Helsingin yliopisto
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 7. jakson vieras on Sonja Naalisvaara.
Puhumme tässä jaksossa yliopisto-opiskelijoiden hyvinvoinnista. Ja erityisesti lähestyvien eduskuntavaalien innoittamana keskustelemme siitä, miten opiskelijoiden hyvinvointia voitaisiin tukea yhteiskunnassa nykyistä paremmin ensi hallituskaudella. Mitä pitäisi tehdä, jotta opiskelijat voisivat paremmin? Mitä yliopistoissa pitäisi tehdä? Mitä yhteiskunnassa laajemmin?
Sonja Naalisvaara on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n hallituksen jäsen. Hänen vastuullaan on sosiaalipolitiikkaan, terveydenhuoltoon, asumiseen ja kestävyys- ja kehityspolitiikkaan liittyviä asioita.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 23. ja toisen tuotantokauden seitsemäs jakso.
Jakson aiheena on opiskelijoiden hyvinvointi. Vieraana Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n hallituksen jäsen Sonja Naalisvaara.
Jakso ja tekstivastine julkaistu 23.2.2023. Jakson pituus 36 minuuttia.
Litterointimerkinnät
Litterointimerkinnät
| Eric: | Haastattelija |
| Sonja: | Vastaaja |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
Eric: Tervetuloa opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita.
Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. ’
Opiskelijoiden ohjaus yliopistoissa podcastin toisen tuotantokauden seitsemännen jakson vieras on Sonja Naalisvaara. Naalisvaara on Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n hallituksen jäsen. Hänen vastuullaan on sosiaalipolitiikkaan, terveydenhuoltoon, asumiseen ja kestävyys- ja kehityspolitiikkaan liittyviä asioita. Tervetuloa mukaan!
Sonja: Kiitos.
Eric: Puhutaan Sonjan kanssa tässä jaksossa yliopisto-opiskelijoiden hyvinvoinnista. Erityisesti lähestyviin eduskuntavaalien innoittamana keskustelemme siitä miten opiskelijoiden hyvinvointia voitaisiin tukea yhteiskunnassa nykyistä paremmin ensi hallituskaudella. Mitä pitäisi tehdä jotta opiskelijat voisivat paremmin? Mitä yliopistossa pitäisi tehdä, mitä yhteiskunnassa laajemmin? Pieniä, helppoja kysymyksiä Sonjalle.
Tuota alotetaan siitä että minkälainen tilannekuva teillä on SYL:ssä ja ylioppilasliikkeessä tällä hetkellä siitä et miten opiskelijat voi, minkälainen hyvinvoinnin tilanne on ja onko tää korona-ajan päättyminen tai uuden normaalin alku niin helpottanu opiskelijoiden tilannetta?
Sonja: Joo no sen suhteen ehkä on huomattu että varsinkin syksyllä kun tilanne lähti enemmänkin normalisoitumaan, toki lähiopetus alko jo siinä viime kevään vaihteessa mut silloin vielä aika monet saatto asuu jo vielä edellisel paikkakunnalla. Et ei ollu viel muuttanu takas sinne opiskelupaikkakunnalle, mutta syksyllä sitten ehkä alko huomata sitä että se yhteisöllisyyden tunne oli ehkä vähän noussu. Et se on kumminkin huomattu lisääntyneen syksyllä ja sekin kumminkin vaikuttaa opiskelijoiden jaksamiseen ja mielenterveyteen kun yksinäisyyden tunne kumminkin vähenee.
Mutta kyl täytyy myös sanoo että no YTHS:n mielenterveyspalveluissa toi mielenterveyspalveluiden kysyntä ei oo ehkä viel ainakaan huomattu kauheesti vähenevän. Et se on edelleen se on aika siellä korkeella tai tasaantunu sinne vähän korona-aikaan. Et sit jos ennen koronaa mielenterveyspalveluita saatettiin käyttää joku 24 prosenttia niin nyt korona-aikana niin se on 33 prossaa vakiintunu siihen tasolle, niin kyl sen vielä huomaa siellä mutta viel ei voi myöskään sanoo et mihin se kehitys on menossa. Että se jää sit vähän nähtäväksi että kumminkin mielenterveyshaasteet niin ne kumminkin kantaa sitten aika pitkälle tai et ne vaikutukset on kumminkin pitkäaikasii monesti tai sit sen huomaa vast vähän myöhemminkin vaikka et miten se on sit lopulta vaikuttanu.
Ja toki just siinä on se että kun se etäopetus sopi osalle tosi hyvin ja osalle taas oli todella paljon haasteita niin sekin että miten nyt kun ollaankin yhtäkkii taas lähinä niin toki sekin sitten taas vaatii sellasta sopeutumista siihen aikaan. Niin sekin toki vaikuttaa sitten.
