Helsingin yliopisto
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 13. jakson vieraana ovat Lotta Tikkanen ja Henrika Anttila. Tikkanen ja Anttila työskentelevät yliopistopedagogiikan yliopistonlehtoreina Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksessa (HYPE).
Keskitymme tässä jaksossa opinnäytetöiden ja erityisesti väitöskirjojen ohjaukseen. Minkälaista tutkimustietoa meillä on opinnäytetöiden ohjauksesta? Minkälaista on opinnäytetöiden ohjauksen koulutus? Mitä ohjaajat haluavat oppia tullessaan koulutuksiin? Pitäisikö väitöskirjatutkijoiden ohjaajilta edellyttää koulutusta, jonkinlaista ”ohjauksen ajokorttia”? Miten ohjausosaamista pitäisi tulevaisuudessa kehittää?
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 29. ja toisen tuotantokauden 13. jakso.
Jakson aiheena on väitöskirjojen ohjauksen kehittäminen. Vieraina yliopistopedagogiikan yliopistonlehtorit Lotta Tikkanen ja Henrika Anttila Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksesta (HYPE).
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 6.4.2023. Jakson pituus 39 minuuttia.
Litterointimerkinnät
| Eric: | Juontaja Eric Carver |
| Henrika: | Vierailija 1, Henrika Anttila |
| Lotta: | Vierailija 2, Lotta Tikkanen |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
Eric: Tervetuloa Opiskelijan ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijan ohjaus yliopistossa -podcastin toisen tuotantokauden 13. jakson vieraina ovat Lotta Tikkanen ja Henrika Anttila. Tikkanen ja Anttila työskentelevät yliopistopedagogiikan yliopistolehtoreina Helsingin yliopiston yliopistopedagogikeskuksessa, joka tunnustaa tämmöstä lyhennettä kuin Hype. Tervetuloa mukaan.
Henrika: Kiitos.
Lotta: Kiitos.
Eric: Keskitytään tässä jaksossa opinnäytetöiden ohjaukseen ja erityisesti väitöskirjojen ohjaukseen. Minkälaista tutkimustietoa meillä on opinnäytetöiden ohjauksesta? Minkälaista on opinnäytetöiden ohjauksen koulutus? Minkälaisista asioista koostuu laadukas ohjaus ja miten ohjausosaamista pitäisi tulevaisuudessa kehittää? Alotetaan vähän siitä, että mistä kulmasta te tätä katsotte. Eli mä pyytäisin teitä molempia kertomaan aluksi teidän omasta suhteesta opinnäytetyön ohjaukseen. Kuinka kauan te ootte tutkinut aihetta ja kouluttanut ohjaajia? Jos Lotta aloittaa.
Lotta: Joo. Mä kiinnostuin ohjauksesta oikeestaan jo silloin, kun mä tein itse väitöskirjaa ja olin ohjattavana. Mulla oli kolme tosi hyvää ohjaajaa ja meitä oli samassa työhuoneessa useampia väitöskirjatutkijoita. Sit aina välillä me juteltiin ohjauksesta. Me huomattiin sit siinä, että meitä kaikkia ohjataan vähän eri tavalla ja meillä on hirveän erilaisia tarpeita sille ohjaukselle. Se oli musta hirveen kiinnostavaa. Sitten, kuten usein on, niin mäkin ajattelin, et mä haluun olla isona yhtä hyvä ohjaaja kuin nää mun ohjaajat oli. Tutkimuksessa mua innostaa eniten semmoset uudet oivallukset ja uudet tutkimustulokset ja ohjaajana haluisin päästä kokemaan näitä samoja fiiliksiä. Se on tavallaan tärkein motivaatio, miks halusin ohjaajaks. Mä oon sittemmin ohjannut kanditutkielmia ja graduja ja nyt myös väitöskirjaa. Tutkimusta väitöskirjaohjauksesta oon tehty verrattain vähän aikaa, parisen vuotta suurin piirtein, mutta tämä on ollut todella intensiivisen tutkimuksen aikaa tää pari vuotta. Me kerättiin 2021 aineisto Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoilta ja ohjaajilta ja tämä tämä prosessi on opettanu ihan valtavasti tutkimuksesta ja ohjauksesta. Sitten toi ohjaajien koulutus. No sitä suunnilleen nyt viimeisen vuoden ajan oon tehny myös. Tämänhetkisessä yliopistolehtorin tehtävässä pääpaino mun pedagogisen tuen tehtävistä on nimenomaan tohtorikoulutuksessa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi väitöskirjaohjaajien tämmösiä työpajatyöskentelyä.
Eric: Henrika.
Henrika: Joo. No mulla on suurelta osin tosi samanlainen tausta kuin Lotalla. Meillä on ollu samat ohjaajat väitöskirjoissa ja siellä me tosiaan samassa työhuoneessa niitä väitöskirjoja pakerrettiin ja ohjauksesta juteltiin. Joskus naurattaa, et kuka olis silloin arvannut, että tässä me nyt ollaan yhdessä ja tutkitaan tohtorikoulutusta ja ohjataan väitöskirjaa yhdessä ja myöskin koulutetaan muita ohjaajia. Mä tossa just laskeskelin, että mun ensimmäisestä tohtorikoulutukseen liittyvästä artikkelista on 10 vuotta. Ei siit artikkelista oo kymmentä vuotta, mut siitä tutkimuksesta on. Se oli mun gradu silloin aikanaan ja siitä sitten kirjoitettiin artikkeli ja synty ehkä se kipinä siihen tutkijauraan. Kolme vuotta sitten mä alotin tässä pedalehtorin tehtävässä ja päädyin sitten takaisin niille tutkimusjuurille ja sinne tohtorikoulutuksen pariin. Niitä kysymyksiä sitten tutkimaan. Tosiaan niinku Lotta sano, että on ollut intensiivistä aikaa, eli ollaan yhdessä sitäkin dataa oltu keräämässä ja tosi opettavaista on. Nyt sit mikä parasta, niin viimeisimpänä mukaan on tullu sit se ohjaajan koulutus. Se on mahdollistanu sitä, että on niitä omia tutkimuksia ja tutkimustuloksia päässy palauttamaan sinne kentälle ja käyttämään niitä oikeasti hyödyksi. Sehän on siinä tutkijan työssä parasta, että pääsee sit oikeasti käyttämään sitä tutkittua tietoa ja viemään sitä eteenpäin. Me ollaan Lotan kanssa yhdessä koulutettu noita ohjaajia ja sit me ollaan pidetty Hypessä myöskin ohjauskoulutusta.
