Human warming: acknowledging the growing emotionality of researchers towards permafrost thawing

By Lowenna Arnold, Hector Sanchez and Julia Kreß

How the urgency of permafrost melting in the Arctic impacts emotional responses within research and why they should be better communicated

Permafrost thawing is not only a physical threat to our environment and communities, but is also a phenomenon that releases an emotional impact. In this blogpost, we want to highlight the emotional impact that permafrost has in the scientific community by presenting the results from a series of qualitative interviews that we conducted with researchers from different countries in Europe. We have called this phenomenon human warming, an individual’s growing emotionality towards the climate issues we face through research work. Emotions are complex and multifaceted, they are determined by our past experiences and shape our attitudes toward future scenarios. Where are the connections between emotions, science data and communication? For some reason, we seem to treat emotions and science as separate entities when, in fact, they directly influence each other. This is why, we reckon that there is not enough integration between emotions and scientific research and this needs to change.

Continue reading “Human warming: acknowledging the growing emotionality of researchers towards permafrost thawing”

Maailma muuttuu – miten käy lohikalojen?

Changing climate conditions and land use shape northern landscapes. Freshwater ecosystems hosting valued migrating fish are not an exception. The Atlantic salmon, brown trout, European whitefish, and Arctic char are not only threatened by in-water building and exploitation but the pressure is added from increasing temperature and nutrient influx, further altering the environment.

Muuttuvat ilmasto-olosuhteet ja maanmuokkaus jättävät jälkensä pohjoisiin maisemiin. Vaelluskalojen vuoksi arvostetut makean veden ekosysteemit eivät tee tähän poikkeusta. Atlantin lohta, taimenia, eurooppalaista siikaa ja rautua uhkaavat vesirakentamisen lisäksi kohoavat lämpötilat ja vesistön rikastuminen, jotka osaltaan muokkaavat niiden ympäristöä.



“Siell’ missä Kemijoki halkoo Pohjanmaata, Ei lohen paljous moinen saata koskaan laata, Sen vuosituotto kolmetuhatta tynnyriä, Ah, kuin moneen suuhun Herra suopi syötäviä…” (Ruotsin arkkipiispa Haqvin Spegel, 1685, suom. Tuomo Itkonen.)

Viime vuosisatojen Lapin matkakertomuksia värittävät edellä mainitun kaltaiset kuvaukset satumaisista kalasaaliista. 1900-luvun alussa suurin osa lohikaloista, erityisesti Atlantin lohi, uivat elinvoimaisina melkein kaikissa Itämereen ja Jäämereen laskevissa joissa. Tämä on kuitenkin muuttunut, kun elinalueet ovat pilkkoutuneet pienempiin osiin voimaloiden ja patojen rakentamisen seurauksena. Myös lohikalojen elinolot muuttuvat ilmastonmuutoksen, kalastuksen ja maankäytön myötä.

Kuva:  NOAA on Unsplash
Kuva: NOAA by Unsplash

Lohikantoja on yritetty elvyttää muun muassa kalaistutuksin. Tämän vuoksi luonnollisia lohikantoja on Suomessa enää vain muutamassa joessa. Pohjoisessa alkuperäisiä lohikantoja löytyy enää Tenojoesta, Simojoesta, Tornionjoesta ja Näätämöjoesta. Lohikalakannat ovat vaihdelleet kautta aikojen, mutta erityisesti 1900-luvun alusta tähän päivään muutokset ovat olleet nopeita ja rajujakin. Kannat romahtivat viimeistään 1940–1950-luvuilla isojen vesivoimaloiden rakentamisen yhteydessä. Esimerkiksi Kemijoen lohen katoaminen vesivoimarakentamisen yhteydessä on varoittava esimerkki siitä, miten käy, kun kalakantojen säilymistä ei oteta huomioon.

Vesistöjen muokkaaminen rakentamalla vesivoiman tarpeisiin on yksi suurimmista syistä kalakantojen romahtamiseen. Kalastuksen vaikutuksesta yhä pieneneviin populaatioihin käydään jatkuvasti kiivastakin keskustelua eri sidosryhmien kesken. Mutta mitkä muut asiat vaikuttavat pohjoisten kalakantojen tilaan? Millaiselta näyttää tulevaisuus lohikalojen silmin?


Lohikalat lämpenevissä vesistöissä

Ilmaston lämpeneminen ja maankäytön muutokset muuttavat maapalloa kaikkialla. Arktinen alue on yksi nopeimmin muuttuvista alueista maapallolla: se lämpenee kaksinkertaisella nopeudella globaaliin keskiarvoon verrattuna. Lämpenemisellä on dramaattisia seurauksia pohjoisille, kylmään ilmastoon kehittyneille ekosysteemeille. Lisäksi maankäytön muutokset, kuten maa- ja metsätalous, muovaavat maisemaa kiihtyvällä tahdilla yhä pohjoisempana. Näistä myllerryksistä saavat osansa kaikki ekosysteemit, mukaan lukien vaelluskalojen kutujoet ja järvielinympäristöt.

Kuten kaikki muukin arktisella alueella, myös vedet lämpenevät. Tämä aiheuttaa lohikalojen tapaisille kylmään veteen sopeutuneille kaloille stressiä. Lämpimät, perustuotannoltaan suuremmat vedet, eivät ole kaikille kaloille hyväksi. Ylirasittuneina kalat toimivat samoin kuin ihmiset: ne syövät enemmän ja tulevat helposti sairaaksi. Jokainen kalalaji reagoi muutoksiin kuitenkin omalla tavallaan. Jotkin lisääntyvät aikaisemmin ja suuremmissa määrin, jotkin kasvavat vauhdikkaammin ja isommiksi. Vaikka tämä kuulostaakin aluksi hyvältä, täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki nämä kalat tarvitsevat myös ruokaa. Jos kaloja on enemmän ja kilpailu ravinnosta kasvaa, ei lopputulos voi olla muuta kuin huono, ainakaan kookkaita saaliskaloja kaipaavan kannalta.

Osa muutoksista on epäsuorempia. Maaperän lämmetessä siinä elävät mikrobit alkavat toimia aiempaa aktiivisemmin ja hajottaa orgaanista ainesta ravinteiksi. Ilmastonmuutoksen myötä myös sateet lisääntyvät. Yhdessä nämä prosessit aiheuttavat suurenevia ravinnevirtoja pohjoisiin vesistöihin. Tätä kehitystä kiihdyttää entisestään maatalouden levittäytyminen yhä pohjoisemmaksi ja lisääntyvä lannoitteiden huuhtoutuminen vesistöihin.

Pohjoiset kalavedet ovat luontaisesti erittäin vähäravinteisia ja siksi kirkasvetisiä. Lisääntyvä ravinnemäärä voi muuttaa karua ekosysteemiä rajustikin: perustuotanto kasvaa ja levät sekä muut yhteyttäjät menestyvät aiempaa paremmin. Selkärangattomien lajien yhteisössä tapahtuu muutoksia, joiden vaikutukset kumuloituvat koko ekosysteemiin. Vesi muuttuu sameammaksi. Lohikalojen ruokalistassa tapahtuu niille epämieluisia muutoksia, eikä muuttunut ympäristö houkuta kutupuuhiin. Ahven- ja särkikalat sen sijaan viihtyvät rehevässä ympäristössä. Kalastajien näkökulmasta muutos ei ole toivottu. Kuinka moni jaksaisi lähteä Lappiin kalastuslomalle ahventen ja särkien perässä? Tai miltä tuntuisi lähteä taloudellisesti heikkoarvoisemman särjen pyyntiin, jos elinkeinona ja jopa oman identiteetin perustana on ollut lohen kalastus?


Pohjoiset kalat monimutkaisten muutosten keskellä

Pohjoiset joet ovat esimerkkitapaus siitä, miten maailmanlaajuiset ja paikalliset ympäristömuutokset kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Toisaalta laaja-alaiset muutokset, joiden alkusyyt ovat kaukana, aiheuttavat painetta pohjoisten kalakantojen populaatioille. Tällaisia ilmiöitä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos ja Itämeren rehevöityminen, jonka alkuperä ulottuu aina valuma-alueen eteläosiin Keski-Eurooppaan saakka. Toisaalta paikallisilla populaatioilla ja tiettyjen jokien elinvoimaisuudella voi puolestaan olla suuri merkitys lohikannoille paljon laajemmin kuin vain kyseisen joen varrella asuvat ihmiset.: Esimerkiksi Tenojoki on Pohjois-Atlantin lohen tärkein kutujoki ja Tornionjoki puolestaan keskeinen Itämeren lohelle. Noin kolmasosa Itämereen saapuvasta lohesta on peräisin Tornionjoesta. Näätämöjoki puolestaan on äärimmäisen tärkeä kalastusjoki lohikantansa ansiosta, niin alueen kolttasaamelaisen alkuperäiskansan paikalliselinkeinoille kuin kalastuksen harrastajillekin.

Suomalaisista noin 40 % kalastaa vähintään kerran vuodessa. Kalastuksella onkin itsessään suuri merkitys niin taloudelle kuin ruokaturvalle, sekä paikallisella että globaalilla tasolla. Tenojoessa syntyneet kalat päätyvät ravinnoksi moneen paikkaan, ja kalakannoissa tapahtunut romahdus näkyy ruokapöydissä. Myös kalastuksesta saatava taloudellinen hyötyvähenee.


Tulevaisuus lohikalojen silmin

Vaikka kalojen tilanne pohjoisessa onkin parempi kuin joitakin vuosikymmeniä sitten, ei kuitenkaan kannata vielä huokaista helpotuksesta. Niin Tornion-, Teno-, Simo-, kuin Näätämönjoenkin kannat kasvoivat2000-luvulle tultaessa, mutta ovat alkaneet jälleen laskea. Mitkä kaikki asiat vaikuttavat pohjoisten kalakantojen tilaan? On helppo osoittaa erilaisia syitä: maatalous, metsätalous, ilmastonmuutos, kalastaminen, vesivoimalat ja niin edelleen. Vaikka muutosten aiheuttajia on suhteellisen helppo löytää, ei niiden yhteisvaikutusta välttämättä pysty arvioimaan tai muuttamaan. Pohjoisten vesien muutokset ovat osa isompaa globaalia muutosta.

Millaiselta tulevaisuus näyttää lohikalojen silmin? Pääsemmekö koskaan takaisin samalla tasolle kuin ’vanhoina hyvinä aikoina’ vai onko muutos jo liian pitkällä? Vaikka paljon vastauksia voidaan antaa, on kysymyksiä myös yhtä paljon ellei enemmänkin. Tulevaisuutta on hankala ennustaa, mutta joitain tulevaisuusskenaarioita pystytään kuitenkin esittämään. Jos muutosten tahti kiihtyy, eivät herkät kalat välttämättä ennätä sopeutumaan uusiin oloihin. Pahimmassa tapauksessa tästä seuraa alueellisia sukupuuttoja. Herääkin ajatus, että jotainon tehtävä. Valoisamman tulevaisuuden takaaminen lohikaloille ja niistä riippuvaisille ihmisille edellyttää yhteistyötä, ymmärrystä muuttuvasta ympäristöstä sekä tahtoa taata kaloille elinkelpoinen ympäristö.


Kirjoittajat

Henni Korhonen ja Olivia Kuuri-Riutta ovat viimeisen vuoden ympäristötieteiden opiskelijoita Ympäristönmuutos ja Globaali Kestävyys -maisteriohjelmassa.



Kirjallisuutta

AMAP (2017). Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA) 2017. Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP). Oslo, Norway. xiv + 269 pp.

Elliott, J.M. and Elliott, J.A. (2010). Temperature requirements of Atlantic salmon Salmo salar, brown trout Salmo trutta and Arctic charr Salvelinus alpinus: Predicting the effects of climate change. Journal of Fish Biology, 77: 1793-1817. https://doi.org/10.1111/j.1095-8649.2010.02762.x

Finstad, A.G., Armstrong, J.D. and Nislow, K.H. (2010). Freshwater Habitat Requirements of Atlantic Salmon. In Atlantic Salmon Ecology (eds Ø. Aas, S. Einum, A. Klemetsen and J. Skurdal). https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1002/9781444327755.ch3

Heino, J., Virkkala, R., & Toivonen, H. (2009). Climate change and freshwater biodiversity: detected patterns, future trends and adaptations in northern regions. Biological Reviews of the Cambridge Philosophical Society, 84(1), 39–54. https://doi.org/10.1111/j.1469-185X.2008.00060.x

Ilmasto-opas. Kalastus ja kalatalous. Available at https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/vaikutukset/-/artikkeli/8436492e-b840-4c56-8ef9-dd623cb7e4cb/kalastus-ja-kalatalous.html Accessed 5.4.2021

Jonsson, B., & Jonsson, N. 2016. Fennoscandian freshwater fishes: diversity, use, threats and management. Freshwater fisheries ecology, 101-119.

Lehtonen, H. (1996). Potential effects of global warming on northern European freshwater fish and fisheries. Fisheries management and ecology. [online] 3 (1), 59–71.

Luke. Lohi. Available at https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/kalavarat/lohi/ Accessed 5.4.2021

Nieminen, M. 2014. Lapin luonto luo outoa taikaa. BoD – Books on Demand. Helsinki.

Otero, J. et al. 2014. Basin‐scale phenology and effects of climate variability on global timing of initial seaward migration of Atlantic salmon (Salmo salar). Global change biology. [Online] 20 (1), 61–75.

Overland, J., Dunlea, E., Box, J.E., Corell, R., Forsius, M., Kattsov, V., Olsen, M.S., Pawlak,

J., Reiersen, L. & Wang, M. 2019, “The urgency of Arctic change”, Polar science, vol. 21, pp. 6-13.

Reist J. D. et al. 2006. An Overview of Effects of Climate Change on Selected Arctic Freshwater and Anadromous Fishes. AMBIO. [Online] 35 (7), 381–387.

Säisä, M. et al. 2003. Genetic changes in Atlantic salmon stocks since historical times and the effective population size of a long-term captive breeding programme. Conservation genetics. [Online] 4 (5), 613–627.

Todd, C.D., Friedland, K.D., MacLean, J.C., Hazon, N. and Jensen, A.J. (2010). Getting into Hot Water? Atlantic Salmon Responses to Climate Change in Freshwater and Marine Environments. In Atlantic Salmon Ecology (eds Ø. Aas, S. Einum, A. Klemetsen and J. Skurdal). https://doi-org.libproxy.helsinki.fi/10.1002/9781444327755.ch16

Food Sustainability: Innovations in Transition

The transition to sustainable and climate-wise food production requires the development and large-scale introduction of new cultivation methods, innovative primary production processes, circular economy solutions, strong nutrition, and food technology competence. Finland has the opportunity to take a leading role in the transition towards a sustainable global food system, and at the same time, benefit from the economic growth opportunities that will emerge during the changes.

Continue reading “Food Sustainability: Innovations in Transition”

Voluntary climate networks – emission reductions and less risky communication

By Heidi Blom

Insights into companies’ motivations to participate in voluntary climate actions

Companies are rational players and adapt their strategic plans and operation models intending to benefit from them. Their climate strategies combine their for-profit strategy and ethical values. This post explains some interesting results of my master thesis, which explores what motivates or drives companies into implementing climate actions and participating in voluntary climate actions and projects. Traditionally, it was thought that the for-profit operations and environmentally responsible actions were contradictory inconsistent. Nowadays they are increasingly thought to be possible to combine. However, the motive for including ethical notions in the strategic plans can be self-interest and companies might try to benefit through them. It is not unambiguous to differentiate the reasons behind.

Continue reading “Voluntary climate networks – emission reductions and less risky communication”

Quarantine research diaries

As I was presenting at the DENVI Annual meeting 2020 last May (via Zoom), I spent some time talking about an issue I was facing due to the pandemic. The challenge posed by the COVID-19 travelling restrictions and social distancing practices had forced me to conduct my semi-structured interviews in Helsinki, Stockholm, and Oslo remotely. This caught the attention of HELSUS and I was asked to write about my experiences alongside my research.

Continue reading “Quarantine research diaries”