Jakso 4. Omaopettajat Oulun yliopistossa. Kehittämispäällikkö Kaisa Karhu ja opinto-ohjaaja Tiina Kemppainen

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa · 4. Omaopettajat Oulun yliopistossa. Kehittämispäällikkö Kaisa Karhu, opinto-ohjaaja Tiina Kemppainen

 

Jakson tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 4. jakso.

Aiheena on Oulun yliopiston omaopettaja-järjestelmä. Vieraina kehittämispäällikkö Kaisa Karhu ja opinto-ohjaaja Tiina Kemppainen.

Jakson kesto 46 min.

Jakso ja tekstivastine julkaistu 3.2.2022.

EC:           Eric Carver

KK:           Kaisa Karhu

TK:           Tiina Kemppainen

 

EC: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjausten valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa.

 

Tämän päivän jaksossa meillä on kaksi vierasta. Kaisa Karhu työskentelee Oulun yliopiston koulutuspalveluissa ohjauspalveluiden kehittämispäällikkönä. Kaisan vastuualueina on työelämäpalvelut, opiskelu ja uraohjaus, opintopsykologitoiminta sekä liikuntapalvelut. Opinto-ohjaaja Tiina Kemppainen toimii suunnittelijana Oulun yliopiston koulutuspalveluissa ohjauspalvelut-tiimissä. Tiinan työtehtävät liittyvät ohjaamiseen ja opiskelun tukitoimiin. Tervetuloa mukaan, Kaisa ja Tiina.

 

KK: Kiitoksia.

 

TK: Kiitos.

 

EC: Tänään puhutaan Oulun yliopiston Omaopettaja -järjestelmästä, siitä mitä omaopettaja tekee, mikä on heidän rooli Oulun yliopiston tässä ohjauksen kokonaisuudessa, ja miten heitä tuetaan heidän työssään. Ja aloitetaan vähän tän järjestelmän ja mallin historiasta, Oulun yliopisto on sitä ymmärtääkseni jo aika pitkään tehnyt. Kuinka kauan Oulun yliopistossa on ollu tää Omaopettaja-järjestelmä käytössä ja miksi se alunperin otettiin käyttöön? Haluaako Kaisa vai Tiina aloittaa?

 

KK: No jos minä, Kaisa, tästä aloittaisin, elikkä vuodesta 2009 asti meillä on ollut systemaattista Omaopettaja-toimintaa. Ennen sitä oli kyllä tämmösiä yksittäisiä kokeiluja ja opettajatutor-tutkimusta tehtiin tuolla kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Eli sellasia pilotointeja oli, ja muistaakseni kauppatieteissäkin otettiin aikaisemmin se käyttöön. Mutta se, että miksi juuri tuolloin 2009 tämmönen systemaattinen järjestelmä, niin meidän silloinen koulutuksesta vastaava vararehtori tutki, että mitä huippuyliopistoissa tehdään paremmin kuin meillä. Hän kiinnostui siitä ja hän rupesi tutkimaan, että miten siellä ohjaus tai opetus on järjestetty. Tietenkin hänellä oli ajatuksena, että meidän pitää saada, hän itse käytti tämmöstä termiä kuin läpivirtaus. Eli opiskelijoitten läpivirtausta saada edistettyä, että mitä siellä tapahtuu.

 

Tutkimuksethan kertoivat jo silloin, että tämä ensimmäinen vuosi on se kaikista tärkein. Eli nämä oli niitä lähtökohtia tälle meidän Omaopettaja-toiminnalle. Olli Silvénhän oli hirveän aktiivinen, hän seurasi ja oikeastaan tutki näitä opintojen etenemistä, ja tutkittiin myöskin sitä että mikä merkitys HOPS:illa oli. Niin hän totesi, kun meillä oli tämä Sisu-järjestelmä, se on eri kuin mitä nyt on tämä toinen Sisu, mutta semmoinen oma järjestelmä. Hän tutki siellä esimerkiksi hyväksyttyjä HOPS:eja ja totesi, että ne, joilla oli hyväksytty HOPS, niin niiden opinnot etenivät huomattavasti paremmin–tai ainakin paremmin, jos ei huomattavasti paremmin–kuin niillä, joilla ei ollut hyväksyttyä HOPS:ia. Eli tähän tämä oikeastaan perustui, tämä Omaopettaja-toiminta.

 

EC: Kun puhutaan Omaopettajasta, niin puhutaan siis opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvista henkilöistä siinä?

 

KK: Kyllä, kyllä.

 

EC: Siitä toi nimi.

 

KK: Joo.

 

EC: Ja HOPS on siis henkilökohtainen opetussuunnitelma, jos se ei ole tuttu käsite kuulijalle. Millainen se rooli omaopettajilla oli silloin aluksi, ja onko se jotenkin muuttunut tässä vuosien aikana? Tässä on jo yli kymmenen vuotta teillä sitten taustaa.

KK: No, se perusajatus mikä siinä on, niin se ei ole muuttunut. Eli se, että se on opiskelijan lähiohjaaja. Se nimetään heti siinä opintojen alkuvaiheessa. Alussa se painopiste oli meillä, jos ajatellaan että meidän yksiköstä on koulutettu omaopettajia sieltä ihan alusta alkaen, niin se painopiste oli ohjausosaamisen kehittämisessä. Se oli ehkä aika semmosta teoreettista silloin. Sitten siitä alkoi tulla palautetta, että joo joo, mutta mitä me sitten oikeasti tehdään? Se miten se on mennyt eteenpäin, niin me ollaan koko ajan konkretisoitu koulutusta. Ollaan tuotu sinne erilaisia malleja, työskentelytapoja ja vuosikelloja, omaopettajan muistilistaa, tämän tyyppisiä asioita. Se on miten se on mennyt eteenpäin. Toinen asia on, että ollaan lähdetty niistä tarpeista. Mikä on omaopettajan tarve siinä ohjaustyössä? Eli siihen tarpeeseen vastaamaan.