Eric: Mielenkiintosta taustaa. Mennään sitten tutkimukseen tästä aiheesta. Minkälaista tutkimustietoa meillä on opinnäytetöiden ohjauksesta tai väitöskirjatutkimuksen ohjauksesta ja millaista se tutkimus tästä aiheesta ylipäätään on? Henrika.
Henrika: No onhan sitä paljonkin tutkimusta ja määrä on kasvanut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana tosi paljon etenkin tohtorikoulutukseen liittyen. Ehkä tällä, no ei ehkä kauhean yllättäen, mutta se kaikkein tutkituin teema on nimenomaan se ohjaus. Onhan se siinä ihan väitöskirjaprosessin keskiössä. Tutkimuksesta me tiedetään se, että ohjaus on yhteydessä jatko-opintojen etenemiseen ja niiden loppuun saattamiseen ja myös sitten sen prosessin laatuun eli millaseks ne opinnot koetaan. Jos me katotaan ohjaukseen liittyvää tutkimusta, niin aika paljon on keskitytty ohjattavien näkökulmaan ja tarkasteltu ohjausta suhteessa niihin tohtoriopintojen keskiössä oleviin tekijöihin, kuten just siihen opintojen etenemiseen, keskeyttämiseen ja hyvinvoinnin kysymyksiin. On tutkittu kans ohjauksen määrää ja laatua, et kuinka paljon ohjausta on tarpeeksi ja millaista se hyvä ohjaus sitten on. Meillä on evidenssiä siitä, että säännöllinen ja usein tapahtuva ohjaus on yhteydessä väitöskirjatutkijoiden kokemaan tyytyväisyyteen, sekä heidän opintoihin että siihen ohjaukseen. Ja myöskin hyvinvointiin ja opintojen sujuvuuteen, moneen tärkeään tekijään. No sitten, kuinka paljon pitäisi ohjata. Se on varmaan se kysymys, mikä seuraavaks siitä nousee. Se toki riippuu monestakin tekijästä, mutta monessa tutkimuksessa on todettu, et jonkunlainen raja-arvo on se vähintään kerran kuukaudessa. Se voi joillain aloilla tuntua aika hassulta. Jos vaikka tehdään jotain labratöitä, niin silloinhan se ohjaus on hirveen läsnä siinä tilanteessa ja ohjataan ihan päivittäin ja jatkuvasti, mutta joillain aloilla sitten se on ehkä erilaista se ohjaus ja ei niin strukturoitua, tai et pitää oikeasti järjestää semmosia ohjaustapaamisia. No sit Lotta mainitsi jo siitä meidän datasta, mikä me kerättiin. Siinä me kyseltiin väitöskirjatutkijoilta ja ohjaajilta, et kuinka usein he, väitöskirjatutkijat, kokee saavansa ohjausta ja kuinka paljon ohjaajat kokee ohjaavansa. Iloista oli se, että väitöskirjatutkijoista yli 60 prossaa koki saavansa sitä ohjausta vähintään kerran kuukaudessa, mikä on tietysti hyvä uutinen. Toisaalta sitten oli pieniä eroja siinä, et ohjaajat kyllä koki ohjaavansa enemmän kuin väitöskirjatutkijat koki saavansa sitä ohjausta. Sekin on mielenkiintosta. Siihen on varmaan monta selitystä. Ehkä se, että ne ohjaajat ja ohjattavat ei oo välttämättä samat, mutta myöskin sitten ohjattavat ei aina ehkä tunnista, mikä kaikki on ohjausta. Että voi olla, että ajatellaan, et vaan se yksilöohjaus on osa sitä ohjausta. On paljon erilaista tutkimusta ja mekin tässä samassa datassa vielä sitä ohjauksen laatua tarkasteltiin. Pyydettiin kuvailemaan omia kokemuksia hyvästä ohjauksesta. Ilahduttavaa oli se, että sekä väitöskirjatutkijat että ohjaajat, molemmat kuvas sosiaalisen tuen muotoja olevan läsnä siellä ohjauksessa. Väitöskirjatutkijat kokee saavansa kannustusta ja tukea ja sitten myöskin informationaalista tukee, eli neuvoja ja ohjausta siihen, miten sitä tutkimusta tehdään ja siihen apuja. Kyllä, monenlaista.
Eric: Haluaako Lotta täydentää?
