Kimble-turnauksessa nähtiin yllätyskäänteitä

Fyysikoiden opiskelijahuoneella saatiin kokea todellista urheilujuhlan tuntua perjantaina 16. helmikuuta: Resonanssin Kimble-turnaus järjestettiin pitkän odotuksen jälkeen. Resonantian toimitus oli paikan päällä seuraamassa.

Kimblellä on viime vuosina ollut valtava suosio Helsingin fysiikan opiskelijoiden keskuudessa. Kimble-kerho on lähettänyt edustajiaan pelaamaan jopa Joensuuhun asti. Kerho pitää tarkkoja tilastoja parhaista pelaajista ja on esimerkiksi soveltanut koneoppimista Kimbleen.

Resonanssin oman turnauksen järjestämisessä koettiin aluksi takaiskuja, kun päivämäärää jouduttiin siirtämään. Huolimatta tapahtuman siirtämisestä yksikään Resonanssin hallituslainen ei valitettavasti päässyt seuraamaan tapahtumaa. Myös turnauksen aloituksessa nähtiin jännittäviä käänteitä, kun järjestäjät eivät saapuneet paikalle sovittuna ajankohtana. Resonanssin Telegram-ryhmässä kerrottiin syyksi ”tapaturma” tai ”logistinen ongelma”. Turnaus saatiin alkamaan noin puoli tuntia sovitun ajan jälkeen.

”Sörnäisissä havaitsin olevani maassa. Mitään ei onneksi varastettu”, kommentoi tapahtuman järjestäjä Vertti Linho. Hän itse epäilee kyseessä olleen murhan yritys. Muiden epäilys nyrjähtäneestä nilkasta puolestaan sai vahvistuksen jälkikäteen.

Turnaukseen on ilmoittautunut runsaasti pelaajia, mutta vain osa heistä saapuu paikalle. Poissa ovat muun muassa ilmoittautumislomakkeen täyttäneet nimimerkit Artturi Kernelbeach, Ari (en usko et tulee oikeesti), Klonkku, Einon kissa, Iron fist, Ruotsi, Klonkku2, Mister sekä Master. Pelaajia puuttuu siis jonkin verran, mutta tunnelma on siitä huolimatta katossa. Tapahtumaa sponsoroi TEK, sillä järjestäjä on törmännyt TEK-tykkiin baarissa. Sponsorirahalla on hankittu osallistujille syötävää, kuten esimerkiksi niin suuria viinirypäleitä, että niitä voi hyvin verrata raakoihin mandariineihin.

Turnauksessa pelataan kolme neljän pelaajan alkuerää. Ensimmäisessä alkuerässä ei nähdä suuria käänteitä. Visa ”Punavuoren herra” Penttinen pelaa punaisilla nappuloilla itsensä toiseksi huolimatta vaikeasta alusta. Erän voittaa Nico ”Kimblekone 7000” Toikka. Toikka vastaa Resonantian kysymyksiin voittavasta taktiikasta heti rankan ottelun jälkeen:

”Ajattelin heittää enemmän kutosia kuin muut. Varsinkin monta kutosta putkeen, jos pystyy.”

Toinen alkuerä on kokoonpanoltaan poikkeuksellisen jännittävä. Erässä pelaavat nimimerkki ”FM Keitaanranta”, entinen Resonanssin puheenjohtaja Jenni Häkkinen, entinen Resonanssin virkailija Panu Maalampi sekä opiskelijahuoneen tilastollisesti taitavin pelaaja, Kimble-kerhon puheenjohtaja Ile. Ennen pelin alkua hän hakee tuekseen Kimblen keksijän valokuvan.

”Olisi pitänyt olla finaalipöytä, paitsi ei Panua tai Attea”, kommentoi anonyymi osallistuja. Peli on hämmästyttävän tasainen ja nopea. FM Keitaanranta tuhoaa Panun syömällä kolme nappulaa yhdellä siirrolla, mutta lopuksi osat vaihtuvat: Panu nousee vaikeuksien jälkeen yllätysvoittoon!

”Katkera kosto FM Keitaanrantaa kohtaan”, Maalampi kommentoi voittoaan. Kosto jää sinänsä laihaksi, sillä FM Keitaanranta tulee erässä toiseksi. Aiemmin loistavasti pelannut Ile kokee tällä kertaa tappion ja jää viimeiselle sijalle.

Kolmas peli saadaan aloitettua myöhässä peruutuksien takia. Myös varsinainen peli on hidasta, eikä hurjissa käänteissä päästä toisen välierän tasolle. Voittajaksi selviytyy Satumaaria Sukuvaara, joka avaa taktiikkaansa Resonantialle:

”Heitän noppaa, heitän hyvin. Jos laudalla on yksi nappula, niin kannattaa liikuttaa sitä”. Peliä seurannut Mikko Vuori arvelee Satumaarian voittavan koko turnauksen. Jännittävänä yksityiskohtana kolmannessa alkuerässä on erän hävinneen Lauri Pänkäläisen äärimmäisen huono suoritus: tarvitaan jopa 20 heittoa maaliin pääsemiseen häviön jälkeen.

Alkuerien välissä eräät osallistujat pelaavat Kimble Twistiä rahasta. Panoksena on yksi euro. Väliajalle saadaan ylimääräistä dramatiikkaa, kun pelin loputtua hävinneet kieltäytyvät maksamasta voittajalle.

Finalisteiksi on selvinnyt kolme pelaajaa, mutta neljäs täytyy arpoa. Järjestäjä käyttää tähän Python-skriptiä, jonka satunnaisuuden tasosta Resonantia ei ole saanut tarkempia tietoja. Arvontaan osallistuvat kaikki huoneessa olijat, myös ne jotka eivät pelanneet alkuerissä. Ohjelma arpoo finaaliin Resonantian toimittajan. Resonantia ei tästä syystä voi kommentoida tarkasti finaalin kulkua, sillä turnausta seurannut toimittaja joutui keskittymään pelaamiseen.

Finaalin voittoon nousee Nico ”Kimblekone 7000” Toikka. Toiselle sijalle pääsee Panu Maalampi, kolmannelle Satumaaria Sukuvaara ja viimeiseksi jää allekirjoittanut.

”Uuvuttava, pitkä peli. Kelpaa mennä juhlimaan. Tein paljon liikkeitä. Vastustajat tekivät hyviä syöntejä. Olen tyytyväinen omaan suoritukseen. Katotaan ensi kauteen”, kertoo Kimblekone 7000, joka on pelannut myös Joensuun Kimble-turnauksessa. Finalistinelikko saa palkinnoksi Trip-mehuja sekä erinäisiä hedelmiä Kimble-nappuloiden väreissä. Osa turnauksen osallistujista jatkaa juhlintaansa siirtymällä läheiseen Olutravintola Oljenkorteen.