 

Se miten se on muuttunut, niin tietenkin siihen on tehty erilaisia linjauksia ja määritelmiä. Työtehtäviä on tarkasteltu ja oikein kirjattu, että nämä ovat ne omaopettajan työtehtävät ja nämä ovat ne vastuualueet, mistä omaopettaja vastaa. Että jos nyt ihan, siis Omaopettaja-toiminnan periaatteet tulivat 2013. 2016 määriteltiin omaopettajan tehtävät. 2018 tehtiin OHO-hankkeen yhteydessä tämä omaopettajan muistilista. Nyt 2020 uudistettiin näitä linjauksia, omaopettajan periaatteita ja siinä konkretisoitiin juurikin tätä toimintaa, työtehtäviä ja vastuita. Koska ne vastuutkin tuntuivat olevan vähän epäselviä, että jos omaopettaja vaihtuu, kenen tehtävä on huolehtia siitä, että saadaan tilalle toinen? Siihen tehtiin ihan selkeä vastuutus, eli koulutusdekaani meillä viime kädessä vastaa Omaopettaja-toiminnan resursoinnista ja omaopettajan lähiesimiehen kanssa siitä, että jos työtehtävät vaihtuvat, uusi omaopettaja tulee tilalle.

 

EC: Kuitenkin tavallaan sitä on siinä ajassa koko ajan vähän kehitetty ja korjattu, sitä systeemiä?

 

KK: Kyllä, ja sen palautteen perusteella mitä on tullut. Että jos nyt kuvaisin mitä ne tehtävät sitten on, niin se on se opintojen alkuun saattaminen ja opintojen etenemiseen liittyvä ohjaus. Sitten opintojen seuranta ja tarvittaessa ohjaukseen kutsuminen. Yksi iso tehtävä on HOPS:iin liittyvä ohjaus. Juuri tuolloin 2018 määriteltiin se, että se on itse asiassa omaopettaja, joka hyväksyy nämä henkilökohtaiset opintosuunnitelmat. Sitten yhteistyö pienryhmäohjaajien, joka siis meidän yliopistossa tarkoittaa opiskelijatuutoreita, niin se pitää olla tiivistä.

 

Sitä työtä tehdään yhteistyössä tuutoreitten kanssa ja koulutussuunnittelijan kanssa. Opiskelijoitten sitouttaminen ja tämän työelämänäkökulman esiin nostaminen. Omaopettajan ei tarvitse olla uraohjaaja, vaan se, että se avaa vähän niitä näkymiä, että minkälaisia mahdollisuuksia se tutkinto tarjoaa. Minkälaista osaamista se mahdollistaa? Me tiedetään kuitenkin, että työllistymiseen vaikuttaa se, miten hyvin osaamista osaa sanoittaa, niin mun mielestä osaamisesta pitäisi alkaa puhumaan jo heti alkuvaiheessa. Mun mielestä se on osa tätä HOPS-prosessia ja HOPS-ohjausta.

 

EC: Miten se omaopettajan suhde tai yhteys yksittäiseen opiskelijaan, niin onko se koko tutkinnon ajan se sama omaopettaja vai vaihteleeko se?

 

KK: Joo. Jos puhutaan tästä kehittymisestä tai miten se on muuttunut, niin meillähän alunperin oli sillä tavalla, että omaopettaja on vain sen kandivaiheen. Mutta nyt se on myöskin, ja ajatus on se, että hän sitoutuu ensinnäkin siihen kandin vaiheeseen, mutta sitten maisterivaiheessa meillä tuli linjauksena, että myöskin maisterivaiheessa pitää olla omaopettaja. Se voi olla joko sama, joka jatkaa, tai sitten maisterivaiheessa voi olla eri omaopettaja.

 

EC: Onko se teidän mielestä tärkeätä, että se on nimenomaan yksittäisen opiskelijan ja yksittäisen opettajan se ohjaussuhde pitkäaikainen?

 

KK: No, on se etu. Kyllä mä ainakin näen sen etuna. En tiedä miten Tiina sen näkee, mutta… Mä ainakin ajattelen sillä lailla, että kun silloin alussahan luodaan se suhde ja se on luottamuksellinen suhde, niin se, että se jatkuu, niin onhan se etu. Me tunnetaan se opiskelija jo sieltä varhaisesta vaiheesta.

 

EC: Tiina?

 

TK: Joo, kyllä munkin mielestä se on ehdottomasti etu, että on tämmöinen pitkäkestoinen ohjaussuhde. Se omaopettaja saa paremmin käsityksen siitä opiskelijan elämäntilanteesta ja siinä opitaan tuntemaan puolin ja toisin. Esimerkiksi jos on koko kandivaiheen omaopettajana samalle ryhmälle, niin siinä oppii tosi hyvin tuntemaan sen ryhmän, että onko ihan kaikki ok. Asioista voidaan puhua hyvinkin turvallisesti ja avoimesti silloin.

 

KK: Joo. Ja tässähän on ollu haaste, kun jos ajatellaan, että kandivaiheessa on yksi omaopettaja, maisterivaiheessa yksi omaopettaja, niin se siirtymävaihe, kun opiskelijat valmistuu eri aikaan. Että ne eivät valmistu juuri silloin kolmen vuoden päästä kandiksi. Niin tämä on myöskin tuonut vähän haasteita, että milloin ne siirtyvät sitten kenelle, että se jatkumo siinä mielessä olisi ihan järkevää. Mutta toki me tiedetään se, että opettajat eivät välttämättä voi sitoutua viideksi vuodeksi. Mutta se ois etu, kyllä.

 

EC: Kuinka paljon yksittäisellä opettajalla on niitä ohjattavia, vai vaihteleeko se tieteen ja koulutusalan mukaan?

 

KK: Se vaihtelee. Se on linjattu sillä lailla, että maksimissaan 20 opiskelijaa. Anteeksi, taitaa olla 25. Se tuli jonkun tiedekunnan tarpeesta. Mutta se ideaalihan olisi se, mikä on se perus-, ideaali ryhmäkoko on semmoinen kymmenen opiskelijaa. Mutta sitten meillä on koulutusohjelmia, joissa on esimerkiksi viisi opiskelijaa yhdellä.