Lotta: Joo, tietenkin haluun täydentää. Kun Henrika puhu tosta hyvästä ohjauksesta ja tämmösistä hyvistä ohjauskäytännöistä, niin sit taas ohjausosaamisen ja sen kehittämisen tutkimusta on merkittävästi vähemmän. Me ei oikeastaan tiedetä tarkalleen ottaen, mitkä on semmoset ohjausosaamisen kehittämisen keinot, jotka on oikeasti hyödyllisiä ja toimis parhaiten. Se mitä me tiedetään tutkimusten perusteella on se, että väitöskirjan ohjauksen käytännöt perustuu usein niihin ohjaajien omiin kokemuksiin ohjattavina. Useimmiten ohjaajat ohjaa joko samalla tavalla kuin heitä on ohjattu, tai sitten aivan päinvastoin, jos heitä on ohjattu huonosti ja he on kokenu sen huonoks ohjaukseks. Ja sit taas tämmönen tekemällä oppiminen on ohjauksen kehittämisen jotenkin… Semmonen keskeinen tapa, millä sitä kehitetään. Me myös tiedetään, et ohjaukseen liittyviä omia käsityksiä on vaikea tunnistaa ja siksi myös muuttaa. Sit jos me katotaan, et ollaan tutkittu sitä, et miten ohjaajat kehittää sitä ohjausosaamistaan, niin se on usein tämmöstä informaalia, eli vaikka keskusteluja kollegan kanssa tai tällasta. Meidän tutkimusten tai tutkimustulosten perusteella näytti siltä, että Helsingin yliopiston ohjaajat kehitti ohjaamista tosi aktiivisesti. Lähes 80 % meidän ohjaajista oli osallistunut vähintään kahteen kehittämisaktiviteettiin. Tyypillisimmät osaamisen kehittämisen tavat oli vaikkapa, just niinku sanoin, niin keskustelut kollegojen kanssa ja ohjauskäytäntöjen reflektointi niitten ohjattavien kanssa. Se oli kans hyvin tyypillistä. Hyvin suuri osa myös kertoi, et on perehtynyt yliopiston ohjeisiin ja linjauksiin hyvistä ohjauskäytännöistä tai tämmösiin käytäntöihin yleisesti. Jonkin verran, semmonen reilu kolmannes, oli myös osallistunu jonkinlaiseen vähän tämmöseen formaalimpaan koulutukseen, johonkin työpajaan tai ihan kursseille tai seminaareihin, jotka liittyy ohjaukseen ja sit osa, vajaa kolmannes, myös luki tieteellistä kirjallisuutta ohjauksesta. Se, mikä oli hirveän kiinnostavaa tässä tutkimuksessa oli se, et ne ohjaajat, jotka kerto, et he on osallistunut useampaan kehittämisaktiviteettiin arvioi myös taitonsa ohjaajana paremmaks kuin he, jotka osallistu esimerkiks vaan johonkin yhteen aktiviteettiin. Eli he oli luottavaisempia omien taitojensa suhteen. Myös se oli ihan keskeinen tulos, et nää ohjaajat, jotka koki saavansa tukea sieltä omalta ammatilliselta yhteisöltä, oli myös luottavaisempia omien taitojen suhteen. Eli näyttää siltä, et se ammatillinen yhteisö on tosi keskeinen voimavara sen ohjausosaamisen kehittämisessä.
Eric: Niin ja jos muistelen viime tuotantokauden väitöskirjatutkijoiden ja tohtorikoulutuksen jaksoja, niin se yhteisö on myös väitöskirjatutkijalle hirveen tärkeä. Jäin miettimään, että kuinka vahva tavallaan on se tieteenalan traditio, miten meillä on aina ohjattu väitöskirjat? Näkykö se siellä aineistossa vai onko se enemmän sitä mallioppimista siltä omalta ohjaajalta, mutta niitä ei tavallaan voi erottaa?
Lotta: Toi on aika haastava kysymys. Tavallaan sitä tutkimuskirjallisuutta on vielä aika vähän, mutta vaikuttaa siltä, et aika paljon ohjaa just ne omat kokemukset ja käsitykset siitä ohjauksesta, et miten sitä… Joo. Mut koulutuksella on mahdollista niihin sitten tarttua, et pääsee reflektoimaan sitä, mitä siellä ohjaustilanteessa ihan oikeasti tapahtuu ja pystyy tunnistamaan sen, et näin mä toimin tän tyyppisissä tilanteissa ja sitten myös muuttamaan sitä, jos ei se oo tavallaan hyvää ohjausta.
Eric: Aivan.
Henrika: Tietysti ehkä tossa ne tieteenalakohtaiset sillä tavalla, et jos nyt aattelee vaikka niitä labratöitä, niin siellä se ohjaaminen on jokapäiväistä. Tai jos yhdessä kirjoitetaan artikkeleita, niin sekin ohjaaminen on ehkä erilaista kuin monografioiden, et ehkä siinä sit korostuu vielä se enemmän sen väitöskirjatutkijan tavallaan oma työ siinä monografiassa kuin sit taas siinä yhteiskirjoittamisessa vaikka jossain artikkelissa. Et ehkä siellä jotain pieniä erojakin myös on.
Eric: Kyllä. Tossa edellisessä jaksossa puhuttiin väitöskirjatutkijoiden uraohjauksesta, coachingista ja mentoroinnista, niin siinä vaan tietysti totesin ja sen voi tässä todeta uudestaan, että väitöskirjatutkimuksen tai tohtorikoulutuksen kokonaisuutta on hyvin vaikea laittaa yhteen purkkiin, koska se on niin heterogeeninen. Miten sitä tehdään, miten se on rahoitettu. Artikkeli, monografia, tutkimusryhmässä, itsenäisesti, töiden ohella, päätoimisena. Siinä on niin valtavasti sitä hajontaa.
Lotta: Yhteisiä tekijöitä, mistä Henrika äsken puhui, niinku hyvän ohjauksen tunnuspiirteistä, niin ne tavallaan pätee hyvin laajasti monenlaiseen, mut on totta kai hirveästi vaihtelua.
Eric: No minkälaista on sitten tämä opinnäytetöiden ohjauksen koulutus tai väitöskirjan ohjauksen koulutus Helsingin yliopistossa ja minkälaisiin asioihin siellä konkreettisesti keskitytään?
