Helsingin yliopisto
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 6. jakson vieraina ovat Hanna Ahola ja Viivi Virtanen.
Puhumme tässä jaksossa viime vuoden lopulla julkaistusta YTHS:n opiskelukykymallista. Mistä osasista opiskelukyky muodostuu? Miten voimme vaikuttaa opiskelukykyyn yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa? Miten opiskelukykymallia kannattaisi hyödyntää käytännön työssä korkeakouluissa?
Hanna Ahola työskentelee opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijana Jyväskylän yliopistossa. Ahola kohtaa työssään opiskelijoita, jotka tarvitsevat tukea yksilöllisiin ja eriytyneisiin opiskeluhyvinvoinnin kysymyksiin. Hän on mukana tukemassa opiskelijoiden yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä sekä asiantuntijana opiskeluterveysneuvotteluissa. Ohjaustyön lisäksi Ahola opettaa opiskelijoille hyvinvointitaitoja sekä kouluttaa korkeakoulujen henkilöstöä opiskelijoiden opiskelukyvyn tukemiseen liittyvistä teemoista.
FT, dosentti Viivi Virtanen työskentelee tutkijayliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa. Virtasen toimenkuvaan kuuluu muun muassa opetuksen ja oppimisen kehittämistä, tutkimuksen pohjalta. Työhön kuuluu korkeakouluopettajien pedagogista koulutusta ja muunlaista opettajien kanssa yhdessä kehittämistä. Virtasella on pitkä kokemus yliopistomaailmasta mm. pedagogisena yliopistonlehtorina.
Virtasta ja Aholaa yhdistää se, että he olivat molemmat laatimassa päivitettyä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n opiskelukykymallia.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 22. ja toisen tuotantokauden kuudes jakso.
Jakson aiheena on opiskelijoiden opiskelukyky. Vieraina opiskeliuhyvinvoinnin asiantuntija Hanna Ahola Jyväskylän yliopistosta ja tutkijayliopettaja Viivi Virtanen Hämeen ammattikorkeakoulusta
Jakso ja tekstivastine julkaistu 16.2.2023. Jakson pituus 47 minuuttia.
Litterointimerkinnät
| Eric:
Viivi: Hanna: |
Haastattelija
Haastateltava Haastateltava
|
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
Eric: Tervetuloa opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Erik Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimenpanon seurHannasta. Koordinoinnin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa.
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden kuudennen jakson vieraina ovat Hanna Ahola ja Viivi Virtanen.
Hanna Ahola työskentelee opiskeluhyvinvoinnin asiantuntijana Jyväskylän yliopistossa. Ahola kohtaa työssään opiskelijoita jotka tarvitsevat tukea yksilöllisiin ja eriytyneisiin opiskeluhyvinvoinnin kysymyksiin. Hän on mukana tukemassa opiskelijoiden yksilöllisiä opiskelujärjestelyjä sekä asiantuntijana opiskeluterveysneuvotteluissa. Ohjaustyön lisäksi Ahola opettaa opiskelijoille hyvinvointitaitoja sekä kouluttaa korkeakoulujen henkilöstöä opiskelijoiden opiskelukyvyn tukemiseen liittyvistä teemoista.
FT dosentti Viivi Virtanen työskentelee tutkijayliopettajana Hämeen ammattikorkeakoulussa. Virtasen toimenkuvaan kuuluu muun muassa opetuksen ja oppimisen kehittämistä tutkimuksen pohjalta. Työhön kuuluu korkeakouluopettajan pedagogista koulutusta ja muun laista opettajien kanssa yhdessä kehittämistä. Virtasella on pitkä kokemus yliopistomaailmasta muun muassa pedagogisina yliopiston lehtorina.
Virtasta ja Aholaa yhdistää se että he olivat molemmat laatimassa päivitettyä ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n opiskelukykymallia. Tervetuloa mukaan Hanna ja Viivi.
Hanna: Kiitos.
Viivi: Kiitos.
Eric: Tänään puhutaan teidän kanssa siitä että tässä jaksossa että viime vuoden lopulla tosiaan julkastiin tää uus YTHS:n opiskelukykymalli. Mistä osasista se opiskelukyky muodostuu, miten me voidaan vaikuttaa opiskelukykyyn yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, miten opiskelukykymallia kHannattasi hyödyntää käytännössä korkeakouluissa. Alotetaan ihan siitä että mitä se opiskelumalli pitää sisällään, minkälaisista asioista se koostuu? Alotat sä Hanna?
Hanna: Joo tosiaan opiskelukyky on opiskelijan työkykyä ja tää opiskelukykymalli niin se on semmonen kokonaisuus jossa monet eri osatekijät vaikuttavat toisiinsa ja tää, se opiskelukyky ikään kuin syntyy ja kehittyy opiskelijan ja sen oppimisympäristön dynaamisessa vuorovaikutuksessa.
Mut mitkä osat siihen tosiaan kuuluu niin siihen kuuluu omat voimavarat, opiskelutaidot, opetus ja ohjaus sekä opiskeluympäristö. Ja nimenomaan että millasta tukea opiskelija saa näihin osa-alueisiin niin se vaikuttaa merkittävästi siihen kuinka se opiskelija ylipäätään pystyy suoriutumaan niistä opinnoistaan ja tosiaan vahvuudet yhdellä tai useammalla osa-alueella voi vaikuttaa siihen että opiskelija pystyy ylläpitämään sitä opiskelukykyään varsin mallikaasti ja kun sitten puolestaan jollain toisella alueella olisikin ongelmia niin se ei välttämättä kuitenkaan vaikuta suuresti. Et se vaikuttaa paljon että millasia kompensointikeinoja sillä opiskelijalla sen opiskelukyvyn näkökulmasta on.
Eric: Viivi, voit sä jatkaa?
