32. Opiskelijoiden ohjauksen ja hyvinvoinnin tuen kehittäminen Helsingin yliopistossa.

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden 16. ja viimeisen jakson vieraana ovat projektipäällikkö Mari Räsänen, opiskelijahyvinvoinnin asiantuntija Emmi Lehtinen, opintopsykologi Jasmin Kurkaa-Kivelä ja hyvinvointiviestinnän asiantuntija Sofia Dahlskog.

Puhumme tässä jaksossa opiskelijoiden ohjauksen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisesta Helsingin yliopistossa. Minkälaisia asioita kehittämishankkeen aikana on tehty? Mitä olemme oppineet? Minkälaisia ajatuksia hanketiimillä on nyt siitä, miten opiskelijoiden ohjausta ja hyvinvoinnin tukea pitäisi kehittää tulevaisuudessa?

Edellisen tuotantokauden perinteitä noudattaen tuotantokauden viimeisen jakson vieraat ovat podcastin juontajan Eric Carverin kollegoita Helsingin yliopiston ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin kehittämishankkeen projektitiimistä. Projektitiimiin kuuluvat tämän jakson vieraiden lisäksi uraohjaaja Johanna Ruhanen ja opinto-ohjaaja Sanna Siirilä, joka oli vieraana jo aiemmin podcastissa.

Lämmin kiitos kaikille Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin toisen tuotantokauden vieraille ja kuulijoille! Podcastin jatko on tässä vaiheessa epävarmaa. Arvioidaan kuulijapalautteen ja itsereflektion perusteella, että tuleeko podcastille jatkoa. Ja jos tulee, millä tavalla.

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Jakson tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 32. ja toisen tuotantokauden 16. jakso.

Jakson aiheena on opiskelijoiden ohjauksen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tuen kehittäminen. Helsingin yliopistossa. Vieraina projektipäällikkö Mari Räsänen, opiskelijahyvinvoinnin asiantuntija Emmi Lehtinen, opintopsykologi Jasmin Kurkaa-Kivelä ja hyvinvointiviestinnän asiantuntija Sofia Dahlskog.

Jakso ja tekstivastine on julkaistu 27.4.2023. Jakson pituus 42 minuuttia.

Litterointimerkinnät

Eric:	Juontaja, Eric Carver
Mari:	Vierailija 1, Mari Räsänen
Emmi:	Vierailija 2, Emmi Lehtinen
Jasmin:	Vierailija 3, Jasmin Kurkaa-Kivelä
Sofia:	Vierailija 4, Sofia Dahlskog
sa-	sana jää kesken
(sana)	epävarmasti kuultu jakso puheessa tai epävarmasti tunnistettu puhuja
(-)	sana, josta ei ole saatu selvää
(–)	useampia sanoja, joista ei ole saatu selvää
, . ? :	kieliopin mukainen välimerkki tai alle 10 sekunnin tauko puheessa

 

Eric: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijan ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijan ohjaus yliopistossa -podcastin toisen tuotantokauden 16:nnen ja viimeisen jakson vieraina ovat projektipäällikkö Mari Räsänen, opiskelijahyvinvoinnin asiantuntija Emmi Lehtinen, opintopsykologi Jasmin Kurkaa-Kivelä ja hyvinvointiviestinnän asiantuntija Sofia Dahlskog. Edellisen tuotantokauden perinteitä noudattaen tuotantokauden viimeisen jakson vieraat ovat kollegoitani Helsingin yliopiston ohjauksen ja opiskelijahyvinvoinnin kehittämishankkeen projektitiimistä. Projektitiimiin kuuluvat tämän jakson vieraiden lisäksi uraohjaaja Johanna Ruhanen ja opinto-ohjaaja Sanna Siirilä, joka oli vieraana jo aiemmin podcastissa. Tervetuloa mukaan, tiimi.

 

[Kiitoksia]

 

Eric: Puhutaan tässä jaksossa meidän porukan kanssa opiskelijoiden ohjauksen ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemisesta Helsingin yliopistossa. Minkälaisia asioita hankkeen aikana on tehty, mitä olemme oppineet, minkälaisia ajatuksia hanketiimillä on nyt siitä, miten opiskelijaohjausta ja hyvinvoinnin tukea pitäs kehittää tulevaisuudessa. Ensimmäisen kysymyksen saa tietenkin meidän projektipäällikkö Mari. Mitä asioita sä nostaisit erityisesti esiin siitä työstä, mitä hankkeessa on nyt tehty lukuvuonna 22-23 eli sen jälkeen, kun viimeks olit vieraana?

