Helsingin yliopisto
Heti kuultuamme viivästyksestä retkikunnan johtaja esitti toiveen melomisesta Kapin ympäristössä. Tänä aamuna olosuhteet olivat siihen otolliset. Kellään osallistujista ei ollut logistiikkaan liittyviä rientoja ja sää oli suotuisa tuulen tyynnyttyä. Paikallisen kajakkiretkiyrityksen lähdöt ovat joka tapauksessa hyvissä ajoin aamuisin. Puimme yrityksen tiloissa melontaliivit ja siirryimme rannalle. Merelle lähdettiin puoli seitsemältä kaksikkokajakein ja kuppimaisin hiilikuitumeloin. En muista, olenko aikaisemmin ollut sellaisessa, mutta kuppimelaa en ainakaan ole kotimaassa käytellyt. Mikan ja minun muodostama tiimi liikkui joka tapauksessa sulavasti ja olimme tietysti hyvin nopeita.
Aamuaurinkoinen maisema oli hyvin kaunis vuorineen ja väreettömine maininkeineen. Iibiksiä, merimetsoja ja lokkeja toimitteli aamuaskareitaan. Ei aikaakaan, kun näimme ensimmäiset afrikanpingviinit uimassa kuin sorsat. Vesi oli tietysti aivan kirkasta, mikä on aina Itämeren rannan asukkaalle suuri hämmästyksen aihe. Pohjassa näkyi hiekkaa ja huojuvia muutaman metrin korkuisia kelppimetsiköitä. Parhain yllätys oli kuitenkin delfiinien ilmestyminen kajakkien ympärille. Mustia eviä välähti nopeasti pinnassa, ja sitten ne uivat pohjan lähellä kajakkien ali. Mainio kokemus. Paikalliset tiesivät kertoa, että nämä ovat lajia Heaviside’s Dolphin, eli suomeksi benguelandelfiinejä. Ne ovat pieniä ja muistuttavat väritykseltään miekkavalasta. Lajin yleisyyttä ei tiedetä, mutta yksilöitä elää ainoastaan hyvin pienellä alueella Afrikan eteläkärjen länsirannalla, joten tilanne ei välttämättä ole hyvä.