Eric: Niin täs on monta ihmiskoetta peräkanaa.
Sonja: Niin, jep, joo. Se on kyl just semmosii et on vaan kriisejä kriisin perään kun sitten kumminkin Venäjän hyökkäyskin osu tohon niin sitten sekin viel vaikuttii uudestaan et vähän alko palautuu normaaliin niin sit tuli se ja sitten muutenkin se että ainakin itte oon huomannu vaikka omassa kuplassani sen että kun yhtäkkii on palattukin lähi niin se sosiaalinen kuormittavuus on yhtäkkii, oon huomannu et sitä onkin yhtäkkii väsyneempi siitä et vaik on ihana nähdä ystävii ja ihana on olla lähiluennolla niin on se kumminkin sitten taas omalla osaltaan taas vähän rankempaa.
Eric: Niin täs otetaan mittaa sekä yksilöistä että instituutioista tässä muutaman vuoden aikaan aika paljon.
Sonja: Niin, jep.
Eric: Joo toi on tietysti meillä on paljon tutkimus niitä välittömistä just vaikutuksista et ensimmäisessä vaiheessa just tää etäopintoihin siirtäminen ja oli hyvin kuormittavaa sit just se sosiaalisuuden puute, se yksinäisyys. Ja nyt kun me tullaan takasin niin sit taas et no miten sitten reagoida, aivan.
Sonja: Jep, ja just se kun kumminkin kun korona-aikana osa opiskelijoista alotti opinnot niin sit se yhteisöön pääseminen saatto olla hitaampaa tai ei välttämättä päässy oikein mukaan, niin nyt kun ollaan taas lähinä niin sit saattaa myös vähän korostuu et hetkonen mä en nyt oo päässy tähän yhteisöön niin vahvasti mukaan niin sekin voi olla osalle tulla silleen vähän kovempana kolauksena.
Eric: Kyllä. Viime tuotantokaudella kun siis tasan vuos sitten kun tehtiin näit hyvinvointiteemasii jaksoi täs podcastis niin siin paljon puhuttiin just siitä et tavallaan kuinka erilailla saman tyyppiset vaiheet voidaan kokea riippuen vaikka elämäntilanteesta, iästä, onko perhettä, onko töitä, et osalle se saatto olla semmost enemmän et wau, et nyt on pystyy hallitsee paremmin arkee ja muuta ja osalle sit ihan hirveetä olla yksin jossain yksiössä. Kaupungis mistä ei vielä tunne ketään niin tosi erilaisii kokemuksia.
Sonja: Joo siin jotenkin korostuu se että miten opiskelijat ei oo homogeeninen joukko vaan sitä on niin laidasta laitaan.
Eric: Kyllä. No en tiiä onks tää liian aikast mut silti kysyn et reflektoidaan vähän noit vuosii -20, -21, -22. Niin miten hyvin sun mielestä Suomessa onnistuttiin opiskelijoiden tukemisessa tänä poikkeusaikana tai jos haluut vähän ruusuja ja risuja et missä onnistuttiin ja missä ei.
Sonja: Joo, no ehkä me voidaan alottaa tälleen positiivisista.
Eric: Se on hienoa.
Sonja: Kyl mä sanoisin et siin oli myös hyvii onnistumisii että esimerkiks vaikka opintolainan hyvityksen jousto niin tätä kautta se autto opiskelijoita et kun oli rankkaa vaihetta niin se kumminkin autto siinä opintojen edistymisessä. No sit ihan vaikka joku tällänen että opiskelijaruoka pystyttiin ottaa take awayna niin se, että siitä ravinnosta pystyttiin huolehtii tai yliopistoilla on kumminkin ollu näit hyvinvointihankkeita mitkä on kumminkin auttanu ja YTHS:kin on saanut mielenterveys tällast apurahaa mistä pystyttiin vähän innovoimaan näihin mielenterveysongelmiin ratkaisuja, mut toki se ei pysty toteuttaa sitä jatkuvaa toimintaa kun se mielenterveyspalvelujen kysyntä nousi. Mutta sielt on kumminkin löydetty tällasii hyviä käytäntöjä mitä on sitten voitu kehittää edelleen niin kyl siel onnistumisiikin on ollut mutta täytyy sanoo että näin opiskelijoiden näkökulmasta niin kyl se tuntu että vähän unohdettiin. Et rajotukset monesti muistan kun elettiin sitä pandemian aikaa niin tuntu aina että opiskelijat vähän jätettiin sinne viimiseksi ne oli viimiset mitkä ei tarvinnu sitä rajotusten purkamista. Et kaikki peruskoulut tai lukiossa niin siellä saatettiin purkaa niitä, mutta aika pitkään oli silleen että ei päästy ollenkaan kampuksille ja kyllä osa vaikka munkin opiskelukaveritutuista niin on saattanu tehä parikin vuotta melkein maisteritutkinnon etänä. Niin on sekin vähän pelottavaa että mitä siinä on sitten jääny puuttumaan tai oppimatta tai ylipäätään.