 

TK: Joo, ja sitten siellä toisessa ääripäässä on semmosia tiedekuntia, tai yksi tiedekunta itse asiassa, jossa on tämmönen ns. super-omaopettaja-käytäntö. Siellä on koko se sisäänotto suurin piirtein, että sata opiskelijaa per omaopettaja. Heillä on kyllä sitten myös resursoitu siihen omaopettaja-tehtävään paljon enemmän kuin mitä ihan normilinjauksen mukaan mentäessä.

 

EC: Joo. Meillä on Helsingin yliopistossa tullut linjaukset, että tämmöinen nimetty ohjaava opettaja tai opettajaryhmä tulisi olla jokaisella opiskelijalla. Siinä on sitten erilaisia juuri näitä tiedekunta- tai koulutusohjelmakohtaisia sovelluksia. Tietysti vastaavia on muuallakin yliopistoissa, niin siksi vähän kyselin näitä yksityiskohtia. Miten sitten, tekeekö nämä omaopettajat yksilöohjausta, pienryhmäohjausta, kurssimuotoista vai kaikkea?

 

KK: No, kurssimuotoista ohjausta ei sinänsä. En ainakaan tiedä, en tiedä tietääkö Tiina. Mutta siis yksilöohjausta ja ryhmäohjausta, ja siihen me heitä koulutamme. Me lähdetään semmosesta ajatuksesta, ensisijaisesti olisi tätä ryhmäohjausta, että ne pääsee tutustumaan ja kiinnittymään siihen oppiaineeseen, ja löytävät kontakteja ja kavereita. Sitten nämä yksilökeskustelut käydään jokaisen kanssa säännöllisin väliajoin.

 

TK: Joo, ja sillä lailla on linjattu, että niitä yksilöohjauksia ei ole pakko pitää. Voi mennä ryhmäohjauksilla. Mutta kuitenkin suositellaan että olisi myös yksilötapaamisia.

 

EC: Molempiin tavallaan on suositeltu –

 

KK: Joo –

TK: Mm, joo. Ja niissä meidän tukimateriaaleissa annetaan kyllä myös vinkkejä ja vähän valmennusta näihin molempiin, että miten kohtaat opiskelijan ja mitä voi ryhmässä tehdä. Nyt ollaan esimerkiksi etäaikana aika paljon annettu ohjeita ja vinkkejä siihen etäohjaukseen.

 

KK: Mm.

 

EC: Millaista palautetta tämä Omaopettaja-järjestelmä saa opiskelijoilta ja toisaalta näiltä omaopettajan roolissa olevilta?

 

TK: No mä voisin vaikka niitten omaopettajien palautteista kertoa, että mitä sieltä päin tulee. Kyllä omaopettajat tykkäävät, kun heillä on tämmöinen omaopettaja-rooli, tämmöinen vähän ryhmänohjaaja-rooli, heillä on omat opiskelijat. Niin he saavat sillä lailla käsityksen siitä, minkälaista se opiskelijan arki on ja minkälaisia elämäntilanteita opiskelijoilla on, kun he pääsee keskustelemaan heidän kanssaan. Monet pitävät omaopettajan tehtävää hirmu palkitsevana ja merkityksellisenä tehtävänä. Siinä samalla kun kohtaa opiskelijoita, nuoria ja monen ikäisiä opiskelijoita, erilaisista taustoista tulevia ja keskustelee heidän kanssaan, niin saa myös paljon uusia näkökulmia omaan työhön. Yksikin omaopettaja kommentoi, että hänhän tavallaan kohtaa siinä tulevia kollegoita. Siinä pääsee sillä tavalla luomaan verkostoa ja semmosta jatkumoa omalle työlle, noin niin kuin tämmöinen ideaalitapaus.

 

Sitten tosiaan jos on pidemmän aikaa samalle ryhmälle omaopettajana, niin kyllä siinä oppii tosi hyvin tuntemaan. Onhan se aina palkitsevaa kun ihmisten kanssa saa olla tekemisissä ja sulle kerrotaan asioita, joita ei välttämättä ihan kenelle tahansa tulla kertomaan. Kyllä moni omaopettaja kommentoi myös sitä, että haluaisi käyttää omaopettajuuteen enemmän aikaa. He ovat aidosti kiinnostuneita siitä opiskelijan hyvinvoinnista. Monesti on tullut keskusteluissa esille sitä, että omaopettaja on huolestunut siitä, miten pystyy tavoittamaan semmoset opiskelijat jotka eivät tule tapaamisiin tai jotka eivät esimerkiksi vastaile viesteihin. Että kuinka paljon pitää yrittää ja mitähän heille kuuluu.

 

Sitten taas toisaalta omaopettajan tehtävää pidetään melko työläänä ja vastuullisena. Siinä on monenlaista asiaa ja tuntuu, että se tehtävälista kasvaa koko ajan. Esimerkiksi meillä on nyt vasta otettu tuo Peppi-opintotietojärjestelmä käyttöön ja siinä on omaopettajalle kyllä ladattu aika paljon tehtäviä. Eivät ne sinänsä ole kauhean poikkeavia aikasemmasta, mutta siinä on kuitenkin uusi järjestelmä opeteltavissa. Se joistakin tuntuu aika kuormittavalta. Esimerkiksi lukuvuoden alussa on aika kiirettä niitten uusien opiskelijoitten kanssa, että sekin koetaan aika työllistävänä osaltaan. Sitten semmosesta ollaan keskusteltu myös omaopettajien kanssa, että niissä ohjauskeskusteluissa ja kohtaamisissa saattaa tulla esille mitä asioita tahansa. Se saattaa pelottaa omaopettajia, että miten toimia.

 

EC: Niin, puhutaan näistä haastavista ohjaustilanteista –

 

TK: Joo, joo –

 

EC: -tai haastavista elämäntilanteista opiskelijoilla.

