Helsingin yliopisto
Vuoden 2023 kansainväliset kielitieteen olympialaiset, IOL (International Linguistics Olympiad), käytiin heinä-elokuun vaihteessa. Tässä joukkueen ja joukkueenjohtajan kertomina olympiareissun tunnelmat Bulgariasta ja Banskosta! Postauksessa käymme läpi myös vuoden 2023 olympialaisten tehtävät (skippaa osio, jos haluat kokeilla tehtäviä itse ilman spoilereita) ja tulokset.
Aloitetaan tämänkertaisen Suomen joukkueen esittelyllä!
Eppu Leinonen, 19, suuntaa nyt Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Hänen lempitehtävätyyppeihinsä lukeutuvat fonologian tehtävät ja lukutehtävät, sillä niissä pääsee pitkälle villillä intuitiopohjaisella ideoinnilla eikä tarvitse niin tarkasti tarkastella, mitä rakenteessa oikeasti tapahtuu. ǃXóõn kieli on jäänyt mieleen hullun fonologiansa vuoksi ja vuoriapešinkieli erittäin oudon ja mielenkiintoisen lukujärjestelmän vuoksi. Opintojen ulkopuolella kääntää kappaleiden sanoituksia ja pelaa pöytätennistä.
Inka Pekkola, 18, jatkaa lukiossa vielä neljännen vuoden. Lempitehtäviä ovat kaikki ongelmat, joissa pääsee heti liikkeelle aineiston tarkastelulla ja säännönmukaisuuksien bongaamisella – erityisen lähellä sydäntä ovat lauseoppiin keskittyvät tehtävät! Tässä Inka arvelee olevansa jossain määrin Epun ja Minean vastakohta. Suosikkikielen paikkaa pitää sitkeästi inuktitut hauskan kirjoitusjärjestelmänsä ja mahtavien suffiksipötköjensä ansiosta. Vapaa-aika kuluu kirjojen parissa ja kasvisruokaa kokkaillen.
Terho Thorel, 18, pitää eritoten syntaksi- ja semantiikkatehtävistä, mutta mikä tahansa tehtävä riittää herättämään mielenkiinnon, jos siinä on jotain poikkeuksellista tai kekseliästä. Kielissäkin mielenkiinto kohdistuu lähinnä hassuihin ilmiöihin, kuten reduplikaatioon, eikä tiettyjä suosikkikieliä (ainakaan vielä) ole. Vapaa-ajan erinäisten aktiviteettien joukkoon mahtuvat muun muassa logiikkapulmien ratkonta ja laadinta sekä lukeminen ja ohjelmointi.
Minea Tiitinen, 17, joukkueen matemaatikko, laskee lempitehtävikseen luonnollisesti lukutehtävät. Pitää paljon myös kaikenlaisista verbeihin liittyvistä tehtävistä, sillä niistä usein huomaa, miten erilaisilla tavoilla eri kielet välittävät informaatiota. Lukion jälkeen suuntaa opiskelemaan todennäköisesti matematiikkaa, mutta toivoo myöhemmin erikoistuvansa tietokonelingvistiikan puolelle. Kielitieteen lisäksi kilpailee myös esimerkiksi matematiikassa ja tietotekniikassa.
Suomen delegaatiossa oli tänä vuonna myös poikkeuksellisesti mukana tarkkailijana Arttu Vartiainen, yksi KiOlin loppukilpailun voittajista. Hän aloittaa syksyllä kielitieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Hänen on vaikea valita kiinnostavinta kieltä, sillä jokainen kieli on ainutlaatuinen; kuitenkin eniten kiinnostavat pienet, uhanalaiset kielet. Vapaa-ajalla hän kielten opiskelun lisäksi muun muassa soittaa nokkahuilua.
Joukkueenjohtajana toimi edellisen vuoden tapaan Helsingin yliopistossa yleistä kielitiedettä opiskeleva KiOlin koordinaattori Emma Vesakoivu.
Yhteensä 205 osallistujan – IOLin historian toisiksi suurimman määrän – muodostamat 52 joukkuetta, jotka edustivat 38:aa eri maata tai aluetta, kokoontuivat Pirinin vuoristoon Banskoon kisailemaan ja juhlistamaan IOLin 20-vuotista taivalta kisojen perustajamaassa. Kokeneiden bulgarialaisjärjestäjien hellässä huomassa tiivis IOL-yhteisö pääsi viikoksi nauttimaan sympaattisen pienen ja kauniin laskettelukylän maisemista, rauhasta ja Balkanin niemimaata koetelleesta ennätyshelteestä, johon oli valmistauduttu hotellien aulat täyttävin runsain vesipullovarannoin.