Viivi: Noita jos vähän niitä eri osa-alueita avaisi niin ehkä opetus ja ohjaus on semmonen helposti ymmärrettävä että se millasta opetusta opiskelija saa tai millasta ohjausta niin se vaikuttaa siihen kokemukseen ja vaikuttaa siihen pystyykö opiskella ja kokeeko että oppii hyvin. Ja sehän lähtee paljon jotenkin sieltä opettajien ja ohjaajien työstä ja sen opettajien ja ohjaajien vastuu.
Sit taas tossa opiskelutaidoissa niin sitä voidaan ajatella et se on tietyl taval enemmän opiskelijan vastuulla et se on sitä miten pystyy suunnittelemaan omaa opiskeluaan, pystyykö aikatauluttamaan ja onko motivaatioo ja millaset tiedot ja taidot on kun tulee opiskelemaan sitä tiettyä alaa.
Ja opiskeluympäristö on kanssa semmonen, aika semmonen helposti ja konkreettisesti ymmärrettävä että se muodostuu niistä vaikka tiloista, kulttuurista, millaset arvot, millanen tämmönen no millaset arvot vaikka siellä on. Ja esimerkiks digitaalinen oppimisympäristö on nykysin tosi tärkee että onko saavutettavat ja hyvät digitaaliset oppimisympäristöt.
Omat voimavarat on sitten ehkä semmonen se neljäs kenttä joka on usein vaikeemmin tai se ei avaudu ihan heti, siel on just monenlaista siihen omaan itseen, opiskelijan omaan elämään liittyviä asioita esimerkiks oma terveys ja terveyskäyttäytyminen, sosiaaliemotionaaliset taidot, sosiaaliset suhteet, oppimisen kognitiiviset taidot ja koko elämäntilanne. Voi ajatella et siellä on tämmösiä vaikka että kun tulee kova stressitilanne niin miten pystyy säätelemään omia tunteitaan ja sillä tavalla selviytymään siitä stressistä tai millanen vaikka yhteistyökyky on ja miten kestää niitä sosiaalisia suhteita. Että toisiahan ne saattaa, tai toisissa tilanteissa ne voi kuormittaa tosi paljon ja toisaalta niistä voi saada todella paljon tukea. Et se omat voimavarat on tämmönen kehikko.
Ja nää kaikki sitten on jatkuvasti dynaamisessa vuorovaikutuksessa keskenänsä ja se opiskelukyky voi vaihdella siellä opintojen aikana.
Eric: Kiitos tuossa juonnossa te olitte nyt päivittämässä opiskelukykymallia eli se ensimmäinen versio on jo sieltä vuodelta 2006. Niin kertokaa vähän lisää tästä päivitystyöstä et minkälaisiin asioihin te erityisesti keskityitte siinä sen päivittämisen aikana, mistä siellä eniten puhuttiin, millä lailla sitä opiskelukykymallia myös sitten muutettiin. Alotaks sä Viivi vuorostas?
Viivi: Joo no YTHS ensinnäkin veti tätä ja kokos siihen tämmösen asiantuntijajoukon joka sitten jaettiin vähän tän nelikentän mukaan et siel oli oma asiantuntijajoukko näille omat voimavarat, oma opiskelutaidoille oma opetus ja ohjaus ja oma opiskeluympäristölle. Ja tietysti me käytiin myös yhteistä keskustelua semmost periaatteesta ja ehkä siitä me paljon mietittiin sitä että kenelle tätä tehdään elikkä siinä mielessä heti et kuka on se kohdejoukko kenelle me avataan näitä asioita. Se on eri asia jos me avataan vaikka korkeakoulupedagogiikan tutkijoille tai sit jos me halutaan avata sitä opiskelijoilla tai jos me halutaan avata sitä vaikka poliittisille päättäjille niin tätä me käytiin aika paljon että minkä tyyppisestä käsitteestä, miten sitä sanotetaan sitä.
Ja sit toinen silleen mun mielestä selkee oli se että lähdettiin ikään kuin etsimään sitä päivittämään sitä tutkimuspohjaa eli mitkä on ne käsitteet jotka tällä hetkellä käytetään ja on tutkimuksessa päällimäisenä näissä eri osa-alueissa.
Eric: Hanna.
Hanna: Joo Viivi hyvin tossa kokoskin niitä asioita mistä tää kaikki on lähteny liikkeelle mitkä on ne päällimmäiset että paljon tosiaan puhuttiin siitä että kelle tätä tehdään, että miten opiskelijoille on hyvä sanottaa myöskin sitä opiskelukykykäsitettä ja miten sitten opiskelijat voivat ottaa myöskin itse vastuuta siitä opiskelukyvyn edistämisestä mut samalla myöskin että miten me saadaan sanotettu se niin että myöskin korkeakoulun henkilöstö ja sidosryhmät pystyy sitä hyödyntämään omassa työssään. Mut kyl mä näin ja ehkä tohon käsitteisiin liittyen niin puhuttiin aika paljon siitä just ajankohtasesta tutkimustiedosta niin kun Viivi tossa sanokin ja siitä oppijajoukon moninaistumisesta et millasia eri haasteita se on esimerkiks korkeakouluun tuonut ja miten se näkyy opiskelukykyisyydessä.
Elikkä se oppijoiden monimuotoistuminen ja heterogeenistyminen tämmöset monenlaiset oppijat, mutta sitten samalla just se oppimisympäristön monimuotoistuminen elikkä on tullut nää digitaaliset oppimisympäristöstä niin miten se tavallaan tulisi näkyä käsitteiden näkökulmassa siellä.
Puhuttiin saavutettavuuden kysymyksistä, yhdenvertasuudesta ja sitten siitä että miten tää näyttää opiskelukykysyys näkysi toimina proaktiivisessa mielessä et se ikään kun myöskin vaikuttas siihen että millasia toimia me tehdään ennakoiden niin että se opiskelukykysyys mahdollistuisi. Ja joo, siinä ehkä ne keskeiset mitä nyt ittellä tuli tässä kohtaa mieleen.
