Tenteistä on selvitty ja niistä ehkä jotain opittu. Pakkanenkin on vain hidasteena, kun tulinen ryhmämme pääsee tositoimiin. Nyt onkin aika tarkentaa tutkimuksemme pääkohtia.
Sintonen keräsi itse aineiston tutkimustaan varten. Hänen apunansa toimi tutkimusavustaja, joka videoi tutkimussessiot. Aineisto on hankittu vuosina 2017-2018. Aineisto hankittiin kahdesta eri ryhmästä: toinen ryhmä oli esikoululaisia ja toinen oli ekaluokkalaisia. Tutkimukseen osallistui koko ryhmä, taustoista riippumatta. Sintonen ei halunnut saada iän lisäksi muita ennakkotietoja tutkimukseen osallistujista. Tutkimus suoritettiin koulun omissa tiloissa kesken koulupäivän. Tutkimukseen valittiin 11 ihmistä, mutta itse tutkimukseen osallistui useampia. Lapsille annettiin tutkijan keksimä soitin nimeltä tipsit. Lapset laittoivat sormeensa tipsit-soittimen ja saivat sen avulla luoda ääniä koputtamalla tipsiä sormensa päässä johonkin luokan pintaan. Sen jälkeen heidän tuli kirjoittaa oma keksimänsä soitto-ohje paperille. Lapset suoriutuivat tehtävästään odotettua paremmin ja saivat aikaiseksi tehtyä omia musiikillisia kuvioitaan paperille.

Tässä tutkimuksessa pyrittiin vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin:
1. Minkälaisia ratkaisuja lapset keksivät itsenäisesti luomiinsa äänijaksoihin?
2. Miten hyvin merkit ja symbolit resonoi monilukutaidon kanssa?
Tutkimuskysymyksiin saatiin vastaukset.

Tutkimus selvitti varsin kattavasti vielä lukemaan ja kirjoittamaan opettelevien lasten merkityksen muodostamista moninaisten symbolien ja merkkien avulla. Tutkimuksessa ilmeni, että lapset ovat varsin taitavia ilmentämään musiikillisia kuvioita ja sarjoja paperille.
Tutkimus antaa kuitenkin viitteitä, että lisätutkimusten tarve on olemassa ja tutkimuksessa kerätyn aineiston (videointi) mutta tässä käyttämättömäksi jäänyt materiaali olisi hyvä hyödyntää. Lisäksi artikkeliin valittiin tutkimusaineistosta vain 11 lapsen tuotokset, joten laajemmalle tutkimukselle olisi myös käyttöä paremman kattavuuden saavuttamiseksi.

Tutkimuksen aineiston hankinnassa käytettiin instrumentteina kameraa tutkimustilanteen tallentamiseen. Videomateriaalia ei kuitenkaan hyödynnetty lopullisessa versiossa. Lapset käyttivät tutkijan kehittämää tipsitiä äänen aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen lapset käyttivät kynää ja paperia soitto-ohjeiden luomiseen.

Tehdyn tutkimuksen kannalta käytetty aineisto oli riittävää. Mielestämme olisi kuitenkin ollut mielekästä vielä nähdä lasten luomien graafisten ohjeiden käyttöä käytännössä; olisiko niiden sisältöä ollut mahdollistaa toistaa? Tutkimuksessa olisi voitu myös haastatella lapsia heidän tekemiensä soitto-ohjeiden jälkeen tiedustelemalla, miten lapset selittäisivät luomiansa soitto-ohjeita.

Emil, Keshika, Samuli, Aida, Minna, Haini, Jesse, Sari ja Antti