Aloitimme niin Banskoon kuin muihin joukkueisiin tutustumisen maanantaiaamun järjestetyillä kävelykierroksilla ja iloa, väriä ja 35 eri kielellä esitettyä musiikkia pursuavassa avajaisseremoniassa. Itse asiaan päästiin tiistaina: oli yksilökilpailun vuoro. Kyseisestä päivästä oli luvattu IOL-viikon kuumin, ja kaiken kukkuraksi kilpailu oli tarkoitus järjestää ilmastoimattomassa koulussa. Täten kilpailutilanteesta tuli myös fyysinen selviytymistaistelu, joten oli tärkeää varata itselleen tarpeeksi vettä ja ajatustaukoja. Kilpailijat pääsivät ratkomaan seuraavia tehtäviä:
Tehtävä 1 käsitteli Guazacapánin xinkan kieltä, jota kukaan ei enää puhu sujuvasti äidinkielenään. Tehtävässä täytyi tarkastella verbimuotoja ja selvittää, kuinka niiden rakenne riippuu persoonasta, aikamuodosta ja transitiivisuudesta eli objektin läsnäolosta. Tehtävän tekoa sekä helpotti että vaikeutti sen kaksiosaisuus. A-osassa täytyi kolmannen persoonan imperfektimuodoista muodostaa ensimmäisen persoonan preesensmuotoja. Kuitenkin b-osassa nämä havainnot täytyi kyetä yleistämään monennäköisiin uusiin tapauksiin.
Tehtävässä 2 puolestaan tarkasteltiin Amazonissa puhuttua apurinan kieltä. Tehtävän keskeinen juju näkyy c-osan tehtävänannossa – “Käännä apurinan kielelle kahdella tavalla”. Jokainen lause voidaan siis esittää eri tavoilla, joiden rakenteissa on huomattavia eroja. Täten tehtävän esimerkkilauseita tarkastellessa täytyi ensin kyetä päättelemään, kumpi rakenne on kyseessä. Lisäksi ylimääräistä haastavuutta lisäsivät useat erilaiset pienemmät ilmiöt, kuten verbien päätteet, ajoittainen –te-omistusliite ja monien osallistujien väärin analysoima liite –txi. Vaikka kyseessä oli työmäärältään suurin tehtävä, se oli kilpailijoiden suosikki.
Tehtävässä 3 päästiin tutustumaan rannikkomarindin kielen verbeihin. Rannikkomarindia puhutaan Indonesian Etelä-Papuan maakunnassa. Mielenkiintoista oli, että suomen kielen huudahdukset “oho” ja “voi” sekä merkitykset “todella” ja “turhaan” ovat osa itse verbiä rannikkomarindissa. Tehtävä sinänsä oli perinteisyydessään suoraviivainen, joten onnistuimme havaitsemaan kyseiset morfeemit kaiken aineiston joukosta. Kuitenkin vokaalien e ja o muuntuminen vokaaleiksi i ja u tuotti vastaavasti päänvaivaa, sillä emme kyenneet analysoimaan ilmiötä täysin oikein.
Tehtävän 4 pääroolissa olivat tasanko-creen verbit, joita saattaa kuulla Kanadan Saskatchewanin maakunnan eteläosassa ja Albertan maakunnan keskiosassa, joissa tasanko-creetä puhuu yhteensä noin 12 000 ihmistä. Tehtävästä hankalan – ja samalla mielenkiintoisen – tekee se, että subjektia ja objektia ei merkata täysin omilla morfeemeillaan, vaan morfeemeihin vaikuttavat sekä subjekti että objekti samanaikaisesti tiettyjen hierarkiasääntöjen mukaan. Tämä toki paljastuu verrattain helposti tekemällä taulukon eri päätteistä, ja niin osa Suomen joukkueesta tekikin.
Harvinaisen lyhyessä tehtävässä 5 pääsi tutkimaan supyiren kielen numeraaleja. Supyiren kieltä puhuu noin 350 000 ihmistä Malissa ja Norsunluurannikolla. Kilpailijalle on mukavasti annettu vain kuusi numeroa supyiren kielellä numeroarvoineen, mikä ei kielitiedetehtävissä ole itsestäänselvyys. Kyseessä ei ole kuitenkaan maailman yksinkertaisin lukusysteemi (minkä takia siitä saikin IOL-tehtävän aikaan), sillä osallistujan tulisi havaita, että kielessä on useita eri kantalukuja. Täten ei riitä (kuten monissa perinteisemmissä lukutehtävissä), että arvaa tai päättelee suoraan oikean kantaluvun, ja tämä osoittautui monien kohtaloksi. Tehtävä olikin tilastollisesti vaikein, eikä kukaan suomalainen sitä ratkaissut, vaikka oikeita intuitioita ja havaintoja oli esiintynytkin.