Lotta: Joo, me päätettiin, et Henrika kertoo kohta Hypen ohjaajakoulutuksesta, mut jos me ensin mietitään sitä, et millaista muuta koulutusta meillä on väitöskirjan ohjaajille, niin mä sanoisin, et se on tyypillisesti ainakin viime vuosina organisoitu tämmösten työpajojen muodossa. Näitä työpajoja on ollu tarjolla erilaisista, aika spesifeistä sisällöistä, tai sit ne on ollu jonkun tietyn tutkijakoulun tarpeeseen kohdennettuja. Työtavat näissä on ollu hirveen osallistavia ja sisällöt on perustunut vahvasti tutkimukseen hyvistä ohjauskäytännöistä ja näkökulmat on sit ollu vähä erityyppisiä. Näissä on vaikkapa käsitelty ohjaajan ja ohjattavan rooleja ohjaussuhteessa, erilaisia odotuksia siitä ohjaussuhteesta, yhteiskirjoittamisen kysymyksiä, tiedeyhteisön merkitystä ja sitten ihan monimuotoisuusteemoja laajasti. Vois sanoa, että tämmönen matalan kynnyksen ohjaajakoulutusta on meillä ollu pitkälti tämmöstä tutkimusperustaista, aika lyhytkestoista, tämmösiä yksittäisiä työpajoja hyvin pitkälti. Osallistujille vapaaehtosta ja ei hirveen systemaattista isossa kuvassa. Sit hallinnon puolesta ohjaajille on järjestetty myös erilaisii tämmösiä infosessioita Helsingin yliopiston tohtorikoulutuksen käytännöistä. Näitä on tyypillisesti järjestetty kontekstista riippuen tutkijakouluissa, ohjelmissa ja tiedekunnissa. Mutta tämä ei myöskään oo koko yliopiston tasolla ollut kovin systemaattista, et tosi paljon riippunu siitä kontekstista. Eli tiivistetysti vois ehkä sanoo, että monenlaista tarjontaa on yliopiston tasolla, tiedekunnissa ja sit näissä tutkijakouluissa ja nyt uudessa tutkijakoulussa toki ja sit tohtoriohjelmissa, mut mitään semmosta strukturoitua, systemaattista kokonaisuutta ei tavallaan oo ollu. Ja lisäks tää kaikki tällanen ohjaajakoulutus on vapaaehtoisista eli perustuu ohjaajien omaan mielenkiintoon ja haluun oppii lisää. Mennääks me sit Hypen ohjaajakoulutukseen?
Henrika: Joo. Eli me Hypessä tarjotaan yliopistopedagogiikan opintoja, joita on mahdollista suorittaa meillä jopa 60 opintopistettä ja saada sitä kautta sitten se virallinen yliopisto-opettajan pedagoginen pätevyys. Yksi näistä meidän tarjoamista kursseista on viiden opintopisteen kurssi, Ohjaus yliopistossa ja ohjausharjottelu, ja se sisältyy näihin 25:een perusopinnon kokonaisuuteen. Kuten Lottakin sano, niin meilläkin opetus on tutkimusperustaista, eli toki se tutkimuksen rooli sielläkin korostuu. Se, mitä ja miten opetetaan. Tällä kurssilla sit keskitytään tieteellisten työprosessien ja opinnäytteiden ohjaukseen, niihin liittyviin hyviin käytänteisiin ja ohjausprosessia sääteleviin tekijöihin sekä sitten ohjattavien ja ohjaajien hyvinvoinnin kysymyksiin, mut kyl me sit käydään siellä myös läpi näitä ihan yliopiston ja koulutusohjelmien ohjausta koskevia säädöksiä ja määräyksiä ja ohjeita. Tälle kurssillehan toki on tervetulleita ihan myöskin kandi- ja graduohjaajat, että ei oo pelkästään rajattu esimerkiksi väitöskirjaohjaukseen, mutta tutkimustuloksia tietysti meillä sielläkin on paljon nimenomaan tohtorikoulutuksesta. Mut se, mikä ehkä tällä kurssilla on tosi kivaa on se, et se sisältää sitä ohjausharjottelua ja ne kurssilaiset pääsee ihan itse reflektoimaan sitä omaa ohjausta ja niitä omia ohjauskäytäntöjä ja myöskin sit observoimaan toisten ohjausta. Ohjaus on aika semmonen suljettu ja yksityinen tilanne ja sinne aika harvoin pääsee toisten ohjausta kurkistelemaan ja ohjaajat ei ehkä kauheen usein tiedä, miten muut sit käytännössä oikeasti ohjaa. Siinä mielessä tämä kurssi kyllä tarjoaa aika hienon mahdollisuuden kehittää ja reflektoida niitä omia taitoja ja sitä osaamista ja niitä käytäntöjä. Ja vaikka tämä kurssi on sit osa tietty tätä formaalia koulutusta, mitä me tarjotaan tai mitä tähän tohtori- tai opinnäytetöiden ohjaukseen liittyy, niin kyllä sielläkin se sisältää paljon niitä informaaleja aspekteja eli nimenomaan tehdään sellanen areena, missä ohjaajat kohtaa toisiaan ja pääsee vaihtamaan niitä ajatuksia ja toki luetaan paljon tieteellistä kirjallisuutta, mikä tossa tuli aikasemminkin yhtenä kehittämisaktiviteettina esille. Hypen kurssithan on toki henkilöstökoulutusta eli ne on suunnattu ensisijaisesti Helsingin yliopiston opetus- ja tutkimushenkilökunnalle. Joskus meidän kursseille on aika kova tunku ja joutuu ehkä hakemaan muutamankin kerran ja joudutaan joskus priorisoimaan sit niihin, joilla sitä ohjausta ihan säännöllisesti on ja ohjaajat, ketkä meillä sitten ohjaa paljon, niin on ensisijassa pääsemään näille kursseille. On tosi tärkeetä, et on just sit näitä kevyempiä ja matalamman kynnyksen ohjauskoulutusta myös esimerkiksi sellaisille ohjaajille, vaikka väitöskirjaohjaajille, jotka ei oo työsuhteessa yliopistoon, ni pääsee sitten. Tai haluaa päivittää osaamista tai on jotain kysymyksii just liittyen johonkin spesifiin teemaan, niin hyvä, että on monenlaista.