 

Mari: Joo. Ehkä nyt näkyvimpänä tästä meidän hankkeen toimenpiteistä on ehdottomasti nää opinto-ohjaajien palvelut. Myös tosi onnistunut toimenpide. Niistä kerrottiin jo sen verran kattavasti tossa Siirilän Sannan jaksossa, että mä nyt ehkä kerron enemmän taustatyöstä ja tällaisten rakenteiden kehittämisestä, mikä näkyy opiskelijoille tavallaan välillisesti. Isompana kokonaisuutena, mitä nyt ollaan tässä projektin aikana koko projektin ajan tehty, on tämä ohjauksen ja neuvonnan palveluiden ja toimijoiden roolien selkiyttäminen. Myös yhteistyön tiivistäminen näiden eri toimijoiden välillä. Tavoitteena ja ajatuksena tässä on se, että me pystytään viestimään opiskelijoille selkeämmin heidän heille tarjolla olevasta tuesta ja varmistaa se, että opiskelija saa aina apua, vaikka menisi niin sanotusti väärältä ihmiseltä ensin kysymään. Me ollaan nyt tässä siinä vaiheessa, et ollaan just saatu valmiiksi ja julkastua tällaset yhdenmukaisesti tehdyt kuvaukset siitä, että minkälaisia ohjauksen ja neuvonnan palveluita ja tukea meiltä yliopistolta löytyy. Eli esimerkiks missä opiskelijan kysymyksissä ja haasteissa kukin taho auttaa, missä muodossa sitä toimintaa tehään ja miten tuetaan esimerkiksi opettajia. Ollaan nyt sitten samalla käymässä tiedekunnittain keskustelua siitä, miten me voitais kehittää sitä yhteistyötä näiden eri ammattiryhmien välillä, vaikka nyt esimerkiksi neuvonnan, opettajien erityisohjauksen välillä. Tosi tärkeetä on se, että henkilökunta tavallaan tuntee toisensa ja tuntee kaikki yliopiston toimijat, että tähän yhteistyöhön tulee semmoset sujuvat käytännöt. Ehkä nyt toisena nostona voisin ottaa vielä ton meidän luoman Moodle-kurssin nimeltä Perehdytys opiskelijoiden ohjaukseen, mikä on suunnattu erityisesti hops-ohjaajille, opettajatuutoreille. Eli kaikessa tällasessa ohjaustehtävissä toimiville opettajille. Me havaittiin siis alunperin, että tällainen yliopistotason perehdytys on opettajille ohjaustyöhön puuttunut ja se on ollu aika paljon sellaista paikallisten perehdytyskäytäntöjen varassa. Toki siis ohjausta käsitellään myös tuolla yliopistopedagogiikan opinnoissa. Lähdettiin sitten luomaan vähän tällasta kevyempää perehdytyskurssia, mikä on itseopiskelukurssi ja tehty pääasiassa meidän ihan jo olemassa olevista, tosi hyvistä materiaaleista. Nyt se on vaan tavallaan sujuvasti etenevä kurssi, jossa on myös mahdollisuus opettajille jakaa niitä kokemuksia. Meillä oli tosi hyvä ja monipuolinen joukko sitä Moodlea tekemässä. Nyt ollaan julkaistu suomeksi testiversio ja siellä ollaan saatu jo muutama sata käyttäjää, tosi hyvää palautetta. Ollaan parhaillaan kääntämässä sitä englanniksi ja ruotsiksi. Tässä nyt ehkä mulla mielessä olevat nostot tästä.

 

Eric: Kiitos Mari. Tässä tosiaan on onneksi meillä mahdollisuus katsoa tän jakson aikana vähän tarkemmin myös tiettyjä erilaisia ja yksittäisiä asioita, mitä on tässä tehty. Emmi, haluisiks sä kertoa jotain esimerkkejä siitä, miten nimenomaan opiskelijoiden hyvinvointia on tuettu hankkeen aikana?

 

