Tervehdys kaikille kampusviljelijöille ja muille viljelyhenkisille tai muuten vaan tähän blogiin törmänneille (Kiitos äiti ja ehkä Henkka!). Liityin tänä vuonna kampusviljelijöiden hallitukseen ja toimin tällä kaudella tiedottajana. Yritän herätellä henkiin kampusviljelijöiden blogikirjoittelua ja siinä samalla pitää omat pikkukasvini hengissä. Kerrostalossa asuvana minulla on kokemusta vain parvekeviljelystä, minkä vuoksi odotan innolla ja samalla suurella jännityksellä tätä kesää. Oma viljelypaikkani on Topeliassa. Toissa viikolla kävimme laittamassa viljelypaikat kuntoon ja viime viikolla sain istutettua ensimmäiset taimet ja siemenet.
Parvekkeella olen aina kasvatellut kaikki kasvit omissa ruukuissaan, joten ei ole ollut pelkoa siitä, tulevatko kasvit toimeen keskenään. Ei sillä, että olisin edes ajatellut tällaista. Saatuani tiedon viljelylaatikon saamisesta ryhdyinkin tutkimaan, mitä kaikkea kaupunkiviljelijän pitäisi tietää.
Yksi asia tuli monessa yhteydessä esille: kumppanuuskasvit. Muistan hämärästi joskus kuulleeni, että on olemassa kasveja, jotka syystä tai toisesta eivät viihdy lähellä toisiaan ja käyttävät vaikkapa toistensa ravinteita, jolloin lopputulos ei ole kummallekaan hyvä. Toisaalta taas on kasveja, jotka edesauttavat toistensa kasvua joko torjumalla tuholaisiahyönteisiä tai houkuttelemalla hyötyhyönteisiä.
(Lisätietoa kumppanuuskasveista täältä: https://www.tarhuri.fi/tarhurin-abc/kumppanuuskasvit/)
Sivustolta löytämieni tietojen avulla valitsin omaan laatikkooni kasvatettavaksi herneitä, papuja, pinaattia, porkkanoita sekä bonuksena kurkun. Kurkun tilalle oli tarkoitus laittaa kesäkurpitsa, mutta saksalaisen elintarvikeliikkeen tarjousvalikoimasta ei näitä enää löytynyt. Lisäksi tuo kurkun taimi kulkee nimellä kasvihuonekurkku. Nähtäväksi jää, onko se nimellensä uskollinen vai suostuuko se kasvamaan laatikossa.
Tosiaan ensimmäiset taimet ja siemenet pääsivät laatikkoon ja papujen ja herneiden taimien lisäksi lykkäsin sekaan samojen kasvien siemeniä kuvitellen saavani järkyttävän suuren sadon. Saa katsoa, miten käy. Vaikka olenkin jo useamman vuoden parvekkeella kasvatellut, kotoa saadun palautteen perusteella, liiankin montaa asiaa, en pidä itseäni alan ammattilaisena. Omasta mielestäni keksin loistavan apuvälineen siementen kylvöön; noutoruoan syömäpuikot (niitä on korona-aikana kertynyt useita kymmeniä). Hirveän kätevää tökkiä sellaisella multaan ja tiputella siemeniä sopivaan syvyyteen. Seuraavassa kirjoituksessa tarjolla toivottavasti hyviä uutisia. Jännittää.