Ehkä siinäkin huomas että mulla osu just esimerkiks just se vaihde kanditutkinnosta maisteriin siinä niin se, että miten se sitten olikin vähän semmonen isompi pudotus koska kumminkin ne vaatimukset on aika erilaisii siinä.
Eric: Niin tossa kun täst korona-ajasta täskin podcastissa on keskusteltu niin yks semmonen näkökulma on ollu se että mikä on jääny tapahtumatta. Eli mitä kohtaamisia merkityksellii vuorovaikutuksii, ystävyksii, romanssei mitä ne nyt sit onkin mitä yliopisto-opintojen aikana tapahtuu niin mitä se etäaika on tavallaan sulkenu pois. Mut tietysti jo puhuu noin vanhana tai nykysenäkin uraohjaajana vaikka sitä työtä ei just nyt tee, niin yks semmonen näkökulma mist on ite kantanu huolta on se että mikä on sen sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja yhteisön merkitys siinä ammatillisessa tai koulutusalan identiteetin syntymisessä.
Sonja: Joo se on kyl just nimenomaan tai itelle koen että mitä yliopisto antaa, niin se antaa just nimenomaan sen yhteisön ja sen miten oppii tai ylipäätään osa sitä oppimista on se et sä pystyt vaikka opiskelukaverin kanssa vähän keskustelee jostain aiheesta ja sit sä myös opit kehittää sitä omaa ajattelukykyy ja silleen et aa, hetkonen tän voinkin ajatella myös näin päin. Niin se, että kun korona-aikana toi jäi tosi vähäiseksi niin kyl siinä huomaa ihan jo silleen, ihan oppimisen tason kannalta on suuri vaikutus.
Ja sitten kun taas muuten ajatellaan niin tälleen vaikka opiskelijajärjestöjen kautta niin se että miten paljon nekin antaa vaikka eväitä työelämään niin se että jos sekin jää vähäiseksi niin kyllä mä sen huomaan että omassa vaikka ammatti-identifioitumisessa niin huomaa et se itsevarmuus saattaa jäädä myös vajavaiseksi kun ei pääse se vertaistuki on kumminkin siinä tosi isossa roolissa siinä että pääsee kasvamaan asiantuntijaksi. Niin se kyl just tai ylipäätään et vaikka esitelmiä tehdään Zoomissa niin onhan se aivan eri kun sä meetkin sinne luentosalin eteen pitää jonkun presen siellä. Niin sekin ihan jo tommoset pienet tai ei sekään nyt välttämättä niin pieni oo, osallehan toi on ollu tosi helpottavaa ettei tarvii mennä sinne.
Eric: Joo kyllä.
Sonja: Mennä sinne eteen mutta nekin on kumminkin kokemuksii mitä varmasti tulee työelämässä tarviimaan niin.
Eric: Kyllä. Mut ehkä se oisko se ollu Nyyti ry:n asiantuntija viime tuotantokaudella joka sano et sen sijaan et me puhuttas menetetyistä vuosista niin vaan pitäs keskittyy siihen et nyt ne asiat mitä ei oo päässy tapahtuu niin luodaan tiloja missä ne pääsis sitten tapahtuu.
Sonja: Ehdottomasti.
Eric: Et se semmonen ei niin et pitäs vähätellä mitään ikävää mitä tässä on tapahtunu mutta myös se et muistetaan se et kyl näihin asioihin nyt sitten voidaan vaikuttaa.
Sonja: Nimenomaan. Joo ja se on vaikka järjestöissäkin ollu ihana huomata et siel ollaan nyt vähän otettu myös sellanen asenne et no niin, nyt pitää saada mukaan myös vaikka ne kolmannen vuoden opiskelijat jotka ei oo ollu vielä tai päässy siihen yhteisöön. Et siinäkin on huomattu se että no niin, nytten on tai silleen voi tuntuu että kolmannen vuoden aikana on silleen et no voinko mä lähtee vaikka tähän toimintaan mukaan. Et onks se nyt vähän hassuu että tässä vaiheessa, niin sekin on iso rooli sillä just että luodaan se tila ja voidaan lähtee mukaan kaikkeen toimintaan tai muuten.
