Helsingin yliopisto
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 15. jakson vieraana ovat Antti Laitinen ja Pauliina Kupila.
Puhumme tässä jaksossa jatkuvasta oppimisesta ja jatkuvan oppimisen ohjauksen palveluiden kehittämisestä. Miten ohjaus liittyy jatkuvan oppimiseen ja sen mahdollisuuksien kehittämiseen? Mitä erityisiä ohjaustarpeita työikäisillä, jo aiemmin tutkinnon suorittaneilla, on verrattuna perustutkinto-opiskelijoihin? Minkälaisia haasteita ohjauksen kehittämiseen liittyy jatkuvan oppimisen näkökulmasta? Miten ohjausta pitäisi kehittää tulevaisuudessa, jotta se tukisi jatkuvaa oppimista nykyistä paremmin?
Antti Laitinen työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana Jyväskylän yliopistossa. Laitinen taustaltaan opinto-ohjaaja ja historian ja yhteiskuntaopin opettaja.
Pauliina Kupila työskentelee projektipäällikkönä opetus- ja kulttuuriministeriössä ja edistää edistän jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kehittämistä. Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa jatkuvan oppimisen koulutuspäällikkönä.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 31. ja toisen tuotantokauden 15. jakso.
Jakson aiheena on jatkuva oppinen ja ohjaus. Vieraina projektipäällikkö Pauliin Kupila opetus- ja kulttuuriministeriöstä ja jatkuvan oppimisen asiantuntija Antti Laitinen Jyväskylän yliopistosta.
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 21.4.2023. Jakson pituus 42 minuuttia.
Litterointimerkinnät
| Eric: | Juontaja, Eric Carver |
| Antti: | Vierailija 1, Antti Laitinen |
| Pauliina: | Vierailija 2, Pauliina Kupila |
| sa- | sana jää kesken |
| (sana) | epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja |
| (-) | sana, josta ei ole saatu selvää |
| (–) | useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää |
| , . ? : | kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa |
Eric: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijan ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin toisen tuotantokauden 15:nnen jakson vieraina Antti Laitinen ja Pauliina Kupila. Antti Laitinen työskentelee jatkuvan oppimisen asiantuntijana Jyväskylän yliopistossa. Laitinen on taustaltaan opinto-ohjaaja ja historia-yhteiskuntaopin opettaja. Pauliina Kupila työskentelee projektipäällikkönä opetus- ja kulttuuriministeriössä ja edistää jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kehittämistä. Aiemmin hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa jatkuvan oppimisen koulutuspäällikkönä. Tervetuloa vieraiksi.
Pauliina: Kiitos.
Antti: Kiitos paljon.
Eric: Puhutaan tänään Pauliinan ja Antin kanssa jatkuvasta oppimisesta ja jatkuvan oppimisen ohjauksen palveluiden kehittämisestä. Miten ohjaus liittyy jatkuvaan oppimiseen ja sen mahdollisuuksien kehittämiseen? Mitä erityisiä ohjaustarpeita työikäisillä jo aiemmin tutkinnon suorittaneilla on verrattuna esimerkiksi perustutkinto-opiskelijoihin? Millaisia haasteita ohjauksen kehittämiseen liittyy jatkuvan oppimisen näkökulmasta ja miten ohjausta pitäisi kehittää tulevaisuudessa, jotta se tukisi jatkuvaa oppimista nykyistä paremmin. Aloitetaan siitä, että tän jakson aihe valikoitui kuulijapalautteen perusteella. Toinen vieraista, Antti Laitinen, ehdotti tätä aihetta twitterissä ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, kun kysyin palautetta podcastista ja ideoita jatkoon. Miksi ehdotit tätä aihetta, Antti?
Antti: Joo, ensinnäkin kiitos tosi paljon siitä, että kutsuit keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta ja oon tosi suurella mielenkiinnolla seurannut tätä tosi mielenkiintoista podcastia, missä yliopiston ohjausta monelta kantilta on käsitelty. Toki sitten, kun tämä tuli vastaa, niin ajattelin, että mikseipä linkittäisi tätä omaakin työkenttää, eli jatkuvaa oppimista ja kysyisi, että miten ohjaus yliopistoissa kytkeytyy jatkuvan oppimisen teemaan elikkä tähän työuran aikaiseen osaamisen kehittämiseen, mikä koskettaa meitä ihan kaikkia. Oon ehkä pikkasen nähny omankin työn kautta sitä asetelmaa, että vaikka meillä ohjausta yliopistossa kehitetään voimakkaasti tällä hetkellä ja kannetaan huolta siitä, miten valmistuvat työllistyy, niin se semmonen systemaattinen kasvattaminen ja ohjaus siihen osaamisen kehittämiseen läpi elämän, niin tietyllä tavalla mä näen sen ehkä koko koulutusjärjestelmän yhteisenä vastuuna ja toivoisin, että yliopisto-ohjauksessa pystyttäs jo varhaisessa vaiheessa kannustamaan meitä kaikkia kehittää itseämme läpi elämän, koska eihän me koskaan tulla valmiiksi. Jatkuva oppiminen käsitteenä on ehkä vähän tämmöstä hallinnollista jargonia ja ehkä vähän raskaaltakin kuulostava käsite, mut mä ite jotenkin toivoisin, että tämä nähtäis semmoisena ehkä positiivisena ja huojentavanakin ilmiönä. Meidän ei tarvitse olla valmiita, kun me saadaan ne maisterin paperit, vaan ihan aidosti meillä tulisi olla joustavia oppimisen mahdollisuuksia myös läpi elämän. Itse ainakin idealistisesti uskon siihen, et Suomi vois olla joustavan oppimisen ihan mallimaa, mitä se monessa asiassa jo pitkälti onkin, mutta paljon enempäänkin pystytään.
Eric: Parempaan pystyttäisiin. Kiitos, kun ehdotit aihetta. Tässä on tämmösen suomalaisen työelämän Best Practice, että jos joku ehdottaa aihetta, niin pääsee itse sitä toteuttamaan.
Pauliina: Meinasin just sanoa, että nakki napsahti niin sanotusti.