 

TK: Mm. Niinpä. Me ollaan tuotettu kyllä sitten materiaalia näitten palautteitten perusteella, ihan siitäkin näkökulmasta että siinä annetaan selkeitä tämmösiä toimintamalleja. Että jos tulee tämmösiä ja tämmösiä probleemia, niin kehen kannattaa opiskelija sitten ohjata.

 

EC: Tämä on semmoinen aihe, mistä me ollaan jo tämän podcastin aikana keskusteltu Helsingin yliopiston HOPS-ohjaajan kanssa. Juuri siitä, että on tärkeää, että tietää myös minkälainen tukiverkosto on sillä yksittäisellä ohjaajalla.

 

TK: Kyllä.

EC: Ja mihin päin voi ohjata, että sen työn rajat myös on selkeästi hahmotettu, että mitä sen esimerkiksi opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluvan henkilön ohjausrooliin kuuluu ja ei kuulu.

 

TK: Joo, se on tosi hyvä semmonen liikennevalomalli, että mikä on omaopettajan tontilla ja milloin sitten mennään sen tontin yli. Se rauhoittaa myös sitä suhtautumista siihen tehtävään, että ei ihan kaikkea tarvitse hoitaa. Eikä pidä mennä hoitamaan kaikkea.

EC: Kyllä, kyllä. No, mites sitten opiskelijat? Tietysti teillä on iso yliopisto ja paljon opiskelijoita, mutta onko teillä jo, minkälainen käsitys teillä on siitä, että millaista palautetta opiskelijat antaa? Minkälaisena järjestelmänä he tätä Omaopettaja-järjestelmää pitää?

 

KK: No, opiskelijathan antaa aika monenlaista palautetta. Meillä on tietenkin monenlaisia persoonia, jotka tätä työtä tekee. Mutta me tehtiin tässä pari vuotta sitten, tai on tästä ehkä useampi vuosi aikaa, siis itse asiassa 2015 semmonen fokusryhmähaastattelu. Siitä nyt on aikaa, mutta se oli todella, me haastateltiin kakkos- ja kolmosvuosikurssin opiskelijoita. Siellä tuli tämmösiä kommentteja, että kun omaopettaja ottaa yhteyttä, niin tulee lämmin olo. Se tuntui kivalta palautteelta. Tai että voin kääntyä omaopettajan puoleen missä tahansa opintoihin liittyvässä asiassa. Omaopettaja on henkinen tuki ja muuten ottaa sitten muissa asioissa kurssin opettajaan yhteyttä. Mutta sitten kuitenkin on myöskin semmosia, että ei edes muista mikä sen omaopettajan nimi on. Ja se, että sen orientaatioviikon jälkeen ei ole välttämättä oltu kovin aktiivisia.

 

Mutta mun mielestä meillä on mennyt hirveästi eteenpäin meidän Omaopettaja-toiminta ja nää uudemmat omaopettajat ymmärtävät sen ohjauksen merkityksen. Tietysti meillä on semmosia, jotka haluaisivat keskittyä enemmän siihen tutkimukseen ja tämä voi joillekin olla vähän semmonen nakki [naurahtaa], joka on heilahtanut, semmonen ylimääräinen työ. Mutta sitten kuitenkin monet jotka on ensin vastustaneet sitä toimintaa ja on kuitenkin lähteneet siihen, he ovat hoksanneet että hei, tämä on oikeasti hyvä juttu. Tämä on kivaa tehdä yhteistyötä opiskelijoitten kanssa.

 

EC: Jos me mennään nyt tähän päivään ja jos mä oikein ymmärsin meidän taustakeskustelut, niin Tiina on nyt enemmän sitten kiinni siinä Omaopettaja-järjestelmän tuessa ja pyörittämisessä. Kaisa on sitä tehnyt ennen ja nyt sitten esihenkilönä siinä kokonaisuudessa mukana. Niin jos puhutaan nyt siitä tän päivän tai tän hetken, eli 2022-vuoden alun Omaopettaja-järjestelmästä Oulun yliopistossa, mikä se omaopettajien rooli on nyt siinä kokonaisuudessa, teillä opiskelijoiden ohjauksessa? Millainen työjako näillä omaopettajilla on sitten muiden näiden ohjauksen toimijoiden kanssa?

 

TK: Joo. Kyllä se omaopettajan rooli on tosi tärkeä, koko ajan tärkeämmäksi muuttuu. Se omaopettaja on opiskelijan lähellä oleva ohjaustaho, joka tuntee sen opiskelijan opiskelualan ja työskentelee siinä tutkinto-ohjelmassa opetus- ja tutkimustehtävissä. Mahdollisesti opettaa jotakin kurssia ja osaa kertoa konkreettisesti sen oman alan työllistymisasioista ja tuntee sitä verkostoa sieltä työelämästä. Se omaopettaja on semmonen selkeä linkki siihen muuhun henkilökuntaan. Omaopettajan kautta saa tavallaan vietyä asioita ja testattua joitakin ajatuksia, että voisko opiskella jotakin tiettyä juttua ja sillä lailla… Se on tosi, tosi merkittävä rooli. Se on linkki siihen muuhun henkilökuntaan ja tutkinto-ohjelmaan päin, ja sitten myös muihin ohjaustahoihin päin.

 

Omaopettaja voi esimerkiksi vinkata opiskelijaa osallistumaan vaikkapa opintoja tukeviin ryhmiin, joita me järjestetään ohjauspalveluissa. Tai jos huomaa, että opiskelijalla nyt ei mene kauhean hyvin, että sillä on jotakin isompia huolia, niin omaopettaja voi vinkata eteenpäin, vaikka ihan kriisikeskukseen ottamaan yhteyttä. Tavallaan sillä lailla normalisoi sitä, että kaikilla voi olla semmosia vaiheita elämässä, että tarvitsee enemmän tukea. Sillä on hirveän iso merkitys sillä omaopettajalla, että opiskelijalla on joku tämmöinen aikuinen ihminen, joka tuuppaa ja kannustaa eteenpäin. Ja välittää. Ei niinkään sitä, että se teknisesti tuntee ulkoa sen tutkintorakenteen ja osaa sillä lailla pelkästään opintoasioissa opastaa. Vaan on sillä lailla, että välittää, että hei, mitä sulle kuuluu? Sä Eric kysyit sitten myös siitä… odotapas, tässä oli toinen osakin tässä, siitä työnjaosta.

