Jakso 7. Hyvinvointia yliopisto-opetusta kehittämällä. Pedalehtorit Henna Asikainen ja Nina Katajavuori

Jaksossa keskustellaan siitä, miten opiskelijoiden hyvinvointia voidaan tukea yliopisto-opetusta ja ohjausta kehittämällä. Minkälaisia asioita opetetaan opiskelijoiden hyvinvoinnin tueksi Helsingin yliopistossa kehitetyllä Kohti parempaa opiskelua –kurssilla? Miten tuemme opiskelijoiden paluuta yliopistokampuksille koronapandemian hiipuessa?

Jakson vieraina ovat Henna Asikainen ja Nina Katajavuori.  He ovat pedagogisia yliopistonlehtoreita eli pedalehtoreita Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksesta HYPEstä.

Henna Asikainen työskentelee erityisesti bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ja Nina Katajavuori puolestaan eläinlääketieteellisen ja farmasian tiedekuntien koulutusohjelmien kanssa.

Asikainen ja Katajavuori johtavat yhdessä WELLS-tutkimusprojektia (Promoting students wellbeing and studying). Projektissa on kehitetty tutkimusperustaisesti HY:ssä kaikille opiskelijoille avoinna oleva kurssi, joka tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelun edistämiseen. Tutkimusprojektissa on tutkittu opiskelijoiden hyvinvointia ja sen edistämistä, ja nyt tutkimusprojekti laajenee myös opettajien hyvinvoinnin edistämiseen ja tutkimiseen. Lisäksi Asikainen ja Katajavuori vetävät Helsingin yliopiston Viikin kampuksella Hyvinvoiva Viikki -projektia, jossa tavoitteena on tukea kampuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia.

Kuuntele jakso Soundcloudissa

 

Jakson tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 7. jakso.

Aiheena on  hyvinvoinnin tukeminen yliopisto-opetusta ja ohjausta kehittämällä. Vieraina ovat Henna Asikainen ja Nina Katajavuori.  He ovat pedagogisia yliopistonlehtoreita eli pedalehtoreita Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksesta HYPEstä.

Jakson kesto 44  minuuttia.

Jakso ja tekstivastine julkaistu 24.2.2022.

Eric: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja tohtorikoulutettavien ohjaukseen yliopistossa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjausten valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa.

 

Tämän jakson vieraana ovat Henna Asikainen ja Nina Katajavuori. He he ovat pedagogisia yliopistonlehtoreita eli pedarehtoreita Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan keskuksesta HYPEstä. Henna Asikainen työskentelee erityisesti bio-ympäristötieteellisen tiedekunnan ja Nina Katajavuori eläinlääketieteellisen ja farmasian tiedekunnan koulutusohjelmien kanssa. Asikainen ja Katajavuori johtavat yhdessä WELLS-tutkimusprojektia, joka on englanniksi Promoting Student Wellbeing Study. Projektissa on kehitetty tutkimusperustaisesti Helsingin yliopistossa kaikille opiskelijoille avoinna olevaa kurssia, joka tähtää opiskelijan hyvinvoinnin ja opiskelun edistämiseen. Tutkimusprojektissa on tutkittu opiskelijan hyvinvointia sen edistämistä ja nyt tutkimusprojekti laajenee myös opettajien hyvinvoinnin edistämiseen ja tutkimiseen. Lisäksi Asikainen ja Katajavuori vetävät Viikin kampuksella Hyvinvoiva Viikki -projektia, jossa tavoitteena on tukea kampuksen opiskelijoiden ja henkilökunnan hyvinvointia. Tervetuloa mukaan Henna ja Nina!

 

Henna: Kiitos.

 

Nina: Kiitos paljon.

 

Eric: Tänään puhutaan siitä, että miten korona-aika on vaikuttanut yliopisto-opiskelijoiden hyvinvointiin ja siitä, miten opiskelijan hyvinvointia voidaan tukea muun muassa opetusjärjestelyillä tai pedagogiikan kehittämisellä tai tällaisella erillisellä hyvinvointikurssilla, jota vieraat on kehittämässä. Alotetaan tällä tilannekuvalla. Me ollaan oltu nyt kohta kaksi vuotta tässä koronaviruspandemian poikkeusoloissa. Yliopistot on ollu pääosin tai merkittävin osin etäopintoina, opiskelut toki alakohtaiset ja yliopistokohtaiset erot huomioiden. Minkälaisia vaikutuksia tällä korona-ajalla on ollu opiskelijoihin ja minkälaisia erilaisia kokemuksia opiskelijoilla on ollut poikkeusoloista ja miten esimerkiksi Helsingin yliopiston näissä HowULearn-kysleyissä näkyy tää poikkeusaika? Kumpis teistä haluais alottaa?

 