Kuten huomata saattaa, tehtävät olivat IOLille epätyypillisesti hyvinkin samanlaisia. Tehtävät 1, 3 ja 4 käsittelivät verbejä, ja tehtävät 2–4 (ja osittain myös tehtävä 1) olivat perinteisiä “Rosettan kivi” -tyyppisiä tehtäviä. Yllättävä kokonaisuus olikin yleinen keskustelunaihe kilpailun jälkeen. Onneksi sentään tehtävä 5 oli tyyliltään ja aiheeltaan erilainen.
Kisailusta irtauduttiin keskiviikkona perinteisellä ekskursiolla. Tämän vuoden IOL-retkikohteemme oli 900-luvulla rakennettu, Unescon maailmanperintöluetteloonkin kuuluva Rilan luostari. Mutkikkaiden vuoristoteiden kautta kulkevalla bussimatkalla saimme kuulla tarinoita luostarin perustajasta, erakkomunkki Ivan Rilskistä. Upeasta arkkitehtuurista ja yksityiskohtaisista seinämaalauksista aikamme nautittuamme huomiomme kiinnittyi kuitenkin luostarin seinille kirjoitettuihin kirkkoslaaviteksteihin. Kielitieteilijöille tyypilliseen tapaan osa meistä uppoutui tulkitsemaan vierailta näyttäviä kyrillisiä merkkejä ja kääntämään sanoja tuntemiemme kielten pohjalta. Luostarin alueelta saattoi löytää lingvistejä kuitenkin myös muissa puuhissa – Eppu oli karannut kahden Intian joukkueen jäsenen kanssa seikkailemaan luostarin ympäristössä löytäen toisen pienemmän luostarirakennuksen joen ääreltä.
Iltapäivällä pääsimme nauttimaan perinteisestä bulgarialaisesta ruoasta paikallisessa ravintolassa. Paikka oli niin keskellä vuoristoa, että puhelimistamme hävisi yhteys ulkomaailmaan. Onneksi hauskanpidon lomassa ei kukaan sitä ehtinyt kaivatakaan. Pohdimme juustolla kuorrutettua kurkkutomaattisalaattia syödessämme muun muassa fysiikan saloja sekä sitä, miltä eri maiden nimet saattaisivat kuulostaa suomennettuina. (Norja olisi luonnollisesti Pohjoismaa ja Islanti Jäämaa.)
Illan aikana saimme nauttia upeista bulgarialaisista kansanmusiikki- ja tanssiesityksistä ja pian hyppäsimme itsekin mukaan vauhdikkaaseen piiritanssiin. Kestävimmät meistä jaksoivat tanssahdella musiikin vietävinä useammankin kappaleen ajan paahtavasta auringonpaisteesta ja paikoin monimutkaisista askelkuvioista huolimatta!
Torstaina oli vuorossa joukkuekilpailu. Tällä kertaa tarkasteltavana oli murrinhpathankielisestä sanakirjasta viisi sivua, joista käännökset oli erotettu omille sivuillensa. Tehtävänä oli siis yhdistää kukin hakusana vastaavaan käännökseen. Kaiken lisäksi yhdeltä sivulta oli jätetty kokonaan pois suomenkielinen käännös, ja tämä tuli kääntää itse.
Joukkueena pääsimme verrattain nopeasti hyvään vauhtiin. Ensin täytyi vain ymmärtää, miten sanakirja itsessään toimi. Miksi osa sanoista oli kirjoitettu isolla, osa sanoista eri sarakkeille? Kun lopulta sanakirjan mystinen rakenne selvisi, alkoi keskusteluun pian virrata eri ideoita ja havaintoja – osassa saattoi olla jotain perää ja joissain ehkä vähän vähemmän. Tärkeintä oli, että meillä oli hauskaa; naurusta ei ollut pulaa ja tehtävä oli mielenkiintoinen.
Puolivälissä kisaa yllätimme valvojamme, kun nousimme yhtäaikaa ylös pitämään jumppataukoa. Onhan kuitenkin tärkeää pitää itsestään huolta ja antaa aivojenkin hieman levätä. Pian tauon jälkeen alkoivat hyvät ideat virtaamaan ja jaksoimme jälleen keskittyä tehtävään. Onnistuimme jopa huomaamaan, että meitä pitkään häirinnyt sana murrinh esiintyi itse kielen nimessä. Yllätys, yllätys – kävikin järkeen, että se tarkoittaisi kieltä.