 

EC: Niin, että tavallaan kun teillä on näitä muita ohjauspalveluita, ohjaustoimijoita. Niin millä lailla, onko se enemmän niin että omaopettaja ohjaa tarvittaessa vaikka opintopsykologille tai uraohjaajalle, vai onko se enemmän sitä, että nämä erikoisohjauspalvelut kouluttaa ja tukee näitä omaopettajia? Vai onko se molempia? Minkälaisia –

 

TK: Se on molempia. Joo, se on molempia. Kaisa itse asiassa puhuikin noista, näistä pienryhmäohjaajista eli opiskelijatuutoreista, jotka ovat omaopettajalla semmoinen työpari ja tämmönen yhteistyökumppani. He ottavat yhdessä vastaan uudet opiskelijat ja järjestävät heille sitten opintoihin orientoivaa ohjelmaa. Joko sillä lailla, että he tietävät mitä toinen tekee tai sitten järjestävät yhdessä. Siinäkin on tutkinto-ohjelmissa ja tiedekunnissa eroja, kuinka tiivistä se yhteistyö on. Mutta vähintäänkin sillä lailla, että he tietävät sen toisen tontin, mistä se omaopettaja puhuu niille uusille ja mistä sitten opiskelijatuutorit, minkälainen siinä on. Tässä alkuvaiheessa on kolmantena tärkeänä toimijana tuo koulutuksen lähipalvelujen koulutussuunnittelija. Hän on ikään kuin semmoinen opinto-ohjaaja, opintoneuvoja, joka pitää myös alkuinfoja ja on hyvin monessa asiassa mukana. Käytännössä he toimivat omaopettajien kanssa hyvin läheisessä yhteistyössä. Että on semmonen tutkintorakenteen tuntija ja myös opiskelijoitten tuntija, että pystyy sillä lailla tukemaan myös hyvin semmosta uuttakin omaopettajaa.

 

KK: Jos mä tosta vielä jatkan, jos ajatellaan ihan sitä ohjauspolkua, että miten se menee. Niin siinä on ensin se omaopettaja. Sitten kun hänellä loppuu taidot tai on joku erityiskysymys, esimerkiksi on tämmönen haastava HOPS-tilanne tai joku, mikä pitää selvittää, niin silloin se on se koulutussuunnittelija. Koulutussuunnittelijalta sitten ehkä lähtee erityisohjaukseen, jolloinka me puhutaan opintopsykologin palveluista, opiskelu- ja uraohjauksesta, eli meidän antamasta ohjauspalvelusta. Mutta toki niitä semmosia suoraviivaisia omaopettajalta opintopsykologillekin menee, tai YTHS:lle. Tämäkin on, me ollaan piirretty auki meidän ohjaajille, että jos on joku mielenterveysongelma, niin ei se tarkoita sitä että oikea taho on opintopsykologi. Vaan jos opiskelija tarvitsee oikeasti hoitoa, niin oikea taho on YTHS. Mutta se ohjauspolku menee vähän niin kuin sillä lailla, että on lähiohjaaja eli omaopettaja, sitten on lähipalveluissa oleva koulutussuunnittelija ja sitten erityisohjaus.

 

EC: Jos mä kuulin oikein, niin tavallaan siinä varsinkin opintojen alkuvaiheessa on siis tämä tuutori-, tai teillä pienryhmäohjaajan ja sen omaopettajan yhteistyö, ja sitten siinä triangelissa on tämä koulutussuunnittelija. Että siinä on tavallaan sellainen vahva yhteys.

 

KK: Kyllä.

 

TK: Joo. Semmonen kolmio.

 

EC: Joo. Ja sitten ne erikoisohjauspalvelut on tavallaan siellä taustatukena sitten, sen kokonaisuuden…

 

TK: Joo, justiin näin.

 

EC: No, millaista tukea nämä omaopettajat sitten saavat? Koulutetaanko heitä, onko teillä materiaaleja ja muuta? Kaisa vähän näitä tossa avaskin jo. Mitä kaikkea tukea omaopettajat Oulun yliopistossa saavat?

 

TK: Joo. Kyllä ollaan nyt panostettu kovasti siihen materiaalin tuottamiseen. Meillä on nyt ollut pari vuotta semmonen omaopettajan peruskurssi verkossa Moodle-ympäristössä, joka on yhden opintopisteen laajuinen, kurssimuotoinen verkkokurssi. Siellä on osioita yksilöohjauksesta, ryhmänohjauksesta, tietojärjestelmistä, työelämästä ja pieni osio englanniksi. On tarkoitus nyt sitten vähän laajentaa, että se koko, vähän laajempi matsku olisi sitten myös englanniksi. Se on ollut aika toimiva semmonen perusperehdytys uudelle omaopettajalle. Se on semmoinen non-stop, eli sen voi itsenäisesti suorittaa mihin aikaan vaan. Siihen olisi nyt kehittämisajatuksena, että saatais pikkuisen enemmän semmosta vuorovaikutteisuutta luotua. Siinä on ongelmana toki sitten se, että kun omaopettajat tekevät sitä eri aikoihin, niin miten se käytännössä järjestettäisiin.