Nina: No mä voin vaikka alottaa ja Henna sitte täydentää. No ensinnäki tää opiskelijoitten kokema uupumus tai riski sairastua uupumuksee, ni sehän oli aika korkealla jo tossa ennen tätä koronapandemiaa. Ja kyllähän nyt näyttää siltä tutkimusten valossa, että tää koettu uupumus on kasvanut tän korona-, näitten korona pandemian aikana ja poikkeusoloissa. Se mikä näissä meijän tutkimuksissa on ollut havaittavissa on se, että opiskelijoitten kokemukset vaihtelee aika paljon. Et osa opiskelijoistahan suorastaan nauttinut tästä tilanteesta ja kokee, että on ollu parasta ikinä ja heille sopii paljon tämmönen itseohjautuvuus ja se, että saa itsenäisesti opiskella ja ite aikatauluttaa opinnot ja sovittaa työn ja opiskelu. Mut sitte taas osa kärsii tosi paljon ja on kokenut todella raskaana tän ajan ja kokeneet, että hyvinvointi on huonontunut ja kaipaa todella paljon vertaisiaan ja vuorovaikutusta. Sit on tietenkin näitä opiskelijoita myös paljon, jotka tunnistaa ne hyvät hyvät puolet tästä poikkeusajan opinnoista, etäopiskelusta ja tunnistaa myös nää huonot puolet. Ja se mitä on hyvinä asioina nostettu esiin näissä tästä ajasta niin, ja etäopinnoista, on ollu se, että juuri tai minkä sanoinki, että tää on hyvin joustavaa, et voi ite aikatauluttaa opintoja ja voi kuunnella. Opiskelijat on kehunu tosi paljon näitä tallenteita, eli joita voi sit kuunnella silloin, ku itelle sopii. Eli on vapaus siihen aikataulutukseen ja pystyy sovittamaan työtä ja esimerkiksi työtä ja opiskelua. Säästyy aikaa siltä, ettei tarvi kulkea kampuksille. Tätä on nostettu tosi paljon näissä opiskelijoitten palautteissa, mut sitten se mikä koetaan haastavana on se, että kaivataan sitä vertaisia. Kaivataan sosiaalista vuorovaikutusta ja tukea sekä opiskelijoitten kesken, mutta myös opettajien, et opiskelijat kaipaa myös sitä vuorovaikutusta opettajien kanssa ja osa kokee todella paljon yksinäisyyttä ja sitä, että oma hyvinvointi heikentyy. Sitten taas osalle tämmönen vapaus aikatauluttaa omaa opiskeluaan niin ei sovi ja osa opiskelijoista kokee paljon hankaluuksia aikatauluttamisessa ja opintojen suunnittelemisessa ja kokee, että oppiminen kärsii ja yksi haastava mikä varmaan monikin tunnistaa, että se opiskeluaika tai työaika ja vapaa-aika sekoittuu hirveen helposti.

 

Eric: Kiitos.

 

Henna: Joo. Joo mä aattelin, et mä voin jatkaa tosta HowULearnista nyt vielä enemmän. Niin yleisellä tasolla, ku ollaan tehty niistä datoista tutkimustakin, siellä näkyy, että opiskelijoiden kokemukset siitä ympäristöstä tai opetuksesta selkeästi laskee ihan kaikilla opiskelijaprofiileilla, et eli kokemukset vaikka vertaistuesta tai opetuksen linjakkuudesta tai palautteen saamisesta tai innostuksessa opinnoissa siis ylipäätään kokemuksista, ni kaikki ne on korona-aikana aika paljon laskenu. Ja sitten opiskeluje suunnitelmallisuus on myös yleisellä tasolla aika paljon laskenu, minkäs nyt ymmärtää, kun on täytyny olla enemmän itse johtaa sitä opiskeluprosessia, kun ollaan oltu kotona. Mut me ollaan myös tehty siis erilaisia opiskelijaryhmiä ja katottu vähän, et miten eri ryhmät kokee, että samanlaisia kokemuksia näil ryhmillä myös on, mut selkeesti näkyy myös eroja näis kokemuksissa tästä etäopiskelusta, et esimerkiks tämmöset opiskelijat, jotka on tosi suunnitelmallisia ja itseohjautuvia ni heillä on ollut paljon enemmän positiivisia kokemuksia tästä opetuksesta ja opiskelusta ja he kokee paljon vähemmän haasteita. Et jos on tämmösiä niin sanotusti syväsuuntautuneita tai pyrkii siihen syvälliseen ymmärrykseen ja eri näkökulmien hahmottamiseen ja osaa suunnitella omia opintoja ni sillo niit haasteita on paljon vähemmän. Mut sitte tämmönen ongelmaryhmä mikä me, tai ongelmaryhmä, tai semmonen ryhmä jolla oli haasteita nimenomaan täs suunnitelmallisuudessa, mutta vaikka he olikin tämmösiä tosi tunnollisia tai pyrki siihen ymmärrykseen ja oli motivoituneita opiskeluu, mutta suunnitelmallisuuden taidot oli vähän heikommat ni heil oli selkeesti enemmän negatiivisia kokemuksia opiskelusta nyt etäopintojen aikana, että he koki nimenomaan aikatauluhaasteita ja just tota vapaa-ajan ja työajan erottamisen vaikeutta ja erilaisia haasteita siin oppimisessa ja myös raportoi prokrastinaatiota eli tämmöstä aikaansaamattomuutta opinnoissaan. Et selkeästi niinkun Nina jo sano, et kokemukset on tosi eri lail laidasta laitaan, niin joitain eroja kumminki niissä profiileissa on.

 

Eric: Kuinka hyvin me osataan nähdä tää kirjo? Näiden kokemusten kirjo ja myös niinku tukea eri lailla tän ajan kokeneita opiskelijoita?

 

Henna: Siis ohan tämmönen kirjo ollu ennen jo koronaa, et opiskelijat on tosi erilaisia ja totta kai sillä oppimisympäristöllä voi vaikuttaa tosi paljon siihen, et minkä, miten esimerkiks tukee tota itseohjautuvuutta tai tukee sitä syväsuuntautunutta opiskelua esimerkiks aktivoivilla menetelmillä, että tuoda sitä vuorovaikutusta siihen opetukseen sun muuta, että on, musta tuntuu, että ne aika pitkälti on vähän niin kuin niitä samojakin keinoja mitä ennen koronaakin oli, et millä voidaan erilaisia opiskelijoita tukea.

 

Nina: kyllä juuri näin. Tää on vaan ehkä korostanu sitä vielä entisestään.

 

Eric: Nii et se on tämmönen tavallaan tietynlainen katalyytti tai semmonen joka vahvistaa niitä olemassa olevia ilmiöitä. No ku meil on nyt tää pitkä etäopiskeluaika, joka nyt valtaosa opiskelijoita koskee, ei kaikkia, et kyl meil on Helsingin yliopistossa paljolla näitä kliinisiä kursseja tai laboratoriokursseja, joissa on pienopetusta ollu pandemian aikana, mut et iso osa opiskelijoista suomalaisella yliopistokentällä on ollu etänä paljon. Niin mikä siinä etäopiskelussa erityisesti kuormittaa? Minkälaiset asiat siellä sitä opiskelijan hyvinvointia laskee?