Eric: Tosi hienoa, että Antti tulit Jyväskylästä asti jaksoa tekemään. Spesifi kysymys myös Pauliinalle. Työskentelet tällä hetkellä opetus- ja kulttuuriministeriössä jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kehittämiseksi. Siinä on monta isoa sanaa. Kerro vähän Pauliina, mistä tässä työssä on kyse ja mitä on nyt syntymässä?
Pauliina: Joo, kiitos ja kiitos heti alkuun, että pääsin tähän podcastiin Antin kanssa keskustelemaan näistä asioista. Jatkuvan oppimisen digitaalisessa palvelukokonaisuudessa on kyse siitä, että yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriö ja työ- ja elinkeinoministeriö tehdään tämmöstä hanketta, jonka ydintavoitteena on rakentaa palveluja tukemaan sitä yksilöiden koulutus- ja uravalintoja sillä tavalla, että osaamisen ylläpito kasvaa ja kehittyy koko työuran tai koko elämän ajan. Eli vähän niinku mihin Antti tuossa viittasi, että ku ei me olla valmiita milloinkaan. Tavallaan on sitten mahdollista vaihtaa suuntaa tai kouluttautua uudelle uralle tai muuta. Se, mitä tällä digitaalisella palvelukokonaisuudella myös haetaan on sitä, että ylipäätänsä saadaan se työn ja koulutuksen kysyntä kohtaamaan paremmin. Elikkä saatais tuotettua tietoa ja dataa eri toimijoille kentällä. Esimerkiks koulutuksen tarjoajille, että minkälaista koulutusta siellä työelämässä tarvitaan tai oman työllistymisen lisäksi.
Eric: Näistä olemassa olevista palveluista, työmarkkinatorista ja näistä, niin tavallaan tämän päälle tai tän lisäks tulee tämmönen uusi kokonaisuus?
Pauliina: Joo, elikkä tässä taustavarantoina on siis työmarkkinatori ja opintopolku. Elikkä rakennetaan sellasta näiden palveluiden yhdistävää uutta kokonaisuutta siihen päälle, et jatkossa olis mahdollista saada samasta palvelusta tai samasta käyttöliittymästä näitä. Oli se sitten koulutuskysyntää tai koulutustarjontaa, jota etsit taikka sit se sun oma osaaminen kaipaa uusia työmahdollisuuksia tai muuta, niin ne on mahdollista sit kohtauttaa siinä samassa näkymässä.
Eric: Milloin tästä tulee valmis palvelu tai semmoinen palvelu, että sitä pääsee vaikka tämän podcastin kuulijat kokeilemaan?
Pauliina: No sanotaanko, että muutama vuosi tässä menee joka tapauksessa. Isosta kokonaisuudesta on kysymys ja ict-kehitystä tarvitaan. Muutama vuosi pitää vielä odottaa. Ei tarvitse pyöritellä peukalojaan, mutta kuitenkin ennen kuin päästään käyttämään.
Eric: Kyllä. Isosta jutusta on kyse. No, halusin tän vähän tavallaan taustoittaa, koska tämä hyvin paljon myös liittyy siihen, mistä tänään keskustellaan ja oli itelläkin mahdollisuus nyt tähän vähän tarkemmin tutustua, mistä Pauliina puhu. Mut mennään tähän ohjaukseen ja jatkuvan oppimisen yhteyteen. Miten ohjaus liittyy jatkuvaan oppimiseen ja minkälainen rooli ohjauksella on jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kehittämisessä? Pauliina saat alottaa.
Pauliina: Mä lähestyn tätä ehkä sitä kautta, että jatkuva oppija… Ensinnäkin me ollaan hirveen erilaisia, kun puhutaan jatkuvista oppijoista. Meitä on eri-ikäisiä, eri taustoista tulevia ihmisiä ja jokainen tavallaan tarvitsee sellasta uudenlaista tukea nykymaailmassa siihen osaamisen tunnistamiseen ja siihen, että millä tavalla sitä oman osaamisen ja siihen liittyviä kehitystarpeita esimerkiks koulutuksen kautta siihen vois saada jotain lisää. Sen tyyppistä tavallaan ohjausta. Meillä ohjausta järjestetään koulutusorganisaatioissa taikka sitten työvoimatoimistoissa tai työvoimahallinnon palveluissa, mut meillä ei ole sellasta yhtenäistä kokonaisuutena katsovaa palvelua, et me voitais samaa palvelua tarjota ei-organisaatiokeskeisesti vaan kokonaisvaltaisesti. Elikkä esimerkiksi nyt, kun me ollaan täällä yliopiston tiloissa, niin täällähän palvellaan yliopisto-opiskelijoita, mutta tosta kadulta kun kävelee joku, niin miten me voitais sitä jatkuvaa oppijaa auttaa niissä omissa osaamisen kehittämisen haasteissa. Tavallaan se, mitä mä näin, et meidän pitäis päästä sellaseen yhteiseen ratkaisuun. Yhteisesti tuotettais, kunnat, korkeakoulut, muut oppilaitokset, työvoimahallinto, et me rakennettais yhteiset jatkuvan oppimisen palvelut. Käsittääkseni noissa OECD:n raporteissa, mistä tässä on käyty tätä keskustelua, niin siellä myös nostetaan juuri tämä haasteeks, että ohjaus pirstaloituu niin sanotusti.
Eric: Antti, minkälaisia ajatuksia?