Tulostaminen Helsingin yliopistolla

Helsingin yliopistolla tulostaminen aiheuttaa päänvaivaa monille. Kumpulan kampuskirjastolla sekä tutut että tuntemattomat ovat pyytäneet minua kertomaan kuinka saada pdf-tiedosto paperille. Säästääkseni tähän kuluvaa aikaa olen sittemmin kirjoittanut yksityiskohtaisen kuvauksen tulostuksesta. Kuten Wikipedia meille kertoo, Elisabeth Kübler-Rossin kehittämä ja populaarikulttuurissa usein esiintyvä surun viisi vaihetta -teoria ei todellisuudessa välttämättä kuvaa surevan ihmisen tunteiden järjestystä. Harvempi tietää, että se toimii kuitenkin hämmästyttävän tarkkana mallinnuksena yliopiston tulostimen käytön vaiheista.

1. Kieltäminen (”Ei se niin vaikeaa voi olla!”)

Useimmilla kirjaston käyttäjillä on terveen pelokas suhde tulostimeen. Laitteen käyttöohjeet vaikuttavat kielletyltä informaatiolta, sillä ne on taitavasti piilotettu laittamalla ne yliopiston nettisivuille.

On huomautettava, että skannaus on yliopistolla naurettavan helppoa. Tulostuskortin rekisteröiminen vaikuttaa vaikealta, mutta itse skannaukseen ei tarvitse käyttää aivoja. Silmiä kannattaa kuitenkin käyttää! Ohje: avaa skannattu tiedosto ja katso näkyykö mitään. Jos näkyy, taputa itseäsi päähän. Jos ei, skannaa uudestaan. Tämä on monille se vaikea vaihe, ja on ymmärrettävää, jos sinäkin tarvitset ohjeen¹. Skannauksen oppiminen toimii valitettavasti porttina printtaukseen.

Tulostamisen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu toiveajattelu: voiko muutaman paperin printtaus tosiaan olla niin vaikeaa? Tässä vaiheessa tulostaja kerää ohjesivulta oudosti jaoteltua tietoa kuin kadoksissa olleita keskiaikaisia käsikirjoituksia. Synkin salaisuus on kätketty Unigrafian sivuille: tulostussaldoa on ladattava aluksi vähintään viisi euroa, vaikka haluaisi printata vain muutaman sentin edestä yksittäisiä lappusia. Viisaimmat kääntyvät takaisin, mutta moni maksaa uhrilahjan hampaitaan kiristellen ja jatkaa yrittämistä.

Huolimatta siitä, että fuksiläppäri ilmoittaa säännöllisesti yhdistäneensä itsensä lukuisiin eri tulostimiin, kukaan ei ole vieläkään löytänyt niitä kampukselta tai onnistunut printtaamaan niillä mitään. Sähköpostitulostus puolestaan kuulostaa jo ajatuksen tasolla kyseenalaiselta. Tiedosto on lähetettävä sähköpostiosoitteeseen, jonka Outlook luulee helsinki.fi-muodon vuoksi kuuluvan henkilölle nimeltä Print Canon. Ohjesivu kertoo, että tiedoston voi ”vapauttaa” laitteelta viimeistään vartin kuluttua. Tässä kohtaa tulostajan kannattaisi muistaa, että kaikki mitä internetissä sanotaan, ei ole totta. Silti hän lähettää sähköpostin ja etsiytyy printterin ääreen tasan viidentoista minuutin kuluttua.

2. Viha (”Tämähän ei edes toimi!”)

Internetin kansanviisaus kertoo, että epäluotettavuuden huippu on tulostin kiireessä. Värimusteiden akuutti loppuminen mustavalkotulostetta tehtäessä on noussut klassikon asemaan. Yliopistollakin printterin vaivat ja kolotukset ovat lukemattomia ja hankalasti parannettavia. Helpoimmin ratkaistavaa on se, kun paperi tukkii tulostimen. Se on yllättävän yleistä, vaikka kuulostaakin yhtä järkevältä kuin ”vesi on taas tukkinut hanan”.

Kirjastonhoitajat tunnistavat tulostimista kyselevät asiakkaat jo kaukaa ja luikahtavat karkuun kauhistunein katsein. Perään ei auta juosta, koska ne eksyttävät sinut ovelasti hyllyväleihin ja poistuvat paikalta luultavasti Physicumin ja Chemicumin välisen maanalaisen salakäytävän² kautta.

Todelliset ongelmat alkavat, kun tulostusjono ammottaa tyhjyyttään huolimatta varttitunnin kulumisesta. Toistuva sisään- ja uloskirjautuminen hakkaamalla korttia laitteen kylkeen muuttuu taikauskoiseksi rituaaliksi. Määrittelemättömän ajanjakson jälkeen tulostajan on luovutettava ja käytävä lounaalla.

Muutamien tuntien kuluttua jonoon on ilmestynyt tiedosto. Kangastuksilla on tapana kadota nopeasti, joten nyt on salamannopeasti lyötävä sattumanvaraisia näppäimiä. Printteri raksuttaa ja kohisee. Tiedosto katoaa jonosta, mutta ei koskaan päädy paperille. Yhden A4:n hinta katoaa saldosta.

Mieli tekee soittaa Teams-puhelu henkilölle Canon, Print ja sanoa ilkeästi. Se ei ole mahdollista. Tulostaja yrittää raivolla saada tiedostonsa useaan kertaan läpi sekä fuksiläppäriin liitetyistä tulostimista että Print Canonin läpäisemättömästä seulasta. Se ei onnistu. Helpdesk on suljettu tunteja sitten. Kirjastossa kukaan ei kuule huutoasi³.

3. Neuvottelu (”Ehkä saan rahani takaisin!”)

Neuvottelu on tulostuksen katkerin ja lyhin vaihe. Tulostaja yrittää kirjautua Unigrafian sivulle toivoen, että rahan katoaminen oli vain optinen harha tai tulostimen erhe. Sivustolle ei tuntemattoman teknisen vian takia pääse enää ollenkaan. Syvällä sisimmässään tulostaja tietää, ettei printteriin enää kannata sen päivän aikana koskea, mutta hän ei kuuntele sisimpänsä ääntä ja koskee silti. Saldo on edelleen vajaa. Jono on edelleen tyhjä.