Emmi: Joo, toki. Tietysti hankkeen alusta asti jo on lähdetty pohtimaan, et miten tehtäis matalan kynnyksen tapahtumia. Ja totta kai, koska elimme tätä covid-aikaa, niin aika paljon niitä tapahtumia ja toimintaa sitten tehtiin etänä ja Zoomin välityksellä. Siinä saatiin paljonkin oppia siitä, että minkä tyyppiset teemat kiinnostaa ja minkä tyyppiset konseptit toimii. Sen lisäksi tietysti saatiin, mikä oli hieno juttu, niin myös kampuskohtaisesti vähän niinku testialustaksi nuo meidän ohjauskulmat. Sekä tänne keskustan Kaisa-taloon että Viikkiin, kaksikin erillistä ohjauskulmaa. Niitä ollaan päästy nyt tässä käyttämään ja toivotaan, että ne ohjauskulmat jää toki toimintaan hankkeen päätyttyäkin. Mutta nyt kun on päästy enemmän tähän tavalliseen ehkä liveaikaan, että asioita tapahtuu myös Zoomin ulkopuolella, onneksi näinä aikoina, niin toivottavasti päästään vielä enemmänkin kampuksille laajemminkin tekemään näitä erilaisia, matalan kynnyksen tapahtumia. Niissähän hieno juttu on ollu, että tässä hankkeessa on mahdollistunut se, että päästään suunnittelemaan ja toteuttamaan asioita moniammatillisesti. Vaikka yhtenä esimerkkinä meillä on ollu opinto-ohjaajien ja uraohjaajien yhteiset keskiviikkokahvit, joissa opiskelijoita on toki myös kahvia tarjoiltu, mutta on pystytty monenlaista ohjausasiaa esimerkiksi näissä yhteyksissä eteenpäin saattelemaan. Sinne on voinu ilmaantua paikalle ja sitten on niitä asioita, mitä opiskelijalla on mielen päällä ollut, niin on voitu käsitellä eteenpäin ilman, että on tarvinnut mitään ajanvarauksia tai muita tehdä. Siinä on saattanu päästä paikalle myös sellaisissa tilanteissa, että hei tuolla onkin joku hauskan näköinen häppeninki, mitä siellä tapahtuu. Eli on voinu opiskelija itselleen yllättäenkin päästä esimerkiks tälläseen tapahtumaan tai tilaisuuteen ja sit samalla on pystytty tekemään näitä eri palveluita näkyväksi. Toki näitä on ollu monenmoisia, joita vastaavissa hankkeissa ympäri Suomenkin on toki toteutettu, mutta tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä ja tottakai toivotaan, että nämä hyvät toimintamallit meillä jää elämään. Sit yks toinen kokonaisuus on se, että on pyritty tätä YTHS:n yhteistyötä selventämään. Toki siellä on isot rakenteelliset muutokset ollu ja tietysti YTHS:n taloudellinen tilanne ei ole kaikista helpoin tällä hetkellä, mutta monia muutoksia siellä… Pyritään selkeyttämään sitä, minkälaista yhteistyötä YTHS ja Helsingin yliopisto tekee näissä hyvinvointiasioissa. Se on yksi teema, jota edelleen varmaan vielä tänä vuonnakin jatketaan. Tossa reilu vuosi sitten YTHS lanseeras nää opiskeluterveysneuvottelut, jotka on yksi työkalu tässä, niin näitä meidän sisäisiä prosesseja sitten, että missä tilanteessa ollaan, kun lähdetään opiskelijaterveysneuvotteluprosessia opiskelijan kanssa järjestämään. Sehän on tietysti aina opiskelijan omasta aloitteesta, mutta toki siinä voi olla aloitteentekijänä YTHS:kin. Vastaanottotoiminnassa voidaan ehdottaa, et oisko tämmönen hyvä ja jos opiskelija siihen haluaa lähteä, niin meiltä täytyy tietysti, täältä meidän korkeakoulusta, siihen vastinparit löytyä ja systeemit, miten siihen prosessiin lähdetään. Toki tässä on nyt vielä hyvä korostaa, että opiskeluterveysneuvotteluprosessissa ei puhuta terveydellisistä asioista. Siinä se korkeakoulun rooli on ne opiskelu- ja ohjausasiat. Muun muassa tämmöset nostot nyt sen lisäksi, mitä Mari tossa jo ansiokkaasti kertoikin. Muun muassa tällästä.

 

Eric: Kiitos. Mites jos me mietitään tavallaan… Tässä on tietysti laajasti erilaisia asioita, mut yks semmonen juttu, mihin nyt on erityisesti panostettu, on näiden putoamisvaarassa olevien opiskelijoiden tuki. Se oli myös se, mitä hankkeen rahoittaja halusi viedä eteenpäin. Jasmin, olit sitä koordinoimassa. Miten tätä opiskelijoiden kontaktointia organisoitiin? Mitä siitä seurasi ja minkälaisen vastaanoton se opiskelijoilta sai?

