Kymmenen vuoden toiminta Suomen virtuaaliyliopiston puitteissa on päättynyt. Paljon palveluita, yhteistyötä ja verkostoja syntyi mutta on pakko myöntää, että monet tavoitteet jäivät saavuttamatta. Continue reading Uusi vuosi alkaa ilman Suomen virtuaaliyliopistoa
Mihin tenttiä tarvitaan?
Siellä missä kaksi tahi kolme korkeakoulu- tai yliopistoihmistä kokoontuu, puhutaan yleensä sähköisestä tenttimisestä tai sen puuttumisesta. Itse opiskelen ammattikorkeakoulussa, jossa koko tutkinto suoritetaan verkon välityksellä.
Virtuaalinen kontaktiopetus järjestetään parina iltana viikossa WebEx-kokousympäristössä webkameroiden ja kuulokkeiden avulla. Jokaisella opintojaksolla on lisäksi oma Moodle-työtila, josta löytyvät oppimateriaalit, tehtävät ja keskustelualueet. Kaikki luennot nauhoitetaan ja tallennetaan Moodleen myöhempää katsomista varten, joten opinnot sallivat joustavasti myös pienet poissaolot. Myös kaikki tentit pidetään virtuaalisesti. Tentti noudetaan Moodlesta, tehdään Wordilla omalla koneella ja palautetaan takaisin Moodleen ja tentin ajan opettaja valvoo tenttijöitä WebExissä nauhoittavien kameroiden välityksellä. Vaivatonta, motivoivaa ja lähes täydellistäkö? Lähes. Virtuaalitentissä ei saa käyttää apuna kirjoja eikä mitään muutakaan materiaalia. Mutta valvonta on aika mahdotonta pienen webkuvan perusteella. Continue reading Mihin tenttiä tarvitaan?
Järjestelmästä toiseen, osa 2: vähiin käy ennen kuin loppuu
Helsingin yliopistolla ollaan oltu luopumassa Blackboardista jo hyvän aikaa. Signaali seuraa prosessia säännöllisesti ja harvakseltaan. Tämä merkintä on toinen osa sarjassa, jonka ensimmäinen osa julkaistiin keväällä 2010.
Blackboardista luopuminen toteutetaan vaiheittain käyttäjien oikeuksia vähentämällä. Viime kevään jälkeen opettajat eivät enää ole voineet luoda Blackboardiin uusia jaksoja, mutta kuluneen syksyn ajan opetus on vielä ollut mahdollista vanhoilla kurssialueilla. Kuluvan syksyn päättyessä Blackboardin käyttöä rajoitetaan edelleen, kun opiskelijoiden pääsy Blackboardiin tullaan estämään, ja niinpä kevään 2011 opetus on jo toteutettava muita välineitä hyödyntäen. Continue reading Järjestelmästä toiseen, osa 2: vähiin käy ennen kuin loppuu
Avoimet kurssimateriaalit – miksi ihmeessä?
OpenCourseWare-konsortion tavoitteena on tarjota maailman kaikille opinhaluisille uusinta tietoa ja mielenkiintoisia kursseja parhaista yliopistoista. Sivusto kokoaa jäsenyliopistojen avoimen tarjonnan. Lisäksi konsortio tarjoaa tukea materiaalien tuottamiseen. Päärahoittajana toimii The William and Flora Hewlett Foundation.
Vetojuhtana toimii MIT (Massachusetts Institute of Technology), jonka miltei koko kurssitarjonta on avoimesti saatavilla. Sivustolle tehdään vuosittain yli miljoona vierailua joka puolelta maailmaa. MIT OpenCourseWare -sivustolta selviää muutama hyvä syy avoimeen julkaisemiseen. Materiaaleja hyödyntää:
- 94 % MIT:n opiskelijoista, joiden mielestä tarjonta parantaa opiskelua
- 35 % yliopistoon hakeneista oli tutustunut tarjontaan ennen hakeutumista opiskelijaksi
- 45 % alumneista piti aineistoa hyödyllisenä
Eurooppalaisista yliopistoista paljon materiaalia tarjoaa TU Delft Hollannista. Yhtään skandinaavista yliopistoa ei toistaiseksi ole konsortion varsinaisena jäsenenä. Jäseneltä edellytetään vuosimaksua (500€/v) ja vähintään 10 kurssin avointa julkaisua. Vastineeksi tarjotaan mahdollisuutta olla maineikkaiden yliopistojen mukana levittämässä tietoa omasta opetustarjonnasta. Olisiko tässä mahdollisuuksia hyödyntää koulutuksemme hyvää mainetta ja lähteä brändityöryhmän viitoittamalle tielle: Finland gives you a lesson!
Kiinnostaako ilmainen kurssikirja?