 

Henna: No se on oikeastaan vähän samaa mitä tossa aikasemminki tuotiin, että mehän on Viikin kampuksella enemmänki tätä HowULearnin osana tutkittu ja ihan suoraan kysyttykin opiskelijoilta, et mitä, mikä, miltä se etäopiskelu tuntuu ja mikä kuormittaa, mut selkeesti siis suurimmaksi- tai just tämän nimenomainen tai vertaistuen puute tai yksinäisyys opinnoissa, se varmasti on ollu tosi iso asia, et on ollu esimerkiksi ekan, tokan vuoden opiskelijoita jotka ei tutustunu vaikka kehenkään toiseen opiskelijaan sen aikana. Et se selkeesti se integroituminen opiskelijayhteisöön on kärsinyt tässä tosi paljon, et meijän pitäs se ottaa nyt, se ottaa nyt jatkossa huomioon. Totta kai Zoomissa istuminen versus lähinä oleminen on myös semmonen asia, joka kuormittaa, että me ei ehkä jakseta kuunnella, ku joku puhuu kotona tietokoneen ääressä niin hyvin, ku lähinä. Ja tietysti se semmonen ei-formaali vuorovaikutus jää tosi vähäiseksi, eli se vaikuttaa tosi paljon siihen just nimenomaan siihen integroitumiseen. Mutta selkeästi siis tää itseohjautuvuus on ollu tosi tärkeetä tässä, että tämmöset ajanhallintataitojen puute näkyy selkeesti, et se kuormittaa opiskelijoita tai sitte kursseilla epäselvät ohjeistukset on noussu kans. Semmonen yksi teeman tähän nostanu, et jos ei tiedä heti alusta asti mitä kursseil tehää ni se kuormittaa ja vaikeuttaa aikatauluttamista, niin se on yksi juttu. Mutta sit tietysti nää perus konstruktiivinen linjakkuus, että meijän tavotteet ja menetelmät ja arviointi on linjassa keskenään ja selkeetä opiskelijoille, että minkälaista osaamista tuetaan ja miten sitä arvioidaan. Niin neki korostuu tietysti. Joo, mutta niinku mä sanoinkin, et etäopetus ylipäätään koetaan aika kuormittavaksi, että siinä varmasti Zoomin ääressä ollessa, ja me ollaan Hesarissakin nähty juttuja siitä opiskelijoist jotka istuu pimeässä siellä siellä omalla sängyllä ja yrittää pysyä hereillä ja jos se opetus on semmosta liian yksipuolista ni seki tota tietysti kuormittaa paljon.

 

Eric: No meillä pedalehtorit ympäri yliopistoo on ollut tukemassa koulutusohjelmien opettajii tän etäopetuksen kehittämisessä ja myös sen kuormituksen hallinnassa. Ni mitä konkreettisia asioita, jos me puhutaan nyt sen etäopetuksen sisällä, niin minkälaisia neuvoja tai vinkkejä te ootte antanu opettajille, et mitä sitä kuormitusta pystys sen etäopetuksen aikana vähentää?

 

Nina: No joo tätäkin me ollaan tuolla Viikissä kysytty osana HowULearnia, että mitä opiskelijoitten kokemuksia siitä, että miten he toivoisivat koulutusohjelmat ja opetus vois tukee heijän hyvinvointiaan. Ja yks tosi tärkee minkä Henna jo tossa mainitsi niin sieltä tulee se, että tiedotuksen pitäs olla tosi selkeetä ja sitten korostuu just tämä konstruktiivisen linjakkuuden merkitys. Eli ne osaamistavoitteet, et mitä opiskelijoilta odotetaan nii jotenki sen alleviivaaminen opiskelijoille etäopiskelun aikana on tosi tärkeetä ja sitten, että ne opetusmenetelmät ja opetuksen sisältö ja erityisesti arviointi tukis linjakkaasti näitten osaamistavotteitten saavuttamista. Jotenkin etäopetuksen aikana opiskelijat tarvii ehkä vielä enemmän sen alleviivaamista, et mitkä on nyt nää keskeiset asiat tällä kurssilla ja mitä pitäs osata. Niin tähän panostaminen on tärkeetä. Ja sitten tää mistä Henna jo tossa mainitsi, tää vuorovaikutuksen tukeminen opiskelijoiden ja opettajien välillä, että vaikka oltais etäopetuksessa ja Zoomissa ni sielläkin voi käyttää erilaisia breakout roomeja ja jotain pieniä semmosia tilanteita missä opiskelijat pääsee keskenään keskustelee jostain opiskeltavasta asiasta ja missä ollaan vuorovaikutuksessa, käytetään chattia tai käydään keskustelua, että tuetaan sitä semmosta, et se ei oo pelkkää monologia ja yksinpuhelua, vaan vuorovaikutusta. Tai se, että käytetään opetuksessa jotain ryhmätöitä tai projektitöitä mitä opiskelijat sitten ohjatusti tekevät. Eli opiskelijat toivoo tämmöstä aktivoivaa opetusta. Myös mielekkäät arviointimenetelmät nostetaan esiin, että ei ois aina vaan pelkästään ehkä lopputenttejä, vaan et me käytettäs vähän erilaisia tapoja toteuttaa arviointia. Opiskelijat myös on toivonu sitä, et millä heijän hyvinvointia voitas edistää, koska kaikilla opiskelijalla ei selkeästi oo kauheen hyvät nää suunnitelmallisuuden ja ajanhallintataidot, että opetuksessa sitten tavallaan tuettais sitä aikatauluttamista. Eli että se opiskelu ois niinku siinä opetuksen aikana rytmitystä, erilaisia tehtäviä tai deadlineja kurssin aikana, et se opiskelu tapahtuis sen kurssin aikana, eikä vaan just vähä ennen tenttiä. Lisäks se, että on sit riittävästi aikaa asioitten omaksumiseen. Eli etäopetus on kuormittavaa, niinku Henna jo sano, niin tavallaan, että jätetään aikaa sit myös sille asioitten työstämiselle.

 

 

Henna: Joo niin siis täähän oli, tai haluun tuoda esiin sen, ku mehän kysyttiin Viikin kampuksen kaikilta koulutusohjelman opiskelijoista, et miten koulutusohjelmassa voitaisiin tukea sitä teijän hyvinvointia ni siis 95% oli nimenomaan näit pedagogisia asioita. Eli opetuksen vuorovaikutusta tai just nää asiat mitä just tuotii esiin, että selkeesti mun mielest on hyvä muistaa se, et pedagogisil ratkaisuil voidaan vaikuttaa nimenomaan myös hyvinvointii.