Lotta: Ja kun puhuttiin tästä, et tohtorikoulutus on hirveen heterogeeninen kenttä, niin samalla tavalla ohjaajakoulutuksesta voi ajatella, että yksi tapa ei vaan sovi kaikille. Tämmöstä tarjontaa pitää monenlaista olla.
Eric: Kyllä. Mitä ohjaajat sitten haluaa oppia, kun ne tulee näihin koulutuksiin? Joko näihin lyhyempiin tai sinne kurssille. Millasii ohjaukseen liittyviä kysymyksiä ohjaajilla tyypillisesti on? Jos Henrika aloittaa.
Henrika: No niinku puhuttiin, niin ohjaajat tulee koulutuksiin tosi monenlaisella kokemuksella ja taustoilla. Jotkut on ohjannut hirvittävän paljon ja on paljon kokemusta väitöskirjan ohjaamisesta, toiset on ihan sen oman ohjausuransa alussa, mut kyllä mun mielestä kaikilla heillä on aika paljon sellasia hyvin konkreettisia ohjaukseen liittyviä kysymyksiä ja kaipaa hyvin konkreettisia työkaluja omaan ohjaukseen ja sen kehittämiseen. Esimerkiksi ihan just tää, kuinka paljon ja kuinka usein pitäisi ohjata. Se toistuu kyllä tosi usein näissä eri koulutuksissa. Miten tuetaan ohjattavien itsenäisyyden kehittymistä, miten motivoidaan ja pidetään yllä sitä motivaatiota pitkienkin työprosessien aikana. Sit halutaan aika paljon varmistusta sille, et onko ne omat ohjauskäytännöt toimivia ja mitä tutkimus oikeestaan niistä sanoo, et onko asioiden taakse jonkun näköstä evidenssiä. Semmoset kysymykset. Ja varmaan nyt alakohtaisia juttuja kysellään myös, mutta joo.
Eric: Lotta.
Lotta: Joo, sit aika paljon kysellään myös, et miten yksilöllistä sen ohjauksen tulisi olla, et kuinka paljon siinä pitää huomioida näitä yksilöitä. Sit ihan uusilla ohjaajilla on usein… Heillä ei välttämättä oo vielä semmosta spesifiä kysymystä tai muuta, he haluaa vaan kehittyä ja oppia ohjaukseen liittyviä hyviä käytäntöjä. Monesti näkyy, et haluaa tukee sitä ohjattavan hyvinvointia, opiskeluhyvinvointiasi, väitöskirjaprosessin aikana. Moni myös sanoo, et haluaa päästä keskustelemaan toisten ohjaajien kanssa niistä ohjauskäytännöistä. Just niinku Henrika puhu tossa aiemmin, et kun sinne ohjaustilanteeseen ei nyt yleensä ulkopuoliset pääse, niin pääsee juttelemaan sit muiden ohjaajien kanssa. Ja sit on ihan näitä spesifejä kysymyksiä, jotka voi liittyä tohtorikoulutuksen käytäntöihin meillä Helsingin yliopistossa tai sitten vaikka hankaliin ohjaustilanteisiin, et kaipaa niihin sit neuvoja ja näkemyksiä.
Eric: Onko jotain semmosii toistuvia oivalluksia tai jotain semmosia, mikä ehkä palautteissa korostuu vaikka sieltä kurssilta, et millasta muutosta kursseilla tapahtuu? Tai onko siellä jotain semmosta, mikä toistuu?
Henrika: Mun mielestä aika jännä oli huomata, nyt kun pidettiin viimeks tätä kurssia, että ohjaajat ei aina tiedä just sitä, että mitä kaikkea meillä on tarjolla ja mistä erilaista tietoa löytyy. Meillä on paljon tiedekunnissa erilaisia, tai et löytyy nettisivuiltakin paljon erilaisia ohjeita ja määräyksiä ja säädöksiä, mut he ei välttämättä oo ees ollenkaan tietosia siitä, että sellasia on ja mistä niitä löytyy. Toki just sen takia, et ei oo mitään tämmöstä ajokorttia siihen ohjaamiseen esimerkiks, niin sit välillä tuntuu, että ei löydykään niitä. Mut en mä tiedä. Mun mielestä ainakin meidän kurssilla tuli hyvin selväksi ja he oivalsi kivalla tavalla sitä, että he itse asiassa tekee tosi paljon asioita oikein ja se on mun mielestä jotenkin hirvittävän kiva huomata, että siellä on niitä hyviä käytäntöjä ja tuntuu, et kun luettiin niitä oppimis- tai tämmösii raportteja lopuksi tai arvioinnin yhteydessä, niin huomattiin kyllä, että he olivat jotenkin saaneet niille asioille, mitä he tekee jo, niin nimiä ja ymmärtänyt, et okei tässä on just kyse tästä, et mä tarjoon erilaista tukea mun ohjattaville, mut mä en oo osannut ajatella, et tämmöstähän se just nimenomaan on. Paljon semmosta.
