Kaskuja Kapista: Moni torttu päältä kaunis

Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma piti viime torstaina vuotuisen Kansakunnan tila -puheensa. Lehdistö jännitti puhetta viikkokaupalla. Itse asiassa aika monet ovat varmasti jännittäneet Zuman tulevia puheita sen surullisen kuuluisan ”suihkulla ehkäisin hiv-tartunnan” -letkautuksen jälkeen.

Etelä-Afrikka painii valtaisan työttömyyden kanssa. Työttömänä on noin neljännes työikäisistä. Ja suurin osa työtä tekevistäkin tekee paljon kotoisia paskaduuneja ikävämpiä töitä. Siksi presidentiltä toivottiinkin työelämän kehittämiseen muutakin kuin kauniita sanoja. Odotettiin konkretiaa eli käytännössä tarkkoja rahamääriä.

Lue loppuun

Palmun alla: Kuninkaan suojeluksessa

Kun tutkijamieheni viime huhtikuussa kertoi mahdollisuudesta työskennellä kuningas Abdullahin yliopistossa Saudi-Arabiassa, mielessä kävi monta ajatusta. Idea tuntui raflaavan eksoottiselta. Uskallammeko lähteä? Mihin tässä sitoudutaan?

Moni epäili sekä maata että yliopiston ideologiaa. Yliopisto onkin mielenkiintoinen cocktail kansallista ja kansainvälistä, itää ja länttä. Sen isä on ”kahden pyhän moskeijan vartija”, hallitseva kuningas Abdullah, mutta rahoittajana häärii öljy-yhtiö Aramco (Arabian American Oil Company) eikä opinahjo ole maan opetusministeriön ohjauksessa. Lue loppuun

Palmun alla: Lähtisitkö pioneeriksi?

King Abdullah -yliopistosta valmistui ensimmäiset maisterit joulukuussa. Yliopisto tarjoaa vain maisteriohjelmia ja tohtorikoulutusta, ja syyskuussa 2009 avatun yliopiston nopeimmat opiskelijat selviytyivät urakastaan hieman yli vuodessa.

Meksikolais-ranskalainen Philippe Vignal ja kiinalainen Lam Ka Ying kuuluvat KAUSTin ensimmäisiin valmistujiin. Lue loppuun

Taitan tutkimusaseman juhlalliset avajaiset

Suuri päivä koittaa, kun avaamme Taitan tutkimusaseman Wundanyissä Taitavuorilla. Odotamme toista lipputankoa, johon laitetaan Kenian lippu, jota sitten vartioisi neljä Kenya Forest Servicen (KFS) sotilasta. Suomen lippukin saisi siinä turvaa Kenian lipun rinnalla.

Aseman portin vieressä on taulu, jossa lukee, että University of Helsinki ja TERRA, eli Taita Environmental Research and Resource Arc. Tauluun lisätään myöhemmin teksti Taita Research Station, joka on aseman virallinen nimi.

Lue loppuun

Palmun alla: Yliopistolaiset auttamaan tulvauhreja

Olen ollut kovassa flunssassa, ja minulta jäi lähes huomaamatta, miten mittavia tuhoja keskiviikon sateet saivat aikaan vajaan sadan kilometrin päässä Jeddassa. Saudi-Arabiassa sataa harvoin, mutta runsas sade on ongelma, koska katuviemäröintiä ei ole.

Talven sääolot ovat vaikuttaneet meihinkin. Edellisviikolla yliopiston klinikka oli suljettu sateen vuoksi ja jouduin viemään korvatulehduksesta kärsivän lapseni ensiapuun. Lue loppuun

Palmun alla: Romantiikkaa yliopistolla

Hämmästyin tämän aamun uutista, jonka mukaan Saudi-Arabiassa halutaan kieltää sekasairaalat. Sukupuolten sekoittuminen koetaan maassa ongelmalliseksi, ja nyt joukko naisten kunniasta huolestuneita haluaa naisille omat sairaalat, joissa koko henkilökunta on naisia. Miesten sairaaloissa vastaavasti jokaisen sairaanhoitajankin pitäisi olla mies. Lue loppuun

Palmun alla: Hurskas tutkii tykimmin

Vierailin kotikampuksemme museossa, joka esittelee islamin tieteellisiä ja teknologisia saavutuksia. Näyttelyyn investoidut vaivannäkö, raha ja tekniikka tekivät käynnistä vaikuttavan. Samantyyppisiä näyttelyitä on ollut liikkeellä muitakin, esimerkiksi Oxfordissa, Istanbulissa ja New Yorkissa.