Antti: Joo. Tossa elinikäisen ohjauksen strategiassakin todetaan kehittämistarpeissa nimenomaan työikäisen väestön, aikuisväestön, ohjauspalveluitten kehittäminen. Ehkä siitä kannan vähän huolta, että herkästihän kun me puhutaan tästä teemasta, niin lähdetään kehitteleen tietynlaisia akuutteja palveluita, mutta mä ehkä sen lisäks… Toki me tarvitaan erilaisia aikuisille työikäisille suunnattuja ohjauspalveluita, mut vielä enemmän me tarvittais semmoista kulttuurin muutosta. Sitä, että tietyllä tavalla meistä kukin kasvais semmoseen ajattelumalliin, että osaamisen kehittäminen on iloinen asia ja siihen kannattaa panostaa ja näin edespäin. Siinä mä näkisin, et meillä on vielä aika paljon tekemistä, että miten tietyllä tavalla just jo edeltävien koulutusvaiheiden aikana ohjataan ja valmistetaan siihen turbulenttiin työelämään, minkä keskellä meistä kukin joutuu elämään. Nää digiohjauksen asiat, mistä tuossa viitattiin, on tietysti älyttömän tärkeetä sit kun me puhutaan aikuisväestöstä ja erilaisista elämäntilanteista. Monesti kiireisestä arjesta ja muusta. On jotenkin hirvittävän tärkeätä, että aikuisten ja työikäisen väestön ohjauspalvelut olisi jotenkin erittäin joustavasti ja ketterästi saatavilla ja sen takia digitaalinen tuki on ihan todella tärkeää tässä suhteessa. Ja niinku Pauliina hyvin sanoi, niin tosissaan jatkuva oppiminen on niin laaja ilmiö ja se työikäinen väestö pitää niin erilaisia elämäntilanteita sisällään, että se on valtavan laaja kysymys, mut tietysti ideaalitilanteessa sellaista ohjausta tulisi pystyä tarjoamaan, joka eri elämäntilanteissa olevia auttas eteenpäin. Ei tehdä semmosta vastakkainasettelua nuorison taikka työikäisen väestön kesken, vaan pyritään rakentaa semmosta kokonaista ohjauksen polkua elinikäisen ohjauksen strategian hengessä. Se ois hyvin tärkeetä.
Eric: Tietysti ohjauspalvelut, niinku tässä molemmat teistä viittasi, niin ne rahoitukset ja mekanismit, jotka siellä on taustalla, on sidottu tietynlaiseen toimintaympäristöön tai henkilön statukseen. Onko hän työtön, onko hän työllinen, onko hänellä tutkintoon johtavaan koulutukseen oikeus, joku muu tutkinto tai avoin opiskelu tai mikä tahansa. Ne määrittää ne statukset pääsyä ja oikeutta ohjaukseen ja tämmöseen kansalaisuuteen tai tässä maassa asumiseen perustuvia oikeuksia palveluun ei ole tällä hetkellä.
Antti: Joo, näin se varmasti on ja toi osaltaan haastaa. Se on varmaan elinikäisen ohjauksen strategiankin visiot. Se on haastava kysymys tosiaan, että miten… Ohjaus ei oo sinänsä mikään kansalaisoikeus, mutta se ehkä voisi tietyllä tavalla parhaassa tapauksessa olla. Mutta tosissaan se kulloinenkin viiteryhmä ja status ohjaa sitä tämänhetkistä mahdollisuutta päästä palveluiden piiriin.
Pauliina: Mut eikös siinä tavallaan niinkin yksinkertaisella ratkaisulla se, että ollaan saman katon alla? Järjestetään, et siellä on nää eri, on oppilaitokset ja työvoimahallinto. Tulee nää eri käyttäjäryhmät sitä kautta, tai ne statukset. Tavallaan se, mitä mä joskus oon visioinut, että me pystyttäis tuottamaan jatkuvan oppijan ohjauspalveluita sillä tavalla, että me olemassa olevat toimijat vaan tiedettäis paremmin toistemme tekemisistä ja siitä, et me ollaan saman katon alla fyysisestikin. Vaikka että sä tuut yhdestä ovesta sisään ihan fyysisestikin tässä tapauksessa ja sitten siellä tavallaan sua autetaan siihen, että mikä se sun ongelma on. Tavallaan kenen sektorille se kuuluu, niin sillä ei oo merkitystä, mutta sen saa tavallaan sieltä saman katon alta sen tuen siihen omaan ongelmaan.
Eric: Ja tietysti alle 30-vuotiaiden osalta tämä tavallaan on tehtykin sit ohjaamoissa. Mutta siinäkin sitten tavallaan se parasta ennen tulee sieltä iän kautta eli siinäkin tavallaan se oikeus on sidottu johonkin asiaan. No jos puhutaan nyt erityisesti työikäisistä ja jo aiemmin tutkinnon suorittaneista henkilöistä, niin millaisia ohjaustarpeita heillä on erityisesti verrattuna vaikka perustutkinto-opiskelijoille? Jos Antti aloittaa tällä kertaa vastaan.
Antti: No tietysti elämäntilanteita voi olla hyvin monenlaisia. Yhtäältä voi olla jotain hyvinkin akuuttia oman osaamisen kehittämiseen liittyen työelämässä tai sit jotakin hyvinkin isoja elämänvalinnan suunnanmuutoksia, mitä halutaan joko ulkoisten olosuhteitten johdosta tai ihan muuten ottaa. Kyl mä näkisin, et tää on ehkä vieläkin vaativampi kenttä tää aikuisten ohjaus. Ehkä moninaisempi kenttä tietyllä tavalla. Se asettaa myös haasteita siihen ohjauspalveluitten toteuttamiseen. Senkin takia se on haastavaa, että tietyllä tavalla, jos… Toki kaikki ihmiset ovat yksilöitä, mutta ehkä nuorisolla se valintojen avaruus on sit tietyllä tavalla jotenkin selkeämpi. Aikuiselämässä ne tilanteet saattaa olla vielä moninaisempia, kun on sitä elämänhistoriaa kertynyt. Haastava kohderyhmä sikäli tämä työikäinen väestö ja varmaan senkin takia asettaa haasteita sille, miten niitä ohjauspalveluita voisi toteuttaa.
Pauliina: Joo. Antti sano hyvin. Ehkä mä lisäisin tohon vielä sellasen, että kyllä meillä jokaisella, mullakin on tavallaan haasteita sanottaa sitä omaa osaamista ja se tavallaan nousee ehkä tässä nykypäivässä se, että pitäis kauheen hyvin tunnistaan se oma osaaminen, ku sä haet työpaikkaa tai haluat todentaa oman osaamisen vaikka johonkin, joka ei ole formaalissa koulutuksessa saatua. Tavallaan sellaisen tuen ja ohjauksen saaminen sellaseen, et minkälaisilla työkaluilla sitä voi lähtee purkamaan, et mitä mä oikeasti osaan. Mitä mä oon formaalissa koulutuksessa, mitä mä oon siellä kaiken näköisessä järjestötoiminnassa, mitä mä vapaa-aikana teen, mitä kotiäiti, minkälaisia taitoja siinä kotiäitiydessä kasvaa. Tavallaan se, mitä tässä jatkuvan oppimisen digitaalisessa palvelukokonaisuudessa, niin siinä meillä on ajatuksena, että sitä kautta myös tällaset osaamisen kartuttamisen työkalut tulis käyttöön. Olis erilaisia välineitä myös digitaalisesti sen oman osaamisen tunnistamiseen.