 

Jasmin: Joo. Eli tosiaan tässä kontaktointipilotissa oli tavoitteena pilotoida sellaisia toimintatapoja, joiden avulla vois tunnistaa ja tavoittaa putoamis- tai viivästymisvaarassa olevia opiskelijoita ja tarjota heille kohdennettua tukea ja ohjausta. Pilotti suoritettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe oli touko-kesäkuussa 2022 ja toinen sitten marras-tammikuussa 2022 ja 2023. Yhteensä mukana oli 12 koulutusohjelmaa seitsemästä tiedekunnasta. Kontaktointityötä teki kuusi opinto-ohjaajaa eri vaiheissa. Yhteistyö alkoi niin koulutusohjelmien kanssa, että ohjelmat ilmaisi, että on halukkaita osallistumaan tähän pilottiin ja jokaisen ohjelman kanssa järjestettiin aloituskokous. Ohjelmasta oli mukana esimerkiksi koulutusohjelman johtaja ja koulutussuunnittelija. Minä olin näissä mukana koordinaattorina ja sitten tää kontaktointityötä toteuttava opinto-ohjaaja myöskin. Siinä keskusteltiin ja ohjelma sitten päätti nää tarkemmat toimintakriteerit, joiden perusteella kontaktoitavat opiskelijaryhmät määriteltiin ja mahdollisesti tukea kaipaavat opiskelijat pyrittiin tunnistamaan pääasiassa opintojen etenemistietojen perusteella. Opot sit toteutti nää kontaktoinnit useammassa aallossa, lähetti viestejä opiskelijoille ja opiskelijat sai sitten vastata tähän yhteydenottoon joko toivomalla, että opo soittaa tai sitten he sai vielä tekstarin, johon oli koottu muun muassa linkki opojen ajanvaraukseen ja opiskelijaneuvonnan sivuille. Käytännössä opot kartoitti opiskelijoiden tuen tarvetta ja tarjosi ohjausaikoja ja sit tarvittaessa ohjasivat opiskelijan oikean palvelun piiriin. Tässä oli kyllä tärkeä yhteistyö koulutusohjelmien kanssa, koska opiskelijoilla saattoi olla esimerkiksi opintoneuvonnan tarvetta. Mutta mitä tästä seuras, niin jos vähän lukuja tässä avaan, niin tämän pilotin aikana lähetettiin yhteensä 511 tekstiviestiä ja näihin vastasi 108 opiskelijaa. Vähän päälle 20 on sitten toi vastausprosentti. Näistä, jotka vastasi, niin 45 opiskelijaa toivo jatkoyhteydenottoa puhelimitse ja 63 toivoi tekstaria. Osa opiskelijoista ohjattiin tosiaan opintoneuvontaan ja 38 opiskelijaa kävi tän yhteydenoton myötä opinto-ohjauksessa. Näissä tapaamisissa opinto-ohjaajat ja opiskelija käsitteli esimerkiksi voimavaroja, opiskelutaitoja, opintoihin paluuta, yliopistoyhteisöön kuulumista ja tämän tyyppisiä teemoja. Se, minkälaisen vastaanoton kontaktointi sai, niin tässä pilotissa me ei kerätty kirjallista palautetta kontaktoinnista, eli ei esimerkiksi lähetetty palautekyselyitä, joten tarkkaa tietoa meillä ei tästä ole, mutta nää kontaktointia toteuttaneet opinto-ohjaajat toi esille, että puheluissa ja ohjaustapaamisissa useampi opiskelija toi esille, että tuntu mukavalta, että kysyttiin kuulumisia ja että yhteydenotto toimi ikään kuin alkusysäyksenä oman tilanteen edistämiselle. Joukossa oli opojen mukaan myös muutama yhteydenotosta hämmentynyt, joilla ei ollut ohjaukseen tarvetta. Mutta tosiaan sitten nää, jotka eivät vastanneet viestiin tai valitsi tämän tekstiviestivaihtoehdon, niin heidän kokemuksista meillä ei ole tietoa. Mut ehkä just tästä jatkosta vielä sanon, että tätä tuen kohdentamistahan voi jatkossa tehdä koulutusohjelmatason toimintana rehtorin päätöksen perusteella ja tämmönen kohdennettu yhteydenotto vois toimia säännöllisesti käytettäväksi työkaluksi opiskelun ohjauksessa. Esimerkiksi sieltä koulutusohjelmasta henkilökunta vois halutessaan hyödyntää tätä yhteydenottotyön mallia vaikka siinä vuosittaisessa opintojen seurannassa ja ohjauksessa.

 

Eric: Niin eli tästä on saatu semmosta oppia, mitä voidaan myös tulevaisuudessa hyödyntää kun mietitään, miten tunnistetaan ja tuetaan sellasia opiskelijoita, joilla syystä tai toisesta voi opinnot olla jumissa. Hyvä. Yks semmonen asia, mitä on tässä isossa hankekokonaisuudessa tehty, on tämmönen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan eli HYY:n kanssa yhteistyössä tehty hyvinvointiaiheinen kilpailu opiskelijajärjestöille. Kerrotko Jasmin, minkälaisesta kilpailusta tässä oli kyse ja millaisia ehdotuksia hyvinvoinnin edistämiseksi järjestöiltä tuli?