 

Nina: Kyllä juuri näin. Ja sitten tämmösiä kommentteja tuli kans, et ei ne tarvi olla niin isoja asioita. Jos opettajana kysyi, et hei mitä teille kuuluu tai hymyilee niin nekin opiskelijat koki tosi tärkeeks, et ei ne nyt on hirveen isoja asioita millä voisi kuitenkin tehä, tuoda, tukee sitä hyvinvointii.

 

Eric: Joo nyt ei Helsingin yliopistossa työskenteleville tai opiskelijoille kerrotaan vielä Viikin kampuksen tiedekunnat. Eli siel on bio- ja ympäristötiede, maatalous-metsätiede ja sitten eläinlääketiede ja farmasia. Farmasia näille kuulijoille, mutta kuulostaa Henna kovasti, ja Nina, siltä, että ku te puhutte asioista mitkä on ollu tärkeetä etäopiskeluaikana ne on itseasias aika paljon semmosia asioita mitä hyvä yliopistopedagogiikka on muutenkin. Ymmärränkö mä oikein?

 

Nina: Joo, kyllä. Juuri näin.

 

Henna: Kyllä juuri näin.

 

Eric: Joo, et on vaan niinku korostanut just selkeyttä miten rakennetaan kurssi, oppimistavoitteet, arviointi, arviointi läpi kurssin ja erilaiset opetusmenetelmät, et tää on varmaan semmosia asioita mitä ei oo koronan aikana keksitty ollenkaan vaan nää on pidemmän ajan.

 

Nina: Nimenomaan. Joo kyllä.

 

Eric: No hei mennään nyt siihen teidän kehittämään kurssin. Eli puhutaan nyt siitä, että tästä kurssista jossa on siis ollu tavotteena opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opiskelutaitojen tukeminen. Kurssin nimi on siis Kohti parempaa opiskelua. Kertokaa Henna ja Nina, et mitä siel kurssilla, mitä ne sisällöt on, mitä siellä opetetaan, millasii pedagogisii ratkaisuja siellä käytetään? Miten voidaan hyvinvointia tukea kurssimuotosesti? Kumpi haluaa alottaa?

 

Nina: Mä voi alottaa Henna voi sitten taas jatkaa. Joo tosiaan me ollaan tää kurssi on kehitetty tutkimusperustaisesti ja tästä keskeinen teema on psykologinen joustavuus ja psykologisen joustavuuden harjotteleminen tämän kurssin aikana. Tää kurssihan tehdään verkossa itsenäisesti, mut meil on siellä vertaisryhmätyöskentely kyllä kiinteästi kytketty tähän koko kurssiin. Mut tosiaan keskeinen teema on se psykologisen joustavuuden harjoitteleminen ja ihan sen takia, että tutkimusten mukaan tää psykologinen joustavuus on tosi tärkee ja keskeinen elementti niinku hyvinvoinnin edistämisessä ja monenlaisen niinku eri ulot- eri hyvinvoinnin ulottuvuuden osa-alueitten tukemisessa. Ja siksi se on se keskeinen mihin tällä kurssilla keskitytään. Lisäks me ollaan integroitu sinne myös tämä opiskelutaitoja, eli tällasta suunnitelmallista opiskelua ja oppimista. Pyritään sitä myös harjoittelee ja tukee sen kurssin aikana ja lisäks sivutaan myös vähän laajemmin hyvinvointia kokonaisuudessaan vähän unesta ja ravinnosta ja liikkumisesta, koska ne on tosi tosi tärkeä osa myös hyvinvointia. Ja se, että mitä asiasisältöjä siellä on niin tämä psykologinen joustavuus, se se siis tarkoittaa sellasta omien arvojen, itselle merkityksellisten asioitten mukaisesti elämistä ja niihin sitoutumista omista vaikeista tunteista ja ajatuksista huolimatta, ja kykyä sitoutua sellaseen itselle tärkeän elämän toteuttamiseen. Meillä kaikillahan on negatiivisia ajatuksia ja tunteita jotka estää meitä tekemästä sitä mitä me oikeasti haluttais. Ensiks meijän täytyy tietenkin tunnistaa se, et mikä meille on merkityksellistä ja tärkeetä ja mistä me oikeasti saadaan sitä innostusta ja merkityksellisyyttä meidän elämään. Mut se et me tän kurssin aikana tunnistetaan näitä itselle merkityksellisiä asioita ja arvoja ja sit siellä harjotellaan ajatusten tunnistamista. Eli et me ensinnäkin opitaan tunnistamaan meidän päässä risteileviä ajatuksia, mutta et me opetellaan myös ottamaan etäisyyttä näihin ajatuksiin. Eli jos me ollaan aina meidän negatiivisten ajatusten vietävänä niin meijän voi olla tosi vaikea elää meidän arvojen mukaisesti. Esimerkiksi, jos meillä on ajatus siitä, että mä oon kauheen huono ja kukaan ei musta tykkää niin silloinhan mä tosi helposti vaikka syrjäydyn ja en ota yhteyttä mun opiskelukavereihin, koska mul on ajatus, että no mä oon niin huono, ettei ne tykkää musta kuitenkaan. Sen sijaan sit ku tän kurssin aikana harjoitellaan sitä, että nää ajatukset on vaan ajatuksia, että kannattaaks mun uskoa tätä ajatusta? Vai voinko mä suhtautuakki siihen, että hei nyt mul on ajatus, et noi ei tykkää musta kuitenkaan, mut mitäs jos mä silti ottaisin heihin yhteyttä, koska mä haluan nyt tutustua mun opiskelukavereihin. Eli harjotellaan tällasta ja harjotellaan oleen tässä hetkessä myös. Eli jos me ei koskaan olla tässä hetkessä, jos me ollaan aina menneisyydessä tai aina tulevaisuudessa ni tää hetki menee meiltä ohi. Ja silloin me menetetään ne toiminnan ne tilanteet jossa meidän pitäs oikeasti ehkä miettii miten meidän kannattaa toimii niin, että me elettäs meijän arvojen mukaisesti. Ja kun näitä taitoja sit harjotellaan niin tää, näil on ihan valtava merkitys ja helpotus hyvinvoinnin näkökulmasta, et kun itselle tärkeät asiat kirkastuu ja sit ajatuksiin suhtautuminen, et me osataan nähdä ajatukset ajatuksina. Niin täl on tosi iso merkitys meijän hyvinvoinnille ja myös siihen, et meijän toiminta voi muuttua ja se voi muuttua nimenomaan meille hyväksi, hyvään suuntaan. Jatka sä Henna tästä.