Antti: Jos saa tähän kommentoida, niin tää on tosi tärkeä teema tää oman osaamisen tunnistaminen ja sanoittaminen. Ehkä siinä semmonen haaste on just tämä osaamisperusteisuuden edistäminen. Sitähän pitäis koko koulutusjärjestelmässä kehittää ja kehitetäänkin tällä hetkellä kovasti, mutta se pitäis vielä vahvemmin ottaa kaiken opiskelun rakenteisiin ja arviointiin ja muuhun mukaan, että johdonmukaisesti se koulutus lähtis osaamisen kuvauksista ja osaamistavoitteista ja ihmiset oppis ymmärtämään sen, että mitä osaamista se koulutus tuottaa. Koulutushan tuottaa valtavasti osaamista. Herkästi me ajatellaan jotain arvosanoja tai pisteitä tai perinteisiä kokeita tai muuta, mutta olennaista olisi juurikin se, että tehtäis sitä semmosta reflektointia koko opintohistorian ajan. Mitä osaamista meillä on ja pyrittäisiin kehittää ja hakee sellaista osaamista, mitä meiltä puuttuu. Siinä on varmaan semmoinen yhteinen koko koulutusjärjestelmän kehittämisen paikka, missä paljon hyvää tapahtuu, mutta voisi tapahtua vielä enemmän.
Eric: Niin ja tässä on tietysti tavallaan, jos ajatellaan työikäistä väestöä sukupolvina tai vuosirenkaina, niin ihan erilailla nyt jo esimerkiks varhaiskasvatuksessa sanotetaan omia tuntemuksia ja omaa osaamista, mikä kiinnostaa, mikä motivoi, kuin esimerkiks tän pöydän ääressä tällä hetkellä koulunsa käyneillä. Mut tietysti on myös niin tutkimusten mukaan, et kun puhutaan jatkuvasta oppimisesta, niin se tietyllä tavalla kasautuu. Eli sellaiset korkeasti koulutetut ja erityisesti korkeasti koulutetut naiset on aika hyviä käyttämään näitä palveluita. Siellä voi osin myös liittyy se, että tämmöset urasuunnittelutaidot tai reflektiotaidot, osaamisen sanoittamisen taidot on jo kehittyneet. Tavallaan osaa operoida ja pelata tätä täällä koulutusmarkkinoilla.
Pauliina: Tätä peliä.
Eric: Niin. Ja löytää niitä resursseja ja voimavaroja myös. Minkälaisia haasteita ohjauksen kehittämiseen liittyy nimenomaan jatkuvan oppimisen näkökulmasta? Pauliina.
Pauliina: Itse en oo ohjauksen arkityötä tehnyt. Lähinnä lähestyn tätä teemaa sitä kautta, että millä tavalla… Kyl mä näen, et se suurin haaste on siinä, et miten niitä palveluja löydetään ja niitä saavutetaan. Meillä on valtavasti toimijoita kentällä, mut se, että löydetäänkö siinä omassa pattitilanteessa sitten se toimija siitä läheltä vai jäädäänkö sen oman ongelman alle eikä päästä siitä välttämättä sit, jos ei ole näitä hyviä taitoja, mihin äsken viittasit, niinkun joillakin meillä on. Tossa aikasemmassa vastauksessa vähän visioin sitä, että olis saman katon alla. Olis koulutuksen tarjoajat, olis kunnat, TE-palvelut, eri oppilaitokset, kaikki sidosryhmät. Tavallaan alle 30-vuotiaitten ohjaamot, mut ne oiskin kaikille. Kyllä mä näkisin, että se ois se haaste, et meiän pitäis ratkaista se, että ne löydetään. Monesti tehdään hankkeita ja siinä perustetaan erilaisia, et kehitetään ja sit hankekauden jälkeen osa jää ehkä eloon ja osa hiipuu pois, mut niissä tuotetaan paljon kaikkea hyvää. Millä tavalla saadaan kaikki se, mitä on tehty, oikeasti kaikkien käyttöön. Se on ehkä se suurin haaste.
Eric: Antti.
Antti: Mä ehkä katsoisin sinne työpaikkojen suuntaan myös. Monestihan tästä jatkuvasta oppimisesta tulee yksilölle semmoinen ylimääräinen taakka vielä, että vielä työn ohessa kouluttaudut nyt ja pidät huolta ikään kuin työmarkkina- kyvykkyydestäsi. Tän pitäis olla työpaikkojen ydinprosessi, jota johdetaan. Ja se ikään ku lähin ohjauspalvelu periaatteessa pitäis löytyä sieltä työpaikoilta. Varsinkin isommat työnantajat, kenellä on resursseja, niin heidän pitäis jatkuvasti tukea ja pitää huolta kaikista kallisarvoisimman pääoman elikkä ihmisten osaamisesta ja tästä puolesta. Ne on monesti aika lähellä ne isoimmat haasteet tietyllä tavalla, mitkä rajoittaa. Paljon kuulee sitten sitä puhetta, et edelläkävijä työorganisaatiot panostaa nimenomaan siihen inhimilliseen pääomaan ja kehittää henkilöstöä, mutta valitettavan vähän, ainakaan itse, vielä meidän yleisessä keskustelussa törmää tällaisiin puheenvuoroihin. Siinä missä meillä on jotain esimerkillisiä työpaikkoja, mitkä vaikka panostaa henkilöstön fyysiseen tai muuhun hyvinvointiin, niin meillä pitäisi isosti näkyä yhteiskunnassa sellaset työpaikat, missä panostetaan työntekijöiden ja henkilöstön inhimilliseen pääomaan ja jossa koulutus on johdettu ja tuettu prosessi. Ja sitten kaikki me koulutuksen järjestäjät, meidän tulisi järjestää se koulutus ja niinku Pauliina sanoi, sen pitäisi olla helposti löydettävissä ja kaikkien saatavilla siten, että vaikka yritysten HR:t ja muut helposti sen relevantin tarjonnan löytää ja pystyy myös sitä koulutustarjontaa integroimaan siihen työn arkeen, että päästäis pois siitä semmosta työpaikka versus koulunpenkillä tapahtuva oppiminen, et aidosti se koulutustarjonta ja uudistuminen tulis sinne työprosesseihin mukaan. Esimerkiksi meidän korkeakoulujen tarjontahan kehittyy tähän suuntaan nyt tällä hetkellä kovaa vauhtia. Pyritään joustavaa koulutustarjontaa pieninä paketteina tarjoamaan sillä tavalla, että se aidosti ois sinne työarkeen hyödynnettävissä. Nää ehkä keskeisimpinä haasteina tässä nostaisin.
