Marraskuussa Hesari uutisoi Hirvosen Maijasta, vuonna 2014 Langnetista väitelleestä kielentutkijasta. Joulukuussa Maijaa haastatteli Koillissanomat. Jutut liittyivät Maijan puheeseen Slushissa, jokavuotisessa teknologia- ja kasvuyritystapahtumassa.

Miten ja miksi Maija päätyi Slushiin – ja miten sinne voisi päätyä muitakin kielentutkijoita?

Maijan väitöskirja käsitteli kuvailutulkkausta eli sokeille ja näkövammaisille tehtävää verbaalista kuvausta. Projektin loppuvaiheessa heräsi ajatus sovelluksesta. Maija ryhtyi kokoamaan aiheesta kiinnostunutta porukkaa. Tavoite oli ja on kehittää automaattista tai puoliautomaattista sisällönkuvauksen menetelmää, jolla voitaisiin tehdä tekstikorpuksia ei-kielellisestä kulttuurista, kuten elokuvien visuaalisesta tai auditiivisesta sisällöstä.

Sovelluksilla olisi paljon käyttöä. Audiovisuaalista aineistoa saataisiin korpusmenetelmillä tutkittavaan muotoon. Toisaalta hyötyä olisi näkövammaiselle: sovellus kuvailisi kuvaruudulla sen informaation, jota itse ei voi havaita. Sovellus helpottaisi myös löytämään tietyn elementin vaikkapa tietystä elokuvasta.

Ideointi on ollut yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa. Humanisti pohtii sitä, millaisen mahdollisuuden kieli antaa kuva- ja äänimaailman kuvaamiseen. Millaiset kuvaukset ovat hyödyllisiä eri konteksteissa? Mitkä ovat kielen rajat?

Tutkimuksen soveltamiseen liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Kuten usein tutkimuksessa, tässäkin on ollut paljon ihmisiä pohtimassa. Kenen ovat ideat? Kenellä on oikeus yrittää saada tästä rahaa? Ideoiden kypsyttely on ollut avointa. Kaupallistamisvaihe vie vielä vuosia, ja käytännön kehitystyö tulee yhteistyökumppanien kautta. Idean kaupallistamista ja myymistä on mietitty yhdessä Helsingin Innovaatiopalveluiden kanssa. Periaatteessa idean omistajuus paloitellaan jokaiselle mukana olevalle. Tämä voi olla mutkikas prosessi.

Slush on myyntitapahtuma, jossa pidetään myyntipuhe. – Ajattelen, että tiede on avointa ja tulokset kaikkien omaisuutta. Tutkimustietoon perustuvista innovaatioista tulee bisnesideoita, ja niitä voidaan pitää kauppatavarana. Koko väitöskirjan ajan olen miettinyt sitä, mikä on työn yhtäältä tieteellinen ja toisaalta yhteiskunnallinen merkitys. Kääntämisen ja tulkkauksen alalla yhteiskunnallinen merkitys on sisään rakennettu alusta asti.

Pitäisikö väitöskirjaa aloittelevan sitten jo osata pitää Slush-myyntipuhe aiheestaan? – Väitöskirjan aihetta valitessa pitäisi miettiä, että työllä on sekä tieteellistä että yhteiskunnallista relevanssia. Mainospuhe voisi onnistuakin, kun tieteellinen fraseeraus ei ehkä vielä ole hallinnassa.

Maijan tie Slushiin vei Skolar Award -hankkeen kautta. Skolar Awardin takana on tiedeviestintään erikoistunut Kaskas Media, joka viime lokakuussa houkutteli post doceja näin: Tutkija, jätä mutku ja nouse Slushin lavalle. Facebook-mainos Käännöstiede-ryhmässä sai Maijan täyttämään lomakkeen viime hetkellä. – Sparrautin itseäni omalla lähipiirillä. Maallikot auttoivat ilmaisemaan asian helposti. Muutaman viikon kuluttua tuli soitto Kaskasista, olin päässyt mukaan ohjelmaan. Sieltä sai sitten ammattisparrausta.

Slushissa ideaksi riitti, että ”tätä pitäisi tutkia, koska”. – En saanut Slushissa päävoittoa, mutta sain paljon muuta. Olin ainut humanisti kymmenen finalistin joukossa. Lääketieteen ja tekniikan arvo on helppo nähdä yhteiskunnassa, mutta onneksi humanisminkin arvo näkyy, kuten tuoreessa kirjassa.

Vuoden 2017 aikana Langnetissa suunnitellaan mentoroinnin aloittamista. Maija on lupautunut mukaan mentoroimaan.  – Haluan kannustaa ihmisiä uskomaan omaan aiheeseensa. Marginaalista voi löytyä iso juttu. Ihan pienestä voi kasvaa suurta. Siitä avautuu jotain huikeaa. Hyviä juttuja löytyy todennäköisimmin yhteistyössä ja yhdessä muiden ihmisten kanssa. Kannattaa olla rohkea ja luova, mennä mukaan, miettiä hurjiakin ideoita, ottaa riskejä. Ikinä ei tiedä mitä tapahtuu. Kannattaa miettiä out of the box jo väitöskirjavaiheessa.

– Omaa väitöskirjaa aloittaessa tuntui, että onpa tosi kiinnostava aihe, mutta hemmetti miten vaikea. Asian marginaalisuus vaivasi, kun aihe kosketti ”vain” näkövammaisia. Ja nyt tajuan, että kuvailutulkkauksesta on hyötyä globaalisti, ihan jokaiselle. Lisäksi on huippujännittävää tajuta, että kuvailutulkkauksessa kaikilla kielen elementeillä ja tasoilla on merkitystä. Mitä valitsen tulkkaukseen, kun aikaa rajallisesti eikä kaikkea voi esittää? Mitä kaikkea kielen yksi morfeemi kuvan kompositiosta kertoo? Millaisia avaimia joku objekti antaa kuvan ymmärtämiseen? Kerrotaanko aktiivissa vai passiivissa? Millaiset verbit me valitaan, millainen aspekti? Miten kielellä profiloidaan?

Maijalla on avoin kutsu kielentutkijoille. – Minuun saa mielellään olla yhteydessä, mikäli on kiinnostunut tutkimaan kieltä kanssani kuvailun näkökulmasta. Eli kaikki, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan sitä, miten kieli kuvaa havaintomaailmaa; olisi se sitten kielioppia, informaatiorakennetta, syntaksia tai mitä vaan osa-aluetta.

Lisätietoa:
maija.hirvonen(at)helsinki.fi
Tuhat-profiili