Kutkuttavinta museossa oli näkökulma – islamin, uskonnon, anti tieteelle. Lue loppuun

Palmun alla: Vaihdoin vapauden vessoihin!

Yksi vessa Suomessa, kaksi vessaa USA:ssa ja neljä vessaa Saudi-Arabiassa. Siinä on tutkijan perheen elintaso eri maissa – ja Suomessa siihen tarvitaan puolisonkin palkka.

Uusi elämämme Saudi-Arabiassa King Abdullah -yliopiston kampuksella on alkanut sujuvasti, nyt kun saudibyrokratia sai kahden kuukauden viivästyksen jälkeen tuotettua meille viisumit. Lue loppuun

Suomalaista seuraa

Torstai-iltana asemalle saapui bussilastillinen – eli tässä maassa seitsemäntoista – Respect-kurssilaista. Kurssi on sama, jolla itse olin kaksi vuotta sitten (ja jonka taannoisista seikkailuista voi lukea myös tämän blogin arkistosta) ja ohjelmakin on pääpiirteittään sama.

Suomalainen seura sai miettimään, että olisi sittenkin mukava jäädä pidemmäksi aikaa. Eräs asia kuitenkin helpottaa merkittävästi kotiinlähtöä. Suomalaisten mukana tuli myös sade: lähes täysin kuivan marraskuun vastapainoksi on viimeiset neljä päivää satanut ja ollut kylmä. Hiirimakit ovat myös jääneet koloihinsa, koska keskiviikon jälkeen en enää saanut niitä kiinni.

Lisäksi lienee syytä mainita, että aseman vesijärjestelmä rikkoutui ja vessan viemäri vuoti lattialle. Korkeammat voimat kertovat, että on aika palata kotiin. Lue loppuun

Ekoturismi

”Sifakoita nähty B200:n lähellä!”

Oppaamme valpastuu heti, kun kuulee vastaantulevalta oppaalta uutisen. Kävimme Study Abroad –koordinaattorin Sylvia Atsaliksen kanssa viime lauantaina ”viimeisellä metsäreissulla”. Amerikkalaiset lähtivät maanantaiaamulla ja Sylvia halusi käydä metsässä.

Edellisenä päivänä kurssilaiset olivat pitäneet esitelmiä viimeisinä viikkoinaan tekemistään itsenäisistä projekteista. Pari projekteista käsitteli turistien vaikutuksia puiston eläimiin. Toinen tutkituista eläimistä Ranomafanan kansallispuisto on Madagaskarin kolmanneksi vierailluin puisto. Tämä tarkoittaa vuodessa noin kolmeakymmentätuhatta turistia, ja vuosittaiseksi kasvutavoitteeksi on asetettu 15-20 prosenttia. Suurin osa tästä väkimassasta menee puistoon sisään yhden sillan kautta.

”Tulkaa tähän, tästä näkee paremmin!”

Kun viimein tavoitamme sifakalauman, koiran, naaraan ja pienokaisen, emme ole ainoita paikalla. Laskin pikaisesti 32 turistia pyörimässä muutaman makin ympärillä. Turistit olivat poissa polulta ja oppaat taittoivat pieniä oksia sekä puuntaimia pois tieltä, jotta kameroilla on parempi näkyvyys. Oppaat ja turistit huutelivat toisilleen ja pian mäessä olevan sifakaperhe oli saarrettu joka puolelta.

Sifakat ovat tottuneet katseisiin – näitä ryhmiä on seurattu tiivisti neljännesvuosisadan. Tutkijoiden totuttamat laumat ovat olleet eduksi turisteille, koska ne eivät säiky ihmisiä. Kaiken metelin keskellä en kuitenkaan voi olla ihmettelemättä, ovatko sifakat todella tottuneet ihmisiin.