4. Masennus (”En kestä tätä!”)

Vihan jälkeen on jäljellä enää pohjaton epätoivo. Tulostaja vajoaa kirjaston lattialle istumaan ja nojaa päätään printterin kylmään, harmaaseen kylkeen kuin Titanic jäävuoreen. Laite ei päästä enää ääntäkään. Suunta on hukassa, päämäärä saavuttamaton. On etsittävä vastauksia ympäröivästä maailmasta.

Tulostaja raahautuu ylös ja yrittää etsiä paperisia tulostusohjeita viereisiltä pöydiltä. Löydetyt ohjeet muistuttavat vinkkejä, joita saattoi saada fuksikurssien Zoom-laskareissa puolen tunnin odottamisen jälkeen: niissä on kerrottu se ainoa asia, jonka olisi itsekin osannut päätellä. Pöydällä on sen lisäksi vain kulhollinen ilmaisia korvatulppia, joille ei kirjaston kuolemanhiljaisuudessa ole koskaan mitään käyttöä, paitsi silloin kun joku puhuu ryhmätyötilassa⁴ suhteettoman kovalla äänellä tai kirjastotäti raahaa rullakkoa pitkin käytäviä.

Ilmoitustaululta ei löydy mitään printtaamiseen liittyvää. Ei edes puhelinnumeroa, josta saisi HYYn kriisiapua epäonnistuneille. Taululla on taidekoulun mainos. On pohdittava hetki kaikkia elämänvalintoja, jotka ovat johtaneet tilanteeseen. Ehkä pelastus löytyisi juoksemalla mahdollisimman kauas Kumpulasta. Tulostaja harkitsee hetken, mutta muistaa, ettei alanvaihto ole ratkaisu siihen(kään), että tärkeä asiakirja ei printtaa itse itseään.

Taululla on mainos osakunnan paritanssikurssista. Paritanssilla ja tulostamisella on paljon yhteistä: kumpaakin pakoili lukiossa henkensä edestä, mutta harhautui kerran kokeilemaan yliopistolla siinä uskossa, ettei se voi olla niin vaikeaa. On se. On vakavasti pohdittava, tuntuisiko myös tulostamisessa epäonnistuminen merkittävästi vähemmän kiusalliselta vuosijuhlien pöytäosuuden ja muutaman alkoholiannoksen jälkeen. Tulostaja kuitenkin hylkää ajatuksen vaikeasti toteutettavana.

Ilmoitustaulun tarkempi tutkiminen ei tuo apua, pelkästään mainoksia kaksi kuukautta sitten pidetyistä konserteista. On istuttava kirjaston kummalliselle, matalalle tuolille ja tuijotettava tyhjyyteen. Suhteettoman pitkän tuumaustauon aikana kukaan muu ei ole yrittänyt printata mitään. Syy alkaa tuntua ilmiselvältä.

5. Hyväksyminen (”Tämä ei ole ainoa paikka, jossa voi printata!”)

Romahduksen jälkeen on hyväksyttävä tosiasiat. Tulostaminen yliopistolla on pirullisen vaikeaa. Tavallisen kirjaston sähköpostitulostus on ilmaista pari ensimmäistä kertaa. Näiden vaihtoehtojen välillä päättäminen jätetään harjoitustehtäväksi lukijalle.

 

Mirja Ojuva
Päätoimittaja

Alaviitteet:
[1] Jos et kuitenkaan opi tätä ensimmäisen opiskeluvuotesi loppuun mennessä, sumeisiin ja ylivalottuneisiin laskaripalautuksiin kyllästyneet fuksikurssien assistentit ilmestyvät keskiyöllä ovellesi Matter and Interactions aseenaan ja poistavat Sisusta ajatuksen voimalla suorituksesi peruslabroista.
[2] Tämä on oikeasti olemassa.
[3] Paitsi kanssaopiskelijat. Turpa kiinni.
[4] Fuksit ei muista, kun tiskin vieressä oleva seinätön alue oli merkitty ryhmätyötilaksi ja sitä käyttivät sellaiset ihmiset, jotka tykkäsivät huutaa kirjastossa. (Esim. minä. Sori.)

Sähköinen laululiite

Sähköinen laululiite (Sälli) on sivusto, jossa Resonanssin jäsenet ja muut fyysikkomieliset voivat julkaista lauluja, joita ei löydy yhteisfysikaalisesta laulukirjasta, mutta jotka siitä huolimatta ovat jakamisen ja laulamisen arvoisia*. Lisää omasi laittamalla kommentti!

Kommentointiohjeet:
-Kommentoi omalla nimelläsi.
-Kerro laulun melodia.
-Kerro laulun alkuperäinen lähde! Mainitse oletko sanoittanut laulun itse vai oppinut sen muiden järjestöjen sitseillä.

*Kommenttikenttä on moderoitu. Jos laulusi ei ole, khrrm, laulamisen arvoinen, se ei välttämättä ilmesty tänne. Myöskään olemassaolevia, julkaistuja kappaleita ei postata tänne, näiden sanat löytyy Googlettamalla.

Comment instructions for the Electric Song Appendix (Elsa) in English:
-Comment with your own name.
-Include the melody of the song for convenience.
-Tell the origin of the song, and give credit where credit is due.
-Songs that are, hmm, not worth singing, will not be published.
-Existing songs by actual artists will not be posted, just Google the lyrics to these.

Varjo-opinto-oppaan Avautumiskirja

Tämä on varjo-opinto-oppaan virallinen avautumiskirja, jonka kautta voi antaa avointa palautetta kurssisivuilta löytyvistä tiedoista. Voit halutessasi myös tarjota lisätietoja kurssisivuja varten tätä kautta. Asiaton palaute poistetaan, mikäli sellaista esiintyy.

Jos palautteesi on muotoa ”Miksei kurssia FYS0666 Xyzåäö löydy varjo-opinto-oppaasta?” niin vastaus on todennäköisesti, ettei kukaan ole kirjoittanut siitä vielä kurssikuvausta. Jos olet halukas kirjoittamaan k.o. kurssille kokonaisen kuvauksen, ota yhteyttä VOO-vastaavaan.
mikko.seppala@helsinki.fi

Kiitos, että osallistut Varjo-opinto-oppaan kehittämiseen!

Ajatuksia UniCafen henkilökuntapuolen hinnoittelumuutoksista

Kolumni

Chemicumin UniCafe lakkasi myöntämästä opiskelija- ja jatko-opiskelija-alennuksia henkilökunnan puolella torstaista 15.3. alkaen. Perusteluina päätökselle UniCafe tiedotti: “Henkilökunnan ravintolan opiskelijalounasta laajemman lounaskokonaisuuden vuoksi emme tarjoa henkilökunnan ravintolassa opiskelijahintaisia lounaita. Ateriatuettu, opiskelijahintainen lounas on tarjolla ainoastaan UniCafe Chemicumin opiskelijaravintolassa.”

