Stressaavissa tilanteissa ihmisillä on usein taipumusta maagiseen ajatteluun ja käyttäytymiseen. Näiden avulla tyydytetään hallinnan ja ymmärtämisen tarvetta epävarmoissa olosuhteissa. Miten tämä näkyy vaalien alla?
Vaalikevät on kiihkeimmillään. Ensi sunnuntaina selviää tulevan eduskunnan kokoonpano, ja toukokuussa perässä seuraavat eurovaalit. Jännitys tiivistyy viimeistään ääntenlaskuiltana, mutta monien kädet tutisevat jo aikaisemmin. Miten äänestämäni puolue pärjää? Meneekö ehdokkaani läpi? Ei kai tuo toinen puolue saa kovin montaa paikkaa? Itse ehdokkaat taas pohtinevat, kuinka moni päättää äänestää juuri häntä. Onko se kuitenkaan tarpeeksi?
Kovimmat jännittäjät turvautuvat kenties jopa vaalitaikoihin – ihan vain varmuuden vuoksi. Miltä kuulostaisi esimerkiksi seuraavanlaiset konstit:
1. Jos ehdokas vaalipäivää edeltävänä yönä nukkuu eduskuntatalon/europarlamentin portailta haettu kivi tyynynsä alla, saa hän tarpeeksi ääniä tullakseen valituksi.
2. Jos juuri ennen äänestämistä kiertää valitsemansa puolueen puoluetoimiston kolme kertaa – ensin myötäpäivään, sitten vastapäivään ja lopuksi taas myötäpäivään – ja joka kierroksella sanoo yhdeksän kertaa: ”Hallitukseen!”, pääsee puolue seuraavaan hallitukseen.
3. Jos äänestyskopissa ehdokkaan numeroa lipukkeelle piirtäessä loitsii vimmatusti:
Ehdokkaani ehtamoinen
viisaan virren tuntevainen
mene mäelle mahtavalle
sopimusten solmijaksi
lakien lujittajaksi,
niin ehdokas tulee valituksi.
Maaginen ajattelu meissä
Edelliset vaalitaikaesimerkit ovat täysin hatusta vedettyjä, eikä Päivystävän folkloristin tiimillä ole tietoa tällaisten konstien käytöstä. (Jos sinulla on käytössä oma vaalitaikasi, ilmianna itsesi päivystäjille esimerkiksi Twitterissä!)
Tiedämme kuitenkin, että ihmiset ovat yleisesti taipuvaisia tietynlaiseen maagiseen ajatteluun. Maagista ajattelua voi yksinkertaistaen luonnehtia ajattelulogiikaksi, joka perustuu sellaisiin syy-seuraussuhteisiin, joita välitön arkikokemuksemme luonnonlaeista ei tue. Tällainen ajattelu tuntuu nostavan päätään erityisesti tilanteissa, jotka ihminen kokee uhkaavina tai erittäin stressaavina. Herkkyys tähän on kuitenkin yksilö- ja tilannekohtaista, ja toisinaan myös arkisemmat tilanteet herättelevät maagista ajattelua.
Ihmiset eivät siedä epävarmuutta kovinkaan hyvin. Ihmisillä on tarve elinpiirinsä, ympäristönsä ja niissä esiintyvien ilmiöiden ymmärtämiseen ja hallitsemiseen. Hyviä esimerkkejä nykypäivän maagisesta ajattelusta ja arjen ritualisoitumisesta saa helposti kilpaurheilun parista. Urheilija saattaa esimerkiksi pukea varusteensa päälle aina yhdessä ja samassa järjestyksessä, vaikka tälle ei varsinaisesti olisi tarvetta, tai pitää hyvän onnen alusvaatteita tai asusteita suorituksen aikana. Katsomossa taas faneista voi tuntua, että voittomahdollisuuksia ääneen epäilevä pilaa koko suorituksen, vaikka itse urheilija ei sitä kuulisikaan.
Maaginen ajattelu perustuu ajatusvinoumiin (bias), jotka nopeuttavat ja yksinkertaistavat ihmisten tiedonkäsittelyprosesseja ja päätöksentekoa. Epävarmoissa tilanteissa, joihin yksilö ei voi juurikaan vaikuttaa, voi olla houkuttelevaa ajatella, että esimerkiksi toistot, ääneen lausutut ilmaukset tai symbolien manipuloiminen voisivat kasvattaa yksilön vaikutusmahdollisuuksia. Joskus mielen analyyttinen/reflektiivinen ajattelu korjaa ajatusvinoumat, mutta toisinaan mieli ei jaksa lähteä näin pitkälle, ja maaginen ajattelu saattaa näkyä myös käyttäytymisessä. On pitkälti tilanteista ja yksilöstä riippuvaista, kuinka mielen ajatusmekanismit toimivat.
Vaalit ja uhkien hallinta
Useimmille ihmisille poliittiset vaalit tuskin ovat niin stressaavia tai elämää uhkaavia tilanteita, että ne aktivoisivat maagista ajattelua tai sen mukaista käyttäytymistä. Demokraattinen äänestäminen (toimiessaan) on ihmisten arkikokemuksissa varsin kaukana konkreettisista yksilön elämään ja elintasoon liittyvistä muutoksista – matka vaaliuurnalta vanhainkodin työvuorolistoihin on lopulta sangen pitkä. Kenties tilanne olisi eri, jos tietyllä tavalla äänestäminen uhkaisi tuoda isot miehet oven taakse kolkuttamaan. Toimivassa demokraattisessa äänestämisessä luontaiset stressireaktiot eivät syty niin herkästi kuin tilanteissa, joissa ihmisen oman toiminnan ja sen seurauksen suhde on välittömämpi.
Julkisessa keskustelussa vaaliteemoja kuitenkin käsitellään yksilönäkökulmasta ja vaaliteemoiksi nostetaan aiheita, jotka usein voidaan kokea stressaaviksi ja jollakin tapaa yksilön arkielämää koskettaviksi uhiksi. Esimerkiksi vanhustenhoidon, ilmastotoimien ja maahanmuuton ongelmia on ruodittu mediassa viime aikoina varsin paljon, ja huoli tulevaisuudesta painaa myös kotisohvilla. Äänestäminen itsessäänkin voi tyydyttää sitä olosuhteiden hallitsemisen tarvetta, joka stressiin liittyy.
Vaikka stressi ei oloa hallitsisikaan, kehotan Päivystävän folkloristin nimissä kaikkea kansaa uurnille, niin eduskuntavaaleissa kuin eurovaaleissakin. Ja jos jonkin vaalitaian siinä samalla suorittaakin, niin eipä siitä haittaakaan ole.
Lue myös Päivystävän folkloristin Kalevala-vinkit vaalikevääseen.
Maagisen ajattelun ja ritualisaation kognitiivisista teorioista lisää esimerkiksi katsausartikkelissani ”Suomalainen magiaperinne kognitiotieteellisestä näkökulmasta” Elore vol. 25 (1) / 2018. 130–143.