Kilpailun loputtua olimme saaneet aika paljonkin aikaan. Olimme saaneet käytännössä jokaiselta sivulta reippaasti yli puolet yhdistettyä melko varmasti käännöksiinsä. Kuitenkaan verbien rakenteesta meillä ei ollut mitään hajua. Vaikutti siltä, että joskus aikamuodoilla oli jokin pääte, muttei kuitenkaan aina. Samoin myös persoonat merkattiin joskus joillain kirjaimilla, mutta jälleen aina ei. Tämä huomioon ottaen haaveilimme epätodennäköisestä kunniamaininnasta, mutta joka tapauksessa meillä oli hauskaa.
Kilpailun jälkeen perkasimme hieman internetin avulla, olivatko havaintomme läheskään oikeita. Osoittautui, että olimme hyvin havainneet heti tehtävän alussa eri sanojen luokkaa merkkaavat sanat ja kilpailun loppupuolella olimme jopa ymmärtäneet ne kaikki. Saimme myös tietää, että murrinh-pathassa on noin 38 eri taivutusluokkaa, joten ristiriitaiset ideamme verbien taivutuksista saattoivat kaikki olla yhtä oikeita.
Vastauksia tehtävien jättämiin kysymyksiin ei tarvinnut odottaa kauaa, sillä seuraavana päivänä koitti oikeiden ratkaisujen läpikäynti sekä palkinto- ja loppuseremonia. Yksityiskohtaiset tulokset löytyvät täältä.
Yksilökilpailussa suomalaiset pääsivät jälleen palkintokantaan kiinni: Minea ja Eppu saivat kunniamaininnat! Korkeimpaan 96,5 pisteen tulokseen yksilökilpailussa ylsi hongkongilainen viime vuoden hopeamitalisti Tam Lok Hang. Palkintoseremonian suurin sensaatio tapahtui meidän kannaltamme tiimikilpailun pystien jaossa: Suomen joukkue teki historiaa saavuttamalla ensimmäisen palkintosijansa! Sijoittumalla pisteillään maailman neljänneksi parhaaksi joukkue voitti pronssia. Joukkuekilpailussa yleisesti mitalisijoista ja kunniamaininnoista jokainen jakautui hauskasti eri maalle, ja voittajaksi nousi selkeällä kaulalla Britannian joukkue.
Saimme Banskosta poistuttuamme viettää vielä aikaa Saksan joukkueen kanssa Sofian keskustan nähtävyyksiin tutustuen. Erään bulgarialaisen vapaaehtoisen ex tempore järjestämällä kävely- ja kyykistelykierroksella opimme muun muassa bulgarialaisten ortodoksisten kirkkojen erikoisuuksista, suvaitsevuuden kolmiosta/neliöstä, rikkipitoisesta mineraalivedestä ja keskustan parhaasta artesaanijäätelöstä (makuina mm. orvokki ja ruusu).
Pistäydyimme hienon olympiaviikon päätteeksi omalla pienellä kulttuurimatkallamme Plovdivin kaupungissa, jonka historiallisissa puitteissa intouduimme sekä puimaan kulunutta viikkoa että haaveilemaan niin kielitieteen olympialaisten kuin yleisen tiedekasvatustoiminnan kasvusta ja monipuolistumisesta tulevaisuudessa. IOL-viikko on omiaan muistuttamaan tieteiden yhdistävästä voimasta ja siitä, miten paljon iloa ja hyvää yksittäistenkin toimijoiden palo tieteen yleistajuistamiseen voi tuottaa. Vaikka itse olympiaviikolle pääsee osallistumaan vain pieni joukko opiskelijoita, toiminnalla on potentiaalia tavoittaa opiskelijoita ympäri maailmaa ja saada heidät innostumaan kielistä ja kielten säilyttämisestä sekä tieteen mahdollisuuksista.
Seuraavan vuoden heinäkuussa 2024 kansainväliset kielitieteen olympialaiset järjestetään ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa, Brasilian pääkaupungissa Brasíliassa. Vejo você em um ano!
Joukkueenjohtaja kiittää joukkuetta hyvin sujuneesta matkasta, KiOlin toiminnan suunnittelijoita Heini Arjavaa ja Ksenia Shagalia, ja Panagiotis Kapellista valmennusavusta. Erityiset kiitokset Koneen Säätiölle ja Suomen Kulttuurirahastolle niin matkan kuin olympialaistoiminnan jatkumisen ja kehittymisen mahdollistamisesta.
Lopuksi kuvapläjäys retkestämme Plovdiviin! Lisää tunnelmia vuoden 2023 olympiaviikolta voi katsoa täällä.
Kuva: Ching-Chao Ma