 

Mutta siellä on tosi paljon semmosta materiaalia, jota omaopettaja voi sitten käyttää suoraan opiskelijoitten kanssa. Että opiskelijoitten ohjaukseen esimerkiksi tämmöstä ajanhallinnan videota ja ajanhallinnan tehtäviä, ihan perusopiskelutaitoihin liittyviä lyhyitä videoita ja tehtäviä siihen rakennettu. Sitten meillä on tuon peruskurssin lisäksi, niin lukukausien aikana järjestetään tämmösiä tukitapaamisia eri aiheista. Esimerkiksi justiinsa tällä viikolla olen pitänyt tähän Peppi-järjestelmään liittyviä HOPS-työpajoja omaopettajille. Sitten muita semmosia toistuvia teemoja on työelämän näkökulma ja tossa korona-aikaan on pidetty tämmösiä yhdessä etänä -teemaisia tukitapaamisia ja kiusaamisen ja häirinnän ehkäsy. Tämmösiä ajankohtaisia aiheita, että niitä aina kartoitellaan että mitä halutaan, minkälaisista aiheista niitä tapaamisia.

 

Yhdesti pidettiin syksyllä ihan kokoontuvana ryhmänä, ja siellä osallistuvat olivat kyllä tosi innoissaan, että onpa mahtavaa että päästään näkemään toisiamme. Puhuttiin siitä, että kun paljon puhutaan opiskelijoitten yksinäisyydestä, niin kyllä omaopettajatkin ovat sitten yksinäisiä. Että ihan hienoa, että päästiin sitten tapaamaan. On myös toivottu ihan semmosia yhteisiä keskustelutuokioita ilman mitään tiettyä aihetta tai alustusta, että semmosellekin on tarvetta. Etenkin nyt, kun ollaan etätöissä.

 

EC: Onko nämä yliopistotason tapaamisia vai jotenkin pienen –

 

TK: Joo, kyllä. Joo. Sitten näitten lisäksi on omissa tiedekunnissa ja tutkinto-ohjelmissa saattaa olla hyvinkin semmosia tukitapaamisia, joissa sitten sovitaan semmosista lähinnä käytännönkin kuvioista. Että miten meidän tutkinto-ohjelmassa nyt hoidetaan esimerkiksi nämä HOPS:ien tarkastamiset ja niin edelleen tämmöset. Mutta nämä ovat olleet ihan meidän ohjauspalvelujen järkkäilemiä tapaamisia.

 

KK: Tuon lisäksi, niin meidän verkkosivuillahan on myöskin opiskelutaidot ja asiantuntijuus, semmoinen sivukokonaisuus missä on myöskin esimerkiksi opiskeluhyvinvointiin tai mitä yliopisto-opiskelu on. Niin tämmösiä videoita, joihin on liitetty sitten semmosia tehtäviä, mitä omaopettajat… Siis omaopettajille se on tarkoitettu se materiaali, sillä lailla että he voivat yhdessä opiskelijoitten kanssa katsoa tai antaa tehtäväksi katsoa ne videot ja sitten miettiä, tehdä niitä tehtäviä ja keskustella niistä. Meillä kyllä tätä materiaalia on tuotettu tosi paljon omaopettajien tueksi.

 

TK: Joo, ne koettu kyllä hyödyllisiksi. Ne on itse asiassa juurikin sitä samaa materiaalia, mitä on sitten siellä omaopettajan peruskurssilla. Siinä ei tarvitse sitten miettiä, että no, miten mä käytän tätä. Vaan siinä on suoraan tämmönen tavallaan pedagoginen käsikirjoitus laadittu sille harjoitukselle.

 

EC: Niin, ja Kaisa puhuikin tuossa alussa siitä, että te olette vieneet sitä tosi konkreettiseksi, sitä tukitoimintaa. Että mitä voit konkreettisesti tehdä, minkälaisia keskusteluja ja asioita tuoda esiin. Pakko kysyä, en huomannut sitä tuossa alussa kysyä: kuinka monta omaopettajaa Oulun yliopistossa on? Tiedättekö te sitä?

 

TK: [nauraa] Tota, mä johonkin tarkotukseen laskin meidän sähköpostilistalta, että paljonko siellä on porukkaa. Niin siellä on 600. Mutta mä luulen, että se ei oo ihan ajan tasalla, että siellä on jäänyt joitakin vanhoja roikkumaan. Tuossa omaopettajan peruskurssilla on nyt, kun se on kaksi… toinen lukuvuosi nyt, hetkinen, vai onko se kolmas lukuvuosi? No anyways, niin silloin -20 keväällä syntyi se kurssi, niin siellä on parisataa jäsentä. Että siellä on kahden vuoden ajan ollut kahden vuoden omaopettajat. Osaatko sä Kaisa antaa vähän täsmällisempää vastausta tähän?

KK: Valitettavasti en. Kyllä niitä tosi paljon on, ja tosiaan siellä meidän sähköpostilistalla on varmasti sellasia, jotka ei välttämättä enää toimi omaopettajina. Mutta kyllä tuo 600 mun mielestä kuulostaa aika realistiselta kuitenkin. Lähinnä jotakin sitä luokkaa.

 

TK: Joo. Meillä on sillä lailla, että on semmosia vakituisia omaopettajia, joilla on koko ajan yksi tai kaksi. Tai saattaa olla jopa useampikin ryhmä. Siellä on silleen aika tuttuja tyyppejä. Mutta joka vuosi tulee ihan uutukaisia, jotka tulevat ensimmäistä kertaa tekemään sitä omaopettajan tehtävää. Se määrä lisääntyy kyllä koko ajan, kun meillä opiskelijamäärät lisääntyy.

 

EC: Aivan. No, puhutaan vähän tulevaisuudesta. Nyt tätä on tehty sieltä 2009, tai niin kuin Kaisa sanoi, niitä ensimmäisiä kokeiluja ja malleja paikallisesti teillä on ollut jo pidempään. Mihin suuntaan tämä on teidän mielestä menossa nyt Oulun yliopistossa, tämä omaopettaja? Mikä säilyy, mikä muuttuu?