Eric: Mitä siitä vanhasta mallista muutettiin, oliko se niin et sieltä poistettiin vai oliks se enemmänkin et lisättiin tai jotenkin uudella tavalla määriteltiin? Miten se eroaa siitä vanhasta?
Hanna: No oikeestaan se mikä ehkä noista isoista otsikoista niin sinne täydennettiin tohon opetus-laatikkoon niin opetus ja ohjaus. Se oli alun perin pelkkä opetus. Ja sitten ehkä se näkyy enimpiin siellä sisällöllisellä tasolla että mitä käsitteitä sinne sen yläotsikon alla laitettiin et niitten päivittäminen et siinä tehtiin oikeestaan aika isoa semmosta päivittämistyötä, näin mä näkisin.
Viivi: Ja Hanna tossa mainitsi ne selkeesti semmoset aika isot asiat jotka ikään kun puuttu sieltä aikasemmasta koska maailma on muuttunu ja tää opiskeluympäristö sen myötä muuttunu niin just tää digitaalisuus puuttu kokonaan ja ehkä paljon on myös noussu ikään kun tää tunteiden ja semmosen emotionaalisen osaamisenkin merkitys korkeakouluissa ja saman aikasesti just nää tieto siitä että opiskelijat yhä suurempi osa opiskelijoista on uupuneita ja ehkä opetuksen suhteen just tää ohjauksen nostaminen ja koko semmosen opiskelijalähtöisen kulttuurin voimistuminen korkeakouluissa on semmosia jotka on vahvasti muuttunu. Ja ne oli tarpeen päivittää. Et must tuntuu et sielt, mä en nyt ihan sillä taval muista mut jotenkin mul on semmonen olo et sielt ei varsinaisesti poistettu että nelikenttä esimerkiks on tietyl taval saman tyyppinen mutta just tehtiin tätä tämmöstä päivitystä nykymaailmaan.
Eric: Aivan. No tää on laaja ja tä on moninainen ja hyvin systemaattinen tai systeeminen jopa malli ja ei oo ehkä sattumaa että valitsin tän tähän tän jakson aiheeks koska tää on mun mielest hirveen mielenkiintonen, täs on paljon potentiaalia mutta miten me nyt sit voidaan vaikuttaa opiskelukykyyn konkreettisesti? Hanna?
Hanna: Joo mun mielestä tää malli on siinä mielessä tosi erinomainen että tän avulla pystytään hahmottamaan et mikä oikeesti on korkeakoulun rooli opiskelijoitten hyvinvoinnin tukemisessa. Elikkä se täsmentää ja rajaa myös sitä että myöskin meidän yliopiston henkilöstö tai ammattikorkeakoulun henkilöstö ymmärtää että hetkinen mitä mä voin tehdä jos mä haluan ja kun mä haluan tukea opiskelijoitten opiskelukykysyyttä, et mä oikeesti tunnen sen että tää kuuluu mun työkenttään. Se on mun mielestä aika keskeinen, oivallinen apu siihen. Et sillä tavalla me voidaan vaikuttaa et meidän henkilöstön jo ymmärtää sen että tää kuuluu mun duuniin.
Ja sit samalla se että yksilölle pystytään hahmottamaan siis oppijalle itselleen että miten hän pystyy lähteä kehittämään niitä taitoja jotka edistää hänen opiskelukykysyyttään. Ajatellaan ihan niitä hyvinvointitaitoja tai sit ajattellaan niitä opiskelutaitoja.
Ja sitten sekin että kuinka hän pystyy myöskin edesauttamaan esimerkiksi opetuksen ja ohjauksen kehittymistä ja myöskin ottamaan vastaan itselle tärkeää ohjausta ja opetusta, hyödyntämään sitä oman opiskelukykynsä näkökulmasta. Mut sitten myöskin olemaan osallinen sitä opiskelijayhteisöä ja sitä kautta myöskin edistää sekä omaa opiskelukykysyyttään et sitten myöskin muitten ympäristössä olevien, oppimisympäristössä olevien henkilökunnan jäsenien ja opiskelijoitten hyvinvointia. Mut kyl mä näkisin et aika pitkälti mennään semmoseen konkretiaan että jos esimerkin omaisesti tässä kohtaa sanosin niin itse hyödynnän ja kollegat hyödyntää tätä opiskelukykymallia niin että autetaan opiskelijaa hahmottamaan että arvioimaan sitä oma opiskelukykysyyttään näitten neljän eri osa-alueen kautta ohjauskeskustelussa.
Ja se jo itsessään on intervention sen, heidän opiskelukykyisyyden tukemista et se hahmottaa et hetkinen että tässä mulla vähän vois olla parantamisen varaa, tos ois kehittämiskohteita, tää on selvästi semmonen voimavarajuttu ja tää auttaa ja edistää mun opiskelukykyisyyttä ja sitten että näkee myöskin sen että mikä mun opiskelykykysyyden vaste on tällä hetkellä. Onko se jollakin tavalla alentunut, onko se sillä tavalla että se on hyvällä mallilla, pitäskö se näkyä esimerkiks jollakin tavalla työmäärässä että mä voin nyt, jos ajatellaan vaikka näitä opiskelija arvioi että hänen opiskelukykysyytensä on alentunu niin hän pystys esimerkiks arvioimaan että no nyt pitää pikkusen sitä työkuormaa vähentää jotta se mun opiskelukyky, et mä pysty opiskelemaan, että ne mun opiskelut ei jää totaalisesti telakalle.
Ja saman aikaisesti vähän ehkä niitten opiskelutapojenkin määrittelyssä että millasia tapoja opiskelija käyttää ja hyödyntää siinä oppimisessaan niin sellasten määrittelyssä niin kun yksilöohjauksen näkökulmasta. Mut kyllähän jos mä aattelen vaikka sit vähän laajemmin, että mennään lähemmäs tota opetusta ja ohjausta niin tärkee tehtävä on että opiskelijat oppivat niitä hyvinvointitaitoja, niitä opiskelukykyä edistäviä taitoja läpi heidän opintopolkunsa ja sillon se pitää näkyä niitten opetuksen sisällöissä, mut sit se pitää myöskin jos aatellaan vaikka ryhmäohjausta niin niitä pitää käsitellä myös ryhmässä jollon tää vertasuuskin myöskin sen opiskelukykysyyden näkökulmasta tulee paremmin hyödynnetyksi.
