University of Helsinki
Helsingin tutkijanaiset järjesti yhdessä Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen oppiaineen kanssa 13.3.2024 keskustelutilaisuuden yhdenvertaisuudesta ja sukupuolten tasa-arvosta yliopistomaailmassa. Puheenjohtaja Eija Tuominen ja professori Marjut Jyrkinen avasivat tilaisuuden nostamalla esiin muun muassa muutamia numeroita. Esimerkiksi professorikunta on edelleen miesvoittoista, vaikka muutosta tasaisempaan sukupuolijakoon on tapahtunut.
Helsingin yliopiston päärakennuksen vastaremontoiduissa tiloissa teologisen tiedekuntasali oli täynnä osanottajia. Keskustelijoiksi olivat lupautuneet professori Liisa Husu, jolla on vuosikymmenten vankka kokemus aihepiiristä, Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom, Suomen Akatemiasta johtaja Katja Majamaa ja johtava tiedeasiantuntija Milja Saari sekä opetusneuvos Saara Vihko opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Viimeksi mainittu joutui viime hetkellä perumaan tulonsa, mutta hän toimitti ystävällisesti materiaalinsa meille tutustuttavaksi.
Liisa Husu nosti esiin OKMn teettämän selvityksen KOTAMOn tuloksia ja suosituksia. Täältä löytyy lisätietoa selvityksestä. Osanottajien toiveena on, että suositukset otetaan vakavasti ja niihin pyritään reagoimaan käytännön toimissa jatkuvasti. Tässä esimerkki ensimmäisestä suosituksesta, jonka toteutus lienee tällä hetkellä epävarma:
Suositus 1: Opetus- ja kulttuuriministeriö kutsuu koolle ja rahoittaa korkeakoulukentän tasa-arvotyötä tukevan itsenäisen, poikkihallinnollisen yhteistyöryhmän
Katja Majamaa ja Milja Saari toivat esiin useita konkreettisia tapoja, joilla sukupuolten välistä tasa-arvoa pyritään edistämään esimerkiksi tutkimushankkeiden ohjeistuksen ja periaatteiden avulla. Käytännössä tällä on ollut valtava vaikutus. Useat alat, jotka ovat perinteisesti olleet hyvin “yksisukupuolisia” ovat alkaneet ottaa monipuolisemman otteen todesta. Miljan ja Katjan esittämät kalvot löytyvät täältä SA.
Keskustelussa nousi esiin, että Suomen Akatemia tilastoi jatkuvasti erittäin hyvin monia tasa-arvoon ja sukupuoleen liittyviä seikkoja, tässä voidaan tosin edelleen tulla monipuolisemmiksi. Itse ajattelin, että on upeaa että meillä on erittäin asiantuntevia henkilöitä töissä Suomen Akatemiassa ja heille tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät asiat eivät ole välttämättömyyksiä, vaan pikemminkin itsestään selvyyksiä. Tämä ei ole tila kaikilla hallinnon aloilla.
Rehtori Sari Lindblom kertoi miten hän on entisestään pyrkinyt vahvistamaan ammattimaista ja läpinäkyvää johtamista Helsingin yliopistossa. Tiedolla johtaminen oli yksi keskeisistä periaatteista. Monella osanottajalla oli mielessä vielä kriittisiä kohtia, joihin ei päästä käsiksi esimerkiksi professorien palkkaamisessa. Rekrytointiryhmien valinta sekä dekaanin rooli on tasapuolisen rekrytoinnin kannalta äärettömän tärkeää. Muistan jonkun rehtorin sanoneen, että dekaanin tärkeimmät kolme tehtävää ovat rekrytointi, rekrytointi ja rekrytointi. Ajatuksena oli, että kullakin dekaanilla on parhaiten tietämys ja visio siitä, mihin suuntaan tiedekuntaa tulisi kehittää. Valmisteluasiakirjat ovat nykyään korkealaatuisia ja monipuolisia, rehtori totesi.
Osanottajilla olisi ollut kysymyksiä Saara Vihkolle, ehkä saamme hänet toiseen tilaisuuteen mukaan. Tässä kuitenkin Saaran kalvot, joista löytyy perustietoja ja -periaatteita opetus- ja kulttuuriministeriön linjoista. OKM_Vihko
Keskustelussa muistutettiin yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon olevan paljon muutakin kuin sukupuolten välinen asia. KOTAMO-hankkeessa otettiin vahvasti huomioon myös muun muassa ulkomaalaistaustaisten tutkijoiden asema ja urakehitys. Itse olin mukana parissa workshopissa KOTAMO-hankkeeseen liittyen ja mieleeni jäi Suomeen muuttaneen tutkijan toive: puhukaa meille suomea, jotta saamme kielen paremmin haltuumme ja sen myötä urakehitys paranee.
Keskustelussa nousi esiin myös yksinkertaiselta kuulostavat käytännön asiat. Seksuaalinen häirintä ei suinkaan ole suitsittua, vaan sitä esiintyy yhä. Yksinkertainen anonyymi ilmoituskanava olisi tarpeen yliopistoissa, nyt ne joita häiritään jättävät ilmoitukset usein tekemättä. Syynä on usein haavoittuva asema, esimerkiksi pitkäaikainen pätkätyöläisyys. Toinen tärkeä teema joka pilkahti keskustelussa on opiskelijoiden rooli tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyössä. Jälkipuinnissa pilkahti esiin tärkeä seikka: he ovat tulevaisuuden päättäjiä ja opettajien työn yksi tärkeimmistä tehtävistä on pitää huoli, että opiskelijoista kasvaa eettisesti ja kriittisesti korkeatasoisia ajattelijoita ja toimijoita. Helsingin ylipiston opettajien akatemiaan on juuri perustettu tasa-arvo ja yhdenvertaisuus työryhmä. Yksi sen tavoite on pitää tätä seikkaa esillä opetuksen ja oppimisen yhteyksissä.
Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen seuraavat asiat:
KOTAMO-hankkeen suositusten seuranta ja toteutuminen ovat tärkeitä, opetus- ja kulttuuriministeriö, korkeakoulut ja tutkimusrahoittajat ovat avainpaikoilla. Jokainen voi eri yhteyksissä pyrkiä pitämään tästä huolen. Tässä vielä tiivistetysti suositukset: KOTAMO suositukset
Toiseksi nousi esiin itsestään selvältä kuulostava ajatus, että yliopistossa olisi vallalla ammattimainen ote — on sitten kyse opetuksesta tai tutkimuksesta. Tämä liittyy johtamiseen ja yleensä ihmisten kohtaamiseen. On yksinkertaisesti epäammattimaista esimerkiksi käyttää asemaansa väärin ja ahdistella verbaalisesti tai fyysisesti opiskelijoita tai hierarkiassa alemmalla tasolla olevia työntekijöitä. Sama koskee toki vertaisiakin.
Kolmas seikka liittyy kommunikaatioon hyvin laajassa merkityksessä. Kommunikaation selkeys, saavutettavuus, monipuolisuus, erilaisten kommunikaatioväylien kehittäminen ovat elintärkeitä toimivalle yhteisölle. Tähän liittyy myös tavoite mahdollisimman toimivasta ja läpinäkyvästä johtamisesta.
Lopuksi tekee mieli muistuttaa, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden pinta on vielä erittäin ohut ja se kuluu nopeasti pois. Näistä asioista huolenpitäminen vaatii jatkuvaa seurantaa ja valppautta.