 

KK: No, se minkä tässä vuosien myötä on huomannut, niin kuitenkin sen ohjauksen arvostus ja nähdään paremmin se ohjauksen merkitys. Eli sen mä uskon, että tulevaisuudessa siihen tullaan resursoimaan entistä enemmän ja paremmin. Ja niin kuin Tiina tuossa kerto, meillä on nyt muutamia tutkinto-ohjelmia, joissa on tämmönen super-omaopettaja, jolla on koko se ensimmäinen vuosikurssi ohjattavana. Eli mä ajattelen, että voidaan ehkä enemmänkin mennä semmoseen suuntaan, että siellä on semmosia motivoituneita ja tähän ohjaukseen erikoistuneita henkilöitä, jotka ehkä enemmän ottaa sitä vastuuta.

 

Sitten voi olla semmosia omaopettajia, jotka siinä tutkinto-ohjelmassa erikoistuu johonkin, tai ehkä semmosia jotka sitten puhuu vaikka työelämästä tai jostakin erityisistä asioista. Että on semmosta erityisosaamista. Se vois kanssa olla semmonen kehittämissuunta. No, sitten tietysti tämmösiä erilaisia sovelluksia siihen, esimerkiksi mobiili-appeja ja tämmösiä varmasti tulee olemaan. Meillä on jo Tuudossa, mikä on meillä tää mobiili-appi, opintojen tueksi oleva järjestelmä, niin siinä on myöskin kokeiltu tämmöstä omaopettajan kanavaa, jolla omaopettaja kontaktoi ja viestii opiskelijoille. Jotain tämmöstä varmasti tulee, että omaopettaja pystyy lähettämään koko ryhmällensä viestin, jonkun muistutuksen, että hei, meillä on tapaaminen tällöin ja tällöin. Jotain tämmöstä mä ajattelen, että se varmasti menee.

 

Mutta kuitenkin se mikä jossain vaiheessa on tullut palautteena, että sitä ohjaustyötä ei arvosteta, että halutaan vain näitä julkaisuja ja tutkimusta. Niin mä luulen, että se tulee muuttumaan juurikin, tai onkin jo jonkin verran muuttunut, että sille ohjaukselle annetaan myöskin resurssia. Ja sitten, että miten nämä tutkinnot tulevat muuttumaan laaja-alaiseksi, tai on näitä laaja-alaisia tutkintoja, niin se myöskin tarkoittaa sitä että sen ohjauksen tarve tulee kasvamaan. Meille tulee yhä enemmän semmosia opiskelijoita, jotka on tottuneet käyttämään ohjauspalveluita. Lukiossa on jo, siellä on kuraattoreita ja opinto-ohjaajia ja näin, ja se on siellä hyvin resursoitu. Ne opiskelijat tulevat meille ja ne ovat tottuneet käyttämään näitä palveluita, että kyllä meidän pitää vastata siihen.

 

EC: Haluatko Tiina tuoda, mitä näkemyksiä sulla on, mihin suuntaan Omaopettaja-järjestelmä on menossa?

TK: Joo. No, oikeastaan aika paljon samanlaisia kuin Kaisalla. Kyllä mullakin on semmonen ajatus, että kyllä me voidaan hyvinkin siirtyä enemmän ja enemmän sen tyyppiseen malliin, jossa voi tavallaan erikoistua siihen omaopettajan tehtävään. Eli sillä lailla resursoitais siihen omaopettajuuteen enemmän ja sitten muuta työtä ois vastaavasti vähemmän. Me ollaan tässä vihjaistu jo, että meillä on yhdessä tiedekunnassa tehty tämmönen ratkasu ja se on tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta. Heillä on esimerkiksi tämmösiä super-omaopettajia, joilla on sitten satakin omaa opetettavaa lukuvuodessa hallittavana.

 

Heillä on sitten enemmän resursseja, jopa puolet siitä työajasta, jonka he voi käyttää sitten siihen omaopettajan toiminnan organisointiin, opiskelijoitten kohtaamiseen ja myös omaan kouluttautumiseen. Nämä super-omaopettajat on hirmu aktiivisia meidän kaikissa koulutuksissa. Mä itse pitäisin, että tuommoinen malli on aika selkeä sitten opiskelijoillekin ja mahdollistaa semmosen tasalaatuisen omaopettaja-toiminnan. Se on sillä lailla sitten reilu, että ei ole sillä lailla että jollakin on omaopettaja joka ottaa kahden viikon välein yhteyttä ja kyselee miten menee, ja sitten toisella on omaopettaja joka ei ota koskaan yhteyttä. Sitten se on myös tutkinto-ohjelman suuntaan semmonen selkeä malli.

 

KK: Toisaalta jos ajatellaan, niin kyllähän pienryhmä on aina pienryhmä ja siellä pääsee lähelle, että se on se toinen puoli. Mutta jos ajatellaan tämmöstä super-omaopettajaa, niin hänhän voi tehdä omia ryhmiä. Vaikka hänellä on se koko sata, niin se ei tarkoita sitä, että hänen pitää ne kerralla ottaa, ne sata vastaan.

TK: Kyllä, niin.

 

KK: Vaan että senkin voi organisoida pieniin ryhmiin, sen toiminnan.

 

TK: Joo. Mutta kyllä se on sitten, että jos alkaa mennä sillä lailla, että sulla on sata omaopetettavaa ja sun täytyy esimerkiksi lukuvuoden alussa heidät kaikki kohdata yksin. Niin eihän tommosen ison ryhmän kanssa voi niitä keskusteluja oikein käydä, että siinä on pakko sitten jotenkin organisoida pienemmiksi yksiköiksi. Se on kyllä haaste sitten myös muilla kuin näillä super-omaopettajilla, niin on tuo opiskelijamäärän jatkuva kasvu.

