen. Ohjelmointiin tulee TMC (test my code) ja kieleksi on valittu python. Toivotaan, että pieniä ohjelmointi-/numeriikkaharjoituksia voitaisiin Mapuilla käyttää, tosin tämä riippuu jonkin verran Tila I:stä. Pitkällä tähtäimellä numeriikan lisääminen on varmastikin tavoite laajemminkin muillakin peruskursseilla, jolloin saataisiin kursseille myös tietokoneavusteista ongelmanratkaisua. Tämä on luonnollinen kehityssuunta uusien työvälineiden kuten fuksiläppärien myötä.

Kuinka paljon muiden peruskurssien kanssa on tehty yhteistyötä päällekkäisyyksien (saman asian opettaminen useaan kertaan) välttämiseksi? Koetaanko päällekkäisyys ylipäätään ongelmana nykyisessä opetuksessa?

Mapujen ja peruskurssien suhteen mietitään, mitkä asiat ovat tärkeitä peruskurssien aikataulun puitteissa, ja tämä vaikuttaa Mapun aikatauluun. Overlap ei sinänsä ole ongelma, vaan kerroksellisuus voi olla oppimisen kannalta hyvästä – kunhan ei tapahdu sitä, että sama kurssi vedetään uudestaan tuomatta mitään uutta siihen.

Kursseilla kokeillaan myös sähköisiä stack-tehtäviä

Kerro lyhyesti, mikä on stack ja miten sen käyttöön päädyttiin?

Matikan laitoksella oli hyviä kokemuksia. Aallossa stack on myös ollut laajasti käytössä jopa fysiikan kursseilla. Stack on käytössä myös monissa maamme yliopistoissa sekä joissain ammattikorkeakoulun aloilla. Aallon luennoitsijoitten kanssa on keskusteltu stackin käytöstä, osa käyttää stackia, osa ei. Yksi syy, miksi stackiin päädyttiin, oli opiskelijoiden toive saada välitöntä palautetta tehtävistä (kuten Ohjelmoinnin perusteet -kurssilla), ja stackilla on pyritty vastaamaan tähän toiveeseen. Yliopistolta saatiin rahoitusta digitalisaation edistämiseen ja Mapu koettiin hyväksi monia koskettavaksi pilottikokonaisuudeksi. Jos Mapuille saadaan hyvä käytäntö, sitä on helppo levittää eteenpäin ja opiskelijat osaavat ehkä palautteessa tätä myöhemmin vaatiakin.

Stack = System for Teaching and Assessment using a Computer algebra Kernel, on ollut matikan laitoksella käytössä jo aikaisemmin. Lyhyesti idea on se, että toteutetaan tietokoneella paljon valmiita tehtäviä, joissa on mukana satunnaiselementti, eli laskujen kertoimet ja vastausten yksityiskohdat vaihtelevat. Opettaja valitsee poolista tehtäväsetin ja laittaa ne Moodleen auki. Moodlessa opiskelija voi käydä tietyn ajan puitteissa tekemässä annetut tehtävät. Jos tehtävä menee pieleen, voi sitä yrittää heti uudestaan. Peruspointti on antaa vastaus tehtävään, ja ohjelma kertoo saman tien miten meni ja antaa palautetta. Ohjelma voi esimerkiksi kommentoida, muistitko integroimisvakion. Jos tehtävässä on a-, b- ja c-kohdat, jotka riippuvat toisistaan, a-kohdan mennessä väärin voi tehtävää silti jatkaa, sillä tarkistusautomaatti laskee a-kohtaan annetun vastauksen perusteella mitä b-ja c-kohtiin pitäisi vastata. Kaikkiin tehtäviin on myös malliratkaisut, jotka saa näkyviin, jos ei kertakaikkiaan meinaa päästä jyvälle siitä, mitä pitää tehdä.

Onko joka opiskelijalle oma tehtävä?

Esim a-bx^c, jokaiselle voi tulla eri kertoimet. Tämä ohjaa yhteistyössäkin oikeaan suuntaan, eli mietitään, miten ongelma ratkaistaan, eikä mikä on ratkaisu, koska kaikilla voi olla eri tulos.

