Kehittämishankkeen järjestämät webinaarit saivat jatkoa 16.2. hankkeen järjestäessä yliopistoille, toisen asteen toimijoille sekä muille sidosryhmille yhteisen webinaarin. Webinaarissa kuultiin lisää tutkimushavaintoja hankkeen tilaamista, VATTin, Laboren ja Otuksen toteuttamista tutkimuksista. Lisäksi Sirkku Kupiainen oli kertomassa alustavia havaintoja UUSVALU-hankkeen (Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin) tutkimuksesta. Lukioiden ja lukiolaisten näkökulmaa tuotiin esiin Heini Kelosaaren (SOPO ry) ja Ella Siltasen (Suomen Lukiolaisten liitto) kommenttipuheenvuorojen muodossa.

”Voisiko todistusvalinnan pisteytyksessä käyttää jotakin laadullista mittaria myös kurssimäärien lisäksi?”

Hankkeessa mietitään, millä tavalla eri aineiden pisteytykset voitaisiin määritellä. Laadullisten mittareiden määrittely todistusvalinnan pisteytykseen on haasteellista. Nykyinen todistusvalinnan pisteytys on pohjautunut pitkälti oppimäärän laajuuteen. Tulevaan pisteytysmalliin on hahmoteltu sellaisia vaihtoehtoja, joissa erityisesti ainereaalien osalta kurssimäärä ei ole pistemäärän kannalta merkittävin tekijä.

”Mihin perustuu, että hakija voi päästä opiskelemaan esimerkiksi teologiaa, ilman uskonnon yo-arvosanaa tai edes yhtään uskonnon kouluarvosanaa?”

On tosiaan aloja, joita voi päästä opiskelemaan ilman, että hakija on suorittanut kyseisen aineen ylioppilaskoetta. Pisteytystä on tarkasteltava kokonaisuutena.  Tiedostetaan, että usein hakijoilla on useita eri vaihtoehtoja opiskeltavaksi alaksi. Jos pisteytys on joka alalla kovin omanlaisensa, johtaa se helposti siihen, että lukiolaisen tulee tehdä jo lukion aikaisessa vaiheessa valinta siitä, mihin hän hakee opiskelemaan. Voidaan myös ajatella, että alalle saadaan hyviä opiskelijoita myös muita aineita opiskelleista, eikä lukion tietyn aineen oppimäärän tiedot ole välttämättömät opinnoissa menestymisen kannalta. Esimerkiksi teologiseen haettaessa on hyötyä uskonnon lisäksi myös muista reaaliaineista, kuten elämänkatsomustiedosta, historiasta tai filosofiasta.

Toki yliopistoissa on myös sellaisia aloja, joissa lukion tietyn aineen oppimäärän (tai sitä vastaavien tietojen) hallinta on välttämätöntä opinnoissa pärjäämiseksi. Näiden alojen osalta tämä huomioidaan todistusvalinnan pisteytyksessä, esimerkiksi kynnysehtoja käyttämällä.

Terveystiedon pisteytys

Q&A-keskustelualueella käytiin vilkasta keskustelua terveystiedon pisteytyksestä. Terveystiedossa on muita reaaliaineita vähemmän lukiokursseja, minkä vuoksi siitä on nykyisessä, pitkälti kurssimääriin perustuvassa todistusvalinnan pisteytyksessä saanut vähiten pisteitä. Poikkeuksen muodostavat ne alat, joissa terveystieto on nostettu painotetuksi aineeksi, kuten esimerkiksi terveystieteet.

Matalat todistuspisteet ja vähäinen kurssimäärä saattavat olla syynä siihen, että terveystietoa pidetään muita helpompana kokeena. Q&A-alueella tuotiin esiin sitä, että terveystieto ei maineestaan huolimatta ole helppo koe, mistä kertoo muun muassa se, että terveystiedossa matalampien arvosanojen (A-C) kirjoittaneiden määrä on suhteellisesti muita reaaliaineita suurempi, ja pisterajat ovat matalat. Eri aineiden arvosanajakaumia ja pisterajoja voi tarkastella YTL:n sivuilla. Keskustelussa nostettiin esiin myös kirjoittajien valikoituneisuus, eli webinaarin osallistujan mukaan terveystiedon kirjoittajien määrä on vähentynyt päivälukioissa, kun taas aikuislukioiden ja kaksoistutkintojen suorittajia ohjataan kirjoittamaan terveystietoa, mikä ei näy tilastoissa. Keskusteluun osallistuneiden mukaan tämä saattaa johtua pienemmästä kurssimäärästä ja sen perusteella tapahtuvasta ohjauksesta. Toisaalta tuotiin esiin se, että terveystieto on relevantti aine esimerkiksi lähihoitajan kaksoistutkintoa suorittaville.