Eric: Tuli mieleen silloin, kun olin joitakin vuosia… Siitä on vuosia kauan, kun olin uraa (-) [21:29] puheenjohtaja, mut siinä roolissa meillä oli yhden yrityksen kanssa tämmönen vähän niinku yhteiskehittämispäivä, jossa sitä heidän omaa In House -uraohjaus ja uravalmennusjuttua kehitettiin ja pohdittiin. Se oli kyllä silmiä avaavaa. Ei oo hirveen yleistä, että tavallaan… Aika usein, jos me ajatellaan työnantajien kustantamia uraohjausprosesseja, niin ne on (–). Sit kun on YT:t, on joku muutostilanne, tuetaan. Se on tietysti eettistä ja vastuullista, et sit jos on näitä irtisanomisia, et sit kannetaan huolta niistä entisistä työntekijöistä ja autetaan eteenpäin. Se on sinänsä arvokasta. Mut se, että tämmöset aurinkoisen päivän, hyvän päivän tai arkipäivän urakehittymistä ja miten sitä tuetaan, niin se on varmaan aika monessa organisaatiossa tavalla tai toisella… Ne sano, että sitä ei tehdä, mut missä määrin sitä tehdään. Taidettiin molemmat Antin kanssa huomata sama twiitti tosta tilastokeskuksen tilastot siitä, et koulutuspäivät on siis laskussa. Et miten tavallaan firmat ja työnantajat ostaa ja työntekijät käy tämmöisessä formaalissa koulutuksessa. Itse asiassa on aika voimakkaastikin laskenu ne määrät. Missä määrin se on koronaharhaa, missä määrin se on muuta. Tää on tietysti myös vähän semmonen, et missä määrin me oikeasti sitten investoidaan. Luin Harvard Business Reviewn yhen artikkelin, jossa rohkaistiin näkemään henkilöstö samalla lailla kuin urheilujoukkueessa ajatellaan, et niillä on jälleenmyyntiarvo tavallaan. Se, kuinka hyvin työntekijä on kehittyny, niin siitä pitäis nähä, et sil ois pääoma-arvo. Se on aika radikaali ajatus enkä mä tiedä, kuinka hyvin sitä… En minäkään hahmota, mitä se tarkottas, mut aika useinhan me nähdään osaamiseen tehtävät panostukset menoina.
Pauliina: Se on ihan totta ja mietitään työnantajan näkökulmasta, et jos sä panostat kovasti jonkun yksilön osaamisen kehittymiseen, niin onhan siinä myös aina se riski, et se kattoo, että hänelle on käyttöä muualla. Niinku aina on tämmönen tilanne. Oikeasti aika hyvä toi urheilujoukkueversio, viittaus siitä, että joku Lauri Markkanen, niin se kasvattaa arvoa aika hyvin ja kasvattaako se arvoa siinä, kun se istuu penkillä. En tiedä.
Eric: Niin, kyllä.
Antti: Ja siihen liittyy tietysti aina sitten se koulutuksen ikuinen… Ikään ku dilemma ja haaste on se, että miten näytetään se hyöty, mitä joku koulutus tuottaa. Se on valtavan vaikea asia näyttää toteen. Puhuttiinpa tutkinnoista taikka tutkintoa pienemmistä kokonaisuuksista, mutta ite ainakin ihan arkikokemuksenkin nojalla ajattelen, että jos on ollut mukana jossain korkealaatuisessa koulutuksessa, niin kyllä sen jokainen yksilö omalta osaltaan tietää, milloin… Et se hyvä koulutus jättää jäljen. Vastaavasti toki heikompilaatuinenkin sitten pahassa, mutta meidän pitäisi pystyä rakentaa niitä uuden oppimisen paikkoja sinne työarkeen entistä enemmän. Tietysti itse oon nyt korkeakoulujen tai yliopiston edustaja tässä tapauksessa, niin kyl mä ajattelen niin, että ois jotenkin tavattoman hienoa, että kun meillä tutkitaan eri tieteenaloilla asioita ja kuljetaan siellä ihan kehityksen etulinjassa ja meillä on huippututkimusta, et sen tutkimuksen keskittymien ympärille syntyis sitten myös semmosta koulutustarjontaa, joka ikään kuin olisi osaltaan uudistamassa sitä ympäröivää yhteiskuntaa, työelämää ja työpaikkoja. Sanoisin jopa, että on hirvittävän tärkeetä, että korkeakoulut ja tutkimuslaitokset on tässä jatkuvassa oppimisessa vahvasti mukana. Toki siellä on monenlaisia koulutuksen tarjoajia ja pitää ollakin, mutta on hyvin tärkeetä, et se tutkimus ei elä omaa elämäänsä vaan se välittää vaikutuksensa myös koulutuksen kautta.
