B3

Sekoaako vai sulautuuko ohjaaja – opinnäytetyön ohjaus sulautuvia menetelmiä käyttäen

Maarit Ignatius, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu

Esitysmateriaali

Case-esityksen tavoitteena on havainnollistaa opiskelijan ja ohjaajien keskinäistä sulautuvan ohjauksen menetelmin mahdollistunutta vuorovaikutusta. Esityksessä käydään läpi yhtä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun opinnäytetyöprosessia opiskelijan ja ohjaajien (oppilaitoksen ja toimeksiantajan edustaja) toiminnan näkökulmista. Tässä case-esityksessä sulautuva ohjaus tarkoittaa sitä, että perinteinen verkko-ohjaus pehmentyi lisääntyvällä vuorovaikutuksella. Normaaliin opinnäytetyön mukaiseen ohjausprosessiin verrattuna monimediaisuus toi merkittävää lisäarvoa. Se näyttäytyi myös toimijoiden erilaisuudessa niin välineiden teknisessä kuin laadullisessa osaamisessa. Sulautuva ohjaus mahdollisti nämä toimintatavoiltaan ja
-ajoiltaan erilaiset ihmiset oppimaan ja työskentelemään yhdessä joustavasti. Esityksessä käydään läpi toimijoiden osallistuminen autenttisen materiaalin avulla.

Pohdittavana on myös se, mitä sulautuva ohjaus tuo, edellyttää ja vaatii ohjausprosessin läpiviennissä osallistujilta. Mihin asti ohjaajien olemassa olevat valmiudet riittävät? Mitä uusia toimia sulautuva ohjaus ohjaajilta edellyttää? Mitä ohjaaja jää paitsi, mikäli ei sulaudu? Sulautuvaa ohjausta toteuttaessa on olennaista tunnistaa ohjauksen työtavan ja otteen uudenlaiset mahdollisuudet.

Opiskelijan ja ohjaajan erilaiset näkemykset sulautuvasta ohjauksesta ovat kenties hyvin erilaisia, mahdollisesti jopa ristiriitaisia. Tässä kyseisessä esimerkissä opiskelijalla oli hyvät valmiudet käyttää sosiaalisen median välineitä luontevana osana opinnäytetyöprosessia kun taas ohjaajien valmiudet todentuivat yllättäen vasta prosessin edetessä.

Opiskelija käynnisti opinnäytetyöprosessin ja keskustelun ohjaajien kanssa käytettävistä välineistä oma-aloitteisesti. Päiväkirjamerkintöihin hän päätti käyttää bologia ja siitä kehittyikin prosessin pitkäkestoisin vuorovaikutusväline. Kasvokkain tapaamiset järjestettiin joko lähitapaamisina tai Adobe Connect -verkkokokousjärjestelmällä, joiden kautta ohjaajat osallistuivat myös opiskelijan opinnäytetyöprosessiin kuuluviin seminaareihin. Käytössä oli myös perinteiset tekstiviesti- ja sähköpostikanavat. Opiskelijan taholta valikoitui ideointivälineeksi miellekarttatyökalu ja tiedostojen siirtoon Dropbox. Vuorovaikutuksesta kehittyi huomaamatta monimediainen. Opiskelijan työskentelystä tuli, käytetyn välineen kautta, automaattisesti viestit ohjaajien sähköpostiin. Näin he tulivat tietoisiksi opinnäytetyön etenemistä ja opiskelijan motivaatiotasosta välittömästi merkintöjen synnyttyä.