Päätöksen voisi ymmärtää siltä pohjalta, että henkilökunnan puoli on melko pieni ja UniCafe haluaa pitää opiskelijat toisella puolella, jotta henkilökunnalla olisi paremmin tilaa. Vastauksena erään opiskelijan UniCafelle lähettämään kyselyyn aiheesta mainittiinkin käytäntöjen yhtenäistäminen, sekä asiakkailta tullut toive “opettajien”, joihin muuten ilmeisesti tuntiopettajan sopimuksella toimivat eivät vaikuta kuuluvan, omasta ravintolasta.

Viestissä mainittiin myös, että “Koska ruokarajoitukset ovat poistuneet ja salaattipöydän valikoimaa on muutettu runsaammaksi eivät nämä täten täytä Kelan antamia kriteerejäkään”. Tätä argumenttia on kuitenki hieman hankala ymmärtää ottaen huomioon sen, että ruoka on kelvannut tähänkin asti, ja ruoan määrään liittyvät rajoitukset ovat koskeneet vain kappaleittain laskettavia ruokia. Lisäksi en vuoden 2017 Kelan suositusten tiivistelmästä  löytänyt perustetta kyseiselle väitteelle.

Rahallisesti tätä päätöstä perustellaan henkilökunnan paremmalla katteella. Hintaero opiskelijan ja henkilökunnan jäsenen välillä (3€) tulee lähinnä Kelan ateriatuesta (1.94 €), kahvin/jälkiruoan (hinta noin 1€) puuttumisesta sekä arvonlisäverosta. Toki jos hintaa haluaa nostaa niin silloin vastaan tulee opiskelija-aterian hinnan yläraja 2,6€ (kun ateriatuki otetaan huomioon). Tämä ei kuitenkaan tunnu perustellulta, mikäli henkilökunnan aterian hinta ei nouse nykyisestä. En myöskään usko kannattavuuteen perustavaa argumenttia, koska eräs tuttavani yritti hakea ”opiskelijalaatuista” ruokaa opiskelijoiden puolelta ja tulla sitten ruoan kanssa toiseen ravintolaan syömään, jolloin hänelle sanottiin UniCafen puolelta, että tällainen ei käy.

Suurin ongelma jonka muutos aiheuttaa on se, että tyypillisesti graduntekijät ja lähes poikkeuksetta kaikki jatko-opiskelijat kuuluvat johonkin tutkimusryhmään, ja tutkimusryhmille on tyypillistä mennä joukolla syömään. Mielestäni tämä on hyvä tapa ja se auttaa uusia ryhmän jäseniä integroitumaan yhteisöön sekä ylläpitää ryhmähenkeä ja tiedon liikkumista. Käytännössä tämä muutos jaottelee kuitenkin saman työyhteisön jäsenet kahteen eri ryhmään, mikä ei luultavasti ole omiaan lisäämään joukkoon kuulumisen tunnetta. Asiasta tekee erityisen tärkeän se, että Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden tekemän tohtorikoulutuskyselyn mukaan hälyttävät 47% vastaajista ei tunne kuuluvansa osaksi yliopistoyhteisöä.

Omituista on väite, että aloite on tullut yliopistolta. Opiskelijat ilmeisesti kelpaavat mukaan silloin kun on kyse yliopiston henkilökunnan palkoista #meolemmeyliopisto:n merkeissä, mutta tässä tapauksessa emme nyt sitten ilmeiseti olekaan osa yhteisöä. Jos tämä on oikeasti lähtenyt yliopiston puolelta, pidän tätä varsin kaksinaismoralistisena ja yliopistoilmapiiriä vahingoittavana tekona.

Toki yritys saa lain puitteissa tehdä vaikka typeriä päätöksiä, jos se niin haluaa. On kuitenkin muistettava, että UniCafe:lla on monopoli yliopistolla ja sen boikotoiminen on käytännössä hyvin hankalaa, koska se on ainoa opiskelijahintaista ruokaa tarjoava lounasravintola järkevällä etäisyydellä kampuksesta. Jos meillä olisi esimerkiksi kaksi kilpailevaa palveluntarjoajaa, kuten esimerkiksi Otaniemessä, en luultavasti kirjoittaisi tätä juttua vaan siirtyisin vain syömään kilpailijan ravintolaan.

Tutkimusryhmät voisivat päättää syödä opiskelijoiden puolella, mutta tämä herättää kysymyksen, kenen eduksi tämä koko uudistus sitten on tehty, jos se ajaa opiskelijajäsenistään välittävät ryhmät huonommalle puolelle. On myös vaikea nähdä tällä mitään positiivista vaikutusta opiskelijoihin, mikä on lievästi ilmaistuna kummallista politiikkaa HYY:n eli opiskelijoiden omistamalta yritykseltä.

Lähetin UniCafen palautelomakkeen kautta kysymyksiä sekä kerroin kirjoittavani kolumnia aiheesta ja pyysin kommenttia. Sain vastaukseksi saman viestin, jonka jo eräs tuttavani oli saanut aikaisemmin ja joka ei vastannut esittämiini kysymyksiin vaan oli sisällöltään hyvin geneerinen. Ilmeisesti asian tarkempi perustelu opiskelijoille ei kuulu UniCafen prioriteettilistan kärkeen.

En tiedä, onko pääasiallinen syy muutokselle halu ajaa opiskelijat ja väitöskirjatutkijat pois henkilökunnan puolelta ja käyttää laadun parantamista tekosyynä vai aito halu parantaa palvelua. Yliopistoyhteisön potentiaalinen eriarvoistuminen sekä kokemukseni UniCafen palautteeseen vastaamisesta nosti kuitenkin verenpaineeni sellaisiin lukemiin, että taidan vähintään jonkin aikaa tehdä ruokani itse.

Ville Jantunen
Päätoimittaja

Syyskokouksen antia

Resonanssille valittiin 20.11. yhdistyksen syyskokouksessa uusi hallitus. Onnittelut uudelle hallitukselle!

Uusi hallitus on siitä poikkeuksellinen, että ensimmäistä kertaa Resonanssin historiassa meillä on naisoletettujen enemmistö, sillä hallitukseen päätyi edellisestä hallituksesta Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi sekä Linnea Keltanen. Lisäksi uusina ensimmäisen vuoden opiskelijoista hallitukseen valittiin Alena Markelova, Anniina Kinnunen, Ronja Öhrnberg. Myös uutena hallitukseen valittiin kolmannen vuoden opiskelija Antti Pirttikoski.