”Suomi äidinkielenä (S1) ja suomi toisena kielenä (S2). Miksi näistä saa saman verran pisteitä todistusvalinnassa, vaikka vaatimustaso on aivan eri?”

Nykyisessä pisteytyksessä äidinkielenä huomioidaan lähes kaikissa hakukohteissa suomi äidinkielenä, ruotsi äidinkielenä, saame äidinkielenä, suomi toisena kielenä tai ruotsi toisena kielenä. Tähän ei ole suunniteltu tehtävän muutoksia myöskään tulevassa pisteytysmallissa. Suomi äidinkielenä ja suomi toisena kielenä ovat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen vaihtoehtoisia oppimääriä. S2-opetuksen päämääränä on, että oppilas saavuttaa sellaiset kielen perustaidot, että hän pystyy toimimaan ja opiskelemaan ympäröivässä kieliyhteisössä tasavertaisena muiden kanssa (OPH). Tästä syystä näitä oppimääriä ei ole tarpeen pisteyttää eri tavoin. S2-kielen matalampi pisteytys todennäköisesti jopa vähentäisi korkeakoulutuksen saavutettavuutta niille hakijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame.

Matematiikka ja kielet

Webinaarissa melko paljon keskityttiin nimenomaan matematiikkaan. Tämä oli tietoinen valinta ja syynä oli se, että matematiikka korostuu muutoinkin todistusvalinnan pisteytyksestä puhuttaessa (ks. esim. HS, 2.3.2023). Pisteytyksen kehittämisessä huomioidaan toki kaikki lukioaineet.

”Onko matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen aiheuttanut kieli- ja reaaliaineiden opiskelun ja kirjoittamisen vähenemistä?”

Positiivista on, että matematiikan kirjoittamatta jättäminen on vähentynyt ja pitkän matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt. Kuten webinaarissa nähtiin, ja kuten ilmenee myös YTL:n tilastoista, myös reaaliaineiden kirjoittajamäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tässä on kuitenkin poikkeuksia kuten terveystieto, jonka kirjoittajien määrä on vähentynyt, mutta jonka kirjoittajamäärät ovat kuitenkin samalla tasolla kuin muissa reaaliaineissa.  Vieraiden kielten kirjoittajien määrä sen sijaan on ollut laskussa jo pitkään. Tilaistoista ei ole mahdollista tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, onko juuri matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen vähentänyt kielten kirjoittamista. Todennäköisesti yhteys ei ole ainakaan näin suoraviivainen.

Q&A-keskustelussa nostettiin esiin kielialojen huoli siitä, että matematiikka painotetaan vieraiden kielten kustannuksella, sekä turhautuminen siitä, että vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä ei vaikuteta olevan huolissaan. Keskustelualueella nostettiin esiin sitä, miten myös vieraiden kielten osaaminen on yleissivistystä, viestintätaitoja sekä kulttuuritaitoja. Kielten opiskelu vaatii opiskelutaitoja, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä, mitkä ovat muutenkin opinnoissa tarvittavia taitoja.

Yliopistojen ja toisen asteen välinen viestintä

Q&A-keskustelussa tuotiin esiin se, miten koulutusten sisältöjen ja ”arjen” kuvaaminen on jäänyt yliopistoissa liian vähälle huomiolle. Keskustelussa tiedostettiin se, että tämä vaatii runsaasti resursseja, mutta parhaimmillaan tämä voisi osaltaan ratkaista joitain niitä ongelmia, mitä nyt yritetään ratkaista opiskelijavalinnalla. Tämä oli erinomainen kommentti, sillä yliopistoissakin on havahduttu viime aikoina siihen, miten tärkeää on kuvata opintotarjontaa ja opintojen sisältöjä hakijalle selkeällä ja saavutettavalla tavalla. Hakijoiden sitoutumista ja motivaatiota edesauttaa se, että hakija oikeasti tietää, millaisiin opintoihin on hakeutumassa ja miten niistä työllistyy.

Opot ovat keskeisessä roolissa yliopistojen opiskelijavalintojen viestinnän kannalta. Q&A-keskustelussa pohdittiin sitä, miten yliopistot parhaiten tavoittaisivat opot. Keskustelussa ehdotettiin muun muassa seuraavia: selkeät nettisivut hakijalle, yliopistot voisivat laatia yhteisen materiaalin todistusvalinnasta kaikkiin Suomen kuntiin ja lukioihin jaettavaksi. Yliopistot ovat jonkin aikaa järjestäneet omia tilaisuuksiaan opoille, minkä lisäksi syksyllä 2022 järjestettiin ensimmäinen kaikkien yliopistojen yhteinen opowebinaari – tälle on suunniteltu jatkoa.

Photo by Sigmund on Unsplash