Ja jotenkin mä ajattelen näin että on tärkeetä havainnoida sitä että opiskelukykyyn pystytään vaikuttaan proaktiivisin tavoin ja reaktiivisin tavoin. Et on niitä proaktiivisia, esimerkiks eräät hyvinvointimallit että aatellaan vaikka korkeakouluissa on esimerkiksi malleja siihen että miten me ehkäistään epäasiallista käyttäytymistä tai korkeakouluissa erilaisia asiakirjoja jolla edistetään opiskelijoitten laadukasta ohjausta ja opetusta. Niin ne on näitä semmosia proaktiivisia toimia pitkälti. Mut sitten on niitä reaktiivisia toimia jotka näkyy että millasta ohjausta me tarjotaan erilaisiin opiskelukyvyn kysymyksiin siellä korkeakoulussa. Että nää on tämmösiä reaktiivisia palvelurakennejuttuja.
Ja jotenkin mä aattelen että opiskelukykymalli toivottavasti myöskin avaa sellasta näkökulmaa eri toimijoille että meillä ois paljon ratkasuja joista hyötyvät kaikki jotka edistävät opiskelukykyisyyttä. Että me opittas tekemään niitä proaktiivisia ratkasuja siellä opiskelukyvyn näkökulmasta siellä korkeakouluissa. Pitkä vastaus.
Eric: Joo, joo. Paljo ajatuksii herättävää. Viivi?
Viivi: No itse kun toimin just pedagogina ja paljon mietin sitä opetuksen näkökulmasta sitä opiskelijan hyvinvointia ja opiskelukykyä että miten me sillä opetuksella voidaan opiskelukykyä tukea ja mikä sen merkitys on, niin ajattelen just sitä että opiskelijan tavallaan kun hän tulee korkeakouluun niin se kokemus siitä opiskelusta ja oppimisesta syntyy justiinsa opetusympäristössä. Niiden opettajien kanssa siellä ennen luokassa, nykysin ehkä sitten verkossa. Ja sen takii se on todella tärkee että se opetus sinällään tuottaa semmosii kokemuksia että on semmonen olo et mä pystyn oppimaan ja pystyy etenemään siellä opinnoissa ja ne innostaa ja löytyy sitä omaa motivaatiota.
Eli tosi paljon voidaan edistää sitä opiskelukykyä sillä että opetus on laadukasta. Mä usein lohdutan opettajia kun ne miettii että miten mä voin vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin, et se riittää että se opetus on hyvää. Et se on opiskelija tietää mitä tavotellaan, arviointimenetelmät on sellasia et opiskelija saa palautetta myös kesken kurssien, se lähtee opiskelija otetaan mukaan siihen opetukseen eli se opiskelijalähtöisyys toteutuu sillä tavalla et opiskelijat on niitä aktiivisia osallisia siellä toiminnassa ja heidän ääni tulee siellä myös kuuluviin.
Ne on tavallaan semmosia asioita joita pidetään ikään kuin itsestään selvänä kun niit puhuu tällä tavalla että ahaa, no eiks tää aina toteudu mutta kyllähän se on se niin et se ei ehkä aina ihan toteudu vaikka opettaja jopa yrittää parastaan niin siel voi olla että opettajankin opetuskyvyllä on rajotuksia. Eli tavallaan se yhdessä tekeminne siellä opetuksessa on tosi tärkeää. Että siinä mielessä Hanna puhu tosi monesta asiasta niin mä ehkä vaan nostaisin tän nyt tän opetuksen puolen sinne näkyviin vielä.
Eric: Hanna tossa jo viittaskin siihen tavallaan sen mallin käyttöön käytännössä, mut otetaan siihen vähän vielä kiinni ja syvennytään siihen. Et nyt kun meil on se yks kuva ja ne tekstit siellä taustalla jossa pyritään tätä opiskelukykymallia ja näitä neljää keskeistä osa-aluetta kuvaamaan niin Hanna puhu siitä että miten sitä voi käyttää yksilöohjaukses mut miten muuten sitä kannattas käyttää kun konkreettisesti, onko teillä jotain käytännön esimerkkejä korkeakoulun kentältä siitä et miten sitä käytetään teidän mielestä hyvin?
Viivi: No mul on ainakin kaks tämmöst esimerkkiä. Toinen on just opettajien pedagoginen koulutus missä niin kun äsken sanoinkin että opettajien kanssa paljon mietitään ja opettajat miettii että miten he voi auttaa sitä opiskelijan hyvinvointia ja opiskelijan opiskelukykyä ja kokee, opettajat kokee siit myös paljon painetta ja tää malli tavallaan tuo myös esiin sen et se ei oo pelkästään opettajasta kiinni. Että opettajalla on tärkee roolinsa, mut sitten on ne opiskelijoiden omat opiskelutaidot, on se tavallaan se voimavara, omat voimavarat, on se opiskeluympäristö, totta kai se opettaja siis tää on vuorovaikutuksessa et ne ei oo irrallisii siit opetuksesta. Et kylhän opetus vaikuttaa sit taas vaikka niiden sosiaalisten suhteiden muodostumiseen että nää ei oo sil taval irrallisii mut se helpottaa tavallaan sitä että tää muodostuu eri asioista ja sillon pystyy vaikka opettaja hahmottamaan sen oman roolinsa ettei tuu tavallaan semmonen riittämätön olo, et mä en pysty tähän. Eli siel pedagogisessa koulutuksessa tää on tosi hyvä malli koska tää on tietyl taval, tää on vahva, tää perustuu tutkimukseen mut sit tää myös on tämmönen yksinkertanen.