 

EC: Niitähän on näitä klassisia yliopiston ohjausalan keskusteluja, että missä määrin halutaan semmosta kaikki ohjaa -kulttuuria, jossa tavallaan se ohjaustoiminta on semmosta yhteisöllistä. Siinä esimerkiksi koulutus- tai tutkinto-ohjelma laajasti tekee yhteistyöt ja kaikki on siinä mukana. Niin missä määrin halutaan nimenomaan sitten sitä, että jotkut voivat erikoistua siihen ja voivat kouluttautua siihen ja voivat kehittyä siinä, ja se on semmonen myös uralla eteenpäin menemisen tie. Välillä tuntuu, että tää pendulum vähän niin kuin heiluu, että –

 

TK: Toi on tosi tärkeä pointti. Kyllähän opetustoiminta on muuttunut tosi paljon myös sinne ohjaukselliseen suuntaan. Musta se on hirmu hyvä asia, että siihen tulee myös se ohjauksellisuus, siihen opettajan rooliin.

 

KK: Täytyy sanoa, että semmonen malli mistä myöskin ollaan paljon puhuttu ja mikä mua on kiinnostanu, että sitä ois kiva tutkia ja tehdä jotakin pilotointia tämmösestä integroidusta mallista. Että se ohjaus on integroitu siihen opetukseen aika vahvasti. Oikeastaan meillä esimerkiks arkkitehtitutkinnossa on sanottu, että heillä se opetus, ja samaten lääketieteellisessä opetus on hirveän pienryhmäpainotteista. Siellä pääsee hyvin lähelle niitä opiskelijoita, kuulee niitä asioita. Mutta tietenkin opetus ja ohjaus on kuitenkin, vaikka ne liittyvät pedagogisesti, ne ovat molemmat pedagogista toimintaa, mutta ne ovat eri toimintaa kuitenkin. En tiedä miten se onnistuis.

 

TK: Joo. Ja kyllähän noissa semmosissa pienemmissä seminaareissa, esimerkiks opinnäyteohjauksissa, niin siellä hyvinkin helposti saattaa tulla keskusteluja myös muusta kuin ihan siitä opinnäytteen tekemisestä. Riippuu tietenkin kuinka tiivis se ohjaussuhde on ja kuinka avoimesti siellä kannustetaan, että opiskelija voi ottaa asioita puheeksi. Mutta sitä kautta saattaa myös tulla sitten ihan meillekin, opintopsykologille ja meille muille ohjaajille, niitä yhteydenottoja. Että on tullu opinnäytetyöryhmässä esille, että voisi hakea tukea jostakin.

 

KK: Mm, kyllä.

 

EC: No hei, Kaisa ja Tiina, tosi paljon kiitoksia siitä että tulitte vieraaksi ja kertomaan Oulun yliopiston Omaopettaja-järjestelmästä, sen kehittymisestä, kokemuksista ja siitä vähän, että mihin päin se on teidän mielestä menossa. Olen ajatellut, että jokaisen jakson lopussa vieraat voisivat aina halutessaan antaa lukuvinkkejä, tähän aiheeseen liittyen tai sen vierestä. Oisko teillä mielessä podcastin kuuntelijoille jotain lukuvinkkiä? Kumpi haluaa aloittaa?

 

KK: No jos mä alotan. Siis tähän aiheeseen liittyvä lukuvinkki, niin OHO-opas, joka löytyy täältä avointen oppimateriaalien kirjastosta. Se on sieltä ladattavissa. Koko se tematiikka mitä se opas käsittelee jollakin tavalla sivuaa omaopettaja-toimintaa. Siellä on myöskin Tiinan ja minun kirjoittamat artikkelit [naurahtaa].

 

TK: [naurahtaa] –

 

KK: Mulla se käsittelee HOPS-ohjausta ja sehän liittyy meillä ainakin vahvasti siihen Omaopettaja-toimintaan, ja siellä on hyvin konkreettisia kysymyksiä miten sitä ohjaustyötä voi lähteä edistämään.

 

EC: Niin, se sopisi hyvin kaveriksi tämän jakson kanssa se –

KK: Kyllä, joo. Se sopisi siihen, että –

 

TK: Huippua, Kaisa!

 

[naurua]

 

TK: Mäkin mietin tätä OHO-opasta. OHO:han oli se hallituksen kärkihanke, Ohjausta, hyvinvointia ja osallisuutta korkeakouluissa. Niinkös se oli mistä ne kirjaimet tuli?

 

KK: Opiskelukykyä, hyvinvointia ja osallisuutta korkeakouluihin.

 

TK: Joo, se oli hauska hanke. Joo, mäkin mietin sitä. Mutta mä sitten ajattelin, mitä mä luen tosi paljon, niin dekkareita, että en mä viitti niitä nyt tähän tuoda. Mutta vähän tämmönen työhön liittyvä vinkki, että varmaan kaikilla on vähän semmonen olo että ei ehdi kauhean paljon lukea työhön liittyvää kirjallisuutta ja uutta tutkimusta ja tämmöstä. Niin mä olen löytänyt semmosen lehden kuin Työ, terveys, turvallisuus. Semmonen TTT-lehti, joka löytyy netistä. Siellä on hirveän hyviä juttuja työhyvinvointiin, työssä jaksamiseen, etätyöhön ja tämmöseen liittyen. Esimerkiksi semmonen kuin Aurora Airaskorpi kirjoittaa sinne blogisarjaa, ja ne ovat hirmu puhuttelevia. Sieltä monesti löytyy tuosta lehdestä ihan konkreettisia tehtäviä tai tämmösiä ajatuksia, joita voi suoraan vaikka opiskelijoitten kanssa käyttää ohjauksessa. Suosittelen kyllä tätä TTT-lehteä.

 

EC: No niin, eli OHO-hankkeen opas ja TTT-lehti.

 

KK: Kyllä.

 

EC: Kiitos hei tosi paljon Tiina ja Kaisa teille. Voiko toivottaa hyvää kolmatta koronakevättä, se on vähän jotenkin kurjaa mutta –

 

TK: Älä toivota –

 

[naurua]

 

EC: -mutta tuota niin –

 

TK: Mutta pakkohan se on –

 

EC: -mukavaa vuoden jatkoa joka tapauksessa. Kiitos kun tulitte vieraaksi.

 

TK: Kiitti kutsusta, Eric. Oli mukavaa.

 

KK: Kiitos Eric.

 

TK: Ja hyvää kevättä.