Helsingin yliopisto
Koska matkaa etelään odotellaan yhä, osa porukasta päätti käyttää lauantaipäivän pidempään luontoretkeen ALCI:n (myöh. huom. Antarctic Logistics Center International) edustajan opastuksella. Tämä on minulle ensimmäinen matka Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, joten vaihtuvien vuoristo- ja viljelysmaisemien näkeminen oli otollista.
Päivän ensimmäinen luontokohde Boulder Beach sijaitsi lähellä Simon’s Townia. Erikoisella rannalla oli vaaleaa hiekkaa, karkeita vaalean graniitin lohkareita ja kelppiä siellä täällä. Meri velloi lohkareiden välissä, ja parhaat paikat kuuluivat uhanalaisille afrikanpingviineille. Ne pesivät läheisessä metsässä ja lekottelevat rannalla pelottomina ja uneliaina. Uskomattoman vekkuleita pikku eläimiä. Ikävä kyllä ne ovat hyvin harvinaisia ja ilmeisesti katoamassa luonnosta sukupuuttoon muutaman vuoden kuluessa niiden saaliskalojen liikakalastuksen vuoksi. Kannat ovat jo romahtaneet, jäljellä on enää noin 20 000 yksilöä.
Iltapäivällä kävimme Hermanuksen kaupungissa, joka on tunnetu hyvänä paikkana havaita valaita niiden lisääntymisaikana. Merisavu peitti alkuun näkymät, mutta sään seljettyä ulapalla alkoi näkyä valaiden uloshengityksestä syntyviä höyrypilviä. Toiset havainnoijat huomasivat pilvet kaksihaaraisiksi, jolloin meren asukkaan täytyisi olla paikkakunnalla tähän aikaan yleisesti vieraileva kymmenien tonnien etelänmustavalas, Southern Right Whale*. Itse en onnistunut hengityshöyryn kahta haaraa havaitsemaan. Toinen samantyyppinen valas olisi Bryde’s Whale, pienempi ja hoikempi hetulavalas, joka oleskelee alueella vuoden ympäri.
Yhtä vahvana jäi mieleeni elämään Khayelitsha, apartheidin loppuvuosina alulle pantu asuinalue, joka avautui, kun lähestyimme jälleen Kapkaupunkia. Tuon aaltopellistä, kierrätetyistä laudoista ja tomusta koostuvan rakennuskannan alueella asuu satojatuhansia ihmisiä. Alueen pinta-ala on melkein 40 neliökilometriä. On pakko miettiä, miten juomavesi riittää siellä näinä äärimmäisen kuivuuden aikoina.
*Myöhempi huomautus. ”Right whale” lajinimessä viittaa siihen, että kyseessä on valaanpyynnin kannalta ”oikea” laji. Etelänmustavalailla on niin paksu ihrakerros, että ne jäävät kuoltuaan kellumaan eivätkä uppoa pohjaan, kuten valaanpyynnin kannalta epäsuotuisammat valaslajit. Tämä seikka oli koitua niiden kohtaloksi, ja niiden kanta kärsii edelleen pahimpien pyyntivuosien tuottamasta pullonkaulasta.