 

Jasmin: No tässä oli tavoitteena koota yhteen ideoita, joiden avulla yhä useampi opiskelija uskaltautuisi ja myöskin innostuis lähtemään mukaan järjestöjen toimintaan. Kilpailussa me haettiin nimenomaan semmosii tapahtuma- tai toimintakonsepteja, jotka madaltaisi kynnystä osallistua ja tavoittais nekin opiskelijat, jotka yleensä ei osallistu opiskelijajärjestön toimintaan. Tässä arvioinnissa me painotettiin sitä, että se tapahtumaidea tai toimintaidea ois mahollisimman selkeesti kirjoitettu auki, et mitä siinä tapahtuu. Sit siinä ois perusteltu, että millä tavalla ja miksi se idea tekee osallistumisesta helppoa kaikille ja madaltaa osallistumisen kynnystä. Siinä oli myös tärkeetä perustella, et miten tämä konsepti lisää turvallisuuden tunnetta osallistumiselle. Nää oli ne meidän ydinjutut siinä kilpailussa ja tuli oikein hyviä ehdotuksia, aika monipuolisia ehdotuksia. Jos mä tässä kuvaan, neljä voittajaa valittiin, niin siellä tuli esimerkiksi tällaisia matalan kynnyksen tapahtumia kampuksella, esimerkiks leffailtoja tai peli-iltoja. Sit oli tämmönen messutapahtuma, jossa esitellään järjestön toimintaa vähän eri näkökulmista. Sit me saatiin tämmöinen leikkimielinen, ryhmämuotoinen Master Chef -kilpailuehdotus sinne, tämmönen konsepti. Sitten tuutorointia muistuttava apupyörätoiminta, jolla kans pyritään helpottamaan ja madaltamaan kynnystä lähteä mukaan toimintaan ja pääsee kanssa tutustumaan ihmisiin. Nämä oli kyllä hyvin monipuolisia ja kivasti saatiin ideoita kokoon. Toivon mukaan nyt tosissaan mahdollisimman moni lähtee mukaan ja innostuu ja uskaltautuu mukaan.

 

Eric: Pakko muistella vähän vanhoja, kun oon Turun yliopistossa opiskellut ja siellä oli tämmöinen vastaava kisa vuonna 2007. Olin sitten päättämässä siellä ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtajana hallituksen kanssa niitä palkintoja, niin muistaakseni Kemistit Ry:n kampanja oli, että älä ole labrahiippari. Ja kampanjan tavoitteena oli se, että käytävillä moikataan. Se oli mun mielestä hyvin selkeesti rajattu ja myös toteutettavissa oleva ja myöhemmin mitattava, mutta valitettavasti en tiedä, miten siinä silloin kävi. Mutta aika kivoja ideoita. Oliko sulla joku oma suosikki Jasmin? Vai onko voittajat jo julistettu?

 

Jasmin: On julistettu joo. Ehkä tässä, mitä kuvasinkin nää neljä voittajaa. En uskalla ehkä sanoa suosikkia. Musta oli kauheen kiva, että saatiin eri tyyppisiä ideoita, koska erilaiset ideat ja erilaiset konseptit taas toimii niin, että mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Se oli musta ehdottomasti plussaa.

 

Eric: Hyvin diplomaattinen ja Jasmin-tyyppinen vastaus. Kiitos Jasmin. Mennään eteenpäin ja puhutaan seuraavaks vähän viestinnästä. Meillä on viestinnän vahva tekijä meidän tiimissä, Sofia. Minkälainen rooli opiskelijaviestinnällä on ollu opiskelijoiden hyvinvoinnin tuen ja ohjauksen kehittämisessä?

 

