Helsingin yliopisto
Tuuli oli yön aikaan voimistunut, ja silti oli pakkasta. Pihan sulat, jäätikön sulamisvesistä muodostuneet lammikot olivat jäätyneet. Ulkona oli pureva viima, joka jäädytti naaman hetkessä. Meillä ei ollut erityistä syytä lähteä ulos. Nilkkanikin oli jälleen pahastunut eilisestä. Teimme aamupäivällä varmuuskopioita valokuvista ja pakkasimme kenttävälineet sekä kivinäytteet lähtöä varten. Emme vielä tienneet, koska se tapahtuu, mutta täällä lähtö voi aina tulla odotettua lyhyemmällä varoitusajalla, joten on paras olla valmis.
Majoitusemäntämme kertoi päivällä, että nämä rakennukset, joissa nyt asumme, ovat osa alkuperäistä Lazarevskaya-asemaa. Olimmekin kuulleet sen jo aikaisemmin Novolazarevskayan johtajalta. Saunarakennuksen paikalla oli sikala. Hämmästyttävää ajatella, että tänne on ainakaan tuotu jopa sikoja. Ihmeellisin tieto oli kuitenkin se, että vanhan aseman lääkintähuone sijaitsi viereisessä majassa. Juuri tuossa majassa aseman lääkäri leikkasi itseltään umpisuolen. Tämä on hyvin hämmästyttävää. Tapaus on erittäin tunnettu, ja olin tietysti lukenut siitä jo kauan sitten. Tiesin, että se tapahtui venäläisellä asemalla jossakin hyvin kaukaisessa ja eristäytyneessä kolkassa. Niihin aikoihin en kuitenkaan ollut tiennyt, että olin tulossa tänne. Nyt mielikuvani tästä paikasta on hyvinkin eloisa. Olimme olleet kunnolla eristyksissä Vestfjellalla, ja täällä suuren jääkiitotien tuntumassa on jo sellainen tunnelma, kuin olisimme puoliksi sivilisaation keskellä. Suuria tutkimusasemiakin on useampia, ja ajoneuvot liikkuvat kylän eri kohteiden välillä vähän väliä. Siitä huolimatta huonon sään sattuessa täällä ei vieläkään olisi muuta apua saatavilla.
Jään sulaminen eteni iltapäivällä siihen pisteeseen, että Novo Runwaylta tuleva jäätie petti yhden auton alla. Auto kaatui kyljelleen järveen. Toinen auto jäi pitelemään autoa vajoamasta syvemmälle, ja tutkimusaseman telaketjutankki tuli vetämään sen ylös.
Kävimme illalla kävelemässä parilla läheisellä kukkulalla. Ne koostuivat täkäläisestä tyypillisestä gneissistä muutamine mafisine osueineen.
Borschkeittoillallisen jälkeen majoituksen isäntä otti esiin tulevien lentojen tuoreet matkustajalistat. Tietysti havaitsin ensin, että minut ja Arto oli sijoitettu aikaisemmalle, 18. päivä lähtevälle Boeing 757 –lennolle. Aloin etsiä muiden tuttujen nimiä listasta ja havaitsin, että majoituksessamme asuva espanjalainen opas puuttui. Viime päivien pöytäkeskustelujen kuuma keskustelunaihe oli ollut opasryhmän mahtuminen Boeing-lennolle. Erityisesti mainittu espanjalainen pelkää Ilyushinia kuollakseen. Nyt sivua käännettäessä havaittiin, että hän ja kiinalainen kokki olivat ainoina joukostaan jäämässä sille lennolle. Uhri oli puolisen tuntia aivan maansa myynyt ja pohti, että tämä on nyt hänen kohtalonsa, jolla on oltava tarkoituksensa. Vasta puolen tunnin päästä kepposesta vastaava porukka paljasti todellisen listan, jossa myös pilan uhri oli kuin olikin Boeingin kyydissä.
Itse olisin matkustanut näistä konetyypeistä mieluummin Ilyushinilla*. Siinä ei toki ole paljonkaan ikkunoita, mutta tähän mennessä vierailemistani koneista se on ehdottomasti tilavin. Keskelle sidotun rahdin ympärillä pääsi kävelemään kätevästi. Ulkomuodoltaankin se on tyylikäs ja kaunis. Aikaisempi lähtö oli kuitenkin Boeing-vuoron ehdoton etu. Kaikilla on suunnitelmissa ehtiä jouluksi kotiin, ja 20. päiväksi aikataulutetulla Ilyushinilla pienikin viivästys voi johtaa siihen, että lentoja Kapkaupungista eteenpäin ei ehkä tavoittaisi. Tuo vuoro on viimeinen mahdollisuus poistua Etelämantereelta ennen tammikuun puoliväliä, joten myrskyt feeder-lentojen saapumisalueilla saattavat todella viivästyttää lähtöä.
*Myöh. huom. Sen hetkisen tiedon valossa.