Eric: Kyllä. Ja kyllähän näitä koko ajan fragmentaarisesti, vaikka en itse oo siis jatkuvan oppimisen äärellä yhtään samanlailla kuin tässä vieraat, mut aina fragmentaarisesti kuulee tätä, että vaikka tietyn alan opettajat huutaen haluaa täydennyskoulutusta sille omalle alalle, jotta pystyy sitä uusinta tutkimusta ymmärtää. Ja tavallaan paradigman muutoksia, mitä tieteessä tapahtuu, niin pystyy sitten suoraan vaikka lukiossa sitä välittämään. Kyllä musta tuntuu, et aika monet hahmottaa sen jatkuvan oppimisen merkityksen ja arvon tässä ajassa. Tässä on paljon positiivista tapahtunu 10 vuoden aikana.
Pauliina: Niin, ja onhan paljon professioita tavallaan, jossa on sisäänrakennettu se, että on pakko ylläpitää sitä osaamista. Mut sit meillä on paljon ammatteja, joissa voidaan mennä pidemmän aikaa samalla osaamisella. Mut ehkä ne tavallaan täs nykymenossa lähtee vähenemään. Kyllä tää osaamisen kehittäminen ja ylläpitäminen koskee meitä kaikkia.
Eric: Kyllä.
Antti: Ja jos saan tähän sanoa vielä. Tuossa kun mainittiin opetusalan täydennyskoulutus, niin tässä on ehkä vähän semmoinen suutarin lapsella ei ole kenkiä -asetelma. Itse ainakin voin olla jäävi sanomaan, mut ajattelen, et kuitenkin koulutusalan toimijat ja opettajat on hirvittävän tärkeä ammattilaisryhmä meidän tulevaisuuden tekemisen kannalta ja siinä, miten ihmisiä kasvatetaan elinikäiseen oppimiseen. Sit jos meidän opettajien täydennyskoulutus ei oo… Siinä varmasti on kehitettävää, sanotaanko näin, niin on vaikea ikään kuin odottaa, että kovin laajassa mitassa heidänkään arjessa välttämättä tämmöstä jatkuvan oppimisen ajatusten mahdollisuutta isosti pidettäs esillä. Ois hirvittävän tärkeätä, että eri aloilla ja myös julkisella puolella, missä pystytään kuitenkin tuohon täydennyskoulutukseen panostaa, jos tahtotilaa riittää, niin ois aitoa rakennetta ja tekemistä esimerkiksi opettajien täydennyskoulutuksessa, jotta on ehkä helpompi heidänkin pitää tätä samaa ajatusta. Olivat minkä alan opettajia hyvänsä, niin sit siinä omassa työarjessa. Tää olis hyvin tärkeätä, että nämä tämmöset perusrakenteet ois kunnossa.
Eric: Aivan. Tässä puhutaan tämmösen ajattelun ja kulttuurin kehittämisestä. Se liittyy tietysti tämmöseen professioihin, erilaisiin koulutus-, tieteenala- ja ammatti-identiteetteihin, et miten ne kehittyy. Sit se liittyy tietysti siihen, miten koulutuksen tarjoajat reagoi. Sit on nämä rakenteet, isot linjat, mitä ministeriössä mietitään. Isot kansalliset palvelut ja hankkeet. Lopulta sit kuitenkin vielä mennään siihen yksilö… Onko motivaatiota, näkeekö arvoa, näkeekö merkitystä, onko ehkä sitä osaamista ja voimavaraa tarttuu myös näihin mahdollisuuksiin ja muuta. Kyl tässä on iso juttu.
Pauliina: Joo, kyllä me loppupelissä aina käännytään siihen yksilöön. Kyllä sitä itse kukin pohtii aina siinä omassa arjessaan, että kuinka paljon itsellä on aikaa ja motivaatiota työpäivän jälkeen vielä lähtee jotain asiaa luentosaleihin tai verkon yli opiskelemaan.
Eric: Tai viikonloppuja käyttämään.
Pauliina: Tai viikonloppuja käyttämään.
Eric: No, ei niin etteikö isoa pensseliä olisi jo käytetty, mutta mennään ison pensselin kysymykseen. Eli miten tätä ohjausta pitäis tulevaisuudessa kehittää, jotta se tukisi jatkuvaa oppimista nykyistä paremmin? Antti, saat aloittaa.
Antti: Tässä ehkä vähän toistan sitä, mitä sanoin, että sitä pitäis tehdä johdonmukaisesti ja varhain. Ohjausta ikään kuin jatkuvaan oppimiseen tai elinikäiseen oppimiseen pitäis pitää johdonmukaisesti esille jo pienestä pitäen, niinku toivottavasti sitä jo paljon tehdäänkin, mutta vielä vahvemmin. Ja ehkä just se ajattelu, että se ohjaustyö kuuluu aika laajallekin joukolle. Esimerkiksi jos ajattelee oppilaitoksia, niin perinteisestihän se on ollut opinto-ohjaajien työ, mut mä itse toivoisin, et mentäis enemmän siihen suuntaan, että tietyllä tavalla se ohjaus tulevaan kuuluu kaikille ja opinto-ohjaajat on niitä tämän alan asiantuntijoita siellä työyhteisössään, jotka sparraa sitä työyhteisöä entistä enemmän yhdessä tekemään töitä tämän eteen. Siinä meillä varmasti vielä on tekemistä. Sitten mitä muuta, niin tässä nyt kuultiin jo vähän tästä näitten digitaalisten palveluitten kehittämisestä. Siihen vaan panostuksia. Toivon lisää, että näissä hyvissä projekteissa, mitä nyt on menossa, jodi mainittiin tässä ja digivisio 2030 tuolla korkeakoulupuolella, niin siellä tehdään tosi hyviä asioita, mutta toivon todella pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta tälle työlle.