Michael Feldstein kirjoittaa blogissaan avointen oppiresurssien uusimmista kehityskuluista. Washingtonin osavaltiolla on projekti, jonka tarkoituksena on saada kaikille osavaltion community collegeille ilmaiset tai edulliset oppimateriaalit 80 kaikkein suosituimmalle kurssille. Intressiristiriita on suuri – kurssikirjat ovat tuottoisa bisnes, Suomessakin.
Opettajien verkkotaidot
Dangerously irrelevant -blogissa käytiin viime viikolla vilkas keskustelu opettajien taidoista verkon käyttäjinä. Lisa’s (Online) Teaching Blogissa keskustelu tiivistettiin hyvin. Olennainen kysymys on tulisiko opettajien olla aina taitavia verkon käyttäjiä, vai riittääkö että he vain tiedostavat verkon mahdollisuudet?
Maineenhallinta verkossa?
Osallistuin viime viikolla Maine, Brändi ja Sosiaalinen media -seminaariin, jossa maineenhallinnasta verkossa puhui Helsingin yliopiston professori Pekka Aula. Lähtökohtana esityksessä oli, että yrityksen rajat eivät pääty fyysisiin rakennuksen seiniin vaan yritykseen liittyvistä asioista puhutaan seinien ulkopuolellakin. Tämä ei tietenkään ole uutta ja sosiaalisen median mukanaan tuoma asia, vaan keskusteluja on aikaisemminkin käyty niin lehtien mielipidepalstoilla kuin epävirallisissakin tapaamisisssa.
Maineenhallinnan kannalta yritysten pitäisi siis olla tietoisia sosiaalisen median eri tapaamispaikoissa tapahtuvista keskusteluista ja tarvittaessa olla valmiita osallistumaan niihin.
Wikikonferensseja Gdanskissa
Heinäkuun helteillä Gdanskiin* kokoontui laaja joukko wikiasiantuntijoita kahteen eri konferenssiin, Wikisymiin ja Wikimaniaan. Wikimania on Wikipediaa ja sen lukuisia sisarhankkeita hallinnoivan Wikimedia-säätiön vuosittainen kokoontuminen ja järjestyksessään kuudes. Niinikään järjestyksessään kuudes Wikisym sen sijaan tarkasteli eri wikejä ja muuta avoimen verkon yhteistoimintaa laaja-alaisemmin, tänä vuonna erityisesti akateemisen tutkimuksen perspektiivistä.
Wikitutkimus on luonteeltaan monitieteistä ja eri tutkijoiden oppialat vaihtelevat tietojenkäsittelytieteistä yhteiskuntatieteisiin, jolloin myös tutkimusotteet ovat moninaisia. Tutkimusta tehdään esimerkiksi analysoimalla tilastollisin menetelmin wikisivujen muokkaushistorioita tai kehittämällä semanttisen webin välineitä eri wikeissä olevien tietojen yhdistämiseksi.
Tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat
Toukokuussa 2010 julkaistiin Timo Aarrevaaran ja Elias Pekkolan laatima tutkimus “Muuttuva akateeminen professio Suomessa – maaraportti” joka sisältää vertailevaa tietoa akateemisesta työstä ja sen tekijöistä eri korkeakoulusektoreilla. Tutkimus toteutettiin laajalla kyselyllä (N=1452) ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen akateemiselle henkilöstölle eli opetus- ja tutkimustehtävissä työskenteleville. Raportti tarjoaa mielenkiintoisia tuloksia myös opetuksen kehittämisen ja opetusteknologian parissa työskenteleville.
Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on raportin mukaan selkeitä eroja painotuksissa perustehtävien välillä, yliopistoissa tutkitaan ja ammattikorkeakouluissa opetetaan. Kun yliopisto-opettajilta menee keskimäärin joka kolmas tunti opetukseen niin ammattikorkeakouluopettajilla miltei tuplasti enemmän eli kolme viidesosaa. Selkein selittävä ero tälle löytyy tietenkin tutkimustyöstä, joka vie yliopisto-opettajilta melkein puolet työtunneista ja ammattikorkeakouluissa vain vajaan kuudenneksen. Väki näyttää kuitenkin työllistyneen oikeisiin paikkoihin, sillä 78,5% yliopistojen akateemisesta henkilöstöstä kohdistaa mielenkiintonsa tutkimukseen ja melkein sama osuus (78,6%) ammattikorkeakoulujen väestä opetukseen.
Animaatio elävöittää luentotallenteita
Royal Society of Arts on julkaissut jo pitkään huipputason luentoja videoina ja podcasteina. Uusin aluevaltaus RSAnimate tarjoaa vaihtoehdon pelkkää ääntä tai puhuvia päitä vierastaville. Esimerkkinä formaatista alla lyhennelmä Daniel Pinkin luento ihmisten motivaatiosta.
Hienosti toteutetut animaatiot vangitsevat seuramaan ja vetoavat varmasti erityisesti viusaalisesti orietoituneisiin oppijoihin.