Puiston ohjeet sanovat, että yhdessä saa liikkua korkeintaan 6 ihmistä, poluilta ei saa poiketa, metelöinti on kielletty ja puita ei saa katkoa. Theresa, joka oli tutkinut turistien vaikutusta juuri tähän laumaan, oli parhaimmillaan havainnut 87 ihmistä perheen puuhia seuraamassa.

Tällä hetkellä tiedetään, että turistien läsnäolo muuttaa sifakojen käyttäytymistä. Ne käyttävät enemmän aikaa matkaamiseen (vai olisiko oikea termi ’pakenemiseen’) ja vähemmän toistensa sukimiseen. Vielä ei tiedetä mitä tämä tarkoittaa sifakojen hyvinvoinnin kannalta. Toisaalta, sekä sifakoiden ja bokombalien määrä on puiston turistien käyttämällä alueella vähentynyt. En ihmettelisi, jos turistien ja makien vähenemisen välillä löytyisi syy-seuraus –suhde.

Ekoturismi on syy, miksi kansallispuisto on perustettu. Se tuo rahaa seudulle, ja metsää ei näin ollen tarvitse käyttää muuten hyödyksi. Turistit ovat siksi kaksiteräinen miekka. Monet turistit tulevat metsään kuin olisivat tulossa eläintarhaan. He haluavat nähdä makeja ja oppaat tekevät parhaansa eläinten löytämiseksi. Jos maki näkyy lähistöllä, kaikki oppaat tietävät siitä kännykkäverkon välityksellä.

Tärkeimmän muutoksen on lähdettävä turistien asenteista. Metsä on metsä, ei eläintarha. Jos itse olette vierailemassa luonnonvaraisten eläinten kotona, käyttäytykää kunnioittavasti. Välttäkää houkutusta siihen vähän parempaan valokuvaan. Ja kysykää oppailta, miten he huomioivat työssään eläinten hyvinvoinnin.

Viikon kuvissa italialainen turisti ja sifaka (Propithecus edwardsii).

* * *

Maanantaina koin taivaan ja helvetin, melko lailla peräkkäin. Turistit olivat osallisena yllättäen ainoastaan jälkimmäiseen.

Maanantaina oli Catherinen, villaindritutkijan syntymäpäivä, ja aseman väki oli päättänyt juhlistaa sitä illallisella Domaine Naturessa. Olen aina ollut iloinen, etteivät vanhempani vieneet minua perhelomille Välimerelle ja olinkin elänyt tähän asti suojattua elämää. Kohtasin kuitenkin oman alanyani, vai pitäisikö sanoa Waterloon, kun ensimmäinen näky ravintolassa oli lihava keski-ikäinen belginainen, joka lauloi karaokessa Waterloota (ja teki selväksi että hän oli kotoisin sieltä!).

Ilta karaokeravintolassa, joka oli pääosin keski-ikäisten ranskalaisten täyttämä, oli – miten sen nyt sanoisi – kärsimystä alusta loppuun. Malagassit ovat musikaalista kansaa, joten tietenkin kaikki pöydästämme olivat jo esittäneet yhden tai kaksi kappaletta ennen alkuruuan saapumista. Onneksi sain uskoteltua heille, että meille suomalaisille on fady laulaa karaokessa ilman että on umpihumalassa.

Ja olisin epäilemättä ollut alle tunnissa umpihumalassa ja käynyt laulamassa Britney Spearsin Oops I did it againin, ellei samana iltana olisi pitänyt mennä hiirimakeja tutkimaan.

Liian myöhään suuntasin oppaani kanssa tarkastamaan ansoja. Illan saldo oli – tietenkin – huikea. Kuusi naarasta, joista kaksi kokonaan uusia. Kokonaan uusi tarkoittaa hiirimakia, jolla ei ole mikrosirua, ja jolle täytyy siis antaa koko käsittely hammasvaloksista täydelliseen ulkoiseen tarkasteluun. Toinen naaraista, nimeltään Susa, oli paisunut kuin pullataikina. Pikainen masun palpatointi kertoi, että ainakin kaksi pienokaista oli aluillaan. Vuoden ensimmäiset vauvat!

Päädyin lopulta nukkumaan noin neljän aikaan. Kuluneena, mutta onnellisena.

Juotikkaan puremia: 18