Pauliina: Joo, kyllä Antti hyvin tossa vetää yhteen sitä, miten mäkin näen sitä, mitä tulevaisuudessa tulisi tehdä. Kyllä mäki näen nää digitaaliset palvelut osana sitä, että tavallaan mahdollistetaan. Esimerkiks just tää jatkuvan oppimisen digitaalinen palvelukokonaisuus tai jodi, mihin viitattiin, niin sehän on omalla tavallaan jo ohjauksen väline. Joillekin se jo auttaa, kun asiat ovat yhdessä paikkaa. Sä pystyt sieltä oman osaamisen ja taustatietojen, reunaehtojen, kiinnostuksen kohteet, ku sä niitä määrittelet, osat tulee taustajärjestelmistä, koulutustiedot, työelämätiedot. Tavallaan se riittää jo osalle ihmisistä. Sä pystyt sitä kautta hahmottamaan ja itse ohjaamaan itseäsi siinä urapolulla tai koulutuspolulla. Mutta sitten tavallaan myös se, että tuodaan niitä digitaalisia ohjauksen työkaluja. Tuodaan mahdollisesti sitä kautta löydettäviksi sun lähellä olevat ohjauspalvelut. Kyl me paljon saadaan teknologian avulla tätä löydettäväksi ja saavutettavammaksi. Ja ehkä mä toistan uudestaan sen, et kyl mä näkisin myös nää face to face, saman katon alla olevat palvelut, et kyl meillä siinä on tekemistä, että tosiaan ois saavutettavissa. Ei pomputeltas tavallaan asiakasta ja yksilöä virastosta tai ovelta toiselle, vaan pystyttäs näkee se sieltä yksilön näkökulmasta, että minkälainen se hänen oma ohjaustarpeensa on.
Eric: Antti.
Antti: Jos mä saan lisätä tähän vielä, että meillä on mun mielestä erinomainen työ tehty tän elinikäisen ohjauksen strategian ympärillä tässä viime vuosina ja oon ymmärtäny, et siellä on esitetty toive, että nyt seuraavankin hallituksen kaudella tätä strategista otetta tultas jatkaa. Tietyllä tavalla mä ehkä koen, et Suomessa on valtava ohjausalan osaaminen ja on tunnistettu ne keskeiset paikat, mihin tulisi kiinnittää huomiota aika hyvin. Se strategia jo nyt kiteyttää tosi hyvin sitä ja lähtee tutkimuksesta. Meillä on paljon ohjausalan kansainvälistä tutkimusta ja sen alan huippuosaajia. Ehkä paremminkin kyse on nyt sit siitä, että meillä olis sitä tahtotilaa ja resursseja toimeenpanna niitä asioita, mitä on jo meidän kansallisessa ohjausalan verkostoissa ja muissa tunnistettu. Siitä aika pitkälti on kyse. Toivon tietysti, että meillä on näitä elotoimintaa, eloliviä ja muita vastaavia, että vahvasti tämä jatkuvan oppimisen näkökulma myös näissä keskusteluissa näkyy. Ohjaus on niin valtavan laaja teema, et ymmärtää, et aina keskustelu rajautuu joihinkin näkökulmiin. Esimerkiksi moniammatillisesta ohjauksesta ja näistä tärkeistä asioista on paljon puhuttu, mutta soisin, että tää jatkuvan oppimisen keskustelukin näkyis näissä pöydissä. Siellä strategiassa se ainakin vahvasti näkyy ja siellä on selkeänä kehittämiskohteena todettu tämä työikäisten ohjauspalveluiden kehittäminen, mistä myös OECD on Suomee näpäyttäny.
Eric: Jotenkin tuntuu… Meillä oli tässä tämmöinen sessio ennen tätä nauhoitusta. Tuolla ministeriössä käytiin läpi, mitä jatkuvan oppimisen alueella tapahtuu. Itse ku nykyroolissa seuraan sitä aika vähän, niin haukoin henkeä, kuinka valtavasti itse asiassa tällä nyt päättyvällä hallituskaudella on tehty ja kuinka monta asiaa on laitettu tekeille. Osa siitä on jo pitkällä. Täs on tosi paljon. Ainakin mulle tuli sellainen olo, että ollaan niinku suomifutiksessa tavataan sanoa, että eteenpäin on menty. Tosi lupaavia juttuja, mutta kyl tässä nyt sen verran reflektoin, mitä te ootte sanonut, että meillä ehkä ohjauksen alalla vieläkin tarvittaisiin lisää sitä ymmärrystä siitä, että tässä ohjauksessa on tämä poliittinen puoli. Mä en puhu nyt puoluepolitiikasta vaan siitä, miten eri organisaatioiden, eri hallinnonalojen, eri ammattiroolien yhteistyötä ja yhteistuumaisuutta, välillä toki siihen kuuluu konflikti ja erimielisyys, miten sitä navigoidaan, jotta pystytään kansalaisille rakentaa hyviä kokonaisuuksia. Se on tietynlainen osaamisen alue, tämä ohjauksen politiikka ja sitä ei ehkä ihan hirveän monessa paikassa opeteta. Ja tavallaan kun itse olen, mun rooli Helsingin yliopistossa, mä oon sanonut, et mä oon neuvotteleva virkamies, vaikka mitään virkoja täällä ei enää ole, niin se on hyvin pitkälle sitä. Haetaan sitä yhteistä, mietitään miten se systeemi vois toimia ja hyväksytään se, että ne tiimit, palvelut ja osaamiset on erilaisia. Silti yritetään. Mun täytyy kiittää kaikkia Helsingin yliopistossa, ketkä on ollu ohjausta selkiyttämässä. Kyllä siihen pystytään. Kyllä ihmiset hyvää haluaa ja on halu kehittää juttuja, mut ei asiat automaattisesti tapa. Mitä ajatuksia tää herättää?
Antti: Varmasti juurikin näin. Siitä mä oon ilonen, niinku tossa viittasin tähän elinikäisen ohjauksen strategiaan, että me ollaan Suomessa aika hyviä tekemään strategioita ja kokoamaan semmosia yhteisiä tahtotiloja, mutta se, missä joka puolella myös tässä ohjauksen kentällä on tekemistä, on se asioitten toimeenpano ja semmoinen tavoitteellinen seuranta ja yhdessä eteenpäin vieminen. Usein valitettavasti käy niin, että strategia jää elämään omaa elämäänsä ja sitten meidän arki koostuu hyvin moninaisista, hajanaisista asioista. Ois jotenki hirveen tärkeetä pystyä strategioiden hyviä tavoitteita edistää tavoitteellisesti ja päivittää niitä strategioita aina, kumuloitua niiden aikaisempien saavutusten pohjalle.
Eric: Pauliina.
