Evento sobre la migración por causas medioambientales en Maailma kylässä

La 25.5. klo 11:00-11:30, Maailma Kylässä -tapahtuma, Taiga-lava, Kansallisteatterin Lavaklubi

Maailmassa on enemmän kodeistaan paenneita kuin koskaan aiemmin. Konfliktien lisäksi yhä useampi joutuu jättämään kotinsa ilmaston vuoksi. Vuoteen 2050 mennessä ympäristösyiden vuoksi muuttavien määrän on arvioitu olevan jopa 200 miljoonaa henkilöä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat voimakkaimmin maailman köyhimpiin ja hauraimpiin maihin, joissa on jo valmiiksi 85 % maailman pakolaisista.

Nykyinen kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä ei takaa suojelua ympäristöuhkien perusteella. Tulisiko sopimuksia muuttaa? Miten ilmastonmuutos jo tällä hetkellä vaikuttaa pakotettuun muuttoliikkeeseen ja kuinka tilanne tulee kehittymään? Miten Suomi ja EU voivat vaikuttaa ilmastosiirtolaisuuden juurisyihin?

Kun ilmasto pakottaa lähtemään on Suomen Pakolaisavun paneelikeskustelu ilmastosiirtolaisuudesta Maailma Kylässä
-festivaaleilla. Panelisteina ovat tutkija Milla Vaha, vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen Sitrasta ja Suomen-toimiston päällikkö Simo Kohonen IOM:stä. Keskustelua johtaa Suomen Pakolaisavun Anni Tervo.

Keskustelijat:

Milla Vaha on kansainvälisen politiikan tutkija Turun yliopistossa. Vaha on perehtynyt erityisesti pienten saarivaltioiden tulevaisuuteen ilmastonmuutoksen uhatessa.

Oras Tynkkynen on toiminut ilmastoasioiden parissa eri tehtävissä vajaan neljännesvuosisadan ajan. Hän on vaikuttanut mm. Sitran vanhempana neuvonantajana, valtion ilmastopoliittisena asiantuntijana ja kansanedustajana.

Simo Kohonen on Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n Suomen maatoimiston päällikkö ja vastaa järjestön Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Viron toiminnoista.

Keskustelu käydään suomeksi. Tila on esteetön.

Tervetuloa!

Tapahtuma Maailma Kylässä -verkkosivuilla: https://www.maailmakylassa.fi/search?search_api_fulltext=kun+ilmasto+pakottaa+l%C3%A4htem%C3%A4%C3%A4n

Maailma Kylässä Facebook-tapahtuma:
https://www.facebook.com/events/266851100899065/

Artículos y reportajes recientes

En el último National Geographic (03/2019) hay un artículo muy interesante sobre las causas de la migración salvadoreña titulado “No Way Out” (en la revista impresa) o “Inside El Salvador’s battle with violence, poverty, and U.S. policy” (en la página web de la revista).

Maailman kuvalehti, a su vez, ha sacado un número temático (2/2019) sobre el cambio climático, que incluye un artículo sobre la migración por causas medioambientales titulado “Kuka vastaa ilmastopakolaisista?”. En el mismo número hay también un artículo titulado “Pelastusliivien hautausmaa”, que trata el tema de la migración por medio de la cuestión de los chalecos salvavidas que se amontonan en las islas griegas .

“Nosotros” y “los otros” en la literatura finlandesa

En el siguiente coloquio, organizado por la Asociación de la Literatura Finlandesa (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS) en mayo, habrá tres ponencias sobre el tema de “nosotros” y “los otros” en la literatura finlandesa:

Juhlakollokvio SKS:n tutkimusosaston 10-vuotisen toiminnan kunniaksi

Aika: 14.5.2019 klo 10:0015.5.2019 klo 17:30
Paikka: SKS:n juhlasali, Hallituskatu 1, Helsinki

Keskiviikko 15.5.2019 klo 13–15: Kuka kuuluu joukkoon? “Me” määrittelyn kohteena, pj. Kukku Melkas

  • Mehdi Ghasemi: Work and Workability of Finnish Immigrant Women in Paula Ivaska Robbins’ Below Rollstone Hill and Lauri Lemberg’s St. Croix Avenue
  • Johanna Leinonen: Meitä ja muita ylirajaisissa parisuhteissa
  • Kati Mikkola: Vähemmistöjen perinne ja suomalaisuuden rajat – SKS:n arkiston perinneaineistojen “me” ja “muut”

Hukkuneet: Un nuevo libro sobre los migrantes muertos en el Mediterráneo

https://kustantamo.sets.fi/assets/uploads/sites/2/2018/11/the-drowned_lifevest_graveyard_lesbos_creece_1-1.jpg
Imagen: Anna Autio (https://kustantamo.sets.fi/assets/uploads/sites/2/2018/11/the-drowned_cemetery_catania_italy_1.jpg)

Descripción del libro en la página web de la editorial (S&S):

Taina Tervonen & Anna Autio: Hukkuneet

Voimmeko kääntää katseemme pois?