Lotta: Ja sitten taas kääntäen, et jos on ollu jotain ohjauksen ongelmia, niin sit osaa nimetä, et tässä on nyt ollu kyse tästä asiasta ja tällä tavalla mä ehkä voisin tän fiksata jatkossa, jos tällasta vielä tapahtuu. Ja miten tätä voi ennaltaehkäistä. Tän tyyppistä palautetta on tullu.
Eric: Niin, se on niinku struktuuria ja sanoja tavallaan sen ohjauksen ymmärtämiseen.
Henriks: Kyllä. Ja se ehkä korostuu mun mielestä kaikessa meidän pedagogisessa koulutuksessa, mitä me tehdään, että niille asioille, mitkä on tuttuja opetuksesta ja ohjauksesta, niin niille on nimet, mut me ei vaan aina tiedetä, mitkä ne on ja mitä eri asioilla tarkoitetaan ennen kuin saadaan sitä teoriaa ja muuta sinne taustalle.
Eric: Niin et siinä mallioppimisessa ja niissä traditioissa on paljon viisautta, mutta tietysti sitten, jos joku homma ei toimi, niin se perinne ei välttämättä riitä.
Lotta: Mm, just niin.
Eric: Kyllä. Ohjauksen ajokortti saattaa jäädä mulle toimenpideideaksi vastaisuudelle. Katotaan, mitä sille tehdään. Mitä mieltä te ootte tästä, että ei vaadita sitä ajokorttia tai koulutusta?
Henrika: Mä heitän tän pallon Lotalle.
Lotta: No yliopistoilla on tosi erilaisia käytäntöjä liittyen ohjaajien koulutukseen. Toisissa yliopistoissa on ohjaajille ihan pakollista koulutusta ja sit on yliopistoja, joilla on vaikka tosi systemaattinen, mutta vapaaehtoinen joku koulutuskokonaisuus ohjaajille. Esimerkiks joku verkkokurssityyppinen ratkaisu, jotka on koettu aika hyödylliseksi. Siinä on sit myös aika paljon vaihtelua, et jos joku tämmönen pakollinen kokonaisuus on, niin perustuuko se sit tutkimukseen hyvistä ohjauskäytännöistä vai onko ne näitä hallinnollisia ohjeita ja säädöksiä ja tämän kaltaista. Tohon, että pitäiskö olla pakollinen ajokortti ohjaukseen, niin on äärimmäisen vaikea vastata. Tämä on tietysti myös resurssikysymys ja siihen liittyy monenlaisia haasteita. Tietysti joissain yliopistoissa, kun on otettu käyttöön tämmöstä pakollista ohjaajakoulutusta, niin ne tulokset on ollu aika hyviä, eli näitten väitöskirjatutkijoiden tyytyväisyys ohjaukseen on kyl parantunu. Mutta tähän liittyy niin hirveen moni asia, että tähän on yksiselitteistä kantaa kyl ihan mahdotonta tässä muodostaa.
Eric: Voidaan kuulijoille kertoa, että tätä ei ollut etukäteen kerrottu vieraille, että tulisin kysymään, joten varovaisuus on ymmärrettävää. Tuliko Henrikalle mitään mieleen siitä, mitä Lotta äsken aiheesta sanoi?
Henrika: No ei, yhdyn kyllä ihan täysin näihin samoihin ajatuksiin. Sit tietysti mun mielestä on tosi tärkeetä, että on just sitä, et on erilaista. On näitä lyhyitä juttuja, mut on sit semmosii pidempikestosii, formaalejakin koulutusmuotoja. Jonkunlaista olis tietysti ehkä ihan hyväkin olla tai et olis kaikille ohjaajille tiedossa joku, me mietittiinkin jotain tämmöstä materiaalipankkia, mistä vois sit löytyy jotain sen kaltaista tietoa, et mistä kannattaa alottaa, kun alottaa ohjaukset.
Eric: Kyllä. Mä tossa perustutkinto-opiskelun puolella just näille ohjaaville opettajille, kun (–) [27:02] opiskeluprosessiin liittyvää ohjausroolia, niille tehtiin tämmönen Moodle-kurssi. Se on ihan hyvää palautetta saanu.
Henrika: Ihan varmasti.
Eric: Otetaan vähän isommat pensselit käteen ja päästetään Lotta ja Henrika linjaamaan tai unelmoimaan, miten se nyt sanotaankin, tätä tulevaisuutta. Miten tätä väitöskirjatutkimuksen ohjausosaamista tai opinnäytetyön ohjausosaamista teidän mielestä pitäis tulevaisuudessa yliopistolla kehittää? Lotta saa aloittaa.