 

Henna: Joo ei mä mietin vaan, et jos sitä tutkimuksen näkökulmaa vähäsen tuo esiin, et mitä me ollaan tosi paljon haluttu kehittää tän nimenomaan tutkimuksen perusteella, niin ylipäätänsä yksi syy siihen miksi lähdettiin tota kehittää oli se, että se psykologinen joustavuus näyttäytyy tosi tärkeenä yliopisto-opinnoissakin ja se, et etenee opinnoissa tai menestyy tai-, se oli yhteydessä tosi moneen vaikka integraatioon, opintoihin ja tota erilaisiin aspekteihin. Ja se selitti itse asiassa etenemistä paremmin, ku tämmönen itsesäätely oppimisessa. Siitä nousi tarve, et tää on nyt tämmönen juttu, mitä meidän pitää pitää opinnoissa tukea, mutta siis, mutta näyttää siltä, et meijän tuloksista on olleet tosi lupaavia, että me ollaan tehty paljon sitä kvantitatiivist tutkimusta tästä ja näyttäytyy siltä, et opiskelijoide uupumus ja stressi vähenee siellä kurssilla ja hyvinvointi ja tää joustavuus, psykologinen joustavuus lisääntyy. Ja ollaan tehty myös nyt tällä FirstBeat analyysillä mitattu sykevälivaihtelua, ni siitäkin nyt näyttää siltä, että se fysiologisellaki tasolla pikkusen näkyy se, että kun tää kurssi loppui jouluun, että siinä on ollu tota vähän sillai stressaava aika muutenkin, kun mennään, tai niinku ei ku ei se loppunukkaan jouluun ko alkoi kesäloman jälkeen ensimmäisen periodin ajan niin sitte, et siin oli oletuski et stressi kasvaa, mut selkeesti niinku tällä-, opiskelija jotka oli tässä kurssilla ni se stressi vaan laski vähän ja sitten kontrolliryhmällä laski paljon enemmän. Siis stressi, kun siis sykevälivaihtelu anteeksi. Eli siis se kertoo sen, et sitä parempi mitä isompi sykevälivaihtelu on. Ja sitte vaikka meille ei ollu sellanen opintojen tehostaminen tässä tavoitteena vaan enemmänkin hyvinvoinnin näkökulma, ni selkeesti opiskelijat sit raportoi näissä kvalitatiivisesti mitä ollaan tehty näistä, et opiskelut selkeesti tehostuu ja heil oli enemmän motivaatiota ja intoa opintoihin, että vaikka, et ennen on ollut opinnot ahdistavia ja nyt mä sain tämmöstä intoo siihen opintoihin ja sitte ylipäätään itsereflektio ja myötätunto itseään kohtaan lisääntyy. Et akateemisil opiskelijoil on tosi paljon semmosta, voisko sanoo perfektionismia, et pitää kaikista suoriutua täydellisesti ni sitte saa enemmän tästä semmosta, et okei et mä oon riittävän hyvä. Mä oon nyt riittävän paljon opiskellu, et tää riittää, että sekin on ollu kiva huomata. Mutta ylipäätänsä siis opiskelutaidotki on selkeesti parantuneet sil kurssilla, et me ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja iloisia siitä, et mitä tuloksia ollaan saatu. Tää oli nyt aika pitkä vastaus. [Naurahdus].

 

Nina: Paljon hyviä tuloksia.

 

Eric: Tosi mielenkiintosta ja tietysti tosi lupaavaa, että tosiaan jos sitä stressiä vähenee ja sitten tavallaan se tuntemus, omat tavoitteet, arvot, miksi tätä teen ja se tapa jolla sitä teen on riittävän hyvä, niin nehä kuulostaa aika paljon semmosella hyvän elämän edellytyksiltä. Että semmonen tietynlainen armeliaisuus itseä kohtaan nyt kai yleensä on hyödyksi meille erilaisissa tilanteissa.

 

Nina: Kyllä.

 

Eric: No, jos me mennään nyt tota tähän meidän tän hetkiseen tilanteeseen. Eli ollaan tässä nyt tota alkuvuodessa ja hiljalleen alkaa yliopistot sitten ympäri Suomee valmistautuu siihen, että opiskelijat palaa tavalla tai toisella kampukselle. Niin millasiin asioihin pitäs nyt teidän mielestä kiinnittää huomiota täs paluussa? Huomioidaan se, et meil on erilaiset opiskeluko- erilaiset kokemukset koronasta erilaisilla opiskelijoilla, niin mitä te toivositte?

 

Henna: Joo siis, jos me mietitäänkö hyvinvoinnin näkökulmaa vai ylipäätään?

 

Eric: Ehkä hyvinvoinnin näkökulma, mut saatte toki laajemminkin toiveita asettaa.

