Aloimme käsitellä ryhmämme kanssa saamaamme tutkimusteemaa Pedagogiikan hukkaamat lapset. ”Lööppi” kuului: ”Lasten toimijuuteen keskittyminen vie opettajan huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota. Missä nämä lapset ovat?”.

Teema oli jollakin tavalla puhutellut jokaista ryhmämme jäsentä, ja kaikki kokivat aihepiirin tärkeäksi ja tutkimisen arvoiseksi. Keskustelimme kokemuksistamme siitä, miten usein olemme havainneet osan lapsista jäävän vähemmälle huomiolle kuin toiset, niin aikuisen ja lapsen kuin lasten välisissä vertaissuhteissa. Pohdimme ajatuksia heitellen, mistä se johtuu. Esiin nousivat esimerkiksi temperamenttierot, lasten eri taito- ja kehitystasot ja kotitaustojen erilaisuus ja sitä kautta lasten erilainen valmius toimijuuteen.

Seuraavaksi etsimme määrittelyjä toimijuuden käsitteelle. Löysimmekin muutamia hyviä määrittelyjä, ja pääsimme jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen käsitteen merkityksestä. Esimerkiksi Lehtisen mukaan se tarkoittaa lapsen voimavaroja ja toimintamahdollisuuksia omassa ympäristössään, yhtä paljon kykyä kuin lupaa tehdä päätöksiä omasta toiminnastaan.

Pohdimme toimijuuteen liittyen myös sitä, mikä jää huomaamatta eli ei näy, kuulu tai herätä huomiota, kun keskitytään toimijuuteen. Arvelimme, että tässä tarkoitetaan tilanteita, joissa lapsen toimijuus ei ole kovin ’aktiivista’ ja hänen hyvinvointinsa päiväkotiympäristössä on sen vuoksi uhattuna, sillä kuten Lehtisenkin tutkimuksessa sanottiin voimavarat ja niiden käyttö on suorassa yhteydessä lapsen hyvinvointiin. Ja lapsen hyvinvointi kehittyy aikuisen ehdoilla niin, että kuinka hyvin aikuinen huomioi lapsen näkemykset ja pyrkimykset. Pohdimme myös, onko lööppimme sanamuoto kenties huono ja voisiko lööpin itseasiassa tarkoittama ajatus olla seuraava: ”lasten ’aktiiviseen’ toimijuuteen keskittyminen vie huomion pois siitä, mikä ei näy, kuulu tai muuten herätä huomiota”? Tällöin keskittyisimme edelleen toimijuuteen, mutta olennaista olisikin tilanteet, joissa se puuttuu jostain syystä. Tätä ajatusta rakentelimme eräänlaiseksi tutkimuksemme tarkoitukseksi tai lähtökohdaksi, eli miten lisätä vähemmän aktiivisten lasten voimavaroja ja avata heille väyliä toimijuuteen? Koimme hieman hankalaksi lööpin ymmärtämisen.

Lisäksi mietimme, onko toimijuus ”portaittainen ja liukuva” käsite/määre, jolloin tietyissä tilanteissa sitä voi olla liian vähän ja tietyissä liikaa? Silloin opettajan tehtäväksi muodostuisi säädellä lasten toimijuutta ei vain vahvistaen ja rohkaisten arempia vaan myös toisinaan rauhoitellen ja ’toppuutellen’ innokkaimpia ja ikään kuin tällä säätelyllä luoden tasapainoa ryhmän jäsenten vaikutusmahdollisuuksiin.

Keskustelimme myös tietyistä aiemmista tutkimuksista ja lähteistä, joita voisimme käyttää apuna tutkimuksessa. Mainittiin mm. Irmeli Järventien ”Päivänsäde vai menninkäinen? Identiteettien kasvattaminen eriarvoisuuden puutarhoissa” -artikkeli sekä Anna-Riitta Lehtisen väitöskirja ”Lasten kesken – lapset toimijoina päiväkodissa” (2000). Muitakin lähteitä arveltiin tarvittavan ja sovimmekin, että ennen seuraavaa tapaamista
jokainen tekee tiedon hakua lähteiden ja määritelmien sekä tutkimusmenetelmän osalta.

Tästä se lähtee, inspiroivaa olla mukana!

’Pedagogiikan hukkaamat’/Ritva, Jutta, Susanna, Anita, Inkeri ja Sindre