Kognitiivinen uskontotiede kaikessa moninaisuudessaan

Kognitiivinen uskontotiede syntyi 1990-luvulla selittämään eri uskontotraditioissa esiintyviä yhdenmukaisuuksia mielen tutkimuksen avulla. Taustalla oli mm. psykologiassa ja muissa tieteissä 1950-luvulta alkaen vaikuttanut ”kognitiivinen vallankumous”, josta kehittyi nykyaikainen kognitiotiede. Kognitiivisen uskontotieteen voi myös nähdä vastareaktiona kulttuurintutkimuksen suuntauksille, joiden mukaan eri kulttuurien ihmiset asuvat täysin eri maailmoissa ja joissa kavahdetaan universaaleja yleistyksien esittämistä. Kognitiiviset tutkijat ovat kiinnostuneimpia siitä, mikä ihmisiä yhdistää, kuin siitä, mikä heitä erottaa.

Uskontotraditioissa ilmenevät samankaltaisuudet ovat kiistattomia. Esimerkiksi kosketusmagiaa esiintyy niin traditionaalisissa kuin institutionaalisissa uskonnoissa; sitä voidaan havaita niin hartaiden uskovaisten kuin sekulaarien ihmisten toiminnassa (ks. blogimerkintä Rituaali ja magia). Elämän taitekohdat merkitään kaikkialla rituaalisin menoin. Vaikka seremoniat ovat erilaisia, tarve rituaalien harjoittamiseen yhdistää ihmisiä.

Kognitiivinen uskontotiede selittää uskontojen samankaltaisuuksia ihmislajin mielen rakenteen avulla. Ihmisille on kehittynyt evoluution myötä tietynlaisia mielen mekanismeja, joiden avulla laji on selvinnyt ympäristön asettamista haasteista. Emme useinkaan ole tietoisia näiden mekanismien toiminnasta. Uskonnolliset uskomukset ja käytännöt kanavoituvat mielen mekanismien kautta, jotka ovat kaikille ihmislajin edustajille yhteisiä. Siksi on niin paljon samankaltaisuutta uskonnoissa ajasta ja paikasta riippumatta.

Mutta mikä on kulttuurin rooli kognitiivisessa uskontotieteessä? Mielen mekanismeihin keskittyvää uskonnontutkimusta voidaan kritikoida yksipuolisuudesta ja metodologisesta individualismista. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa lähdetään yksilön mielen rakenteesta ja yhteiskuntaa tai kulttuuria ei nähdä selittävänä tekijänä.

Onko siis kognitiivisessa uskontotieteessä menty äärimmäisyydestä toiseen? Kun menneen vuosikymmenien valtasuuntauksissa korostettiin kulttuurin ja yhteiskunnan ratkaisevaa roolia uskontojen ymmärtämisessä, kognitiivisessa tutkimuksessa painotetaan psykologisia tekijöitä kulttuurin kustannuksella.

Kuluneen 25 vuoden aikana kognitiivisesta uskontotieteestä on kehittynyt elinvoimainen ja moneen suuntaan rönsyilevä liike, jossa tutkitaan paljon muutakin kuin uskonnollisten uskomuksien taustalla vaikuttavia mielen mekanismeja. Kognitiotieteen hyödyntäminen uskontojen selittämisessä avasi tutkijoiden silmät myös muille sellaisille tieteenaloille, joita humanistit eivät perinteisesti olleet soveltaneet. Keskeisiä ovat olleet evoluutioteoriaan perustuvat uudet yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden suuntaukset. Kognitiiviset uskontototieteilijät ovat kiinnostuneita sosiaalisesta kognitiosta ja sosiaalisesta oppimisesta.

Yhdistävänä tekijänä kognitiivisessa uskontotieteessä ei enää niinkään ole mielen mekanismien tutkiminen kuin pyrkimys selvästi formuloitujen, selittävien ja empiirisesti testattavien teorioiden kehittämiseen. Humanistin näkökulmasta tämä voi kuulostaa uskonnon tutkimuksen luonnontieteellistämiseltä – ja siitä tietenkin osittain onkin kysymys. Toisaalta asian voi nähdä myös niin, että kognitiivisessa uskonnontutkimuksessa on kyse luonnontieteellisten menetelmien tekemisestä humanistisemmaksi. Monitieteisessä tutkimuksessa tieto kulkee – tai ainakin tulisi kulkea – moneen suuntaan.

Kognitiivista uskontotiedettä on alettu hyödyntää myös uskonnonhistoriassa ja raamatuntutkimuksessa. Suomalaiset raamatuntutkijat ovat olleet eturintamassa kehittämässä tutkimusmenetelmiä, joissa kognitiivista lähestymistapaa sovelletaan Raamatun tekstien ja kulttuurin tutkimukseen (ks. blogimerkintä Uutta etsimässä). Tässäkin työssä tavoitteena on, että tieto kulkisi molempiin suuntiin. Toisin sanoen uskomme, että myös perinteisellä historiantutkimuksella on annettavaa kognitiiviselle tutkimukselle.

***

Risto Uron johtama projekti ”Ritual and the Emergence of Early Christian Religion” ja Martti Nissisen huippuyksikkö ”Changes in Sacred Texts and Traditions” järjestävät seminaarin ”Trends and Challenges in the Cognitive Science of Religion” Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 3.–4.3. 2015. Kutsuttuina puhujina ovat Armin Geertz (Århusin yliopisto) ja István Czachesz (Heidelbergin yliopisto). Tietoa ohjelmasta ja ilmoittautumisesta saa tästä linkistä.

Yksi vastaus artikkeliin “Kognitiivinen uskontotiede kaikessa moninaisuudessaan”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *