”Kauheaa, mulla on ainakin kymmenet farkut, minä en ikinä heitä näitä enää pois.”

Kestävän elämäntavan oppiminen ja siihen sitoutuminen ovat globaali haaste. Kuitenkin maapallon rajallinen kantokyky vaatii elämäntavan muutoksia ja aktiivista pyrkimistä kohti hiilivapaata yhteiskuntaa. Myös muut ympäristöön ja sosiaaliseen oikeudenmukaiseen liittyvät ongelmat haastavat länsimaista elämäntapaa. Osana kestävää elämäntapaa kestävä kulutus edellyttääkin uusien ajattelutapojen omaksumista ja käyttäytymisen muutoksen aktivointia (Langenbach et al. 2020).

Unescon (2016) Education 2030 -ohjelmassa todetaan, että elämäntapaa muutetaan koulutuksen avulla. Ohjelma painottaa koulutuksen ensisijaisuutta kestävän kehityksen tavoitteiden edistäjänä ja saavuttajana. Kestävyyskasvatusta ja uudistavan oppimisen (transformative learning, Weinberg et al. 2020; Slavich and Zimbardo, 2012) merkitystä onkin tuotu esiin kestävyysmuutoksen mahdollistajana. Kestävyysopetus tulisi tapahtua koulussa myös arkielämän taitojen ja toiminnan oppimisena (Haapala et al. 2014, Elorinne et al. 2020). Koulussa kotitalousopetus mahdollistaa arjen kestävyyden oppimista, kuten vastuulliseen käyttäytymiseen liittyvän tiedon soveltamista käytäntöön ja ilmastoystävällisten toimintatapojen harjoittamista.

Kotitalousopetuksen kestävyyttä tutkimassa

Kestävyystieteen instituutin (HELSUS) rahoittamassa Education for Everyday Sustainability – Learning Skills at School for 1.5 Degree lifestyle” (Arjen kestävyyskasvatus – Koulun merkitys 1,5C-asteen elämäntavan edistämisessä) -hankkeessa tutkimme kotitalousoppiaineen kestävyyskasvatusta eli sitä, miten opettajat toteuttavat työssään kestävän ajattelun ja kestävien toimintatapojen opettamista. Hankkeen tutkimusaineisto koostuu kotitalouden aineenopettajien haastatteluista (n=13). Lisäksi toteutettiin yhdessä Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman BioColour -hankkeen kanssa kysely (n=153) kotitaloutta opettaville keväällä 2020. Nostamme esiin aineistojen tuloksia, mutta ensin avaamme kotitalousoppiaineen olemusta peruskoulussa.

Kotitalouden opetuksen kuuluvat (i) Ruokaosaaminen ja ruokakulttuuri, (ii) Asuminen ja yhdessä eläminen sekä (iii) Kuluttaja- ja talousosaaminen kodissa (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014). Opetuksen sisältöjen valinnoissa otetaan huomioon monipuolinen kotitaloudellisen osaamisen ja ajattelun kehittyminen sekä kestävään tulevaisuuteen tähtäävä toiminta. Oppiaine kasvattaa toiminnallisuuteen, yritteliäisyyteen, vastuullisuuteen ja taloudellisuuteen. Kotitalouden opetuksen tehtävänä on kehittää arjen osaamista sekä kestävän ja hyvinvointia edistävän elämäntavan edellyttämiä tietoja, taitoja, asenteita ja toimintavalmiuksia. Kotitaloutta opetetaan kaikille pakollisena peruskoulun 7. luokalla yhden vuosiviikkotunnin verran ja myöhemmin oppiainetta on mahdollista opiskella valinnaisena 8- ja 9. luokalla sekä myös valinnaisina kursseina osassa Suomen lukioita. Nykyisin kotitaloutta voi tarjota koulutuksen järjestäjän päätöksellä valinnaisena aineena tai kursseina myös alakoulussa. 