Hallituksen puheenjohtajaksi valittiin odotetusti tämän vuoden varapuheenjohtaja Miika Rasola. Hallituksen sihteerinä toimii toisen vuoden opiskelija Santeri Paajanen ja taloudenhoitajana toisen vuoden opiskelija Peetu Ihalainen.

Hallituksessa tapahtuu sukupolvenvaihdos, sillä peräti kuusi kymmenestä hallituksen jäsenestä on uusia Resonanssin hallituksessa ja heistä kolme on ensimmäisen vuoden opiskelijoita, kaksi toisen vuoden opiskelijoita ja yksi kolmannen vuoden opiskelija. Neljännen vuoden opiskelijoita hallituksessa edustaa hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola.

Yhdistyksen kokouksessa Tuuli Tervala, Tuuli Lehmusjärvi ja Linnea Keltanen ilmaisivat kiinnostuksensa Resonanssin varapuheenjohtajuudesta, joka välillisesti tarkoittaa mahdollisesta kiinnostuksesta puheenjohtajan työhön vuoden kuluttua. Voi siis hyvin olla, että Resonanssiin saadaan vuoden kuluttua ensimmäinen naispuheenjohtaja vuosiin.

Syyskokouksessa tulevan hallituksen puheenjohtaja Miika Rasola mainitsi yritysyhteistyön olevan tärkeä prioriteetti ensi vuonna. Kokouksessa muistutettiin myös Resonanssin tulevasta jättitapahtumasta ICPS:stä (International Conference of Physics Students), joka rantautuu Helsinkiin ensi vuoden elokuussa.

Maailma muuttu, niin Maputkin – opetusvallankumous jatkuu

Matemaattiset apuneuvot eli tuttavallisemmin Maput jakautuivat tänä vuonna kolmeen viiden opintopisteen kokonaisuuteen. Kurssien rakenteellisen uudistamisen lisäksi niiden sisältöihin on tehty muutoksia ja kursseille on tuotu sähköisesti tarkastettavia stack-tehtäviä. Mapuja luennoivat tänä vuonna Szabolcs Galambosi (Mapu I) ja Kimmo Tuominen (Mapu II ja III).

Kurssien jakamisella kolmeen osaan tavoitellaan parempaa lineaarialgebran osaamista, sillä Mapu III keskittyy lineaarialgebraan ja matriiseihin. Toinen suuri muutos kursseilla on sähköisten automaattisesti tarkastettavien stack-tehtävien tuominen kursseille. Stack-tehtävät korvaavat entiset extempore-harjoitukset, ja niitä ratkotaan joko omalla ajalla tai erikseen niille varatuissa pajatilaisuuksissa. Stack-tehtävien etuna on välitön palaute tehtävän onnistumisesta, ja tehtäviä voi yrittää ratkaista niin monta kertaa kuin haluaa, kunnes ne menevät oikein. Tehtäviä voidaan käyttää myös muilla kursseilla laskareihin valmistavina tehtävinä. Tehtävien avulla voidaan kerrata tarvittavat matemaattiset apuvälineet, joiden edellisestä käytöstä on saattanut kulua pidempi aika. Tällaisessa käytössä tehtävät ovat jo kokeilussa kurssilla Analyyttinen mekaniikka.

Kolmantena uudistuksena Mapu III:lla kokeillaan myös lyhyitä videoluentoja. Näillä, kuten sähköisillä tehtävilläkään, ei ole tarkoitus toimia kontaktiopetuksen korvikkeena – vaan ideana on tarjota vaihtoehtoisia opetusmateriaaleja tukemaan erilaisia oppijoita.

Mapujen lisäksi myös Tieteellinen laskenta I (Tila I) on kokenut uudistuksen, ja sinne on tuotu tietojenkäsittelytytieteen kursseilta tuttu TMC (test my code) -tarkistusohjelma. Kurssin ohjelmointiharjoitukset tehdään tästä lähtien pythonilla. Aiemmin harjoitukset on saanut tehdä joko pythonilla tai matlabilla.

Haastattelimme yliopistonlehtori Kimmo Tuomista, joka on ollut mukana toteuttamassa Mapujen uudistamista. Koko haastattelu löytyy alta.

Koko haastattelu

Maput jakautuvat kolmeen, mitä tällä tavoitellaan?

Lineaarialgebra on vanhanmallisissa kursseissa jäänyt Mapu II:lla aivan kurssin loppuun vaikka merkitys aineopinnoissa on kuitenkin suuri. Uudistuksen ansiosta lineaarialgebraa ehditään käydä enemmän ja uusi Mapu III onkin pääasiassa lineaarialgebraa. Sisältö on olennaisesti sama, painotus hieman muuttuu ja kolmeen osaan jakaminen antaa enemmän liikkumatilaa luennoitsijalle, eikä opiskelijalle toivottavasti tule niin hektinen olo vauhdin suhteen.

Mitkä ovat Mapu-kurssien tavoitteet? Mitä taitoja opiskelijan pitäisi kunkin kurssin jälkeen hallita? Ovatko nämä taidot tarpeellisia/käyttökelpoisia tulevissa opinnoissa ja kuinka pian oppimaansa pääsee soveltamaan?

Mapu I:lla tavoitteena on oppia käyttämään vektoreita, sarjoja, yhden muuttujan differentiaalilaskentaa, integraalilaskennan metodologiaa kuten sijoittamista ja osittaisintegrointia, osamurtohajotelmia ja lisäksi rutiinikehitetään muuta matemaattista työkalupakkia. Näitä pääsee suoraan soveltamaan Vuorovaikutukset ja kappaleet -kurssilla. Monet asiat ovat jo lukiosta tuttuja, mutta uusia menetelmiäkin opitaan.

Mapu II:lla päätavoite on tavallisten 1. ja 2. kertaluvun differentiaaliyhtälöiden ratkaiseminen. Kurssilla aloitetaan myös “nablaaminen” eli vektoridifferentiaalilaskenta, jota jatketaan Mapu III:lla. Lisäksi kurssilla käsitellään kompleksilukuja. Vektorianalyysiä ja differentiaaliyhtälöiden ratkaisua pääsee soveltamaan heti peruskursseilla.