Sofia: No lähetään tälleen hyvin suurella väitteellä. Koen, että opiskelijaviestinnällä on hyvinkin keskeinen osa tässä ohjauksen ja hyvinvoinnin palveluiden kehittämisessä, sillä opiskelijahan ohjautuu lähes poikkeuksetta palveluihin jonkin sortin viestinnän avulla. Opiskelija voi esimerkiks etsiä tietoa ohjesivuilta, saattaa huomata kivannäköisen tapahtuman infonäytöllä tai sähköpostilistalta, törmää sosiaalisessa mediassa johonkin hyvään käytännön vinkkiin, jonka ottaa osaksi opiskeluarkeaan. Eli voisi sanoa, että palveluihin ohjaudutaan aina tavalla tai toisella jonkin sortin viestinnän kautta. Ja kun tällä viestinnällä on tosi keskeinen rooli, niin totta kai sitä pohdittiin tässä hankkeen käynnistymisessä paljon, et miten me voidaan kehittää tätä opiskelijaviestintää ja projektin tuotoksia sitten ottaa osaksi opiskelijaviestintää. Alussa tunnistettiin se, että meillä yliopistolla opiskelija-viestintää ollaan tehty aika paljon palvelulähtöisesti. Kukin palveluntarjoaja kertoo omista palveluistaan yksittäin ja sitä tietoa tulee aivan älyttömästi opiskelijalle. Tällöin se tieto saattaa tuntua kovin pirstaleiselta opiskelijan mielessä ja hän ei välttämättä löydä sitä tarvitsemaansa tahoa. Tämän takia me lähettiin sitten siitä, että viestintään haluttiin vahvasti enemmän lisää opiskelijalähtöisyyttä ja kokoavaa otetta, joka auttaa opiskelijaa hahmottamaan sen palvelutarjonnan ja ohjautumaan oikean tahon luokse. No mitä tämä opiskelijalähtöisyys tarkoittaa. Se voi tarkoittaa hyvin montaa eri asiaa. Mä listaan tässä nyt muutaman esimerkin, mitä se voi tarkoittaa ja minkälaisii toimenpiteitä me ollaan tehty sen ympäriltä. Me tiedetään, että esimerkiksi opiskelijalähtöisyyttä on se, että me tarkastellaan sitä, mistä ja miten se tieto on saatavilla opiskelijalle. Kuten sanoin, niin aiemmin se tieto on voinu olla aika pirstaleista. Se on ollut useassa eri paikassa ja opiskelijalla on voinu olla vaikea löytää sieltä monen eri viestin keskeltä sen itselleen olennaisen, sen hänen tarpeeseensa vastaavan tahon tai palvelun. Tähän me ollaan sitten kehitetty tämmösiä niin sanottuja yhden luukun sivuja. Opiskelupalvelu, joka siis on tämmönen opiskelijan ykkössivusto. Esimerkiksi neuvontakompassi-niminen sivu auttaa opiskelijaa löytämään oikean avun hänen tilanteeseensa ja se sivu on rakennettu päinvastoin kuin usein sivut saatetaan rakentaa palveluntarjoajakohtaisesti, niin tämä sivu on rakennettu kokonaan opiskelijan tarpeista lähtien. Kuten Marikin tossa puhu näistä meidän yhtenäisistä kuvauksista, näistä ohjauksen ja neuvonnan palveluista, niin ne on myös tässä tärkeässä roolissa. Eli käytännön esimerkkien avulla me voidaan kuvata opiskelijalle, mikä palvelu on missäkin käytännön tilanteessa hänelle oikea paikka. Sen lisäksi toki on tärkeätä, että meillä on semmosta ohjauksellista sisältöä, joka sopii myös semmoseen omatoimiseen käyttöön. Eli ohjauksellista materiaalia voi olla löydettävissä myös opiskelijan omaan arkiseen käyttöön ilman, että hänen täytyisi hakeutua varsinaiseen ohjaukseen. Sen vuoksi meillä on erityisohjauksen tiimien kanssa rakennettu tämmöstä itseopiskelumateriaalin kokonaisuutta, joka tullaan kokonaisuudessaan julkasemaan ensi lukuvuoden alussa. Sen ajatuksena on koota yhteen tämmösiä hyvien käytänteiden ja ohjauksissakin käsiteltävien harjoitteiden työkalupakkia, joiden avulla opiskelija voi joko omatoimisesti tai ohjauksen rinnalla harjotella ja edistää omaa asiaansa. No sit kun me puhuttiin vielä siitä, että mitä se opiskelijalähtöisyys nyt sitten on, niin myös paljon sitä, että miten ja millä termeillä me puhutaan opiskelijoille asioista. Ensinnäkin on kysymys se, et onko se termistö yhtenäinen. Opiskelija voi hämmentyä, jos hän löytää samasta asiasta puhuttavan viidellä eri termillä ja sen vuoksi meillä on myös tässä ohjauksen ja neuvonnan käsitteistöä selkeytetty hankkeessa ja tullaan nyt sitte tuomaan näitä selkiytettyjä käsitteitä osaks meidän opiskelijaviestintää. Ja tietysti sit myös opettajien ja henkilökunnan tietosuuteen, jotta me puhutaan samaa kieltä kaikki keskenään. Sit on toki myös tärkeä miettiä, millä äänensävyllä me puhutaan opiskelijoille. Kannustetaanko me tukemaan sitä opiskelukykyä, halutaanko me alleviivata niitä haasteita. Just tää tämmönen positiivinen, opiskelukykyä ylläpitävä ote siinä viestinnässä, sillä on tosi tärkeä rooli. Toki sit opiskelijalähtöisyyttä on myös se, et me viestitään siellä, missä ne opiskelijat on. Me ollaan muun muassa käynnistetty syksyllä 2022 tämmönen Hyvä kysymys Instagram-sarja, jossa me vastataan opiskelijoiden usein kysyttyihin kysymyksiin. Vastauksia tässä sarjassa antaa opiskelijapalveluiden työntekijät ihan omilla kasvoillaan videomuotosesti. Tässä sarjassa me sit samalla myös esitellään, mitä kukin palveluntarjoaja tekee ja ohjataan opiskelijoita hyödyllisten sisältöjen pariin. Lisäksi meillä on valmisteilla myös tämmönen materiaalipankki opiskelijajärjestöille vähän myöhemmin vielä, josta opiskelijajärjestöjen edustajat voi poimia tämmösiä valmiita some-plansseja, tekstipohjia meidän ohjauksen ja hyvinvoinnin palveluista ja he voi julkaista niitä järjestönsä sosiaalisen median kanavissa. Tämä kokeilu pohjautuu meidän oletettuun näkemykseen siitä, että opiskelijat seuraa vähän tiiviimmin sitä oman lähiyhteisön eli tässä tapauksessa opiskelijajärjestön viestintää. Opiskelijalähtöisyyttä on totta kai myös se, että me tehdään sitä kokoavaa viestintää sillä lailla, että me hyödynnetään yhteistyötä. Nyt meillä myös tämän hankkeen siivittämänä ollaan tiivistetty erityisohjauksen henkilöstön välistä ja heiltä tulevaa, opiskelijoille suuntautuvaa viestintää. Eli ollaan perustettu tämmönen viestintäryhmä erityisohjauksen tekijöille, jossa yritetään kirkastaa näitä meidän viestejä ja vähän keskitetymmin ja suunnitellummin toteuttaa tätä viestintää opiskelijoiden suuntaan.