Lotta: Joo. Mä alotan nyt tämmösestä enemmän just, mistä äsken puhuttiin perehdytyksestä ja tämmösestä matalan kynnyksen koulutuksesta, jos ei oo taustalla opetussuunnitelmaa niinku Hypen henkilöstökoulutuspuolella on. Mä perehdyin tämmöseen LERUn eli Euroopan tutkimusyliopistojen liiton tuoreisiin suosituksiin. Näiden mukaan yliopistojen tulisi tarjota ohjaajille riittävät taidot ja resurssit väitöskirjatutkijoiden tukemiseksi niin, että väitöskirjatutkijat voi valmistuu sit onnistuneesti. Tässä samassa paperissa kannustetaan yliopistoja kontekstiin sopivan koulutuksen järjestämiseen ja siellä myös suhtaudutaan hyvin myönteisesti pakolliseen koulutukseen. Mä ajattelisin, että tämmösen koulutuksen pitää jatkossakin perustuu vahvasti tutkimukseen ja sen pitäs ottaa huomioon tohtorikoulutuksen nykytila ja ajankohtaiset muutokset. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa vaikkapa sitä, että kun tohtorikoulutus on merkittävästi laajamittaisempaa nykyään kuin joitakin vuosikymmeniä sitten ja suuri osa meiltä valmistuvista tohtoreista tulee työskentelemään yliopiston ulkopuolella, niin ohjaajilla ois myös taito ottaa huomioon tämä muutos omassa ohjauksessa. Mun mielestä tää vois tarkoittaa sitä, että ohjaajat ymmärtäis alottaa sen keskustelun siitä urasta ohjattavan kanssa jo hyvin varhain ja suhtautua lähtökohtaisesti myönteisesti siihen, jos ohjattava tavoittelee uraa yliopiston ulkopuolella. Heidän pitäs pystyy olemaan siinä urapohdinnassa myös jossain määrin tukena. Et sille väitöskirjatutkijalle annettais aikaa ja tilaa miettiä, et mitä tietoja ja taitoja tarvitsee sitä tulevaisuuden uraa varten. Mä en ajattele, että ohjaajan pitäis osata kertoa kaikista mahdollisista uravaihtoehdoista, mut lähinnä se ajan ja tilan ja tällasen antaminen ja ymmärrys siitä, että kaikista ei tuu yliopistolle tutkijoita. Sitten mä toivoisin näkeväni tulevaisuudessa ohjaajille koulutusta yhteisohjaukseen. Se on hurjan hyvä voimavara ohjauksen kehittämisen kannalta ja myös väitöskirjatutkijalle. Erilaisia näkemyksiä pystyy saamaan ja todennäköisesti myös enemmän tukea siihen väitöskirjaprosessiin. Mutta tämä ei toteudu, jos se yhteisohjaus ei toimi, jos siellä on ristiriitoja, joita sit helposti ohjaajienkin välillä tulee. Ja niinku tossa puhuttiin jo tästä tietopankista, niin haluisin jotenkin nähdä myös, et meidän ohjaajille ois olemassa joku tämmönen verkkokurssityyppinen ratkaisu tai sit tietopankki, johon olis koottu eri teemoja, joista vois suorittaa vaikkapa jotain minikoulutuksia oman mielenkiinnon tai tarpeiden mukaan. Mä en näe, että tää olis mikään ainoa ratkasu nyt ohjauksen kehittämiseks, vaan sellanen vähän niinku ensiapu hankaliin tilanteisiin tai sit se vois just toimii tämmösenä ajokorttina, mistä puhuttiin. Kuitenkin, niinku tässä on jo puhuttu, niin se omien ohjauskäytäntöjen reflektointi muiden kanssa on tosi tärkeetä ja se keskustelu niistä ohjauskäytännöistä, niin mä en näkisi, että tää on nyt mikään ainoa ratkaisu, vaan lähinnä täydentämässä sitä muuta ohjaajakoulutusta.
Eric: Henrika.
Henrika: Ja tietysti mun pitää nyt tähän liputtaa Hypen opetuksen puolesta myöskin. Totta kai mun mielestä me tarvitaan myös sellasta formaalia, opetussuunnitelmaan pohjautuvaa koulutusta ja se on hyvä lisä tuohon kokonaisuuteen. Tietysti mun toiveissa on se, että me voidaan jatkossakin näitä kehittää, tai tätäkin kursseja kehittää sekä meidän omien että meidän kollegoiden tutkimuksen pohjalta eteenpäin, jotta me voidaan just vastata silläkin siihen tarpeeseen, mitä kaikki muutokset maailmassa sille opetukselle ja ohjaukselle asettaa. Se ois tärkeetä. Mut ehkä meidän pitää tässäkin muistaa se kuitenkin, että ohjaus meillä Helsingin yliopistossa on tosi hyvää ja laadukasta ja meidän väitöskirjatutkijat raportoi olevansa keskimäärin kyllä hyvin tyytyväisiä siihen ohjaukseen, mitä he saa. Sinällään.
Lotta: Missään ohjauksen kriisissä me ei kyllä olla.
Henrika: Ei todellakaan.
Lotta: Vaikka meillä näitä kehitysehdotuksia tietenkin on, niin se ei nyt tarkota, et ohjaus ois ihan…
Henrika: Ei, päinvastoin.
Lotta: Päinvastoin, kyllä vaan.
Eric: No onko jotain semmosta tulevaisuuden, mikä vois muuttaa sitä, mitä tarvitaan väitöskirjaohjaukselta?
Henrika: No ehkä toi, mitä Lotta just sano, et kaikki ei tosiaan työllisty tänne, mut kyllä mä luulen, et määrät tulee kasvaa aika paljon. Meille tulee koko ajan enemmän ja enemmän väitöskirjatutkijoita ja tarvitaan ohjaajia. Tavallaan meidän pitää rakentaa just tämmöstä yhteisohjausmallia, ehkä yhdistää jonkun näkösii enemmän tutkimusseminaari-tyylistä tekemistä, että se resurssi tavallaan, mitä meillä on, riittää niille.
Lotta: Tämmösten vertaismentorointikäytännöt todennäkösesti, tai näkisin, että kans sellasii tarvitaan väitöskirjatutkijoille enemmän, et he voi toimia tavallaan toistensa vertaisohjaajina myös.
Eric: Kyllä. Aihepiiristä kiinnostuneille suosittelen edellistä jaksoa kuuntelemaan, siinä puhuttiin just tästä. Mut on tosi tärkeä havainto. Tietysti mietin ite sitä, että kuinka… No sitäkään ei varmaan ole järkevää säädellä, mut oisko se teidän mielestä hyvä, että kun ekaa kertaa ohjaa väitöskirjatutkimusta, niin siinä olis kokeneempi toinen ohjaaja työparina?