 

Henna: Joo sehän nyt ylipäätänsä on tosi iso kysymys, et mihin me nyt palataan ja ainakin se keskustelu on semmost mitä pitää käydä ja varmaan kellään ei oo viel vastausta siihen, et mikä on nyt se mihin palataan tai minkälainen on nyt se normaali opetukseen liittyen, että pitääkö meidän olla, koska toiveita opiskelijoiltakin on tosi moneen suuntaan. Jotkut ei halua tulla kampukselle ollenkaan ja jotkut oikein palaa halusta tulla sinne. Ja paljon on ollut myös sitä nytte esillä, että opiskelijat jännittää tulla takasin. Niinku henkilökuntaaki jännittää, et on ollu siellä jossain maaseudulla tai kotipuolessa nyt kaks vuotta ja sit pitäis palata tänne missä ei oo koskaan vaikka ollukkaa aikasemmin. Niin se on tosi tärkeet, että siitä se tehdään asia, tehdään se näkyväksi ja keskustellaan siitä. Eli et se on ihan ookoo, jos jännittää ja meitä kaikkia varmasti jännittää, että siihen ryhmäytymisee ja tutustumiseen pitää antaa aikaa. Mäkin opintopsykologin kanssa tässä juttelin niin sekin toi esiin tämmöstä näkökulmaa, et pehmee lasku ois-, mitä pehmeämpi lasku niin sen parempi, että moni opiskelija ei oo koskaan vaikka ehkä ollu kampuksella, et ei se yhtään edes tiedä, että miten niinku, mikä on normaali tai miten ylipäätään käyttäydytään tai miten ollaan normaalisti yliopistolla, et minkälaisia luennot on tai tentit tai ryhmätyöt. Voi vähän ajatella sitäkin, että mitä se tuutorointi on silloin, kun uudet opiskelijat tulee, että siitäkin näkökulmasta sitä. Mut ylipäätänsä yhteisöllisyyden tukeminen on siinä tosi keskeistä, että esimerkiks Nyyti ry on tehnyt tästä semmosen ohjeistuksenkin missä on, oliks siellä 500 kohtaa vai kuinka monta, et mitä kaikkee voidaan tehä, et siel on aika hyviä konkreettisiakin näkökulmia esmes myös opettajille, et miten sitä yhteisöllisyyttä voi lisätä. Yks pointti minkä opintopsykologiki itseasias nosti, että on tärkeää, että opettaja tukee sitä ryhmäytymistä, et esimerkiks et opettaja tekis niitä ryhmäjakoja, eikä niinkun, opiskelijoiden puolesta ja tukis sitä, että opiskelijat tutustuu toisiinsa ja et he saa mahdollisuuden tutustua niihin opiskelukavereihin, että moni opiskelija ei oo löytäny, ei oo löytäny mitään omaa porukkaa, et jotenkin sitä ryhmäytymistä pitäs tukea.

 

Nina: Ja tästä varmaan voi jatkaa just siihen, että kun sitä ryhmäytymistä ja tämmöstä tuetaan ja-, tai toivotaan ja sitä ryhmässä olemista, niin tosiaan opettajiltakin kaivataan semmosta monipuolista vuorovaikutusta opetustilanteissa, et se ei ois pelkkää sitä monologia tai yksinpuhelua. Et luentotallenteitahan opiskelijat on paljon kiitelleet ja jotain tällasia mitä nyt on tehty niin varmasti kannattaa jatkossakin hyödyntää, et mitä opiskelija voi itse kuunnella, mut sit ku tullaan siihen opetustilanteeseen ja kohdataan niin se aika kannattaa käyttää sitten vuorovaikutukseen, kysymysten esittämiseen ja kysymyksistä keskusteluun ja just esimerkiks ryhmässä asioitten käsittelyyn. Miten opettaja jakaa näitä ryhmiä ja laittaa opiskelijat tätä kautta työskentelemään yhdessä, et ne voi olla lyhyitäkin keskustelutehtäviä siinä vuoro- sen opetuksen lomassa. Ja vois olla, opettajat vois myös sisällyttää tämmösiä lyhyitä hetkiä ja kertoo vähän, että miten ihmisiä voidaan huomioida ja vois puhua näitä ryhmätyötaitoja, mitä on tärkeetä kun työskennellään ryhmässä. Eli hyvät ohjeistukset myös siihen, et jos annetaan joku ryhmätehtävä niin annetaan hyvät ohjeet siihen, että miten ryhmä toimii hyvin ja mitä on tärkeää huomioida, että ryhmä voi toimia hyvin ja annetaan vinkkejä siihen vuorovaikutustilanteisiin. Ja jos näitä sillee sidotaan osaks opetusta. Eli se, että näähän on hirveän tärkeitä työelämätaitojaki, että miten me toimitaan tiimeissä ja miten me huomioidaan toisia ihmisiä, miten me ollaan vuorovaikutuksessa. Niin nää on tosi tärkeitä asioita, et niitä kannattaa tuoda sinne opetuksen yhteyteen. Eikä se vaadi välttämättä paljoa aikaa vaan selkeät struktuurit ja ohjeet ja asioista keskustelu, kunnioittava keskustelu ja toisten kuuntelu ja asioitten sellanen rakentava keskustelu. Ja sitä voi kans sit miettiä, et miten tällasta yhteisöllisyysteemaa vois sitoo opetukseen. Eli hyvinkin pienillä asioilla voi luoda sitä tunnelmaa. Eli sitä, et miten opettaja on opiskelijoitten puolella ja halu auttaa ja tukee, et me ollaan nyt yhdessä tässä näin vaikka opettelemassa taas paluuta arkeen ja voi nostaa sitä keskustelua, et mitkä asiat on opiskelijoille tärkeitä ja mitä opettaja toivoo ja tämmösellä yhteisellä keskustelulla voidaan luoda sitä yhteisöllisyyttä, et miten toimitaan. No sitten tietenkin tärkeä on tosiaan tää mikä tuli jo tossa alussa esille, eli opettajana tunnistetaan ja tiedostetaan se, että opiskelijoita on hyvin erilaisia. Niin pyrkiä heitä, ei aina tietenkään pysty kaikkia toiveita toteuttamaan, eikä se oo tarkotuskaan, mut se, et kuitenki ymmärtää sen ja huomioi sen jollain tavalla. Et miettii semmosta opetuksen jotenkin monimuotoisuutta ja joustavuutta, että miten sitä jatkossa sitten tullaan toteuttamaan. Eli varmaan jotain uudenlaista on ehkä tulevaisuudessa tulossa. Ei me oikein kukaan vielä sitä tiedetä, mutta tää on hyvä pitää mielessä, että varmasti tämmöstä joustavuutta ja monimuotoisuutta, sille on varmasti tilausta jatkossakin. Valmiita ratkaisuja ei vielä ole, eikä helppoja ratkaisuja, mutta tämän mielessä pitäminen joka tapauksessa.

