Lukemista on tapana perustella: oppii uusia asioita, kasvaa kansalaiseksi, voi eläytyä moniin kohtaloihin, voi irrota arjesta ja kokea ihan uusia seikkailuja, kielentaju paranee, sanavarasto laajenee, empatiakyky kasvaa, lukutaitoinen ei ole virran vietävissä, lukeminen selvittää ajatuksia. Nämä kymmenen perustelua tulee etsimättä mieleen. Yhdentenätoista voi mainita senkin, että lukeminen on kivaa.
Tarvitseeko lukemista perustella? Jos haluamme kannustaa jotakuta määrätietoiseen harrastukseen, joka vaatii aikaa ja vaivaa, tarvitaan perusteluja. Lukeminenkin voi olla tällainen harrastus, ja harrastaa voi monella tavalla. Joku lukee mielikirjailijansa kaikki romaanit, toinen omaa suosikkilajiaan, olipa tekijä kuka hyvänsä. On niitä, jotka haluavat tietää uutuuskirjat heti tuoreeltaan, ja on niitä, jotka lukevat mitä eteen osuu. On niitä, jotka haluavat saada tietoa ja perehtyä. Joku keskittyy omaan aiheeseensa ja tietää kaiken keskiajasta. Toinen lukee tasaisesti luonnosta, historiasta, ravitsemuksesta, kulttuurista, uusista tutkimustuloksista ja keksinnöistä.
Kaikki eivät ole innokkaita lukemisen harrastajia; eivät kaikki saa elämäänsä suurta kipinää myöskään musiikista tai kuvataiteista. Lukemista ei kuitenkaan pidä tarkastella vain harrastuksena tai pääsynä yhteen taidelajiin ja kulttuurimuotoon.
Lukemista tarvitaan, kun haluaa välttää laktoosia tai gluteenia, tai kun haluaa varmistua siitä, että pakastevadelmat ovat taatusti kotimaisia. Lukemaan on ryhdyttävä, kun aikoo hakea asuntoa, asumistukea, pankkilainaa tai avioliittokuulutuksen. Luetteloa voisi jatkaa loputtomiin: äänestäminen, opiskelu, melkein mikä tahansa työnteko, laitteiden turvaohjeet, ruokareseptien soveltaminen….
On vaikea keksiä mitään toista ihmiselämän aluetta tai taitoa, joka haaroisi niin moneen suuntaan kuin lukeminen ja lukutaito. Siksi lukemisen opetustakaan ei voi sulkea yhteen elämänalueeseen.
Kyllä, koulu on aivan keskeinen. Mutta lukutaito alkaa jo neuvolasta ja äitiyspakkauksen ensikirjasta. Tarvitaan myös kirjasto, aineistot, vinkkarit ja satutunnit.
Kyllä, äidinkielenopetus on aivan ytimessä. Mutta lukutaitoa on ruokittava ja monipuolistettava kaikissa oppiaineissa.
Kyllä, kirjallisuus on lukutaidon perusruokaa. Mutta niin ovat myös media- ja käyttötekstit, oppikirjat ja oppilaan tiedonhankinta.
Kyllä, lukeminen on juuri sitä, mitä tarvitaan. Mutta tarvitaan myös luetusta keskustelemista, omaa kirjoittamista ja ideointia, omaa ja yhteistä tekemisen iloa.
Suomen Kulttuurirahasto ja Kopiosto tukevat Lukuklaani-hankkeessa alakoulujen lukutaitoa. Me opettajankouluttajat ja kielen- ja kirjallisuudentutkijat olemme kiinnostuneita siitä, miten koulut tarttuvat Lukuklaanien mahdollisuuksiin.
Pirjo Hiidenmaa