Mapu III:n tärkeimmät aiheet ovat nimenomaan lineaarialgebra ja matriisit. Nämä tähtäävät pääasiassa aineopintoihin ja esimerkiksi analyyttisellä mekaniikalla toisen vuoden ensimmäisessä periodissa nämä ovat jo välttämättömiä.

Onko pelkoa että lineaarialgebra ehtii unohtua ennen aineopintoja?

Luotetaan siihen, että kun tuotetaan hyviä materiaaleja, niin niiden avulla voidaan kerrata. Analyyttisellä mekaniikalla kokeillaan myös systeemiä, jossa viikon alussa on aina matemaattisten apuneuvojen kertaustehtäviä ennen viikon luentoja. Nämä tehtävät toteutetaan stack-tehtävinä.

Onko Mapuille (ja erityisesti Mapu III:lle) ajateltu numeriikkaa?

Asia on vielä vähän auki. Tieteellinen laskenta I on myös kokenut uudistuksen. Ohjelmointiin tulee TMC (test my code) ja kieleksi on valittu python. Toivotaan, että pieniä ohjelmointi-/numeriikkaharjoituksia voitaisiin Mapuilla käyttää, tosin tämä riippuu jonkin verran Tila I:stä. Pitkällä tähtäimellä numeriikan lisääminen on varmastikin tavoite laajemminkin muillakin peruskursseilla, jolloin saataisiin kursseille myös tietokoneavusteista ongelmanratkaisua. Tämä on luonnollinen kehityssuunta uusien työvälineiden kuten fuksiläppärien myötä.

Kuinka paljon muiden peruskurssien kanssa on tehty yhteistyötä päällekkäisyyksien (saman asian opettaminen useaan kertaan) välttämiseksi? Koetaanko päällekkäisyys ylipäätään ongelmana nykyisessä opetuksessa?

Mapujen ja peruskurssien suhteen mietitään, mitkä asiat ovat tärkeitä peruskurssien aikataulun puitteissa, ja tämä vaikuttaa Mapun aikatauluun. Overlap ei sinänsä ole ongelma, vaan kerroksellisuus voi olla oppimisen kannalta hyvästä – kunhan ei tapahdu sitä, että sama kurssi vedetään uudestaan tuomatta mitään uutta siihen.

Kursseilla kokeillaan myös sähköisiä stack-tehtäviä

Kerro lyhyesti, mikä on stack ja miten sen käyttöön päädyttiin?

Matikan laitoksella oli hyviä kokemuksia. Aallossa stack on myös ollut laajasti käytössä jopa fysiikan kursseilla. Stack on käytössä myös monissa maamme yliopistoissa sekä joissain ammattikorkeakoulun aloilla. Aallon luennoitsijoitten kanssa on keskusteltu stackin käytöstä, osa käyttää stackia, osa ei. Yksi syy, miksi stackiin päädyttiin, oli opiskelijoiden toive saada välitöntä palautetta tehtävistä (kuten Ohjelmoinnin perusteet -kurssilla), ja stackilla on pyritty vastaamaan tähän toiveeseen. Yliopistolta saatiin rahoitusta digitalisaation edistämiseen ja Mapu koettiin hyväksi monia koskettavaksi pilottikokonaisuudeksi. Jos Mapuille saadaan hyvä käytäntö, sitä on helppo levittää eteenpäin ja opiskelijat osaavat ehkä palautteessa tätä myöhemmin vaatiakin.

Stack = System for Teaching and Assessment using a Computer algebra Kernel, on ollut matikan laitoksella käytössä jo aikaisemmin. Lyhyesti idea on se, että toteutetaan tietokoneella paljon valmiita tehtäviä, joissa on mukana satunnaiselementti, eli laskujen kertoimet ja vastausten yksityiskohdat vaihtelevat. Opettaja valitsee poolista tehtäväsetin ja laittaa ne Moodleen auki. Moodlessa opiskelija voi käydä tietyn ajan puitteissa tekemässä annetut tehtävät. Jos tehtävä menee pieleen, voi sitä yrittää heti uudestaan. Peruspointti on antaa vastaus tehtävään, ja ohjelma kertoo saman tien miten meni ja antaa palautetta. Ohjelma voi esimerkiksi kommentoida, muistitko integroimisvakion. Jos tehtävässä on a-, b- ja c-kohdat, jotka riippuvat toisistaan, a-kohdan mennessä väärin voi tehtävää silti jatkaa, sillä tarkistusautomaatti laskee a-kohtaan annetun vastauksen perusteella mitä b-ja c-kohtiin pitäisi vastata. Kaikkiin tehtäviin on myös malliratkaisut, jotka saa näkyviin, jos ei kertakaikkiaan meinaa päästä jyvälle siitä, mitä pitää tehdä.

Onko joka opiskelijalle oma tehtävä?

Esim a-bx^c, jokaiselle voi tulla eri kertoimet. Tämä ohjaa yhteistyössäkin oikeaan suuntaan, eli mietitään, miten ongelma ratkaistaan, eikä mikä on ratkaisu, koska kaikilla voi olla eri tulos.

Millainen rooli stack-tehtävillä on kurssilla? Korvaavatko ne perinteisiä paperilaskareita vai ovatko ne erilaisessa roolissa?

Tämänhetkinen näkemys on, että vanhat extempore-tehtävät korvataan näillä stack-tehtävillä. Tämän lisäksi edelleen on normaalit paperilaskuharjoitukset.

Onko työmäärä kursseilla edelleen sama:
Tehtävien lukumäärä on aika lailla sama paperilaskareissa. Extempore-tilaisuudet pysyvät kurssilla, mutta niissä on tarkoitus assarien auttaessa tehdä stack-tehtäviä vanhanmallisten extemporeitten sijaan. Tarkoitus on, että stack-tilaisuuksissa (extemporet) ei lasketa paperilaskareita vaan ne on tiukasti varattu stack-tehtäviin.

Laskupajatyyppisen toiminnan rooli korostuu ja viikottainen luentomäärä laskee yhteen kertaan viikossa. Sama asiamäärä venytettiin kolmeen periodiin, joten päädyttiin siihen, että ei haluta vähentää harjoitusten määrää, mutta tiputettiin luentojen määrää yhteen kertaan viikossa.

Kurssin aikataulutus noudattaa rakennetta: viikon alussa luentokerta, sitten seuraavana päivänä stack-tilaisuudet ja loppuviikosta laskupajat. Kokeillaan myös sitä, että kotilaskut palautetaan skannattuina sähköisesti Moodleen, jossa ne pisteytetään ja kommentoidaan. Jos on jäänyt jotain epäselvää, niin assareilta voi vielä kysyä myöhemmin tarkennuksia.