 

Eric: Meillähän on aika iso tämä organisaatio ja talo ja näitä kanavia kanavia on paljon. Sofia, kuinka vaikeeta on saada opiskelijalle viestittyä oikea-aikaisesti ja oikealla tavalla?

 

Sofia: Se on haasteellista johtuen siitä, että opiskelijoita on niin monenlaisia. Kuten me tiedetään, että tuen muotoja pitää olla monenlaisia, niin meillä pitää olla myös viestinnän muotoja monenlaisia. Ja sen vuoksi esimerkiks, ku Jasmin kerto tästä kontaktointityöstä, niin se on hyvä esimerkki siitä, että välillä kun opiskelija saattaa olla jo siinä tilanteessa, että hän on kokonaan vetäytynyt opiskelijayhteisöstä ja hän ei seuraa niitä yliopiston viestintäkanavia, niin tällaisissa tilanteissa esimerkiks meillä on hyvä olla vielä kohdennetumman viestinnän keinoja. Mutta monipuolista otetta se vaatii ja täytyy pohtia erilaisten opiskelijoiden tarpeita, kun me lähetään suunnittelemaan viestintää.

 

Eric: Näin se on. Me ollaan tässä nyt tehty tiiviisti pari vuotta duunia ja nyt sitten tässä jaksossa reflektoidaan nimenomaan tätä kulunutta vuotta, kun siitä kun viimeksi jaksoa tällä porukalla tehtiin. Tai itse asiassa aika paljon porukkakin on muuttunu siitä. Mitä te olette oppineet hankkeen aikana ja minkälaisia ajatuksia teillä on siitä, miten opiskelijoiden ohjausta ja hyvinvoinnin tukea pitäs kehittää tulevaisuudessa? Ehkä me mennään tässä vähän samassa järjestyksessä kuin äsken, eli Mari saa alottaa.