Ohjausprosessin aikainen arviointi oli vuorovaikutteista ja läpinäkyvää. Opiskelijan avoin päiväkirjan pitäminen mahdollisti ohjaajien ja opiskelijan lähes reaaliaikaisen yhteydenpidon. Sikäli, kun oltiin yhtä aikaa samassa ympäristössä, niin käytettiin myös chat-työkalua. Merkittävää oli se, että oppilaitoksen puolelta ohjaaja oli välittömästi tietoinen toimeksiantajan arvioinneista ja palautteista opiskelijalle tai toisin päin, eikä toisaalla tapahtunutta viestintää tarvinnut kummankaan tahon erikseen opiskelijalta tiedustella. Myös ohjaajien keskinäinen vuorovaikutus mahdollistui käytössä olleiden välineiden kautta. Tällainen avoin toiminta joudutti prosessia huomattavasti ja piti kaikki toimijat aktiivisina. Opiskelija koki kaiken vuorovaikutuksen hyvin tärkeäksi. Merkittävää oli sekin, että opiskelijan päiväkirjaan pystyi jättämään erilaisia tapoja käyttäen palautetta, kannustusta, aidon läsnäolon jälkiä (teksti, kuva, ääni, video). Opiskelija pystyi myös hyvin pienellä muokkaustyöllä hyödyntämään päiväkirjamerkintöjään itse opinnäytetyössä.

Ideoiden ja suunnittelun työkaluna käytetty miellekartta oli myös kätevä. Merkintöjen ja lisäkysymysten sekä kommenttien tekeminen välineen kautta osoittautui toimivaksi tavaksi. Tekstiviestiä käytettiin vain kiireellisten asioiden hoitamisessa, esim. kun opiskelija tai ohjaajat halusivat pikaista palautetta tai täsmennystä johonkin sisältöön tai jostain piti varmuudeksi muistuttaa. Tiedostojen siirtoon ja välittämiseen käytetty Dropbox oli verraton apuri. Opiskelija pystyi välittämään tekemänsä sovelluksen erityisesti toimeksiantajan tarkastettavaksi helposti internetin välityksellä.

Sulautuvan opetuksen elementtejä käyttäen ohjausprosessista tuli tehokkaampi, vuorovaikutteisempi ja haastavampi erityisesti, kun oppimisympäristön antoi rakentua opiskelijalähtöisesti eikä oppimismahdollisuuksia ja ohjausta sidottu aikaan eikä paikkaan. Opiskelija oli välinevalinnoissa aloitteentekijä, ja ohjaajat olivat paikoin panikoinnin rajamailla, mutta sulautuivat lopulta välinekirjon pysyviksi käyttäjiksi. Ohjauksessa avoin suhtautuminen uusiin palveluihin antaa lisäarvoa opiskelijan tekemälle työlle. Suopeus sitä kohtaan, että opiskelija valitsee itselleen sopivimmaksi katsomansa välineet voi olla opiskelijalle kullanarvoista opinnäytetyön loppuun saattamisessa.

Opiskelijan näkökulmasta sulautuva ohjaus tässä ohjausprosessissa oli tarkoituksenmukaista. Se loi erilaisia mahdollisuuksia edetä prosessissa, oli sujuvaa ja joustavaa. Ohjaajien puolelta keskeistä oli ”learning by doing”. Ohjaussuhde oli kokonaisvaltaista toisilta oppimista ja välineiden käyttökelpoisuudesta tietoiseksi tulemista. Erilaiset vuorovaikutusvälineet edistivät opiskelijan ja ohjaajien välistä kommunikointia ja auttoivat kaikkia toimijoita uudenlaisiin kokemuksiin.

Monimediaisuus opinnäytetyön ohjauksessa tarjosi toimijoille uudenlaisen tavan olla yhdessä avoimia, luovia ja aidosti omia itseä. Sulautuva ohjaus mahdollisti nopean reagoinnin, ideoiden jakamisen, yhteisen ymmärryksen syntymisen. Ennen kaikkea se rohkaisee jatkamaan tällä tiellä, jossa oppimisen keskeinen mahdollisuus on yksilöiden voimaantuminen ja erilaisten kykyjen yhteistoiminta. Kaikki kokemukset sulautuvasta ohjauksesta tämän tapauksen kautta ovat olleet yksinomaan positiivisia.