On perjantai, lokakuun 4.päivä kello 8.15. Luulisi, että Minervassa olisi hiljaista ja rauhallista, mutta ei.. Digittäjät ovat saapuneet innoissaan tapaamaan nimikkotutkijaansa Satu Valkosta haastattelun merkeissä. Mediaeksperttimme Ilmari etsi kuumeisesti haastattelutilaa, ja löysi aiheeseen sopivasti Caledonian. Tila oli meille oivallinen, koska siihen oli panostettu digitaalisesti huomattavasti enemmän kuin muihin tiloihin, ja kaupan päälle saimme vielä tilaesittelyn. Voiko aamu enää paremmin alkaa ?. Odottavin tunnelmin istuimme kuulemaan, millainen henkilö tehtäväartikkelimme kirjoittaja ja tutkija Satu oikein on.
Satu on koulutukseltaan lastentarhanopettaja, yhteiskuntatieteiden maisteri ja kasvatustieteiden maisteri. Hän on ollut 2000-luvun alusta asti kiinnostunut digitaalisuuteen liittyvästä tutkimustyöstä, ja kaikki lähti siitä, kun hän järjesti kyselytutkimuksen lapsille liittyen television käyttöön. Nyt hän keskittyy pääosin varhaiskasvatuksen kaupallistumiseen ja markkinointiin, digikasvatuksen kulkiessa edelleen sivussa. Tällä hetkellä käynnissä on tutkimus kestävästä elämäntavasta. Satu työskenteli yliopistovuosien välillä vuosia MLL:ssa, joka tarjosi hänelle haasteita ja mielenkiintoisia tehtäviä uralla. Siellä hän toimi mediakasvatuksen kehittäjänä, sekä “kentällä” mm. lasten sijaishuollossa.
Käytimme aikaa runsaasti keskusteluun koskien tutkimusartikkelia, joka oli pieni pätkä kokonaisuutta. Tutkimuksen alkuperäisenä tarkoituksena oli saada koostettua opas, miten käyttää digilaitteita. Tutkimus oli osa MOI-hanketta, jossa tarkoituksena oli myös avata monilukutaidon pedagogiikkaa. Tutkimuksen rakenne ja runko määräytyivät ulkopuolelta. Tällä hetkellä päiväkotien ongelmana on, ettei jakseta kehittää uusia toimintatapoja, koska kaikki energia ja aika menee selviytymiseen päiväkodin arjessa. Ajatuksen tasolla asioita pystyisi muuttamaan, mutta motivaatiota siihen ei riitä käytännön ongelmien tasolla. Satu kertoi, ettei tutkimuksen ollut tarkoituksena jäädä vain yksivaiheiseksi. Tarkoitus oli jatkaa toisessa vaiheessa kenttätyötä, mutta se ei ole mahdollista ilman alkuperäisiä tutkijoita. Tämä viittaa vahvasti myös aiemmin mainittuun tutkimusten juurtumisen puutokseen. Kun ei ole mahdollista jatkaa tutkimusta, monet tutkimukset jäävät vain pintaraapaisuksi ja pilottitasolle.
Tapaamisen loppupuolella keskustelimme mediakasvatuksen nykytilasta. Satun mielestä opettajankoulutuksessa pitäisi olla enemmän mediakasvatusta, sekä välillistä, että varsinaisia kursseja aiheesta. Opetuksen tulisi sisältää opetusta laitteiden pedagogiseen käyttöön, niin että opitun voisi siirtää työelämään suunnitelmallisemmin. Korkeakouluissa ei ole tällä hetkellä tarpeeksi digiopintoja ja se pienikin osa on ripoteltu sinne tänne. Ymmärsimme, että avoimessa yliopistossa tai muualla, josta opiskelija ei opintopistekannalta hyödy, on kursseja, mutta niihinkin hakee ne, jotka ovat valmiiksi kiinnostuneita aiheesta. Satu muistutti keskustelussa, ettei digilaitteita tule käyttää ihan jokaisessa hetkessä. Pitäisi lähteä liikkeelle pienissä ryhmissä ja tarpeeksi helpoista ja realistisista harjoitteista tai leikeistä. Kun perustaidot on saatu kuntoon, voidaan lähteä haastamaan lapsia vaikeammilla projekteilla.
Yleisiä keskustelussa tulleita ajatuksia Satun puolelta; Keskustelussa tuli muutaman kerran ilmi, etteivät tutkimukset digikasvatuksesta juurru ihmisiin, eikä niitä tuoda tarpeeksi esille. Tätä kautta tutkimukset eivät siirry käytännönkään tasolla ja tämä on Satun mielestä huolestuttavaa. Hän ajattelee digilaitteista siten, ettei niitä tarvitse ajatella joko hyvänä tai huonona, vaan välineenä. Laitteiden avulla pystymme syventämään lapsen ajatusmaailmaa eri tavoilla.
Lopuksi Satu vielä korosti aikuisen roolin tärkeyttä. Lasten kanssa pitää tehdä muutakin kuin olla vain laitteilla. Luetaan yhdessä kirjoja, tarinoidaan ja leikitään tarinallisia leikkejä.
Haastattelumme olisi jatkunut vielä pidempäänkin, mutta kunkin omat aikataulut eivät sitä enää sallineet. Siispä jatkoimme perjantaipäivää kukin tahoillamme. Jokaiselle varmasti jäi kuitenkin edelleen odottava mieli jatkosta; mitä keksimmekään tutkijatenttiin….sitä odotellessa?.
Tsemppiä kaikille alkaneeseen viikkoon!
– Digittäjät