Huhtikuussa 2015 lähes 800 henkilöä kuljettanut kalastaja-alus haaksirikkoutui Libyan rannikolla, matkalla kohti Italiaa. Vain 28 jäi henkiin. Kyse oli Italian historian pahimmasta haaksirikosta, keskellä Eurooppaa ravisuttavaa pakolaiskriisiä. Vuotta myöhemmin Italian viranomaiset nostivat hylyn merenpohjasta ja aloittivat valtavan työn uhrien tunnistamiseksi. Yksikään Euroopan valtio ei ollut aikaisemmin rahoittanut tällaista operaatiota. Useimmat uhrit jäävät nimettömiksi vainajiksi, joista kukaan ei tunnu kantavan huolta.

Kirjassa liikutaan Välimeren rannoilla, Italiassa, Kreikassa ja Espanjassa. Äänessä ovat henkilöt, jotka työnsä puolesta joutuvat tekemisiin haaksirikkojen uhrien kanssa: oikeuslääkärit, pelastusoperaatioihin joutuneet merimiehet ja palomiehet, syyttäjät, satamatyöntekijät, hautausurakoitsijat, kunnanjohtajat, jotka joutuvat etsimään tilaa hautausmailta nimettömille vainajille. Jokainen heistä joutuu tavalla tai toisella kohtaamaan kuolleet. Millaisia jälkiä tästä kohtaamisesta jää?
Välimerestä on tullut Euroopan suurin joukkohauta. Noin 30 000 ihmistä on menettänyt henkensä sitä ylittäessä. Monille meistä hukkuneet ovat vain lukuja lehtiartikkeleissa. Jokainen numero on kuitenkin jonkun isä tai äiti, lapsi, veli tai sisko.

Hukkuneet koostuu valokuvista ja haastatteluihin perustuvista teksteistä, jotka kertovat Välimeren ylityksen aikana kadonneista ja heidän jättämistään jäljistä. Se kertoo pakolaiskriisistä niiden kautta, jotka eivät koskaan päässeet perille.

Vuodet 2015 ja 2016 olivat minulle vaikeita, todella vaikeita. Ei pelkästään työn takia vaan myös kansalaisena. Se oli En tiedä, miten osaisin kuvailla niitä kuukausia. Ihmisiä saapui saarelle kaiken aikaa, ihan kaiken aikaa, joka puolelle saarta. Täältä satamasta saattoi nähdä kymmenen tai kahdenkymmenen veneen saapuvan yhtä aikaa. Niitä vain tuli ja tuli. Meidän piti siirtää ihmisiä pois rannoilta, hoitaa busseja kuljettamaan heitä kauemmas. Kenelläkään meistä ei enää ollut työaikoja, paperityöt oli hoidettava illalla kotona, koska päivällä ei ehtinyt. Yritimme antaa kaikkemme, mutta mikään ei riittänyt. Elämä oli pelkkää työtä, työtä, työtä. Kotona odotti kolmevuotias poikani, joka ei ymmärtänyt, miksi äiti oli niin väsynyt.
Nyt ihmisiä tulee vähemmän, ehkä satakunta päivässä. Eilen saarelle rantautui kumivene, jossa oli 78 ihmistä. Neljäkymmentäviisi heistä oli lapsia.

Aggeliki Vrioni, rannikkovartija,
Mytilini, Lesbos, Kreikka

Hukkuneet

 

El powerpoint de clase & materiales adicionales

Encontraréis el powerpoint de la clase de hoy sobre Tela de sevoya aquí.

El documental El último sefardí, que mencioné en clase, del director Miguel Ángel Nieto:

Podéis escuchar aquí el programa de radio Emisión en sefardí de la RTVE. 

Si os interesa la lengua y la cultura sefardí, os recomiendo también echar un vistazo a la Sefardíweb.

También os dejo aquí la canción sefardí “Un kavretiko”, que también aparece en la novela de Moscona (pp. 254-256):

Nueva publicación del proyecto “Comic and Migration”

Si queréis leer el artículo, tengo la revista en el despacho.

Dos artículos sobre Tela de sevoya

Os dejo enlaces a dos artículos sobre Tela de sevoya. Si queréis saber más sobre la cultura y la literatura sefardíes, os recomiendo el de Lockhart. En ese artículo también se discuten brevemente las dificultades que surgen a la hora de traducir textos multilingües.