Torstai 14.12.2017: Granaattihiekka

Aamu valkeni kirkkaana, mutta tuulisena. Raportoimme aamiaisen jälkeen etenemisestänne Suomeen Mikalle, ja Aboalle. Emme olleet olleet yhteydessä sinne viikkoon. Oli hämmästyttävää kuulla, että siellä raivoaa tällä hetkellä kunnon myrsky, tuulen nopeus 30 metriä sekunnissa.

Työmme täällä tuli tehtyä eilen, mutta koska sää suosi, lähdettiin vielä liikkeelle katsomaan, josko löydettäisiin vielä tuurilla jotain tutkimusten kannalta relevanttia. Olin melko väsynyt, mutta liikuttiin hitaasti. Kylmä viima teki säästä hieman viheliäisen. Tuulensuojan puolella oli jopa lämmin, ja kiivetessä tuli hyvinkin kuuma. Välittömästi huipulle saavuttua tuuli kylmensi olotilan selvästi pakkasella. Naama menee tunnottomaksi hetkessä, ja kädet kohmettuvat heti, jos käsineet joutuu riisumaan hetkeksi. Ilmasto-olojen vaihtelu ei kuitenkaan ole riittävää tasaamaan olemista. Tällaiseen säähän on vaikea pukeutua oikein. Sitä päätyy olemaan märkä ja kylmä vaatteiden sisällä.

Tarkastimme paljastumia Novolazarevskayan luoteispuolella. Emme olleet liikkuneet siellä ennen, mutta siellä oli vanhoissa kartoissa pari merkittyä juonta. Emme löytäneet niitä. Sen sijaan tapasimme useita paljastumia, joissa runsaasti granaattia sisältävät gneissit ja migmatiitit olivat rapautuneet hiekaksi. Ilmeisesti tuuli oli erotellut kevyet mineraalit pois, ja nyt hiekkaiset rinteet koostuivat lähes pelkästään punaisesta granaatista. Se oli hyvin kaunista. Otimme museoonkin näytteen tällaisesta peruskalliosta sekö eräästä mafisen metamorfisen kiven esiintymästä.

Tuulen lajittelemaa granaattihiekkaa luupin läpi kuvattuna.

Kun löytyi suojaisa ja auringonpaisteinen paikka, siihen oli tällaisessa raa’assa viimassa melkein pakko mennä lounastauon jälkeen hetkeksi lämpenemään. Taisin jopa nukahtaa hetkeksi yhteen hiekkaiseen kuoppaan ankaran ajattelun ohessa. Juuri tällaisen hetken keskellä meidät löysi eteläafrikkalainen Patrick, jolla oli vapaa iltapäivä, ja jolle olimme aamulla kertoneet suunnan, jossa aioimme liikkua. Saimme hänestä apusilmät juonimetsälle tunnin ajaksi.

Kun illalla tultiin takaisin majalle, koko viikon rakenteilla ollut GLONASS-tukiaseman suojakuori oli tullut valmiiksi. Se hohteli pyöreänä auringossa.

Katselemme yleensä iltaisin venäläisiä tv-sarjoja tai keskusteluohjelmia. Parhaassa ohjelmassa annetaan tyylineuvoja. Vieraat saapuvat omissa vaatteissaan, ja heille annetaan tilalle kummallinen värikäs asu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *