Hankkeen ensimmäisiä tuloksia Kielitieteen päivillä

Toukokuun alussa Helsingissä järjestettiin Kielitieteen päivät. Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -hanke osallistui päiville järjestämällä työpajan. Työpajaesitelmissä kerrottiin, mitä hankkeessa on tähän mennessä tehty.

Työpaja sijoittui kolmipäiväisen konferenssin toisen päivän aamuun. Se oli tilanpuutteen vuoksi sijoitettu varsinaisen konferenssipaikan sijaan Tieteiden talolle, kuten muutkin työpajat. Tämä verotti yleisömäärää hieman, mutta työpajasta jäi kuitenkin kokonaisuutena onnistunut tunnelma.

Työpaja kesti reilut kaksi tuntia ja siinä pidettiin viisi esitelmää. Aloituksena oli hankkeen yleisesittely, jossa kerrottiin hankkeen tausta sekä aineistonkeruun periaatteet ja tämänhetkinen tilanne. Seuraavana ääneen pääsivät hankkeessa mukana olevat opiskelijat. Outi Pajukallio ja Annina Wahlberg toimivat tällä hetkellä hankkeen tutkimusavustajina, ja he kertoivat haastattelujen ja litteroinnin etenemisestä konkreettisemmin. Anniina Asikainen taas tekee hankkeessa kerätystä aineistosta pro gradu -tutkielmaa, ja hän esitteli alustavia havaintojaan. Kaikki kolme olivat myös mukana syksyllä Helsingissä järjestetyllä kurssilla.

Kolmantena esitelmänä oli Hanna Lappalaisen esitys ”Puhutteluasenteet ja -käsitykset puntarissa”. Siinä tarkastelussa olivat 1930-, 1950-, 1970- ja 1990-luvulla syntyneiden kokemukset ja näkemykset erityisesti sinuttelusta ja teitittelystä. Alustavat havainnot osoittavat, että useimmille sinuttelu on mieluisampi vaihtoehto omalla kohdalla. Toisaalta monia hämmentää se, että mediassa myös korkea-arvoisia poliitikkoja voidaan sinutella tai puhutella etunimellä.

Tämän jälkeen Katri Priiki kertoi siitä, mikä haastatteluaineiston perusteella suomalaisia kielessä ärsyttää. Aiemmissa tutkimuksissa ärsyttävistä piirteistä ääneen ovat päässeet sellaiset ihmiset, joilla ärsyttävistä piirteistä on vahva mielipide ja halu tuoda se esiin. Aineistona on siis ollut kyselytutkimuksia, verkkokeskusteluja ja radion kieliohjelmia. Hankkeen haastatteluissa ärsyttävyyksiä pohtivat myös sellaiset ihmiset, joilla ei ole suurta intohimoa esimerkiksi kielioppivirheiden korjaamiseen. Haastatelluista on myös tiedossa monenlaisia taustamuuttujia, toisin kuin vaikkapa keskustelupalstan kirjoittajista. Vaikka haastateltujen käsityksissä nousevat esiin monet aiemmista tutkimuksista tutut oikeakielisyysideologiat, moni kuitenkin suhtautuu kielen vaihteluun ja muutokseen varsin positiivisesti. Ideologiat ja todelliset tunteet voivat myös olla ristiriitaisia: Esimerkiksi englanninkielisiä ilmauksia vilisevä radio-ohjelman kieli tai nuorison kieli voidaan kokea hauskaksi ja omaksi. Samalla kuitenkin tiedostetaan, ettei se ole ”puhtaan” kielen ihanteen mukaista.

Työpajan päätti Pirkko Nuolijärven esitys ”Suomen kielen vaihtelua: 1950-luvulla syntyneiden äänne- ja muotovariaatio”. Tarkastelun kohteena oli kahdeksan eri puolilla Suomea asuvan henkilön kielimuoto. Yksilöiden väliseen vaihteluun perehdyttiin kahdeksan kielenpiirteen valossa. Tästä alustavasta analyysista kävi ilmi, että lapsuuden ja nuoruuden murretausta tuntuu edelleen noin 60-vuotiaiden nykyisessä kielimuodossa. Ulkomailla asuminen ei hävitä murrevariantteja. Koulutuksella ja työtehtävillä on vaikutusta, mutta se ei näy kaikissa piirteissä. Eri puolella Suomea asuvilla on paljon yhteisiä äänne- ja muotovariantteja. Samalla murrealueella pysyminen vaikuttaa murteen säilymiseen, mutta tätä voi tukea myös koulutuksen vähäisempi määrä ja työtehtävien luonne.

Oman hanketyöpajan järjestämisen ohella Kielitieteen päivät oli mukava tilaisuus tavata ja päivittää kuulumisia monien kollegojen kanssa, jotka ovat olleet hankkeen aineistonkeruussa apuna eri yliopistoissa.

Haastatteluja kertyy ja loppu häämöttää!

Haastattelutyö on edennyt toukokuussa suurin harppauksin. Haastatteluista aukeava elämän kirjo on huikea: Olemme haastatelleet muun muassa 6-vuotiasta espoolaispoikaa, 100-vuotiasta turkulaisnaista, kaksikuisen vauvan äitiä ja kolmilapsisen perheen isää. Nuorellakin ihmisellä voi olla takanaan muutto tai useampi pitkän matkan takaa, mikä on tuonut tullessaan hyödyllistä kielitaitoa.

Hankkeeseen tavoiteltujen vähemmistökielten osalta olemme jo päässeet haastattelemaan esimerkiksi kurdin, vietnamin, thain, somalin, englannin ja romanikielen puhujia, ja lähipäivinä haastattelemme vielä inarinsaamen ja venäjän puhujia. Koltansaamen puhujankin haastattelu pitäisi järjestyä yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Vähemmistökielistä enää muun muassa albanin puhuja on etsinnässä, mutta tutun tuttujen verkostojen läpikäynti on käynnissä, joten toivon mukaan pian nappaa!

Kun puuttuvat vähemmistökielten edustajat löytyvät, saadaan lopullinen varmuus siitä kourallisesta suomenkielisten haastatteluista, jotka vielä puuttuvat. Varmaa on kuitenkin, että kesäisiä haastatteluretkiä tullaan tekemään Kainuun, Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Porin suunnille, ja että näiltä alueilta yritetään löytää 20-, 40- 60- ja 2000-luvulla syntyneitä miehiä haastateltaviksi. Mutta loppu todella häämöttää!

Yli sadan haastateltavan taustamuuttujiin pohjaava matriisi on aikaa vievä mutta kiinnostava palapeli. Etenkin näin loppuvaiheessa jokainen uusi muutos pyöräyttää laajan kuvion uudestaan ympäri. Jos esimerkiksi ilahduttavasti löytyneen vähemmistökielen puhujan sukupuoli tai syntymävuosikymmen poikkeaa aiemmasta tavoitteesta, joutuu palapelin kokoamaan aina uudelleen: Kun ottaa yhden pois, jokin toinen täytyy löytyä tilalle tai vaihtaa päittäin jonkin muun kanssa. Yksi muutos voi johtaa pitkään muutosten ketjuun, mutta tunne on todella palkitseva, kun palaset viimein loksahtelevat paikoilleen!

Teksti: tutkimusavustaja Annina Wahlberg

Aineistonkeruun viimeinen vaihe: aukkojen täyttö

Projektikursseilla toteutettu vaihe hankkeen aineiston keruusta saatiin päätökseen, ja viimeiset opiskelijat Turussa järjestetyllä kurssilla saivat maaliskuussa kurssisuorituksensa. Aineiston keruu ei kuitenkaan vielä ole päättynyt. Kevättalvella rekrytoimme hankkeeseen mukaan kolme osa-aikaista tutkimusavustajaa: opiskelijat Outi Pajukallio ja Annina Wahlberg keräävät ja litteroivat viimeisiä puuttuvia suomeksi tehtäviä haastatteluja ja Susanna Siljander hoitaa samaa pestiä ruotsinkielisen aineiston osalta.

Tällä hetkellä hankkeen kovalevyllä on tallessa 96 haastattelutiedostoa. Sata siis häämöttää aivan nurkan takana! Tosin keruun aikana on kerätty myös ns. ylimääräisiä haastatteluja, joissa puhujan taustamuuttujat eivät ole aivan matriisissa tavoiteltujen mukaisia: mukana on esimerkiksi ihmisiä, joiden äidinkieli ei kuulu yleisimpiin Suomessa puhuttaviin vähemmistökieliin. Nämä haastattelut päätettiin kuitenkin toteuttaa, koska oli mahdollisuus tallentaa kiinnostava kielellinen elämäkerta, ja täten haastateltujen joukkoon päätyivät mm. joruban ja saksan äidinkieliset puhujat. Lisäksi on haastateltu joitakin useampia samaan tavoitetaulukon ”slottiin” sopivia ihmisiä, sillä esimerkiksi kahden samanikäisen ja samalla paikkakunnalla asuvan mutta muutto- tai koulutustaustoiltaan erilaisen ihmisen vertailu voi tuottaa kiinnostavia tapaustutkimuksia.

Ylimääräisyys ei tietenkään tee näistä haastatteluista millään tavalla huonoja tai turhia, sillä monissa hankkeen haastatteluja hyödyntävissä tutkimuksissa aineistoa muutenkin rajataan erilaisilla kriteereillä. Hankkeen tavoite kuitenkin on koota tasan sadan haastattelun ydinaineisto, jossa puhujat jakautuisivat suunnilleen Suomessa asuvaa väestöä edustaen. Keruun viimeistely onkin melkoista palapeliä puuttuvine palasineen, joita etsitään nyt hankkeen verkostojen kautta. Jollekulle muistuu mieleen entinen koulukaveri, kollega tai muu tuttava, jolta sitten lähdetään kysymään, suostuisiko tämä itse haastatteluun tai tietäisi jonkun etsimämme tyyppisen ihmisen.

Kun ylimääräisinä pidetyt haastattelut, joita tällä hetkellä on 17, rajataan pois, sadan puhujan ydinaineistosta puuttuu vielä 21 haastattelua: 9 suomenkielistä ja 12 kielivähemmistön edustajaa. Suomenkielisten joukosta puuttuu mm. 1940- ja 1960-luvuilla syntyneitä miehiä, isommista kaupungeista kokonaan vailla suomenkielistä edustusta ovat mm. Pori ja Vaasa, maakunnista taas Päijät-Häme, Kainuu ja Etelä-Savo. Kun katsoimme jo kerätyn aineiston edustavuutta tässä vaiheessa tarkemmin, totesimme, että alkuvaiheessa vaivannut korkeakoulutettujen yliedustus on saatu aika hyvin tasaantumaan ja haastateltujen joukosta löytyy monenlaisia työ- ja koulutustaustoja. Joitakin hassuja vinoumia kuitenkin kävi ilmi: huomasimme, että vaikka sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat varsin tavallisia ammatteja, toistaiseksi haastateltujen joukossa on ainoastaan yksi eläköitynyt apuhoitaja. Myös poliisit ja lääkärit puuttuvat aineistosta, kun taas insinöörejä ja opettajia on useita.

Aineiston täydennysvaiheessa ensimmäisenä täytetään kielivähemmistöjen aukot, sillä haastatteluun suostuvan koltansaamen tai romanikielen puhujan löytäminen lienee vaikeampaa kuin vaikkapa ”tavallisen” kainuulaisen 60-luvulla syntyneen miehen. Onneksi loppuvaihekin etenee vauhdilla: moni puuttuva haastattelu on jo sovittu tai ainakin suunnitteilla: esimerkiksi Susanna on juuri menossa haastattelemaan suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjää ja Outilla on tiedossa haastattelut kurdin ja somalin puhujien kanssa!

Tunnelmia Tieteiden yöstä

Tutkimushankkeemme oli mukana Tieteiden yössä torstaina 18.1.2018 klo 17-19. Järjestimme Suomen kielen monet muodot -työpajan Tieteiden talolla yhdessä Kotikielen Seuran kanssa.

Kokeilimme työpajassa täydentävän aineiston keruuta minihaastatteluilla. Työpajassa vierailevat ihmiset saivat halutessaan istahtaa alas Pirkko Nuolijärven haastateltavaksi jakamaan oman kielellisen elämäkertansa. Minihaastatteluihin oli hankkeen laajasta varsinaisesta haastattelurungosta valittu muutama keskeinen kysymys, ja ne kestivät viidestä viiteentoista minuuttia. Kahdessa tunnissa ehdittiin toteuttaa kahdeksan minihaastattelua, joihin osallistui yhteensä 11 eri-ikäistä henkilöä. Haastattelut videoitiin, ja niitä voidaan käyttää tutkimusaineistona varsinaisten hankehaastattelujen tukena tai sellaisenaan vaikkapa lyhyessä opinnäytetyössä.

Lisäksi työpajassa yleisöllä oli mahdollisuus mitata murretietämystään tunnistustestillä, jonka organisoi Mari Siiroinen.

Aineistonkeruu jatkuu – kurssi alkoi nyt Turussa

Aineiston keruu opiskelijavoimin jatkuu kevätlukukaudella, sillä tammikuussa Kielellinen elämäkerta talteen -kurssi käynnistyy Turun yliopistossa. Katri Priiki vieraili jälleen kurssin ensimmäisellä tapaamiskerralla esittelemässä hanketta.

Turussa kurssille tuli ennakoitua enemmän väkeä, peräti 22 opiskelijaa. Joukossa on ilahduttavan paljon myös muita kuin suomen kielen opiskelijoita, ja näyttää lupaavalta, että Turun seudulta saadaan talteen muutamia haastatteluja myös ruotsiksi. Kieliaineiden ohella kurssia oli markkinoitu historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen opiskelijoille, ja mukaan saatiinkin sieltä useita mm. mediatutkimuksen ja folkloristiikan opiskelijoita. Aidosti monitieteisen projektin kenttätyökurssi onkin mainio esimerkki laitosrajat ylittävästä toiminnasta yliopistoissa.

Kaikki Turun-kurssin osallistujat eivät halunneet päätyä valokuvaan, ja osa oli kellon lähestyessä kuutta jo kiirehtinyt kotiin. Kuvassa edessä vasemmalla kurssin käytännön toteutuksesta Turussa vastaavat väitöskirjatutkijat Karita Suomalainen ja Lotta Aarikka.

Hanke mukana Tieteiden yössä!

Sata suomalaista kielellistä elämäkertaa -tutkimushanke osallistuu Tieteiden yöhön Kotikielen Seuran järjestämässä työpajassa ”Suomen kielen monet muodot”. 

Tervetuloa siis Tieteiden talolle 18. tammikuuta klo 17 alkaen kuulemaan hankkeen esittelyä, juttelemaan kielistä, kielimuodoista ja kielellisistä elämäkerroista sekä kokeilemaan, kuinka tuttuja suomen kielen murteet ovat! Työpaja järjestetään 4. kerroksen salissa 401.

Lisätietoja Tieteiden yön ohjelmasta Tieteiden talolla täällä.

Puolet sadasta koossa!

Opiskelijat ovat syksyn mittaan ahkeroineet kenttätöiden parissa eri puolilla Suomea, ja haastatteluja karttuu vinhaa vauhtia. Hankkeen kovalevyllä on tänään tallessa 46 Helsingin tai Tampereen kurssin opiskelijoiden keräämää haastattelua. Käytännössä puolet sadan haastattelun tavoitteesta on jo täynnä, sillä kaikki jo tehdyt haastattelut eivät vielä ole kulkeutuneet Helsinkiin asti.

Toistaiseksi talteen saaduista haastatteluista neljä on tehty ruotsiksi ja loput suomeksi. Äidinkieleltään suomen- ja ruotsinkielisten lisäksi haastateltujen joukossa on useampi venäjän, viron, englannin ja turkkilaiskielten puhuja, ja kielellisen elämäkertansa jakamaan ovat löytyneet myös muiden muassa jiddishin ja romanin osaajat. Kuitenkin monen kielivähemmistön edustajia puuttuu vielä.

Moni tähän mennessä kovalevylle talteen saatu haastattelu luonnollisestikin edustaa maantieteellisesti pääkaupunkiseutua tai Tampereen seutua, mutta iloksemme  joukossa on myös esimerkiksi Kokemäellä, Kankaanpäässä, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Kauhajoella asuvien haastatteluja. Vanhin tähän mennessä haastateltu henkilö on syntynyt vuonna 1921 ja nuorin 2008.

Joitakin kommelluksia tekniikan kanssa on kohdattu, mutta pääosin haastattelijat ovat selvinneet mainiosti sekä laitteiden että haastattelun sisällön suhteen. Suurin osa haastateltavista on suostunut videokuvan tallentamiseen ja antanut yhteystietonsa valokuvausta varten. Tämä tarkoittaa paljon valinnanvaraa näyttelyä varten!

Kenttätyöt alkoivat Helsingissä

Helsingin yliopiston Kielellinen elämäkerta talteen -kurssin opiskelijat aloittivat kenttätyöjakson viime viikolla. Ensimmäiset haastattelut on sovittu ja laitteet niiden tallentamiseen lainattu. Vielä kuitenkin koko joukko kameroita ja äänentallentimia odottaa hyllyssä käyttäjää.

Opiskelijat ehdottivat omista tuttavapiireistään ihmisiä, joita joko he itse tai joku kurssikavereista voisi haastatella. Näistä ehdotuksista koottiin monipuolisesti erilaisia ihmisiä edustava otos. Helsingin ryhmässä pääosa haastatteluista keskittyy Uudellemaalle, mutta yksittäisiä haastateltavia kurssilaisille löytyy myös Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Tavoitteena on, että marraskuun alkupuolella hankkeen aineistosta on Helsingin ryhmän osalta kerättynä 16 suomenkielistä ja 4 ruotsinkielistä haastattelua. Viidesosa sadasta kielellisestä elämäkerrasta on siis kohta tallessa! Tästä se lähtee!

Nauhurit ja kamerat odottavat lainaajia.

Oulussa ei yleisöryntäystä – kurssi kuitenkin toteutuu

Tiistaina 19.9. Katri Priiki piipahti Oulun yliopistossa esittelemässä hanketta. Esimerkiksi päällekkäisyyksistä ja suuresta muiden valinnaiskurssien tarjonnasta johtuen projektikurssin aloituskerralle ilmestyi vain yksi opiskelija. Onneksi paikalla ollut Vili Ruuska oli motivoitunut ja innokas!

Oulun-kurssia mainostetaan vielä muillekin kuin suomen kielen opiskelijoille, ja toivotaan, että haastatteluiden tekijöitä löytyisi vielä pari lisää. Muussa tapauksessa Pohjois-Suomen aineistonkeruuseen jää sitten työsarkaa tutkimusavustajille.

Oulussa kurssin organisoivat Niina Kunnas ja Maija Saviniemi. Esittelykerralla mukana oli myös Harri Mantila.