Sit toinen semmonen mun mielestä laajempi malli on tuolla esimerkkinä mä olin pari vuottaa Aalto-yliopistossa ja siel oli tämmönen opiskeluhyvinvointihanke ja sillon oikeen vahvasti otettiin siellä koko yliopistotasolla tää malli käyttöön avaamaan koko yliopiston henkilöstölle tätä että mistä se opiskelukyky muodostuu, mitä tarkottaa opiskeluhyvinvointi ja siinä tää toimi. Mä oon ihaillu sitä et miten he on käyttäny tätä avaamaan aika monimutkasta asiaa koko porukalle, sekä opiskelijoille, johtajille, opettajille ja hallinnolle. Todella hienosti.
Eric: Tulisko Hannalla mieleen muuta semmosia käytännön esimerkkejä tai vinkkejä tän mallin käytöstä arjessa?
Hanna: Joo siis Viivi nosti tosi hyviä ja tärkeitä asioita ja mul on tuossa heräs sit samalla mieleen sellanen että kun puhutaan siitä opettajien roolista opiskelukyvyn tukemisessa niin yks sellanen mikä oikeestaan on näkyny varmaan nyt viimesen kymmenen vuoden aikana et miten esimerkiks siinä opiskelutaidot niin millasella lähtötasolle meille tulee korkeakouluun opiskelijoita ja millasia taitoja korkeakouluissa tarvitaan ja sitä kauttahan me päästään keskusteluun että miten se henkilöstö voi tukea omassa opetuksessaan näiden taitojen kehittymistä. Niin kyl mä näkisin että tää on se aika keskeinen että onneks me saatiin sisältöjä aika paljonkin sisältöä siihen opiskelutaito-osioon, koska siihen me voidaan vaikuttaa opetuksen ja ohjauksen keinoin tosi, tosi paljon. Ja se on hirveen tärkeetä jos mietitään isossa kuvassa niin ylipäätään opiskelukykyisyyttä niin opiskelutaidot on semmonen asia että jos opiskelutaidot on jollakin tasolla tai ne ovat vähän heikommalla tasolla niin se näkyy auttamatta sen opiskelijan mahdollisuuksissa viedä niitä opintoja eteenpäin. Mut se näkyy myöskin sillä tavalla paljon semmosessa minä-pystyvyyden kokemuksena, et pystynkö mä suoriutumaan täällä. Et se on iso kysymys. Ja siks mää aina aattelen henkilöstökoulutuksen näkökulmasta et kun me voidaan saada meidän yliopiston opetus- ja ohjaushenkilöstölle ymmärrystä siitä että miten niitä taitoja kehitetään, mitkä ne on keskeiset taidot mitkä heidän työssään tulis näkyä niin se on se semmonen konkreettinen minkä nostasin tosta Viivin hyvästä alustuksesta niin mikä tuli mieleen.
Ja sit ehkä tommoset jos lähetään tämmösen korkeakoulun vähän strategisempaan kehittämiseen niin kyllähän se näkyy siinä että meidän johdolla on ymmärrys siitä että miten se strategiatasolta myöskin se opiskelukykyisyyden tukeminen tulis näkyä jotta se sitten valuu myös näille alemmille tasoille ja sitten kun puhuttiin tuosta kyselyistä niin täähän ois semmosta arviointia vaativaa, et miten näitä voidaan arvioida näitä opiskelukykyisyyden eri osa-alueita. Yks keino on nää erilaiset kyselyt että kyselyt rakennetaan tän opiskelukykymallin mukaisesti ja sitten me laaditaan myöskin erilaisia itsearviointityökaluja joissa oppija itse arvioi esimerkiksi meillä on täällä Jyväskylän yliopistossa kehitetty näihin opiskelutaitoihin itsearviointityökalu jota me käytetään hyvinkin paljon yhdessä osa-alueesta.
Eric: Niin se taitaa vähän olla niin että tavallaan aika usein tärkeätkin aika laajasti jaetut tavotteet kuten nyt opiskelijan hyvinvoinnin tuki, en oo tavannu urallani ketään joka ei halua että opiskelijat vois hyvin tai nää sitä tärkeänä. Mut sit kun mennään sille tasolle että no mitäs sitten tehdään niin sillon usein tän tyyppiset opiskelukykymalli tai muut tämmöset selkeät rakenteelliset kuvat jossa on, joka antaa myös suuntaa toiminnalle on tehokkaampia kun semmonen että käydään istumassa kokoushuoneessa ja kaikki sanoo että tämä on tärkeää, tämä hyvinvointi on tärkeää. Kukapa sitä vastustas mut että sitten se että miten sitä (–) [27:19:1] saadaan, miten otetaan, tartutaan toimeen, otetaan puheeksi niin siihen tää ehkä tuo ja on tuonu jo tän mitäs tää nyt täyttää kun se on 2006 lanseerattu niin tää on mun mielestä jos omaa uraa ajatellaan niin ehkä semmosista suurimmista paradigman muutoksista. Mut puhunko mä nyt liian suuria sanoja? Mitä mieltä te ootte? Onks tää oikeesti muuttanu jotain tää opiskelukykymalli kun se sillon aikanaan tuli ja nyt kun sitä taas päivitetään, Viivi?
Viivi: No mun mielestä ylipäätään, tää on ainakin todella tärkee ja vaikee sanoo että mikä lähtee mistäkin mikä on aina syy ja seuraus mutta ylipäätään se opiskelukyvystä ja opiskeluhyvinvoinnista sen ymmärtämisestä, tärkeydestä niin puhutaan tosi paljon, mun mielestä se on muuttunu kans, mul on viel vähän enemmän tätä ikävuosia niin pidempi se kokemus tästä. Ja se on kyllä todella vahvasti muuttunu. Se et nähdään jotenkin kokonaisena se hyvinvointi, et se hyvinvointi ei oo joku tai opiskelukyky ei oo joku semmonen irrallinen ominaisuus vaan tuota se nähdään tämmösenä laajempana kokonaisuutena niin kyllä mä oon aikalailla samoilla linjoilla kanssasi.