Eric: Kyllä. No aasinsillasta tästä sitten ei tarvinnukaan sitä ihan kehitellä sen enempää vaan mennään siihen et no mitä tässä pitäs nyt mennään eteenpäin, mitä pitäs tehdä. Ja alotetaan nyt tällä vähän isommalla pensselillä eli puhutaan tost tulevasta hallituskaudesta nyt meil on siis eduskuntavaalit tulollaan, niin millasii tavotteita ylioppilasliikkeellä on ens hallituskautta ajatellen? Millasii keinoi te ehdotatte opiskelijoiden hyvinvoinnin parantamiseksi ja onks teil joku semmonen järjestys et tää on se tärkein ja sit tulee tää?
Sonja: Joo. No opiskelijoiden hyvinvointi on tosi iso teema meillä. Ja kumminkin meil on mielenterveyskriisi käynnissä et sekin jo että korkeekoulutetut kokee todella paljon enemmän psyykkisiä vaik ahdistus- tai masennusoireita muuhun väestöön verrattuna niin kyl meillä on just mielenterveyskriisi täs käynnissä. Ja siihen ehkä isossa teemassa me nähdään että tärkeintä on myös päästä sinne juurisyiden luokse, että mitkä aiheuttaa tätä ja siinä meillä on suureks kärjeks on noussu ehdottomasti toi opintorahan taso. Et se että toimeentulo olis hyvällä tasolla koska se on kumminkin, sil on niin iso vaikutus siihen et miten jaksaa vaikka opiskella tai pitääkö käydä töissä niin se on mihin me keskitytään nyt vahvasti.
Ja just se että kun on vaikka huomattu että tosi monet opiskelijoista oli esimerkiks tässä korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa huomattu että 17 prosenttia on pelänny ruoan loppuvan ennen kuin saa rahaa. Ja sit taas 65 prosenttia käy töissä että on varaa opiskella niin se opintorahan tasokorotus on tosi isossa roolissa meillä nytten. Toki koska meillä on myös kriisi on jo käynnissä niin se ei riitä et me vaan niihin mielen, niihin juurisyihin keskitytään niin toki meil on sen lisäks myös vaikka YTHS:n rahotus pitää saada toimimaan jotta opiskelijat saa siitä apua.
Maksuton psykoterapiakoulutus ihan et meillä on sitten työvoimaa ja meillä on niitä jotka pitää sitten huolta ja on terapiatakuu tai sitten myös ollaan pohdittu vaikka alueellista yhdenvertasuutta näihin opintopsykologeihin että niitä ois sitten tarvittavasti ja tarjolla.
Eric: Minkälaista tasokorotusta te haette sinne opintorahaan?
Sonja: Joo, meil on siis sadan euron tasokorotus on tavotteena se mitä me toivotaan että siinä on kumminkin opiskelijoiden ostovoimakin on nyt laskenu tosi radikaalisti kun on inflaatio ja kaikki muutenkin. Ja sit sitä ei oo kumminkaan nostettu kauheesti niin se on se mitä nyt tarvitaan kunnon korotus jotta pystytään opiskella myös päätoimisesti ja keskittyy siihen omaan hyvinvointiin ja näin.
Eric: Nyt nostalgisoin hetken aikaa. Vuonna 2007 kun olin itse ylioppilasliikkeessä toiminnassa niin sillon oli Nouse jo!-kampanja mut opintotuki jos joku niin sitä on kyllä sitten veivattu ja veivattu ja veivattu.
Sonja: Se on.
Eric: Mihin suuntaan te haluisitte et se kehittyis?
Sonja: Joo. No kyl meillä haaveena olis se että opiskelija pystys keskittymään nimenomaan siihen päätoimiseen opiskeluun et se on opiskelu on meidän työtä. Ja se myös että jos joutuu liikaa pohtimaan vaikka sitä toimeentuloo sun muuta, käymään töissä niin ettei meillä käy niin että meiltä valmistuu burn outin partaalla olevia opiskelijoita. Että toki meidän nykyinen opintotukimalli se on suhteellisen monimutkainen ja siellä on kaikki opintolainahyvitykset ja on siihen mihin kytkeytyy sit kaikki tavoiteajat niin toki nekin tavoteajassa valmistuminenkin tuo sellasta painetta siihen että pitää valmistua ajallaan. Mikä on ehkä myös osa tällasta suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Niin ehkä sellaseen että opiskelijalla ois just vapaus siihen. Tai rauha opiskella.
Eric: Miten kuinka merkittävät ne lisäpanostukset sitte tonne YTHS:n tai sitten noiden mielenterveyspalveluiden, minkälaisesta mittaluokasta te puhutte?