Henrika: Mun mielestä se on hirveän hyvä ajatus. Kyllä mä ajattelen, et sellaset on nimenomaan, et siinä yhteisohjauksessa pääset katsomaan sitä jonkun muun tapaa tehdä. Tietysti jos on sit niin, et sulla on hirvittävän kokenut ohjaaja, joka toimii ihan vastoin kaikkia hyviä käytänteitä, niin sit se ei varmaan oo kauheen hyödyllistä, mutta kyllähän se sellanen… Kyl mä uskon, että siinä joudutaan paljon käymään yhteistä keskustelua siitä, miten näitä asioita viedään eteenpäin ja miten me tätä ohjattavaa tuetaan tässä prosessissa ja jakamaan niitä käytäntöjä. Kyl mä uskon, et se on hirveän hyvä, mutta tässäkin päästään tietysti sellaseen yliopistolliseen vapauteen ja muuhun. Vaikeita kysymyksiä. Mut kyl mä ehdottomasti kannustan siihen, et on, ja kannattaa miettiä just sitten, meillä on tietysti nää Advisory Boardit, mitkä ne on suomeks Lotta?
Eric: Seurantaryhmät.
Henrika: Seurantaryhmät, kiitos, niin kyllähän tietysti kannattaa miettiä myös, että ketä sinne valitsee. Vaikka he ei nyt oo aktiivisesti siinä ohjauksessa mukana, niin he on kuitenkin yks resurssi myöskin käytössä sille ohjattavalle.
Lotta: Ja myös ohjaajien mentorointikäytännöt, vaikkei nyt ois yhteisohjaus, niin jos ois joku kokeneempi ohjaaja, jonka kanssa keskustella ohjauksesta, niin semmonenkin ois ihan hyvä käytäntö.
Henrika: Musta oli hauska huomata tolla meidän viimeisimmällä kurssilla, et tuntu, et siellä ehkä jotenkin alko niistä kurssilaisista muodostuu semmosia omia porukoita ja he miettivät, että pitäiskö heidän jatkaa tällaista säännöllistä keskustelua ohjauksesta. Se oli kauheen kiva huomata myös, et yli eri kampusten ja tieteen alojen he voi kuitenkin muodostaa sellasii jonkun näkösii vertaismentorointisuhteita.
Eric: Semmonen yksi iso teema, jos tässä podcastissa nyt mitään isoja teemoja on, niin kun on niin monenlaisii teemoja, mitä käsitellään, niin yksi ehkä on se, että miten ohjaus, joka aika monella ohjauksen kentällä näyttää yksilön tekemisenä tai kahden henkilön välisenä vuorovaikutuksena ja miten yhteisö ja yhteisöt on osa sitä. Ne tukee sekä sitä ohjaustyötä tekeviä että niitä ohjattavia. Se on varmaan semmonen, mikä on aika tärkeä voimavara.
Lotta: Kyllä.
Eric: Ettei siitä semmosesta yksin tekemisestä Suokuokka ja Jussi ja Jaana sitten siellä yksin, koska se voi olla myös aika kuormittavaa sitten.
Henrika: Kyllä. Ja kyllä se auttaa sit siinäkin, että ne väitöskirjatutkijat pääsee osaksi sitä yhteisöä. Kyllä sitä tiedettä kuitenkin yhdessä tässä tehdään.
Eric: Voisin heittää montakin jokerikysymystä ja pistää Lotan ja Henrikan ottaa kantaa kuumiin ohjauspoliittisiin kysymyksiin, mutta ehkä sitä en tee ja mennään viimeiseen kysymykseen, joka on sama kaikille vieraille. Lukuvinkki aiheesta tai sen vierestä. Henrika saa aloittaa.
Henrika: Mun mielestä aivan ihana kysymys. Ensimmäiseksi mä vinkkaan kurkkaamaan meidän tutkimusryhmän nettisivuille. Me ollaan osa samaa tutkimusryhmää Lotan kanssa ja se on sellainen kuin Doctoral Education and PHD Career. Sen kun laittaa Googleen, niin sieltä löytyy ja siellä on paljon meidän ja meidän kollegoiden tutkimusartikkeleja tohtorikoulutukseen ja ohjaukseen liittyen. Muun muassa ihan hetki sitten julkaistu artikkeli myös ohjaajien kehittymisestä. Mutta koska mä rakastan kaunokirjallisuutta ja lukeminen on mulle tosi rakas harrastus, niin en mä voi jättää käyttämättä mahdollisuutta suositella myös lukemista aihepiirin ulkopuolelta. Mä sain hetki sitten luettua loppuun Leena Parkkisen Neiti Steinin keittäjättären ja siitä mä tykkäsin tosi paljon ja lämmöllä suosittelen kuulijoille.
Eric: Kiitos, sitten Lotta.
Lotta: No mä mietin tätä ihan hirvittävän kauan ja ensin mä ajattelin, et mä vinkkaan jotain ammatillisesti hirveän kiinnostavaa luettavaa, mutta näin niinku työhyvinvointia ja opiskeluhyvinvointia jonkin verran tutkineena mä pidän tämmöstä töistä irrottautumista ja niistä palautumista hirveen tärkeenä. Mä myös luen tosi paljon kaunokirjallisuutta, koska tykkään siitä tosi paljon ja se myös auttaa irrottamaan ajatukset näistä työasioista. Päätin nyt sitten vinkata kaunokirjallisuutta. Yks vaikuttavimmista kirjoista hetkeen on ollut Meri Valkaman Sinun Margot ja sitä suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, joille on joskus vaikeeta päästää irti työhön liittyvistä ajatuksista ja heille, jotka haluaa uppoutua tämmösiin hyviin tarinoihin.
Eric: Kiitos paljon, kun tulitte vieraiksi Lotta ja Henrika.
Lotta: Kiitos.
Henrika: Kiitos.