Eric: Mitäs Hanna aattelee?
Hanna: Joo ja sit must joo kyllä. Ja mä jotenkin ajattelen näin että korkeakoulu jotenkin ehkä tätä kautta pääsee osaksi että se ei oo itsenäinen, yksinäinen toimija pelkästään vaan se on osa jotakin isompaa yhteiskunnallista verkostoo että missä opiskelija operoi. Et se on erilaisia terveydenhuoltoinstituutioita, sosiaalihuoltoo, työvoimapoliittisia juttuja ja sitten tietenkin korkeakoulut itsessään et se tekee yhteistyössä tätä opiskelukykyisyyden tukemista niin kyl mä huomaan että tää on konkretisoitunut aina vaan enempi että se ei oo just semmonen höttönen käsite vaan siel on ihan konkreettisia toimenpiteitä miten sitä opiskelukykyisyyttä tuetaan.
Viivi: Ja ehkä tää jotenkin tuo korkeakoulut siihen keskusteluun mitä on kestävä kehitys ja mitä on elinikäinen oppiminen ja mitä on se sosiaalinen kestävyys. Että opiskelukyky on jotenkin nimenomaan iskee siihen et jos me ei pidettäs siitä huolta niin eihän me saada niitä tulevaisuuteen niitä ihmisiä toimimaan eikä uusia asioiden ratkaisijoita sinne kentälle. Et jotenkin tämmönen malli antaa semmosta tiettyä konkreatiaa että miten me toteutetaan sitä sosiaalist kestävyyttä korkeakouluissa.
Hanna: Kyllä. Ja just se että nähdään se että panos tavallaan opiskelukykyisyyden tukemiseen niin me saadaan, me edistetään myöskin pitkässä juoksussa opintojen läpäisevyyttä ja sitä että opiskelijat kokevat mielekkäänä heistä tulee osaavia ja sit kun he siirtyvät työelämään niin he pystyy myöskin hyödyntämään niitä taitoja mitä heillä on kehittynyt sen oman hyvinvointinsa tukemiseksi niin siellä korkeakouluopintojen aikana. Että he ovat työkykyisiä sitten kun he meiltä valmistuvat.
Eric: Joo ja täs tietysti jos aattelee työelämän niitä suuria muutosvoimia niin yks asia mikä siellä kirjallisuudessa nousee esiin on siis metakognitiivisten taitojen merkityksen kasvu eli ja tietysti siihen tietynlaiseen oikeuteen ja mahdollisuuteen mut myös vaateeseen työssä oppia koko ajan ja kehittyä. Ja siihen tietysti tavallaan se että opiskelukyvyn ja työkyvyn, ne on aika lähellä toisiaan ja niitä sillon jos sitä opiskelukykyä ja itsensä johtamisen kykyä pystyy opiskeluaikana kehittämään niin se ei varmasti ole hukkaan heitettyä myöskään sitten siellä työelämän näkökulmasta. Et nää nyt täs on aika vahva yhteys ja niinhän se oli alunperinkin kun sitä opiskelukykymallia lähettiin nimenomaan työkykymalli on johon se pohjaa.
No nyt kun eletään vaalivuotta ja mun mielest on hienoo et monet poliitikot puhuu tällä hetkellä ja on puhunu korona-aikana paljon opiskelijoiden hyvinvoinnista ja täst käydään yhteiskunnallista keskustelua ja se on tosi tärkeetä niin mitä te nyt haluisitte nähdä sitten tulevaisuudessa opiskelijahyvinvoinnin kehittämisen alueella ja nyt ehkä just semmonen systeeminen näkökulma mistä Hannakin otti esiin et mitä toivositte ehkä sieltä valtiovallan tai kansallisen tason toimia, mitä te toivositte, minkälaisiin asioihin korkeakouluissa pitäs erityisesti kiinnittää huomiota ja nyt rohkaisen rohkeuteen eli kertokaa mitä te oikeesti haluisitte nyt nähdä vaikka sitten seuraavan neljän vuoden aikana, Hanna saa alottaa.
Hanna: Joo. Tää on hyvä kysymys ja aika ajoin tätä itsekkin omassa työssään miettii kovastikin että mitä asioita pitäisi tehdä toisin tai mitä asioita kannattais lähteä parantamaan niin mä puhun nyt ehkä aluks ihan siitä korkeakoulun roolista niin et kyl mä näkisin näin että kun puhutaan et kaikki tekee opiskelijoitten opiskelukykyä tukevaa toimintaa niin kyl mä näkisin että se pelkästään se strateginen linjaus siitä että opiskelukyky on tärkeä niin ei riitä. Mutta kyl mä nään että korkeakoulujen keskiössä olisi hyvä tulevaisuudessa näkyä aika isostikkin se opiskelukykyisyys ja sillä me sitoudutaan siihen että opiskelijoiden opiskelukykyisyys on meille tärkee asia ja me sitoudutaan myöskin suuntaamaan resursseja sen tukemiseen. Et mää näkisin et se on tosi tärkee.
Ja siitä kun me lähetään valuttamaan alaspäin niin kyllähän sitten seuraava taso on se toiminnanohjauksen taso et miten se erilaisia linjaavina asiakirjoina sanotuksiltaan et kyl mä oon nähny paljonkin erilaisia OPS-, tai OPS-työhön liittyviä asiakirjoja ja ohjaukseen liittyviä asiakirjoja ja suoraan hyvinvointiin liittyviä asiakirjoja joissa se on aika epämääräsesti kuvattu. Et mä kaipaisin semmosta konkretiaa kaikissa korkeakouluissa että niitä jumpattas niitä sanotuksia että miten toiminnanohjauksen tasolla niin että me saatas henkilöstö ymmärtämään et hei toi kuuluu mulle, toi on selkeästi mun tehtävä. Et se ois pureskeltu semmoseen että me tiedetään että miten tää näkyy siinä yhteisössä toiminnanohjauksen tasolla.