 

Eric: Kuulostaa siltä, että se olis teidän mielestä hirveen arvokasta, jos vaan tos nöyrästi sen äärellä, että nyt alkaa tavallaan asiat alusta.

 

Nina: Niin.

 

Eric: Et me ei semmost maailmaa mist lähettii, ni sitä ei sellasenaa enää ole vaan, se on tavallaan se koronakokemus, se miten me on opiskeltu, miten me ollaan oltu yhteydessä toisiimme korona-aika, ni se on osa sit meitä. Ja tavallaan nyt sitten mennään uuteen vaiheeseen, niin silloin meidän pitäis yhdessä pystyy avoimesti keskustelemaan, et mitä se tarkoittaa.

 

Nina: Kyllä kyllä.

 

Eric: No mä en tiä tota onko liian aikaista kysyä tätä kysymystä, mutta kysynpä kuitenkin. Mitä te ootte Nina ja Henna oppinu opiskelijoiden hyvinvoinnista tän koronan aikana?

 

Henna: Jaa-a, varmasti ollaa opittu se, et se on hyvin yksilöllistäkin, että me, opiskelijat kaipaa hyvin erilaisia asioita, mutta ehkä se yks pointti mikä jo sanoin on se, et mitä mä olen oppinut, että pedagogisilla ratkaisuilla pystytään tukemaan sitä hyvinvointii jo tosi pitkälle. Ja sit tietysti se, että me kaivataan vuorovaikutusta. Me ihmisinä kaivataan vuorovaikutusta ja jotenki toisia ihmisiä ja jotenkin se semmonen, niinku itse asiassa tänään yhdessä kokouksessa tuli esiin, et ei me oikeestaan tiedetykkään siitä ennen, ku me menetettiin se, et kuinka paljon niin tämmöinen informaali vuorovaikutus sillai vaikuttaa meijän hyvinvointii ja meijän työhön. Että jotenkin se vertaistuen merkitys nyt, ku sen on menettänyt sen lähi- tai niin kuin koettiin tämä pitkä aika, kun ei sitä ollut. Niin sitte sen ymmärtää sen merkityksen, et mikä merkitys sillä on. Mutta siis esimerkiksi perheellisille, perheelliset on ollut todella tyytyväisiä esimerkiksi, jos on ollu vaikka lapsiperheitä niin tästä etäjärjestelyistä ja jotenkin se, että voi sanoa, että jopa hyvinvointi on kohoontunut joillakin tämän mahdollisuuksien aikana ja sit toisilla taas on menny tosi huonoo suuntaa ja esimerkiksi yksinäisyys on kans lisääntynyt tosi paljon, et tää tulee jatkossa olemaan nimenomaan haaste, ku me puhutaan siitä, et minkälaista se opetus pitäs olla, että pitääkäs meitä huomioida kaikki opiskelijat koko ajan opetuksissa, et mikä se välimuoto sit on. Me ollaan paljon puhuttu siit semmosesta monimuoto-opetuksesta, et ehkä se vois olla yksi. Mut opiskeluprosessit on tietysti yksi vielä, sekin tota tuli meillä tutkimuksissa esiin, että tämmöset ei-reflektiiviset opiskelutaidot tai jos sulla on haasteita opiskelun kanssa, nii sekin vaikuttaa- opiskelutaitojen kanssa, niin sekin vaikuttaa hyvinvointii, et niidenkin tukeminen on tosi tärkeet. Täst tuli nyt aika monta pointtia mut Nina voi vielä.

 

Nina: Ei mun tarvii sä vastasit niin kattavasti.

 

Henna: Joo.

 

Eric: No nyt niillä opeilla mitä meillä on ja toki niitä  oppeja on paljon ennen koronaa niinku täs puhuttiin, et tietyt asiat ehkä nähdään nyt vieläkin kirkkaammin tai ymmärretään just joidenkin asioiden poissaololla. Vuorovaikutuksen tai yhteisöllisyyden poissaolo. Mitä ne vaikutukset on ja nii edellee, mut katotaan vähän pidemmälle yliopisto-opiskelua niin millasii asioita pitäis kiinnittää huomiota pitkällä aikavälillä opiskelijoiden hyvinvoinnin eteen? Monta asiaa on tavallaan on, halusitteks te viel lopuks kiteyttää, et mitä te haluisitte nyt, kun mennään eteenpäin, et mihin pitäs katse kiinnittää? Haluuko Nina vaikka alottaa?

 

Nina: Joo, mä voi vaikka tästä alottaa. Tosiaan niinku tässä on tullut esiin niin tosi tosi moniin asioihin voi pedagogisilla ratkaisulla vaikuttaa ja sen takia tää, et panostetaan edelleen siihen yliopistopedagogiseen kouluttautumiseen ja me HYPE tarjoaa paljon hyviä kursseja sen oman osaamisen kehittämiseen, pedagogisen osaamisen kehittämiseen. Et tavallaan, et annetaan sille aikaa ja arvostetaan sitä, koska se on tosi tärkeetä siinä, että paitsi opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä, niin ylipäänsä opiskelijoitten oppimisen laadun parantamisen edistämisessä. Niin tosiaan pedagogiikka on tosi tärkee ja ja siihen kannattaa satsata jatkossa todellakin. Ja toinen mikä on tullut esiin, niin tää psykologinen joustavuus ja sen harjoittaminen. Se on näyttänyt tosi tärkeeks niin hyvinvoinnin, ku opiskelun tukena ja tosiaan kaikkea tätä psykologisen joustavuuden taitoja ja stressinhallinnan ja hyvinvoinnista huolenpitämisen taitoja, oman toiminnan ohjaamista, niitä voi harjoitella. Niitä voi oppia ja ois tosi tärkee oppii niitä yliopisto-opintojen aikana, et sit ku mennään työelämään niin olis valmiuksia ja osaamista pärjätä työelämässä. Eli todella paljon tarvitaan työelämässä kykyä pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja sen takia tää Kohti parempaa opiskelua, vaikka sitä nyt tässä mainostetaan, mut että kyllä sitä kannattaa harkita, että miten sitä vois opiskelijoille mainostaa tai voisko se jopa näkyä opetusohjelmassa jollakin tavalla eli sitä kannattaa hyödyntää, koska siitä on tutkimustulosten mukaan mitä niinku Henna tossa aikasemmin jo kerto, ni on tosi vahvaa hyvää näyttöä. Mut sitten tietenkin tosi tärkee on se, että myös opettajien hyvinvointi ja jaksaminen on ollut kortilla ja opettajat on monet uupuneita, niin myös opettajien hyvinvointiin tulee panostaa ja siihen, että jos opettajat voi hyvin he myös jaksaa sit opettaa opiskelijoita. Eli se on myös sellanen myönteinen kehä, jos molemmat voi hyvin ja tota sellanen mainospala, et me ollaan nyt tästä kehittämässä Hennan kanssa opettajille ja tai yliopistohenkilökunnalle oma versio tästä hyvinvointikurssista niin toivotaan, että siitäkin vois sitten olla hyötyä henkilökunnalle ja opettajille.