Millainen rooli stack-tehtävillä on kurssilla? Korvaavatko ne perinteisiä paperilaskareita vai ovatko ne erilaisessa roolissa?

Tämänhetkinen näkemys on, että vanhat extempore-tehtävät korvataan näillä stack-tehtävillä. Tämän lisäksi edelleen on normaalit paperilaskuharjoitukset.

Onko työmäärä kursseilla edelleen sama:
Tehtävien lukumäärä on aika lailla sama paperilaskareissa. Extempore-tilaisuudet pysyvät kurssilla, mutta niissä on tarkoitus assarien auttaessa tehdä stack-tehtäviä vanhanmallisten extemporeitten sijaan. Tarkoitus on, että stack-tilaisuuksissa (extemporet) ei lasketa paperilaskareita vaan ne on tiukasti varattu stack-tehtäviin.

Laskupajatyyppisen toiminnan rooli korostuu ja viikottainen luentomäärä laskee yhteen kertaan viikossa. Sama asiamäärä venytettiin kolmeen periodiin, joten päädyttiin siihen, että ei haluta vähentää harjoitusten määrää, mutta tiputettiin luentojen määrää yhteen kertaan viikossa.

Kurssin aikataulutus noudattaa rakennetta: viikon alussa luentokerta, sitten seuraavana päivänä stack-tilaisuudet ja loppuviikosta laskupajat. Kokeillaan myös sitä, että kotilaskut palautetaan skannattuina sähköisesti Moodleen, jossa ne pisteytetään ja kommentoidaan. Jos on jäänyt jotain epäselvää, niin assareilta voi vielä kysyä myöhemmin tarkennuksia.

Uskotko, että opetuksen sähköistämisestä voidaan saada tehokasta apua opetukseen?

Vakaasti uskotaan, että tämä oikein ja järkevästi toteutettuna tarjoaa hyviä mahdollisuuksia parantaa oppimistuloksia. Esim kurssin lopulla voidaan avata vanhat stack-tehtävät, joiden avulla voi kerrata tenttiin. Pyrkimys on tarjota erilaisia mahdollisuuksia erilaisille oppijoille.

Tämä ei ole vastakkaista yhteisöllisyydelle ja sosiaalisuudelle – eikä näiden väheneminen ole uudistusten tarkoitus. Kontaktiopetuksesta ei olla luopumassa vaan toivotaan, että ihmiset tekisivät stack-tehtäviä täällä Kumpulassa. Suositellaan vahvasti porukassa tekemistä. Myöskään sitä ei olla rajoittamassa, kuinka monella laskupajavuorolla opiskelija saa käydä. Hän voi osallistua ainoastaan omalla pajavuorollaan, mutta sallittua on myös käydä vaikka kaikilla vuoroilla.

Matematiikan puolella stackissa on ollut tehtäviä, joihin on koodattu väärä vastaus, jolloin tehtävän palauttaminen on mahdotonta. Tämä on erityisen ärsyttävää, jos tehtävätyyppi on sellainen, jossa vääristä vastauksista vähenee pisteitä. Miten tällaisiin ongelmatilanteisiin on varauduttu? (Esim. Onko jokin aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmiin voitaisiin puuttua melko nopeastikin?)

Hyvä pointti. Ongelma on tiedossa, sillä olemme keskustelleen stackin mahdollisista ongelmista matikan laitoksen kanssa. Kaksi palkattua henkilöä on tehnyt tehtäviä ja niitä on koeajettu ja ristiintarkistettu. Tehtäviä on käyty läpi ja paljon bugeja on korjattu. Nyt kun tehtäviä jo ladataan Moodleen, ne käydään vielä uudestaan läpi. Stack-työläiset jatkavat myös kurssien aikana assareina ja stack-tukihenkilöinä. Virheitä tehtävistä ei voi ikinä täysin poistaa. Jos virheestä aiheutuu opiskelijalle haittaa, se täytyy tietenkin korjata. Olisi myös hyvä olla olemassa aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmia voisi ilmoittaa. Kokemus Moodlen keskustelualueista on, että ne ovat hankalia ja tyypillisesti keskustelu niilla on aika hiljaista ja harvinaista. Yksi vaihtoehto on Presemo (klikkerikysymysten käyttöön tarkoitettu ohjelma), jossa on anonyymi chatti-ikkuna. Moodle-sivu on liian kömpelö ja raskas login-prosesseineen ja sivustolla navigointeineen. Tietysti 200 henkilön massakurssilla tarvitsee olla soveltuva systeemi, ja presemo voisi toimia tähän paremmin kuin Facebookin tai WhatsAppin tyyppiset ohjelmat.