Uskotko, että opetuksen sähköistämisestä voidaan saada tehokasta apua opetukseen?

Vakaasti uskotaan, että tämä oikein ja järkevästi toteutettuna tarjoaa hyviä mahdollisuuksia parantaa oppimistuloksia. Esim kurssin lopulla voidaan avata vanhat stack-tehtävät, joiden avulla voi kerrata tenttiin. Pyrkimys on tarjota erilaisia mahdollisuuksia erilaisille oppijoille.

Tämä ei ole vastakkaista yhteisöllisyydelle ja sosiaalisuudelle – eikä näiden väheneminen ole uudistusten tarkoitus. Kontaktiopetuksesta ei olla luopumassa vaan toivotaan, että ihmiset tekisivät stack-tehtäviä täällä Kumpulassa. Suositellaan vahvasti porukassa tekemistä. Myöskään sitä ei olla rajoittamassa, kuinka monella laskupajavuorolla opiskelija saa käydä. Hän voi osallistua ainoastaan omalla pajavuorollaan, mutta sallittua on myös käydä vaikka kaikilla vuoroilla.

Matematiikan puolella stackissa on ollut tehtäviä, joihin on koodattu väärä vastaus, jolloin tehtävän palauttaminen on mahdotonta. Tämä on erityisen ärsyttävää, jos tehtävätyyppi on sellainen, jossa vääristä vastauksista vähenee pisteitä. Miten tällaisiin ongelmatilanteisiin on varauduttu? (Esim. Onko jokin aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmiin voitaisiin puuttua melko nopeastikin?)

Hyvä pointti. Ongelma on tiedossa, sillä olemme keskustelleen stackin mahdollisista ongelmista matikan laitoksen kanssa. Kaksi palkattua henkilöä on tehnyt tehtäviä ja niitä on koeajettu ja ristiintarkistettu. Tehtäviä on käyty läpi ja paljon bugeja on korjattu. Nyt kun tehtäviä jo ladataan Moodleen, ne käydään vielä uudestaan läpi. Stack-työläiset jatkavat myös kurssien aikana assareina ja stack-tukihenkilöinä. Virheitä tehtävistä ei voi ikinä täysin poistaa. Jos virheestä aiheutuu opiskelijalle haittaa, se täytyy tietenkin korjata. Olisi myös hyvä olla olemassa aktiivinen keskustelualue, jossa ongelmia voisi ilmoittaa. Kokemus Moodlen keskustelualueista on, että ne ovat hankalia ja tyypillisesti keskustelu niilla on aika hiljaista ja harvinaista. Yksi vaihtoehto on Presemo (klikkerikysymysten käyttöön tarkoitettu ohjelma), jossa on anonyymi chatti-ikkuna. Moodle-sivu on liian kömpelö ja raskas login-prosesseineen ja sivustolla navigointeineen. Tietysti 200 henkilön massakurssilla tarvitsee olla soveltuva systeemi, ja presemo voisi toimia tähän paremmin kuin Facebookin tai WhatsAppin tyyppiset ohjelmat.

Tuleeko uudistuksista mieleen vielä muuta mainittavaa?

Inkeri Kontro on ollut mukana toteuttamassa stack-tehtäviä myös Vuorovaikutukset ja kappaleet-kurssille. Toivotaan, että uudistaminen jatkuisi muuallakin, ja opiskelijoilta tuleva palaute on tässä tärkeässä roolissa.

Alkuperäinen dikiloikkahan oli tehdä Mapuille stack-tehtäviä ja tuoda Tilalle TMC-tarkistusjärjestelmä, mutta tämän lisäksi saatiin tehtyä vielä VuKaan ja Analyyttiseen mekaniikkaan omat stack-tehtävänsä.

Mapu III:lle on tulossa myös videoklippejä eli lyhyitä maksimissaan kuuden minuutin videoita, jotka käsittelevät yksittäisiä teoriapalikoita esimerkkilaskulla varustettuna. Videoita voi sitten haluamassaan järjestyksessä ja haluamaansa aikaan hyödyntää. Tämä voisi auttaa myös omaan tahtiin suorittamista, kun olisi muitakin mahdollisuuksia kuin “lue kirja ja mene tenttiin”. Nämä voisivat osaltaan motivoida ja ryhdistää tätä itsenäistäkin opiskelua.

Mistä löytyi aikaa tehdä näitä luentoja?

Nämä hankittiin ulkopuolelta. Tekemässä oli vanhoja opiskelijoita, jotka ovat olleet sähköisten oppimisympäristöjen kanssa tekemisissä ja halusivat toteuttaa tällaisen projektin.

Jos videot toimivat hyvin, asiaa pitäisi voimakkaasti ajaa, jotta niitä saataisiin enemmän. Ja painotettakoon vielä, että videoita ei ole tarkoitus tehdä kontaktiopetuksen korvikkeeksi vaan valmistautumis- ja kertausmateriaaliksi. Tällaisesta on paljon hyviä kokemuksia muista tiedekunnista ja maailmalta muista yliopistoista.

Jatkossa olisi tarkoitus, että Mapuilla ja muilla isoilla kursseilla aikaan saadut parannukset säilyisivät ja niitä saataisiin levitettyä ja vietyä eteenpäin myös muilla kursseilla. Tähän tietysti tarvitaan resursseja ja ylläpidon pitää olla aktiivista. Palaute on tärkeää ja opiskelijoiden kannattaakin olla äänessä, palautetta kyllä kuunnellaan.

Fyysikkojen kokemuksia Kumpulan Speksistä 2016

Tämän kevään aluilla Kumpulan Speksi järjesti suuren spektaakkelin jo toista kertaa Kumpulan historiassa. Jututimme muutamaa Speksiä järjestämässä ollutta henkilöä ja tässä on heidän kokemuksiaan Kumpulan Speksi 2016:sta.

————————————————————————————————————–

Varsin monella on hyvä käsitys suurimmasta osasta speksiin liittyvistä tehtävistä. Näyttelijät esittävät roolihahmoja, tanssijat koreografioita, bändi musiikkia, lavastajat luovat miljöön, puvustajat hahmot… Hommat ovat moninaisia, mutta yleensä hyvin selkeitä. Mitä tekee siis tuottaja? Tämä oli kysymys, jonka pääsin esittämään itselleni tammikuussa 2014.

Yleensä produktioissa tuottajan pääasiallisena tehtävänä on rahoituksen varmistaminen, ja sitä se on speksissäkin. Speksin yhteydessä tuottajan hommiin kuuluu paljon muutakin, kuten roudaamista, äänitekniikkaa ja roudaamista. Tuottajan on oltava jokapaikan höylä, joka pystyy tarvittaessa auttamaan missä vain asioissa tai hankkimaan jonkun tekemään sen.