Nuorten omakohtaisten kokemusten merkitys 

Kotitalousopetuksen kohderyhmä, 13–16-vuotiaat nuoret, tekevät päätöksiä omaa henkilökohtaista kulutusta koskien, mutta kodissa tapahtuvat hankintapäätökset kuten ruokaostokset ovat paljolti aikuisten vastuulla. Siksi kestävän käyttäytymisen merkityksen ymmärtäminen ja kestävyyttä edistävien käytäntöjen oppiminen ja omaksuminen nuorten omaan toimintaan voi olla haastavaa kotitalousopetuksessa, ellei ilmiö ei kosketa nuorten kokemusmaailmaa. Näistä tekijöistä johtuen tarkastelimme opetussisältöjä, jotka opettajat nostivat toimiviksi ja nuoria motivoiviksi käytännöiksi opetuksessa. 

Opettajien toivat esiin, että 13–16-vuotiaille nuorille merkityksellisten asioiden, kuten vaatteiden kulutuksen, valitseminen opetussisällöksi toimii oppimaan kiinnittymisen (engagement), ajattelun kehittymisen sekä aiheeseen sitoutumisen välineenä kestävyyskasvatuksessa. Nuoret ostavat vaatteita itse ja ne ovat henkilökohtaisia sekä osa arkipäivää verrattuna esimerkiksi kotitalouden ruokaostoksiin. Opettajat käyttävät näin vaatteiden, muodin ja tekstiilienhoidon sisältöjä opetuksessaan erityisesti saadakseen oppilaat pohtimaan tarpeellisten ja tarpeettomien tuotteiden hankintaa ja käyttöä.

Kokeiluja ja oppimateriaalien monipuolista käyttöä koulussa

Opettajat hyödyntävät monipuolisesti erilaisia oppimateriaaleja, kuten YLE:n tuottamaa Verta, hikeä ja T-paitoja -dokumenttia. Ohjelman katsomisen ja tunnilla käydyn keskustelun myötä oppilaat ymmärtävät paremmin vaatteiden ekologisen kuorman ja kommentoivat: ”Kauheaa, mulla on ainakin kymmenet farkut, minä en ikinä heitä näitä enää pois”. Haastatteluissa nousi esiin oppilaiden kanssa käytäviä keskusteluja esimerkiksi pikamuodista, perjantaipaidoista sekä vaatteiden määristä ja tuotantotavoista. 

Kuva: Pixabay

Ilmastonmuutokseen vaikuttavat käytännöt kuten veden ja sähkön säästäminen, kemikaalikuorman vähentäminen, tuotteiden elinkaari ja kestävien valintojen tekeminen ovat haastattelujen perusteella keskeinen osa tekstiilien hoidon opetusta. Kyselyn mukaan hieman yli puolet (57 %) vastasikin myönteisesti väitteeseen ”Opetan vaatteiden valmistamiseen liittyviä ympäristövaikutuksia sekä eettisiä ja globaaleja näkökohtia (esim. työolot, turvallisuus)”. Vaatteiden tuotanto ja kulutus tuottavat hiilidioksidipäästöjä ja kuluttavat fossiilisia energialähteitä, mutta tuotantoon liittyy myös sosiaalisia ja eettisiä epäkohtia (mm. lapsityövoiman käyttö). 

Haastatteluissa ilmeni, että kotitaloustunneilla oppilaat vertailevat markkinoilta saatavia pesuaineita ja itse valmistettuja pesuaineita sekä testaavat niiden pesutuloksia. Opettajat myös ohjaavat oppilaita valmistamaan pesuaineita kodeista helposti löytyvistä raaka-aineista kuten etikasta, soodasta, suolasta ja sitruunasta. 58 prosenttia opettajista olikin samaa mieltä väitteen ”Käytän puhtaanapidon opetuksessa vaihtoehtoisia puhdistusaineita, kuten etikkaa ja soodaa” kanssa (n=153). 