 

Eric: Niin toi yhteisöllinen näkökulma on tietysti hirveen tärkeä koska tää pandemia on kuitenkin, vaikka ne kokemukset on vähän erilaisia erilaisissa rooleissa ni se on kuitenki ollu iso yhteinen jaettu kokemus.

 

Nina: Kyllä.

 

Eric: Niin sil on myös se, että huomataan ja nähdään se, että sitä kuormitusta on aika laajasti yliopistokentällä, myös siellä opetus- ja tutkimushenkilökunnssa. Oisko sul ollu Henna vielä jotain pitkän aikavälin asioita mitä halusit nostaa ihan lopussa, ton mitä Nina sano, niin sen lisäks?

 

Henna: Must tuntuu, et me ollaan tuotu niin paljon asioita esiin. Mä mietin, et mitä ois semmosta mitä ei vielä, mut ensinnäkin toi mikä tos Hyvinvoivassa Viikissä meillä on tavoitteena nimenomaan, et koko yhteisön hyvinvointi, että eikä pelkästään opetus- ja tutkimushenkilökunta, kun kaikki. Koko henkilökunta, että jotenki se ajatus, että jos joku ryhmä meistä voi huonosti niin sitten se vaikuttaa meihin kaikkiin. Elikkä et jotenki ottais sen näkökulman, että vaikka opiskelijoiden, varsinkin opiskelijoiden hyvinvointi panostetaan tosi paljon, et jotenki me halutaan myös panostaa siihen henkilökunnan hyvinvointiin, että otettaisiin huomioon se koko koko yhteisö ja opiskelijat osana sitä yhteisöä. Ehkä se ajatus vielä sen voi tuoda esiin.

 

Eric: Niin kyllä kai yhteisön resilienssi ja kestävyys on sitten lopulta kaikkien yksilöiden etu myös kaikis tilanteissa.

 

Nina: Kyllä.

 

Eric: Hei tosi paljon kiitoksii Henna ja Nina et tulitte vieraaks. Viel ois yks kysymys mitä jokaiselta vieraalta kysyn, eli aiheeseen liittyen, ni oisko teillä joku lukuvinkki? Saa olla aiheen vierestä myös.

 

Nina: Alota sä Henna.

 

Henna: Mä okei joo, no me ajateltiin, kun tota Arto Pietikäinen on siis tämmönen HOT- terapian tai siis tää, perustuuhan tää psykologinen joustavuus käsite periaattees terapiaan, vaikka ei tää meijän kurssi nyt suoraan terapiaa ole tietenkään, mutta hän on auttanut meit myös kurssin kehittämisessä ja tota käytetään paljon hänen harjoitteita niin se Arto Pietikäisen Oiva mieli -kirjat on ainaki semmosia missä saa vähän käsitystä siitä, et mikä se on se ajatus siellä meidän kurssin taustalla ja sielt voi itsekin löytää jotain hyödyllisiä harjoitteita, jos haluaa omaa hyvinvointia parantaa.

 

Nina: Kyllä mä kanssa niitä suosittelisin, mut sen lisäks sit mä haluaisin antaa vähän toisenlaisen näkövinkkelin liipaten vähän tätä samaa asiaa ja tossa puhuttiin tästä joustavuudesta ja niistä arvoista ja itselle merkityksellisten asioitten niinkun niitten tunnistamisesta ja niitten mukaan elämisestä, niin tosi semmonen, jos halua vähän erilaisen lähestymistavan asiaan niin suosittelen Aki Hintsan Tänään olen elossa -kirjaa. Ja se on tosi koskettava kuvaus. Aki Hintsahan kehitti tän hyvinvointimallin, jossa on, tää perustuu sellaseen coreen, jossa on kolme kysymystä, että tiedätkö kuka, olet tiedätkö mitä haluat ja hallitsetko itse omaa elämääsi? Ja nää liippaa itse asiassa aika lähelle tätä meijänki kurssia. Eli ollaanko me meijän omien arvojen mukaan vietäviä vai viekö joku muu meitä. Viekö esimerkiks työelämä meitä niin, ettei me ehitä ollenkaan satsata siihen mikä on tärkeetä. Ja tää Tänään olen elossa -kirja kuvastaa tosi hyvin sitä, että me usein unohdetaan arjen pyörityksessä se, että elämä ei oo itsestäänselvyys ja se voi päättyä minä hetkenä hyvänsä ja ollaanko me sit eletty sitä meidän elämää sen mukaisesti, mikä meille oikeasti on tärkeetä. Niin sen asian äärelle pysähtyminen on oikeesti tosi tärkeetä ja tää lukukokemus ainakin mulle oli tosi pysäyttävä ja haluan sitä suositella kyllä, että ei oltais hukassa itse itseltämme, vaan elettäs itsemme näköistä elämää niin se on tosi tärkeetä.

 

Eric: Mitään näin viisasta ei pysty sanomaan tähän on hyvä lopettaa jakso. Tosi paljon kiitoksii Henna ja Nina. Ja kiitos hienosta työstä mitä ootte tällä alueella tehny.

 

Nina: Kiitos tosi paljon.

 

Henna: Kiitos kun saatiin tulla kiitos.

 

Nina: Kiitos.