Tähänastisessa elämässäni speksin tuottaminen (kahdesti) on ollut elämäni haastavin tehtävä. Joukkoon mahtuu hetkiä, jotka vaihtaisin mielelläni johonkin muuhun (esim. esityksen valomiehen peruuttaminen kolme viikkoa ennen esitystä). En silti kadu mitään, sillä olen kokemuksen aikana oppinut käsittämättömän paljon: organisointia, tapahtumanjärjestämistä, rahoitusta, markkinointia, pr-toimintaa… Toisena vuotena pääsin myös puheenjohtamaan järjestöä ja sitä myötä taistelemaan PRH:n kanssa, eli nyt taidan myös yhdistysten virallista hallintoa.

Hienointa speksin tekemisessä on kuitenkin ollut nähdä miten uskomattomia lahjakkuuksia Kumpulasta löytyy ja päästä etunenässä tekemään heidän kanssaan speksiä. Erityisesti on ollut mukava päästä tekemään normaalista ainejärjestötoiminnasta poikkeavia asioita ja fyysikkoporukoiden ulkopuolella, sillä mitään speksin kaltaista ei oltu Kumpulassa nähtykään ennen vuotta 2014. Voin siis hyvillä mielin ja työni tehneenä nyt eläköityä speksihommista ja toivottaa uusille tekijöille hauskoja hetkiä speksin parissa!

-Mika Väänänen, Tuottaja

—————————————————————————————————————-

Soitin koskettimia Kumpulan Speksissä vuonna 2014 ja sain kunnian tutustua huikean taitavaan ja monipuoliseen soittoporukkaan. Sitä ennen soitteluni olivat tapahtuneet mitä vaihtelevimmissa porukoissa, mutta päiden lukumäärä bändissä oli aina viiden pintaan. Tässä produktiossa pääsin soittamaan tuota henkilömäärää tuplasti isommassa bändissä ja se oli euforisen vapauttava kokemus. Yhtäkkiä kosketinsoittajan ei tarvinnutkaan huolehtia kaikesta ylimääräisestä. Jäi tilaa musiikin maustamiselle, kun perusmatskun hoiti muu bändi.

2014 produktion jälkeen bändi jäi ottamaan koppeja satunnaisista keikoista kesän aikana ja syksyllä 2015 uusi produktio — ”Panttivankileikki” — teki tulojaan. Halusin kokeilla siipiäni bändin johtamisessa ja lobbasin itseni rooliin.

Bändivastaavana pääsin itse vaikuttamaan kokonaisuuteen. Soittaja soittaa, mitä lapuissa lukee. Bändivastaava kirjoittaa laput. Vaihtoehtoisestihan liideri nakittaa jonkun muun transkriptaamaan, mutta nautin itse kyseisestä puuhasta, joten miksi ei. Biisejä lähdettiin rakentamaan lähdeteosta kunnioittaen. Bändi kuitenkin piti kiinni taiteellisista vapauksistaan ja esimerkiksi trumpetteja upotettiin biiseihin varsin liberaalisti.

Jossain itsenäisyyspäivän jälkimaiskutteluissa bändi avasi treeniksen bunkkerin oven ja astui ulos moikkaamaan muuta produktiota. Tanssijat ja näyttelijät olivat jo tietoisia, mitä odottaa. Siispä yhteistreeneissä hitsattiin kaikki yhteen. Jälleen kerran oli upeaa tarkistella, kun oma soitto saa tanssiporukan kehot liikkumaan.

Tulee tammikuu ja ensi-iltaan on vain muutamia päiviä. Esimmäiset treenipäivät keikkasalissa olivat melko kaoottisia, mutta bändille oli siunaantunut mitä upeimmat tarvikkeet. Kuten oikealta keikkapaikalta odottaa, Arabiasalista löytyi kaikkea, mitä pimeässä tarvitsee. Bändi saundasi upealta!

Ensi-ilta oli euforiaa. Täydelle Arabiasalille soittaminen liki puolen vuoden treenausperiodin jälkeen tuntui sydämenpohjassa asti. Yleisökin tuntui nauttivan, josta soittaja saa vain lisää energiaa ja tekosyyn vääntää nupit aina vaan kovemmalle.

Kokonaisuutena Speksi tarjoaa soittajalle monipuolisinta musiikin harrastusta. Musiikkiteatterissa ei riitä, että bändi soittaa yksin hyvin, kun bändi on vain yksi elin isompaa kokonaisuutta. Lopussa kuitenkin odottaa suuri palkinto, kunhan jaksaa ensin treenata hampaat irvessä.

-Akke Viitanen, Bändivastaava

—————————————————————————————————————-

En nähnyt Kumpulan ensimmäistä speksiä, mutta kuulin puhuttavan siitä ja minulle tuli tunne, että haluan seuraavaan mukaan. Alunperin minun piti lähteä mukaan speksin lavastustiimiin. Kuitenkin takaraivossa kutitti ajatus näyttelemisestä, sillä olin pitänyt esiintymisestä ala-asteella. Eräänä päivänä näin ilmoitustaulululla julisteen Kumpulan speksin järjestämistä improtreeneistä. Julisteessa oli kuva moasta ja teksti ”moataan yhdessä” ja päätin mennä katsomaan mitä siellä tapahtuisi. Improaminen oli hauskaa, eksyin improtreeneihin myös myöhemmin ja ennen pitkää päätin osallistua speksin näyttelijöiden castingiin. Casting-tilaisuus sujui osaltani yhtä hyvin kuin moan lento, mutta löysin itseni lopulta näyttelijäkaartista. Esityksen harjoittelu oli aikaavievää, mutta speksin ollessa ohi jäi käteen kavereita ja hyviä muistoja. Ohessa tuli myös annos opintojen aikana monesti mainittua esiintymiskokemusta – tosin se ei ehkä täysin ole sovellettavissa fysiikan alan esiintymiseen.

-Väinö Katajisto, Näyttelijä

Unelmia ja järjestöhommia

”Kukaan meistä tuskin haki fysikaalisten tieteiden opiskelijaksi ollakseen vain järjestöaktiivi. Toisaalta luulen että opiskelijajärjestöjen ja -toiminnan ulkopuolelle itsensä jättävät menettävät kokemuksia, joita eivät missään muussa vaiheessa elämäänsä voi saada.”

– Joona Havukainen

Lue koko juttu täältä.