Sonja: Joo kylhän siinä on just toi jos mie nyt oikein muistan niin mielenterveyspalveluiden kysyntä on kolminkertaistunut tässä. Niin kylhän siellä ehdottomasti niitä apuja vaaditaan ja se just että haasteena siinähän on just että se hoitoon pääseminen on kumminkin oma, ottaa oman aikansa ja siinä välissä kumminkin voi tapahtua paljonkin. Niin kyllä sielläkin tarvitaan kunnollisia panostuksia jotta ihan vaan se perustoiminta saadaan toimivaksi. Et siinäkin on toki omat haasteensa siinä mutta ihan se et YTHS:n perusrahotus saadaan kuntoon koska se YTHS tekee kumminkin meille tosi tärkeetä opiskelijoiden terveydenhuoltoo ja pitää meistä huolta ja heil on myös tosi hyvää osaamista meidän terveyden suhteen niin se että saatais ne perusteet siel hyvin kuntoon ja sujuvaksi se hoitopolku.
Eric: Aivan. Joo ja tietysti puhutaan sit minkä tasosesta tai tuesta tahansa opiskelijoilla niin kyl tietysti se oikea-aikasuus ja saatavuus ihan niin kun kaikis palveluis aika keskeisiä.
Sonja: Se on totta.
Eric: Et aika harva meistä innostuu siitä jos pitää kuus viikkoo tai kaheksan viikkoo jotain odottaa. Varsinkin jos on niin sanotusti tilanne päällä.
Sonja: Joo, nimenomaan. Niin siinä tulee kans sitten kaikki nää matalan kynnyksen palvelut on isossa roolissa että päästään hoito, päästään keskustelemaan asioista ennen kun ne menee siihen pisteeseen että nyt on tosi paha paikka.
Eric: Kyllä. Noh, minä kysyn nyt yliopiston työntekijänä sitten seuraavan kysymyksen.
Sonja: No niin.
Eric: Tuota minkälaisia toiveita SYL:llä ja ylioppilasliikkeellä on yliopistoille? Mitä yliopistoissa pitäs tehdä opiskelijoiden hyvinvoinnin vahvistamiseksi?
Sonja: Joo no sen suhteen kyl mä sanoisin et myös yliopistojen resursseja tai tämmösiä ohjausresursseja ois vahvistettava että kylhän vaikka Helsingin yliopistollakin et meil on tosi hyviä palveluita ja niitä on laajasti tarjolla. Mut ehkä haasteena myös on et ne ei aina välttämättä tavota opiskelijoita tai sit toki ettei oo aina välttämättä riittävästi et saattaa monen ajatus vaikka, ajatus että nyt on vähän haastavaa niin monet hakeutuu todella vaik ensimmäiseksi opintopsykologeille. Ja kun se ei oo aina välttämättä se oikee paikka siinä kohtaa, niin ehkä siinä se että meillä ois resurssit siihen että pystytään ohjaa opiskelija oikeeseen paikkaan. Toki me myös toivottais että me saatas vaik yliopistoihin tällasii kuraattoreita jotka pystys auttaa just sillä matalan mielenterveyspalvelun ajatuksella. Että koska opintopsykologitkin vaikka keskittyy just nimenomaan opintojen näkökulmasta mutta aika usein siinä taustalla saattaa olla vaikka joku haastava ihmissuhdetilanne tai vaik se yksinäisyyden tunne anteeks, niin se että olisi vaikka joku tällanen kuraattori joka pystyy sitten ottaa vastaan. Koska yliopisto on kumminkin aika nopeesti se johon opiskelija on helpommin ehkä yhteydessä niin sieltä sitten kuraattorin kanssa voitais kattoo et no mikä ois sitten se seuraava paikka.
Ja toki näin tässä eduskuntavaalien alle me myös toivottaisiin että kun yliopistolla on ollu näitä tosi hyvii hyvinvointihankkeita niin myös niiden rahotukset turvattais et pystyttäis jatkamaan koska just kuten tässä käy nyt ilmi niin se mielenterveyskriisi on yhä käynnissä ja ne hyvinvointihankkeetkin on ollu tosi hyvii ja niihin ollaan oltu tyytyväisiä.
Eric: Yhdessä semmoses hankkees teen töitä niin kiitos tästä rohkaisevasta palautteesta. Joo, ihan semmonen nopee reflektio et nythän esimerkiks Helsingin yliopistossa on nimenomaan näillä hankerahoilla niin meillä on siis opinto-ohjaajia (–) [21:21:6] ekaa kertaa merkittävästi ja se on hieno uus lisä tähän palettiin. Monis muis yliopistois on vastaavii et on pystytty nyt sitten kehittää uusii palveluita ja just nimenomaan tämmöstä matalan kynnyksen. Et meillä on opot on tehny tätä opiskelijoiden kontaktointia jolla ei sit jostain syystä oo opinnot edenny ja sitten on haluttu kysyy et hei, et tarvisko tukee ja näin että täs on paljon tavallaan tän kriisin myötä kehitetty sellasii kyvykkyyksii ja semmost toimintamallei mitkä toivottavasti taval tai toisella jatkuu myös sitten tulevaisuudessa. Sillon kun ne toimii.