Ja sit jos puhutaan siitä että miten se näkyy itse palvelujärjestelmänä ja ylipäätään opiskeluhyvinvointityön toteuttamisena niin mä jotenkin näkisin että hirveen tärkeetä on se että me autetaan opiskelijoita tunnistamaan ne omat tuen tarpeet. Et me myöskin helpotetaan heidän itsereflektiotaitoja tältä osa-alueelta. Et ne on jatkuvasti näkösällä siellä meidän työssä että me keskustellaan opiskelijoitten kans näistä, me keskustellaan, me tuodaan esille et hei tää on tärkee juttu. Et ne voi olla tämmösiä vähän formaaleja keskusteluita tai non-formaaleja keskusteluita mut se kuitenkin et sitä ylläpidetään. Koska me puhutaan paljon siitä että opiskelija on itse vastuussa millasta tukea hän itselleen hankkii ja mihin hän niistä tarttuu. Jotta me saadaan opiskelijat itse ymmärtämään että hei, tää on enemmän kun toivottua et sä haet itsellesi tukee ja tässä on niitä tuen muotoja. Niin se on jo itsessään tosi tärkee.
Ja mä haluaisin että koska me puhutaan korkeakouluissa paljon siitä tutkimustiedosta niin mä haluaisin että se rupeis näkymään näitten palveluitten arvointina että me arvioitas sitä että onko nää meidän toimet riittäviä ja sitä että tehdäänkö me oikeita asioita ja siinä mä toivosin että korkeakoulut tekis paljon yhteistyötä että osattas arvioida myöskin sillä tavalla kriittisesti niitä opiskelukyvyn eri osa-alueita ja miten opiskelijat sitä kokee ja miten sitä voi tehdä. Me ollaan kuitenkin pitkästi puhutaan siitä tutkimusperustaisuudesta niin mä haluan et se näkys kaikissa korkeakouluissa hyvin vahvasti. Paljon siihen on tehty hyvää työtä ja toivon että kaikki korkeakoulut siihen tarttuu. Mutta nää on ehkä se semmonen että mä jotenkin aattelen että mä voi olla että katson liian suppeasti tätä mut että jotenkin se ehkä sen, et meillä lisääntys ymmärrys eri henkilöstöryhmissä että tää on tärkee asia ja mä voin tällä tavalla vaikuttaa niin opiskelijoitten opiskelukykysyyteen niin se harras toive.
Ja sitten tietenkin että kyllähän linjaus et se jollakin tavalla näkys korkeakoulujen rahotuksessa että jos siihen panostetaan niin oishan, sehän olis ihan tosi hieno juttu että sehän vaatii toki hyviä arviointityökaluja että voidaan arvioida että tää korkeakoulu tekee tätä työtä hyvin ja että haluaisin ajatella et semmoset innovatiiviset ratkasut, että miten opiskelijoitten opiskelykykyisyyttä voidaan tukea hyvin eri toimintamuodoin, eri tasoilla niin että ei kaikille kaikkea jokaisella tasolla vaan että lähetään sillä tavalla että perusohjauksessa on niitä isoja juttuja jotka on proaktiivisia taitojen kehittämiseen liittyviä. Sitten tulee ne muut tasot täydentävä ja tehostetun ohjauksen tasot että osattas ajatella asiaa vähän uudella tavalla. Olipas pitkä monologi.
Eric: Mä pyysin linjaamaan niin sä linjasit. Hyvä, kiitos Hanna. Mitäs Viivi, mitä sä haluaisit nähdä?
Viivi: No ensinnäkin tää kysymys on mun mielestä vaativa ja vähän pelottava että tulee semmonen olo että osaanko mä sanoa nyt tarpeeks painavasti ikään kuin oikean asian. Mutta vaikka en sit osaiskaan niin se tai semmonen olo että jääkö multa jotain ajattelematta. Jotain mitä mä en hahmota, jotain suurempaa. Mutta kyl se nyt ensimmäiseks nousee mieleen se, että opiskelukyky kun se muodostuu siellä ja kehittyy sen opiskelijan ja oppimisympäristön dynaamisessa vuorovaikutuksessa niin jos se oppimisympäristön ikään kuin kantokyky on miinuksella niin se ei pysty yhdessä sen opiskelijan kanssa toimimaan ja kehittämään sitä opiskelukykyä. Eli ihan keskeinen on mun mielestä se opiskelijamääriin suhteutettu resurssi ja lähtien tää on mainio malli, siis aivan loistava malli tutkimukseen perustuva opetus ja ohjaus pitää olla siis riittävästi opettajia. Pitää olla sellaset vaikka digitaalisen ja fyysinen opiskeluympäristö joka tukee sitä opiskelua. Pitää olla mahdollisuuksia siihen sosioemotionaalisten taitojen kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Ja omien opiskelutaitojen kehittämiseen ja arvioimiseen yhdessä muiden kanssa. Pitää olla niitä muita joiden kanssa sitä voi edes käsitellä.
Niin siinä mielessä tää menee jotenkin ihan suoraan sinne tuota korkeakoulujen resursseihin et ne pitää olla, olkoon ne mitä tahansa, jos on pieni korkeakoulu missä on kolme opiskelijaa niin ehkä sinne riittää sitten yks opo ja yks opettaja ja yks vielä professori mutta niin kun et se pitää olla jossain suhteessa. Et nyt meillä on viime vuosina menny kyllä niin että opiskelijamäärät on kasvanu koko aika mutta korkeakoulujen resurssit ja henkilöstön määrä ei oo kasvanu suhteessa et kyl tässä on ehkä se semmonen jos ajattelee nyt niitä poliittisia vaikuttajia niin sinne päin viestiä että tää on kestämätöntä kehitystä tällä hetkellä.