Opet roolimallina

Opettajat kertoivat opettavansa kestäviä vaatevalintoja myös siten, että he laittavat itsensä ”likoon” eli oman toiminnan kautta. Roolimallina toimiminen lisää aiheen kiinnostavuutta, kun opettajat kertovat omista vaatteistaan, niiden kestävyydestä tai hankkimisesta impulssiostoksineen. Haastatteluista kävi ilmi myös se, että erilaisten oppimistehtävien pohjalta oppilaat pohtivat tarpeiden ja mielihalujen välistä eroa juuri vaatteiden kautta eli opiskelevat harkittujen päätösten tekemistä. Kotitaloustunneilla nuoret myös tutkivat vaatemerkkejä, arvioivat omien tai tarvittavien vaatteiden määriä, minkä avulla voidaan tarkastella omaa suhdetta sekä markkinoinnin vaikutuksia omaan kuluttamiseen.

Vaatteiden käytön ja poisheittämisen jälkeen syntyy vaatejätteen käsittelyongelmia. Pikamuodin vaikutuksien pohtiminen, vaatteiden sekä kenkien hankkiminen, hoito ja käyttö sekä käytöstä poisto tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten uusia ajattelu- ja toimintatapoja voidaan pohtia ja harjoitella koulussa. Tutkimuksemme perusteella voimme todeta, että vaatetus ja tekstiilit oppilaan ja opettajan henkilökohtaisena sekä samalla globaalina ilmiönä tarjoavat kotitalousopettajille mahdollisuuden toteuttaa taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kasvatusta. 

Hanna Kuusisaari, tutkijatohtori, Kasvatustieteellinen tiedekunta

Minna Autio, professori, Kasvatustieteellinen tiedekunta

Sus-LIFE: Education for Everyday Sustainability – Learning Skills at School for 1.5 Degree lifestyle

Aineisto: Arjen kestävyyskasvatus – Koulun merkitys 1,5C-asteen elämäntavan edistämisessä – tutkimushaastattelut (2020) ja Kohti kestävämpää kotitalousopetusta -kysely (2020)


Regarding climate change, there is a consensus that education is at the centre of a range of means to achieve a sustainable world. Thus, it is essential to improve teaching practices which address and critique our engagement with sustainability in our everyday lives (e.g. housing, clothing, consuming, cooking, textile care) in schools, in order to change everyday behaviours to ensure climate friendly practices occur at home and in wider society. Education for Everyday Sustainability – Learning Skills at School for 1.5 Degree lifestyle project funded by HELSUS examines the strategies employed by Finnish Home Economics teachers who endeavour to ensure sustainability for future citizens is central to their teaching of everyday life skills. Our study indicates that selecting topics which have specific relevance to the 13 – 16 year old such as fashion and clothing can act as a tool for both enhanced engagement and behavioural change. Furthermore, our study shows that Home economics teachers engaged in transformational pedagogies. Thus we argue Home Economics has the capacity to contribute to future citizens’ sustainability practices, especially in the context of everyday practices and life skills. 


Lähteet

Elorinne, A-L., Eronen, L., Pollari, M., Hokkanen, J., Reijonen, H., and Murphy, J. (2020) Investigating Home Economics Teachers’ Food Waste Practices and Attitudes. Journal of Teacher Education for Sustainability 1, 82–96.

Haapala I, Cederberg R, Kosonen A-L & Biggs S. (2014) Home Economics teachers’ intentions and engagement in teaching sustainable development. Scandinavian Journal of Educational Research 58(1), 41–54.

Langenbach, B. P., Berger, S., Baumgartner, T., & Knoch, D. (2020) Cognitive resources moderate the relationship between pro-environmental attitudes and green behavior. Environment and Behavior 52(9), 979–995.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Opetushallitus. Saatavilla: https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/perusopetuksen-opetussuunnitelman-perusteet

Slavic, G. M. & Zimbardo, P. G. (2012) Transformational Teaching: Theoretical Underpinnings, Basic Principles, and Core Methods. Educational Psychology Review 24(4), 569–608. 

Weinberg, A. E., Trott, C. D., Wakefield, W., Merritt, E. G., & Archambault, L. (2020) Looking inward, outward, and forward: Exploring the process of transformative learning in teacher education for a sustainable future. Sustainability Science 15(6), 1767–1787.

Linkit

Unesco Education 2030

BioColour –hanke, Linkki: https://biocolour.fi/

Verta, hikeä ja T-paitoja, Linkki: https://areena.yle.fi/1-50183627

Leave a comment

Your email address will not be published.