Sonja: Niinpä. Ja joo toi on ollu kans mihin mä oon ite ollu tosi tyytyväinen. Et toi on ollu tosi ihana hanke et otetaan yhteyttä niihin opiskelijoihin jotka on mahollisesti tippunu matkan varrelta koska silloinkin kun on vaikka mielenterveyhaastetta kärsii niin se että joku on yhteydessä ja on oikeesti aidosti kiinnostunu et hei miten sulla menee niin sillä on iso merkitys opiskelijalle niin mä uskon et se on ollu varmasti tosi hanke.
Eric: Kyllä mut ehkä me ei täst saada suurta riitaa tästä yliopistojen perusrahotusta pitäs vahvistaa ja.
Sonja: Joo, siitä ollaan varmasti hyvin samaa mieltä.
Eric: Joo jatkoo ohjaus- ja hyvinvointihankkeelle niin siitäkin varmaan tai itseasias ainakin Helsingin yliopiston vaalitavotteissa ne tais olla just tolla lailla saman lailla kun tossa sanoit.
Sonja: Kyllä, mahtavaa.
Eric: No vaalit on tärkeet ja ne on tietysti aina semmonen paikka jossa katotaan niit yhteiskunnallisii prioriteetteja ja sitten kun sinne Säätytalolle mennään millä porukalla sinne sitten mennäänkin niin siellä katotaan et mikä aidosti on tärkeetä ja mihin panostetaan. Mut jos me pikkasen nostetaan katsetta nyt sinne vaalien taakse ja pidemmälle niin minkälaisii muutoksii sä haluisit nähdä opiskelijoiden arjessa ja elämänpiirissä että opiskelijat vois paremmin tulevaisuudessa. Jos nyt unohdetaan budjettikehykset ja tämmöset arkielämän rajotteet, ja vähän laajemmin mietit, mitä sä haluisit nähdä?
Sonja: Joo, no mun unelmissa opiskelijoilla ois sellanen just vapaus ja rauha opiskella. Sä pystyt opintojen ja yliopiston tai korkeakoulun aikana just nimenomaan tutkimaan asioita, olla utelias ja akateeminen vapaus on kyl sellanen mun suuri haave. Et siellä just nimenomaan on aikaa kattoa että hei täällä olikin tämmönen mielenkiintonen kurssi niin mennä sinne ja päästä vähän kattoo ja löytää myös sitä itseänsä. Ja se on juuri tää sivistyksen pohja että saadaan opiskelijat saa rauhassa tutkia ja tehdä niitä opintoja jotka on se päätoiminen työ heille tai meille. Niin se on ehdottomasti se mun suuri haave ja just se että opiskelijoiden toimeentulo on turvattu että ei tarvii ressata sitä riittääkö raha ruokaan. Niin ehdottomasti se on siellä joka sit edistää sitä sivistystä mikä on yliopistojen tärkeintä antia ja on vaik mahdollisuus lähtee vaikka järjestötoimintaan mukaan koska sekin on monesti nykyään saattaa olla silleen että ei, mun pitää valmistuu ajoissa niin nyt ei oo oikein ehdi lähtee vaikka kokeilemaan jotain järjestötoimintaa. Niin se on kans sellanen mistä haaveilen.
Ja ehkä viel tähän just liittyen niin kyl mä haaveilen siitä että just koulutuspolitiikalla mennään just siihen suuntaan et se ei ois niin suorituskeskeistä vaan ois nimenomaan se vapaus ja rauha opiskella. Niin siitä haaveilen.
Eric: Yks semmonen teema mistä vähän eri sanoin on tän kun puhutaan opiskelijoiden hyvinvoinnista tai vähän laajemmin ehkä nuorten hyvinvoinnista niin on tavallaan se että kuinka paljon odotuksia ja vaatimuksia asetetaan suoraan ja epäsuoraan.
Sonja: Niinpä.
Eric: Niin mistä odotuksista ja vaatimuksista me voitas yhteiskunnassa sitten luopua?
Sonja: Joo, tää onkin.
Eric: Onko jotain keinoja millä sitä ruuvii vois vähän löysää?
Sonja: Musta tuntuu et tää on myös vähän sellanen ainakin mihin itte on jotenkin kasvanu tosi vahvasti tällaseen suoritukseen että pitää tehdä asiat täysii ja opiskella ja valmistuu nopee ja sit sinne työelämään mikä toki tääkin kaikki varmasti kumpuaa siitä vaikka meidän huoltosuhteen pelosta ja kaikesta tästä. Niin et sinänsä tavallaan ymmärrän sen jopa mutta ehkä siinä on just se että se on sit taas semmonen vielä laajempi ongelma mihin ehkä yritetään löytää ratkasuja nyt vähän haastavammalla keinolla koska sitten nyt nää nykyiset keinot johtaa vähän tällaseen uupumiskulttuuriin.