Tuleeko uudistuksista mieleen vielä muuta mainittavaa?

Inkeri Kontro on ollut mukana toteuttamassa stack-tehtäviä myös Vuorovaikutukset ja kappaleet-kurssille. Toivotaan, että uudistaminen jatkuisi muuallakin, ja opiskelijoilta tuleva palaute on tässä tärkeässä roolissa.

Alkuperäinen dikiloikkahan oli tehdä Mapuille stack-tehtäviä ja tuoda Tilalle TMC-tarkistusjärjestelmä, mutta tämän lisäksi saatiin tehtyä vielä VuKaan ja Analyyttiseen mekaniikkaan omat stack-tehtävänsä.

Mapu III:lle on tulossa myös videoklippejä eli lyhyitä maksimissaan kuuden minuutin videoita, jotka käsittelevät yksittäisiä teoriapalikoita esimerkkilaskulla varustettuna. Videoita voi sitten haluamassaan järjestyksessä ja haluamaansa aikaan hyödyntää. Tämä voisi auttaa myös omaan tahtiin suorittamista, kun olisi muitakin mahdollisuuksia kuin “lue kirja ja mene tenttiin”. Nämä voisivat osaltaan motivoida ja ryhdistää tätä itsenäistäkin opiskelua.

Mistä löytyi aikaa tehdä näitä luentoja?

Nämä hankittiin ulkopuolelta. Tekemässä oli vanhoja opiskelijoita, jotka ovat olleet sähköisten oppimisympäristöjen kanssa tekemisissä ja halusivat toteuttaa tällaisen projektin.

Jos videot toimivat hyvin, asiaa pitäisi voimakkaasti ajaa, jotta niitä saataisiin enemmän. Ja painotettakoon vielä, että videoita ei ole tarkoitus tehdä kontaktiopetuksen korvikkeeksi vaan valmistautumis- ja kertausmateriaaliksi. Tällaisesta on paljon hyviä kokemuksia muista tiedekunnista ja maailmalta muista yliopistoista.

Jatkossa olisi tarkoitus, että Mapuilla ja muilla isoilla kursseilla aikaan saadut parannukset säilyisivät ja niitä saataisiin levitettyä ja vietyä eteenpäin myös muilla kursseilla. Tähän tietysti tarvitaan resursseja ja ylläpidon pitää olla aktiivista. Palaute on tärkeää ja opiskelijoiden kannattaakin olla äänessä, palautetta kyllä kuunnellaan.

”Kukaan meistä tuskin haki fysikaalisten tieteiden opiskelijaksi ollakseen vain järjestöaktiivi. Toisaalta luulen että opiskelijajärjestöjen ja -toiminnan ulkopuolelle itsensä jättävät menettävät kokemuksia, joita eivät missään muussa vaiheessa elämäänsä voi saada.”

– Joona Havukainen

Lue koko juttu täältä.

On hienoa olla opettaja juuri nyt. Elämme nimittäin vallankumouksen aikaa. Sitä ei ehkä Kumpulan kampuksen opetuksellisissa nukkumalähiöissä vielä huomaa, mutta pienet tuulenvireet puhaltavat jo.

Opetin tänä syksynä analyyttisen mekaniikan kurssin. Luennoitsijana minulla oli hauskaa – toivottavasti myös opiskelijoilla. Pidin kurssilla viikoittaiset luennot perinteiseen tapaan, mutta tein myös pieniä uudistuksia aiempiin vuosiin nähden. Tärkeimpänä näistä oli kontaktiopetuksen uudelleenjärjestely niin, että luentojen lisäksi joka viikko järjestettiin kaksi laskupajatilaisuutta, joissa ohjatusti työstettiin viikon alussa jaettuja ja seuraavalla viikolla palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Lisäksi viikoittain pidettiin kertauslaskarit, joissa saattoi käydä kysymässä tarkennuksia jo palautettuihin harjoitustehtäviin. Kontaktiopetusta oli siis mahdollista saada halutessaan jopa 10 tuntia viikossa!

