Lapselle ääneen lukeminen on mukavaa ajanvietettä, joka herättää pehmoisia ja lämpöisiä tunteita. Se on kuitenkin myös tehokas keino kasvattaa lukutaitoisia lapsia. Lapsen tutustuttaminen lukemiseen ja kirjalliseen kulttuuriin kannattaa aloittaa jo varhain.
Helsingin Goethe-instituutissa pidettiin 24.1. seminaari Kännykkäpelejä vai ääneen lukemista?, jossa esiteltiin tutkimustietoa varhaisen lukemisen merkityksestä. Saksalaisen Stiftung Lesen -lukutaitojärjestön tutkija Simone Ehmig luennoi ääneen lukemisen merkityksestä, ja professori Marja-Kristiina Lerkkanen Jyväskylän yliopistosta puolestaan esitelmöi lukutaidon kehityksestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Seminaari liittyi Lukukeskusken Lue lapselle -hankkeeseen.
Aluksi sananen Lue lapselle -hankkeesta, jota Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís ja projektipäällikkö Emmi Jäkkö esipuheessaan esittelivät. Hankkeen pontimena on ajatus, että lukeminen, lapsen kasvattaminen lukijaksi ja lukutottumusten kehitys alkavat heti syntymästä. Keskeinen osa hanketta on jakaa neuvoloiden kautta tietoa varhaislukemisen tärkeydestä. Neuvoloissa on tarkoitus tavoittaa nekin vanhemmat, jotka eivät muuten hakeudu lukutaitoa koskevan tiedon pariin esimerkiksi kirjastoihin. Hanke pyrkii tarjoamaan tietoa sekä vanhemmille että ammattilaisille esimerkiksi juuri neuvoloissa, joihin jaetaan ammattilaisen oppaita (myös verkossa). Ydinasiana on madaltaa kynnystä aloittaa lukuharrastus.
Sitten pääsi ääneen Simone Ehmig, joka esitteli tutkimustuloksiaan ääneen lukemisen vaikutuksista paitsi myöhempään lukuharrastukseen ja lukutaitoon myös muihin elämän osa-alueisiin. Hän peräänkuulutti ääneen lukemisen yhteiskunnallista tärkeyttä: se ei ole ainoastaan leppoisaa ajanvietettä vaan myös instrumentti, joka vastaa suureen ongelmaan. Euroopassa kun on tutkimusten mukaan 73 miljoonaa luku- ja kirjoitustaidoiltaan heikkoa aikuista.
Kuten Suomessakin hyvin tiedetään, heikko lukutaito periytyy. Heikkojen lukijoiden, joilla usein on matalampi koulutus, kotona on tavallisesti vähemmän kirjoja ja muuta luettavaa tarjolla, eivätkä vanhemmat tue lukutottumuksen kehittymistä omalla mallillaan yhtä lailla kuin paljon lukevat vanhemmat. Ehmigin tulokset ovat kuitenkin rohkaisevia: ääneen lukemisen vaikutukset eivät ole riippuvaisia ääneen lukevan vanhemman lukeneisuudesta tai koulutustaustasta – tärkeintä on, että ylipäänsä luetaan! Lisäksi on syytä rakentaa kotiin lukemista tukeva ympäristö, jossa on monenlaista luettavaa käsillä. Ehmig korosti kirjoihin itse tutustumisen merkitystä ennen lukutaitoa: jo koskettaminen ja silmäily tekevät kirjoista tutumpia ja niihin myöhemminkin tarttumisesta luontevaa.
Lukemisen tukeminen kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen koulua. Ehmig totesi lisäksi, että ääneen lukeminen tekee hyvää myös sen jälkeen, kun lapsi on jo oppinut lukemaan itse. Itsekseen ei esimerkiksi heti ole rahkeita kovin monimutkaisiin teksteihin, siinä missä kuunneltuna luettavuudeltaan hieman vaativammastakin tekstistä voi nauttia. Olennaista on, että ääneen lukemista usein lapsena kuunnelleet lukevat vielä keski-ikäisinä enemmän kuin ne, joille on luettu vain vähän tai ei lainkaan. Ääneen lukemisen vaikutukset siis säteilevät pitkälle.