Niin ehkä semmonen just että, no mä näin vanhana kympin tyttönä niin oon oppinu siihen että just pitää tehdä, pitää saada niitä kymppejä ja pitää tehdä kaikki täysii tai ei ollenkaan tai sitten sekin just kaikki tämmönen epäonnistumisen pelko mikä tulee sieltä tosi vahvasti mihin vaikka liittyy justiin joku tällanen kun haetaan vaikka opiskelupaikkaa ja jos ei saakkaan heti sitä oman alansa opiskelupaikkaa niin kyl tähänkin liittyy semmoset omat haasteensa epäonnistumisen pelkonsa sitä kautta.
Ja nyt mä unohdin et mikä se oli se kysymys alun perin, lähdin laukalle.
Eric: Ei se on varmaan mun vika koska mä kysyin hirveen vaikeen kysymyksen vähän tuosta lennosta. Siis kysyin nimenomaan siitä et jos me on havainnoitu jo pitkältä ajalta et nuoret kuormittuu toisel asteel, korkea-asteel ja yks tietysti semmonen, en mä tiiä onks se liian yksinkertastava kysymys pitäskö meidän puhuu siitä mistä ne kuormittuu. Ja voiko sitä kuormaa jotenkin vähentää?
Sonja: Joo toi on kyl just erittäin hyvä kysymys ja mä koen et siinä on monesti tää paine myös että yhä aikasemmin pitää tietää että mitä tekee elämällä, mistä tulee todella helposti suurii kuormia.
Niin joo tää ei oo mikään helppo kysymys kyllä. Mutta se on kyllä et kylhän näihin varmasti koko koulupolun ajalta pitää kattoo niitä vaikutuksia koska just sekin et korkeakouluihinkin tulee jo valmiiks todella väsyneitä opiskelijoita.
Eric: Kyllä. Joo ehkä me ei tätä nyt ratkasta, se on ihan ok. Ehkä lähinnä ite huomaan sitä täs miettiväni että me välillä vaikka nyt jos aatellaan esim 20 – 30 vuoden koulutuspoliittist jatkumoa et me on keskitytty siihen vaikka et missä iässä siirrytään valmistumisen jälkeen työelämään. Tuijotettu sitä OECD:n yhtä kuvaa.
Sonja: Joo.
Eric: Ja vaik se on huoltosuhteen ja työn tuottavuuden ja talouskasvun kannalt ihan oikeesti relevantti kysymys niin sen sivutuotteena on kyl kiristetty ruuveja tosi paljon.
Sonja: Joo.
Eric: Ja nyt me ollaan silleen et hei, nuoret on kuormittuneita. Eiks se oo vähän tehty.
Sonja: Jep. Ja onko se sit lopulta vaikka talouskasvulle hyväksi et kun meillä valmistuu niit uupuneita burn outin partaalla olevia ihmisiä niin sitten se että mennäänkin sairaslomalle tai muuta niin eihän se sit lopulta ookkaan ratkasu siihen meidän mihin me alun perin oltiin tähdätty vaikka sit siihen talouskasvuun. Joo, niin ehkä mä just mietitään se että kylhän se ois just mielenkiintosta miten me pystyttäis tehdä sitä just hyvinvointia tukien ja just se että mihin ittekin on vaikka tässä aikuiselämällä yrittäny opetella että puoliksi, tai semmonen melkein hyväkin on välillä ihan ok. Tai riittävän hyvä. Ja se mikä ittellä vaikka kandin suhteen oli silleen että se on tehty on parempi kun ei ollenkaan. Niin tälleen varsinkin vanhana kympin tyttönä se oli mulle erittäin kova saavutus että nyt mä otan tähän sen asenteen et nyt se pitää vaan tehdä.
Eric: Niin semmonen teema mist on puhuttu muun muassa esim tulevaisuudes, yhdes jaksos keskusteltiin siitä että miten tulevaisuutta pitäs ohjaukses käsitellä ja sitä epävarmuutta mitä siihen liittyy ja sitä että oikeesti kukaan ei tiedä, niin ehkä yks semmonen havainto siit keskustelust on se et semmonen hyvä suhde, armollinen suhde itseen on semmonen mitä me voidaan kaikki kehittää ja sillon tietysti myös erilaiset ulkoset paineet tai odotukset tai kuormitukset niin ehkä yks ratkasu on se että sitä armoa löytää sit omalta sisältä jos ei sitä sitten aina sieltä OECD:n käppyröistä löydy. Kaikki kunnia OECD:n käppyröille, mä seuraan niitä työkseni mutta toivottavasti kuulijat ymmärtää mitä hain tällä takaa.