Pauliina: No en mä tiedä, sä aika hyvin kuvasit sitä mun arkea tänä päivänä. En ole myöskään neuvotteleva virkamies, mutta paljon keskustellaan ja haetaan yhteistä ymmärrystä eri toimijoiden välillä. Tavallaan meillä on semmonen yhteinen visio, meitä kohden mennään, mut siinä matkan varrella on monta kohtaa, jotka tulee tavallaan siinä sit, ku se kehitys etenee, vastaan ja niistä pitää vaan yhdessä päästä samansuuntaiseen päätökseen.
Eric: Kyllä. Tehtävää riittää siis.
Pauliina: Kyllä.
Eric: Joo. No ehkä me ei tyhjennetä pajatsoa siitä, mitä kaikkea pitäis tehdä. Tässä tuli niin paljon tärkeitä asioita. Mennään viimeiseen kysymykseen, joka on kaikille vieraille sama. Lukuvinkki aiheesta tai sen vierestä. Pauliina saa aloittaa.
Pauliina: No tää oli oikeestaan aika kiva. Mä hirveen vähän luen tällä hetkellä, mut mä kuuntelen paljon. Mä kuuntelen kirjoja, kun mä olen koiralenkillä. Mut silloin koiralenkillä mä kuuntelen aika paljon semmosta kevyttä fiktiota tai sellasta, mikä ei haittaa, jos tulee koirakaveri vastaan. Voi muutama luku mennä siinä, kun juttelee, niin ei haittaa. Mutta ehkä jos kuuntelukirja, niin mä vinkkaisin, jota en ole siis itse vielä lukenut tai kuunnellut, mutta olen ensimmäisen osan kuunnellut, on tämä Satu Rämön Björk. Elikkä uusi dekkari tonne islantilaiseen yhteiskuntaan ja sinne poliisisaaga niin sanotusti. Ensimmäinen kirja on Hildur, oli aivan loistava. Mutta mulla yöpöydällä on myös kyllä yksi kirja, joka odottaa siis oikeasti fyysistä lukemista. Se on toi David Attenborough, olisko se Life on our Planet. Mua jotenkin kiehtoo se ajatus siinä, että David on ehkä jotain 96 vuotta –
Eric: Jatkuvaa oppimista harrastanut.
Pauliina: Kyllä. Niin tavallaan se, että miten hän tavallaan siinä kirjassa avaa sitä oman… Mitä on tapahtunu luonnossa ja luontokadossa ja ilmastonmuutoksessa siinä hänen oman elämänsä aikana. Tavallaan siinä on semmonen jatkuvan oppimisen teema taustalla ja toisaalta myös semmoinen pelko siitä, et mihin tämä on menossa, mut ehkä myös semmosta toiveikkuutta. Sen mä aion viimeistään kesälomalla lukea. Siinä on myös hirveän hienoja kuvia, koska olen jo selaillut sen.
Eric: No niin. Antti.
Antti: Tosi hyvä, mä otan kanssa lukuun ehdottomasti, tämä oli kiinnostava kuulla. Mulla katse käänty omaan kirjahyllyyn heti, kun tän ennakkotehtävän kuulin. Mulla on tapana koota kirjahyllyyn aina sellasia kirjoja, mitkä antaa vähän inspiraatioo omaan elämään ja työhön. Vaikka niitä ei aina niin paljon lukiskaan, niin ne aina kummittelee sieltä. Yks semmonen paksu kirja, mihin monesti silmä hakeutuu, kun kattoo omaa kirjahyllyä, on muutaman vuoden takaa Walter Isaacsonin Leonardo da Vincin elämä, mikä on ollu mulle semmoinen tosi inspiroiva tän jatkuvan oppimisen työn kannalta. Suosittelen lämpimästi kaikille. Menee aika monta vuosisataa taaksepäin, mutta siinä on renessanssihumanismia parhaimmillaan ja näkyy se, että miten valtava palo ja mielenkiinto uudenlaisten asioitten oppimiseen jo silloin ihmisessä on ollut. Tietysti on onni, että da Vinci on dokumentoinut myös sitä kiinnostustaan hyvin laajalla skaalalla jälkipolville ja siitä on paljon jäänyt jälkiä. Jotenkin mä toivoisin, tai mä ajattelen, et meissä kaikissa varmaan on tämmöstä paloa tähän jatkuvaan oppimiseen ja laaja-alaisuuteen, mutta kuinka moni meistä ehtii tai jaksaa tai uskaltaa elää sen todeksi. Siinä varmaan kysymysmerkkejä on, mut mä todella toivoisin, et me kaikki mentäis jossain määrin tohon suuntaan. Vaikka ei tehtäisikään ihan tollasia mestariteoksia, mitkä on jäänyt elämään vuosisatoihin, mutta tutkittas elämää ja sen ilmiöitä ja juttuja hyvin avoimin silmin. Da Vincin aikaan ei ehkä ohjauspalveluita ollu niinku nykymuodossa nyt tässä puhuttiin, varsinkaan digitaalisia palveluita, mutta hänelläkin oli tietyllä tavalla ne verkostot ja ne oman aikansa ihmiset ja muut, jotka sparras häntä eteenpäin. Mä näkisin, että se, että hän pärjäs ja sai asioita aikaan, niin osaltaan liitty siihen, et hänellä oli sitä ohjausta ja tukea saatavilla. Sit hän oli myös mestari siinä, et hän teki ihan valtavan määrän juttuja, mitkä jäi paperille eikä koskaan toteutunut. Ehkä mä ajattelen niin, että jos siihen aikaan olisi ollut parempaa ohjausta tarjolla, niin vielä enemmän ois jääny jälkipolville. Vähän niinku hyvässä ja pahassa, niin jotenkin se ohjaus näkyy myös sitten hänen elämässään. Lämpimästi suosittelen kaikkia perehtymään tohon kirjaan. Erinomaisesti kirjoitettu kirja ja oon ymmärtänyt, että siitä ois myös elokuva tekeillä. Toivottavasti semmonenkin päästään näkemään.
Eric: Ollaan oman elämämme Da Vinceja. Siihen on hyvä päättää tämä jakso. Kiitos.
Pauliina: Kiitos, oli tosi mukavaa.
Antti: Kiitos tosi paljon.