Vielä se seikka on ääneen lukemisesta sanottava, että sen on todettu olevan kivaa! Saksalaistutkimuksessa lapset kertovat nauttivansa siitä, ja tuoreen Lukuklaani-kyselymme mukaan ääneen lukemista myös harjoitetaan paljon alakouluissa. Paikalla ollut Sanat haltuun -hankkeen edustaja tiesi kertoa, että ammattikoululaistenkin keskuudessa ääneen lukeminen on hyvin suosittua.
Lukutaitoa paljon tutkinut professori Marja-Kristiina Lerkkanen käsitteli laajemmin varhaislukemisen merkitystä ja lukutaidon kehittymistä. Vaikka lukutaito kehittyy kaikenlaisten tekstien parissa, printtitekstit ja kokonaisteokset kehittävät lukutaitoa kaikkein tehokkaimmin – nimenomaan pitkät tekstit ja kokonaiset kirjathan ovat myös Lukuklaanin ytimessä.
Lerkkanen puhui sukeutuvasta lukutaidosta, jonka keskeinen ajatus on, että lukutaito kehittyy pienin askelin ja tekstien maailmaan tutustumalla jo hyvän aikaa ennen kuin lapsi lukee itse kokonaisia kirjoja. Lapselle kannattaa lukea ja tämän huomio kiinnittää teksteihin jo varhain. Kiinnostavia käsitteitä olivat leikkilukeminen ja leikkikirjoittaminen: lapset ovat lukevinaan ja kirjoittavinaan jo ennen kuin varsinaisesti osaavat. Tällainen leikki osoittaa kuitenkin lukemis- ja kirjoitustoiminnan tuntemusta ja kiinnostusta sitä kohtaan sekä orientoi myöhempään lukemiseen ja kirjoittamiseen.
Saksalaisen ja suomalaisen lukutaitotutkijan tulokset tarjosivat mahdollisuuden maiden vertailuun. Suomessa ensinnäkin opitaan lukemaan nopeimmin Euroopassa, mitä on luontevaa selittää kielen säännönmukaisella ortografialla. Suomalaisten lapsiperheiden kodeissa on kuitenkin keskimäärin myös paljon enemmän lastenkirjoja kuin saksalaisten. Kummassakin maassa tutkimustulokset paljastavat, että lukuharrastuksella on myönteinen vaikutus menestymiseen kaikissa oppiaineissa, ei siis ainoastaan äidinkielessä.
Sukupuolieroja käsiteltiin ja pohdittiin useaan otteeseen. Pojat lukevat kaikkialla vähemmän ja heikommin kuin tytöt, ja lukevan miehen roolimallin merkitystä pojan lukutottumuksille peräänkuulutti niin Villacís, Ehmig kuin Lerkkanenkin. Lukuklaaninkin erityisessä fokuksessa on poikien lukuharrastuksen tukeminen. Ehmigin aineistossa lapselle ääneen luki tavallisesti äiti, ja äidit myös lukevat kotona enemmän, etenkin kirjoja. Lerkkanen totesikin, että yhden ohjelmanjulistuksen tulisi olla: isät lukemaan! Lukemisen, kirjallisen kulttuurin ja kielen parissa työskentelevät ammattilaiset, kuten opettajat, ovat useimmiten naisia. Tämä kävi kouriintuntuvalla tavalla ilmi siitäkin huvittuneisuutta herättäneestä faktasta, että seminaarin kolmisenkymmenestä kuulijasta allekirjoittanut oli ainut mies.
Lukutaitotutkimus välittää jykevän sanoman varhaisen lukemisen tärkeydestä. Lue lapselle -hankkeen kehotukseen on siis syytä tarttua!
Henri Satokangas