Sonja: Joo toi on semmonen varmasti teema mitä monet meistä käy läpi ja välillä se tulee korvistakin ulos tällanen armollisuus itseään kohtaan, mutta se on toki tärkeä taito ehdottomasti. Ja ehkä toikin vois olla silleen että mitä vois alkaa jo aikasemmin pohtimaan eikä sitten siinä vaiheessa kun vaikka itte tulin korkeekouluun ja olin sitten todella uupumispisteessä ja sit joutuu vaan todeta et okei nyt ei auta kun olla vaan armollinen ittelleen.
Eric: Mut ehkä semmonen toive täs keskustelun loppupuolel voidaan esittää et jos nyt itse vastaan tohon kysymykseen vaikka se ei ehkä ollu tarkotuksenmukasta niin kyl se jotenkin et miten me pystytään näit sekä tietysti opetust, ohjaust kehittämäl mitä nyt on siis valtavasti vaikka Helsingin yliopistos tehty näiden ohjausneuvontapalveluiden kokonaisuuden selkiyttämistä, niiden ohjauspolkujen ja sen avun löytämisen, tuen löytämisen helpottamiseks mut että sit varmaan semmonen isompi kysymys yhteiskunnallisesti on nimenomaan se että miten me pystytään tuomaan tavallaan tilaa ja rauhaa sinne nuorten elämään.
Sonja: Nimenomaan.
Eric: Ja nyt ehkä vähän provosoin kuulijoita kun sanon että tarviiko opiskelijoiden miettii koko ajan sitä huoltosuhdetta tai jotain yliopiston rahotusmuotoja. Eiks ne vois keskittyy vaan siihen niiden ainutlaatuseen kokemukseen tääl yliopistos. Ja jos ne haluu miettii sitä niin se on ihan sama mut et tavallaan just se, meil on yks työpaja koulutusjohtajien kans jos täst myös puhuttiin et miten me saadaan sitä rauhaa sinne siihen kasvuun ja sivistymiseen yliopistoon lisättyy ja ehkä vähän suljettuukin ulos niit paineita välillä. Tai ainakaan itse tuoda niitä sinne.
Sonja: Joo toi on ehkä nimenomaan että en mä koe että ainakaan itte ois opiskelijana mitenkään lähteny nimenomaan miettii vaikka tätä huoltosuhdetta tai voi ei, yliopisto ei saa nyt rahaa kun olen hitaampi opiskelija.
Eric: Hyvä, hyvä joo.
Sonja: Mulla on siis vielä lukihäiriö niin mä oon silleen, mä olen vielä ehdottomasti normaalia hitaampi opiskelija mutta toki sitten se että just nimenomaan myös luodaan sitä rauhaa, tilaa, koska kyllähän se tulee silti sieltä se ympäriltä. Että se jonkinlainen paine sieltä mitä on viel tosi vaikee sanoittaa että mikä se on se lähde mistä se tulee. Mutta kyl mä huomaan että vaikka on alusta asti todennu itselleen ja ollu silleen hei, sulla on vaik lukihäiriö niin sä oot hitaampi muita ja sun ei tarvii lähtee sitä tykittämään niin silti sielt tulee se jonkinlainen paine niin toi on mun mielest tosi hyvä ajatus et miten luodaan se tila että se on se rauha opiskella.
Eric: No niin juontaja tässä vähän rohkastu omiakin näkemyksiä jakamaan mut ehkä se on tää aihe on semmonen mitä on tullu aika paljon tässä mietittyä. Keskustelua ois kiva jatkaa pitkäänkin mutta ehkä me mennään sit kuitenkin viimeseen kysymykseen ja mä kysyn sulta Sonja että saman kysymyksen kun kaikilta muiltakin vierailta eli lukuvinkki saa olla aiheesta tai aiheen vierestä.
Sonja: Joo. Mulla on, mähän mietin just et harmittanu kyl vähän et ei ole ehtiny lukee niin paljon. Ja sit mul on myös vähän tällanen että mä siis itse suosittelisin tai mulle nous ittelle tällänen kirja mieleen kun Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt. Mä en ite oo mikä tällasten self helppien kirjojen fani kyl yleensä, mutta tää ehkä osas käydä niitä vähän samankaltasia kokemuksia mitä on ite joskus kokenu niin iitä vähän silleen läpi ja sellasella rennolla otteella. Niin sitä suosittelen. Et siinä oli semmonen mukava fiilis joka vähän autto myös käymään vaikka, anto tavallaan vertaistukee siihen tilanteeseen kun on vähän väsynyt.
Eric: Kiitos paljon Sonja kun olit vieraana.
Sonja: Kiitoksia, oli ihanaa olla.