Tämän lisäksi olin aikatauluttanut kurssin sisällön huolellisesti ja materiaalit olivat säännöllisesti ja hyvissä ajoin saatavilla: joka viikolle oli agenda, jossa ilmoitin luentoja varten luettavan materiaalin ja annoin viikon harjoitustehtävät. Näistä osaa käytin luentojen esimerkkeinä, osa oli vapaavalintaisia pajassa tai kotona työstettäviä tehtäviä ja loput palautettavaksi määrättyjä tehtäviä. Luentojen jälkeen verkon kautta jaoin tiivistetyn tekstin siitä, mitä luennoitsija oli ajatellut viikon asiasta. Tätä tekstiä ei ollut tarkoitettu kurssikirjan korvaajaksi, vaan avaamaan erilaisia näkökulmia asiaan ja antamaan jotain, mitä kurssikirjasta ei aina suoraan löytyisi.

Samaan aikaan kun me puursimme mekaniikkaa enimmäkseen perinteisin menetelmin, hyvä ystäväni kävi kaksi Stanfordin yliopiston MOOC-kurssia Courseran kautta. Seurailin sivusta, kun hän katseli videomoduuleita ohittaen helpot asiat 1.5-kertaisella nopeudella ja kelaten askarruttavammat kohdat läpi pariin kertaan. Lyhyet kysymykset videoiden lomassa auttoivat seuraamaan, miten hyvin kartalla asiassa oltiin. Viikkotentit puolestaan auttoivat selvittämään epäselväksi jääneitä asioita uudestaan ja paremmin. Kaikkein vaikuttavimmiksi osoittautuivat viikoittaiset ohjelmointitehtävät. Tämä kaikki tapahtui virtuaalisessa oppimisympäristössä internetin välityksellä.

Perinteisesti opiskelijat ovat luokkahuoneen pikakirjoittajia, jotka tulkitsevat kotona yksin aikaansaannoksiaan. Viriävässä opetusvallankumouksessa kurssimateriaalin uudelleenformatointi tulee mahdollistamaan äärimmilleen käännetyn luokkahuoneen: Opiskelijat voivat keskittyä luentovideoihin valitsemaansa aikaan haluamassaan paikassa. Huolella laadittujen verkkomateriaalien avulla saadaan aikaan opetettavien asioiden synteesiä ja havainnollistetaan  teoreettisia konsepteja. Kontaktiopetuksen aikana voidaan keskittyä kysymyksiin, vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön: yhdessä pohtiminen kehittää ongelmanratkaisutaitoja, vertaiskeskustelut auttavat käsitteenmuodostuksessa ja mahdollistavat yksikseen asioita käsitellessä syntyneiden väärinymmärrysten korjaamisen. Sekä opettajan että opiskelijan roolit korostuvat ja oppiminen tehostuu.

Verkkoresurssit sinänsä eivät ole automaattinen ratkaisu mihinkään, mutta opetuksen kehittäminen usealla rintamalla samanaikaisesti tuottaa varmasti tulosta. Videomoduulit, paremmat materiaalit ja oppimisen vapaus kellosta ja luentosalista ovat jo nyt teknologialla saavutettavia edistyksen kukonaskeleita.

Mitä tahansa teemmekin, katkaistaan vuosisatojen pölyttämä katederiperinne! Tietojenkäsittelytieteiden kurssit taipuvat helposti on-linereiksi. Meillä fysiikassa oppimisen prosessi, erityisesti sen dokumentointi, varmistaminen ja arviointi, vaativat hiukan erilaisia askelmerkkejä. Uskon, että kokeilemalla ennakkoluulottomasti tie virtuaaliseen luokkahuoneeseen löytyy.

Yhden asian voin varmuudella luvata: lupaavasti alkanut kehityskulku jatkuu analyyttisen mekaniikan kurssilla myös ensi syksynä.

Kimmo Tuominen
Yliopistonlehtori