Helsingin yliopisto
Sää on edelleen tyyni ja pilvetön. Pakkasta on noin 7 astetta.
Päätimme hoitaa tänään kaksi tehtävälistamme kohdetta ja käydä Basenin huipulla ottamassa uusia näytteitä eräästä Jussin (myöh. huom. Jussi Heinosen) aikaisemmin tutkimasta juonesta, ja vierailla sinisen jään alueella moreenin luona meteoriittien toivossa. Traversen mukana saapui saksalainen Etelämantereen veteraanigeofyysikko Erich, joka liittyi seuraamme, kunnes Twin Otter –lentokone saapuisi ja hän jatkaisi etelään Utpostanelle.
Aamupäivällä kiipesimme Basenin laelle. Ei tuullut juuri nimeksikään, ja näkyvyys oli loistava. Traversen eilinen ajoura erottui selvästi kymmenien kilometrien päähän saakka. Tullessamme vuoren lounaisjyrkänteelle havaitsimme, että kesäsää oli tuonut mukanaan lisää lumimyrskyliitäjiä. Niitä oli jyrkänteellä sankoin joukoin katsastamassa pesäpaikkojaan. Kaikkien piti tietysti tehdä tavanomainen tarkastuskierros ympärillämme hirvittävällä nopeudella. Niiden valokuvaaminen on erittäin haastavaa. Linnut ovat nopeita kuin pääskyset ja lentävät mieluusti aivan ihmisen vierestä. Kamera ei ehdi tarkentaa, sillä ne ovat seuraavassa hetkessä jo poissa tai kymmenien metrien etäisyydellä.
Lounastauolla havaitsimme, että saksalaisten koneiden ja kuljettajien voimallisella avustuksella kotiväki oli jo saanut yhden uuden asuinkontin paikoilleen, ja toista parhaillaan asennettiin. Suuret lumikissat nostivat konttia kahdestaan molemmista päistä.
Iltapäivällä vuoren juurella sinisellä jäällä koetimme jälleen selvittää, olisiko alueelta mahdollista löytää meteoriitteja. Hetken etsiskelyn jälkeen alkoi vaikuttaa siltä, että tuuli ja muuta luonnonvoimat kuljettavat niin tehokkaasti basalttista kivenmurua Basenilta moreenille, että tummien ja hienorakeisten meteoriittien erottaminen olisi ensinnäkin hankalaa, mutta toisaalta myös niiden suhteellinen osuus kaiken kiviaineksen joukossa olisi hyvin pieni. Etsiminen ei toki silti ole täysin turhaa.
Hyvin liukkaalla sinisellä jäällä seikkaillessamme saimme havainnon kesän ensimmäisestä etelänkihusta. Pitäisi ehkä sanoa mieluummin toisinpäin, sillä lähes kotkan kokoinen ruskea lintu (näin sen havaitsin) kaarsi matalalta välistämme. Kihun suuria räpyläisiä jälkiä on kyllä näkynyt lumessa aiemminkin.
Paluumatkalla vuoren juurelta Erich pyysi meitä katsomaan traversen karavaania nyt, kun olimme jo valmiiksi alhaalla. Ajoneuvot oli eilen jätetty pääasiassa alas, ja ihmiset olivat tulleet ylös Aboalle autokyydillä. Tänään ylhäällä työskennelleet lumikissat oli irrotettu varsinaisista kuormistaan. Kun sitten näin Pistenbullyn kolmine perävaunuineen, se oli vaikuttava näky. Suuri kuin juna, totesi Arto. Isännät näyttivät, miten näissä konteissa asutaan. Suuressa vedettävässä makuuhytissä oli yhdeksän makuupaikkaa, ja messikontissa jopa hieno olohuone. Tila on varmasti hyödyksi pitkien taipalien ja myrskyjen aikana.
Illalla alkoi paikallinen suurtapahtuma, Antarktiset lyhytelokuvafestivaalit, johon Aboa osallistuu. Meistä kaikista tuli arvovaltaisia raadin jäseniä. Katselimme kuusi elokuvaa ja arvostelimme ne.