Eric: Niin tää on semmonen mitä me varmaan jokanen korkeakoulusektori on näiden aihealueen ympärillä työskentelevä niin kun tuntee sisällään et nyt tullaan yhä tietosemmaks tutkimuksen ja muun tietosuuden lisääntymisen kautta siitä että mitä, minkälaisia vaikuttumia ja minkälaisia asioita opiskelijahyvinvointiin vaikuttaa ja me tiedetään vaikka yksilöllisten järjestelyjen ja erityisjärjestelyjen tarpeen kasvu ja muu. Nää on myös ei vain mutta myös vahvasti resurssikysymyksiä. Ne on tietysti osaamiskysymyksiä ja ne on organisoitumiskysymyksiä, joskus vähän ehkä asennekysymyksiäkin mut et lopulta jos niitä voimavaroja siinä systeemissä ei ole kohdata niitä haasteita niin sit usein voi syntyy semmonen tilanne jossa sitten jostain rupee brakaamaan niin sanotusti. Et joko henkilöstö repii itsestään sitten sitä tai sitten opiskelijat ei välttämättä saa sitä mitä ne tarvitsee, et se on näin.
No onko teillä jotain mikä teille antaa erityistä syytä toiveikkuuteen näiden asioiden kehittymisessä? Mikä antaa teille valoa sinne kuuluisan tunnelin päähän? Kumpi haluu sanoo ensin?
Viivi: No korkeakouluyhteisö sinänsä on niin inspiroiva ja opiskelijat mä koen että ne on aina vaan en mä nyt sanois parempia, mut siis ne on jotenkin aina vaan tiedostavampia ja osaavampia ja ihanampia ja kyllähän se nyt innostaa. Ja myös se että tätä opiskelukykyasiaa ja semmosta yleisesti tavallaan hyvinvoinnista tietosuutta niin se lisääntyny niin valtavasti niin kyl se nyt ihan hirveesti innostaa tekemään ja myös näkee sitä positiivista kehittymistä ja vaikutusta tosi paljon.
Eric: Hanna?
Hanna: Joo. No ite kun teen tosi paljon opiskelijoitten kanssa sitä omaa työtä niin kyllähän sitä innostusta lisää ne opiskelijat. Että musta on niin valtavan hienoo nähdä se oppijajoukon moninaistuminen et mä opin joka päivä myös itse ihan hurjasti lisää ja sitten ehkä se että jotenkin yhdessä keskustelemalla ja pohtimalla niin mul on usko siihen että niitä ratkasuja löytyy. Että jos on tahtotila ja halu ja uteliaisuus niin se on hyvä lähtökohta ja sit mä nään ehkä tossa korkeakoulukentällä sen että miten hurjasti on saatu asioita parempaan suuntaan että esimerkiks mä koen että meidän yhteistyö esimerkiks YTHS:n kanssa on parantunut ihan huimasti, että me mietitään yhdessä ratkasuja jotka tukee sen yksilön opiskelukykysyyttä ja sen oppijan opiskelukykysyyttä niin yhdessä, että me ei olla erillisiä toimijoita niin mä jotenkin nään paljon hyvää siinä. Ja kuten toi Viivi sano että kun siitä puhutaan paljon ja on erilaisia hankkeita ja muita niin kyllähän se kertoo siitä että moni ihminen Suomen maassa kokee tän tärkeenä.
Ja sit mä aattelen näin että semmonen tässä ei pääse sammaloitumaan että aina on varmasti uusia näkökantoja mitä pitää lähteä kehittämään. Et mä tykkään tässä sen kehittämisnäkökulman ja se pitäs ollakkin tulevaisuudessa se inspiroiva voima.
Eric: Joo kyl helppo jakaa toi käsitys mitä tosta sanoit. Tästä vois puhua pitkäänkin mutta nyt on ehkä syytä mennä viimeseen kysymykseen joka toistuu podcastissa aina eli lukuvinkki aiheesta tai aiheen vierestä niin alottaisko vaikka Hanna?
Hanna: No tää oli varmaan aika semmonen ilmeinen ja helppo mulle. Ehkä tähän aiheeseen liittyen niin vuonna 2021 tuli tämmönen uudistettu painos kirjasta Opiskeluterveys, tää on kokoelmateos niin sit tän voisin vinkata ihan kokonaisena kirjana. Siel on ihan mielettömän hyviä kappaleita asiantuntijat ovat sinne kirjottaneet ja sitten minäkin olen päässyt yhdessä muitten kollegoitten, muitten korkeakoulun kollegoitten kanssa kirjottamaan tämmösestä kappaleesta kun korkeakoulujen opiskeluhyvinvointityöhön tarvitaan koko korkeakouluyhteisö. Niin suosittelen lukemaan sitä jos aihe kiinnostaa.
Eric: Kiitos. Viivi?
Viivi: Mä haluun tuoda tähän semmosen näkökulman mitä mietin tossa että sanonko kun kysyit sitä viestiä tavallaan sinne vallanpitäjille ja poliittisille päättäjille et tosi tärkee on ne arvot, arvot yhteiskunnassa ja arvot korkeakouluissa ja sen takii mä suosittelen tämmösta Paul Gibbsin 2017 teosta kun The Pedagogy of Compassion at the Heart of Higher Education eli tämmöstä myötätunnon pedagogiikkaa. En ole itse tämän asiantuntija enkä ole vielä lukenut tätä kirjaa mutta olen hankkinut tämän ja mielelläni keskustelen jos joku lukee sen. Koska koen että en välttämättä tule ymmärtämään mitä kaikkea se voi tarkoittaa korkeakoulussa. Mutta hauskoja lukuhetkiä.
Eric: Kiitos paljon Viivi ja kiitos paljon Hanna kun tulitte vieraaksi.
Hanna: Kiitos!
Viivi: Kiitos!