 

Mari: Joo. No jos miettii, mitä on oppinut, niin ehkä se semmonen ymmärrys siitä, miten monimutkainen systeemi opiskelijahyvinvointi ja vaikka ohjaus kokonaisuutenakin on. Ne on tavallaan vahvistunut nyt tän tämän hankkeen aikana ainakin itselle ja jotenkin semmonen ajatus siitä, että me ei voida tavallaan laput silmillä kehittää vaan yhtä osaa siitä systeemistä, vaan pitää miettiä sitä kokonaisuutta. Jos me muutetaan jotain osasta siitä kokonaisuudesta, niin se heijastuu aina niihin muihin. Ehkä jotain samankaltaisuutta tässä kehittämistyössä on kuin vaikka terveydenhuollon kehittäminen. Siinäkin tavallaan täytyy aina miettiä, miten yhden osan muutos vaikuttaa muille tasoille. Mut ehkä siinä keittämisessä keskeistä on just se kokonaisuuden miettiminen ja sellanen tasapainon löytäminen eri toimintojen ja tahojen välillä. Ite näkisin tärkeänä, että me tarpeeks satsataan ihan siihen perustason ohjaukseen, että esimerkiksi koulutusohjelmassa ohjaus on toimivaa ja että viestintä toimii ja matalan kynnyksen tukea on riittävästi. Se sitten myös osaltaan vois vähentää painetta siihen tosi kohdennettuun tukeen, mitä sitten tarvitaan, jos on jo pitkään jatkuneita haasteita. Ehkä semmonen ennaltaehkäisy on tässä se avainsana.

 

Eric: Oliks sulla Mari ajatuksia erityisesti siitä, mihin tulevaisuudessa pitäs keskittyä tai onko joku nosto mieleen?

 

Mari: Kyl mä korostaisin just tätä perusohjauksen viestinnän toimivuutta. Tavallaan painopistettä vielä ehkä enemmän sinne yksilötuen sijaan. Totta kai sitä aina tarvitaan, mut meillä on tällä hetkellä aika tosi vahvasti painottunut sellaseen yksittäisten opiskelijan tapaamisiin ja kohtaamisiin meidän toiminta.

 

Eric: Enemmän ryhmä- ja kurssimuotoista juttua?

 

Mari: Just näin.

 

Eric: Emmi.

 

Emmi: Joo. Mä voisin oikeestaan, Mari tossa aika hyvin tyhjensi pankkia, mutta voin jatkaa sen verran, et mehän tiedetään ihan opiskelijakyselyistä, et ne asiat, jotka siellä opiskelijahyvinvointiin vaikuttaa, niin ne on siellä koulutusohjelmissa ja niillä kursseilla tapahtuvat asiat pääasiassa. Kun on mahdollisimman selkeät osaamiskuvaukset ja ei tavallaan sellaista kuormitusta samassa kohtaa hirvittävästi, vaikka useiden kurssien kohdalla yhtä aikaa, niin silloin jo suurimmalla osalla menee asiat tosi hyvin. Juurikin tää, että ihan siellä peruskurssilla tehtävät asiat on yks iso asia, joka opiskelijahyvinvointiin tietysti vaikuttaa. Mut mitä tässä on opittu, niin se, että myös tälläsessa isossa talossa se moniammatillinen yhteistyö on siis mahdollista ja se on kauhean hedelmällistä. Siinä huomataan helposti, että hei meidän ei tarvitse tehdä enää päällekkäisiä asioita. Tai kun me tehdään asioita yhdessä, niin me opitaan hirveesti toinen toisiltamme. Tai kun me viedään niitä palveluita sinne Pop upiksi tai kaikenlaiseks tälläseks, ollaan yhtäkkiä yllättäen jossain paikalla, tai toki siitä myös ilmoitellaan, että ollaan paikalla, erilaisia toimintamuotoja, niin sillä tavalla saadaan myös ehkä haaviin sellasia opiskelijoita, jotka ehkä muuten ajattelevat, että miksi ihmeessä nyt, enhän minä tarvitse uraohjausta tai enhän minä tarvitse opintojen ohjausta tai eihän mun tarvi opintopsykologille mennä. Sit tavallaan kun tehdään näkyväks niitä palveluita myös ihan konkreettisella toiminnalla, niin huomataan, että tästähän on ihan oikeasti hyötyä. Monesti siinä kohtaa, kun ei oo mikään sen isompi niin sanotusti hätä, niin sillä tavalla tietysti saadaan sitä ennaltaehkäisevyyttä tuotua. Ja yksi mun mielestä tosi tärkeä asia, joka tässä jo mainittiin, on, et ollaan kuvattu nämä ohjausmallit, et me tiedetään, mitkä on meidän tiimien tai ammattiryhmien tai toimintojen roolit siinä ohjauksessa ja meillä on yhteinen kieli. Se, kun meillä on yhteinen kieli ja yhä enemmän samanlaiset toimintatavat, osataan tosiaan ohjata myös toinen toisillemme, niin sitä helpompaa se opiskelijan ohjauskin tietysti on. Nää on tärkeitä asioita tällasessa isossa organisaatiossa.

 

Eric: Mitäs sanois Jasmin?

 

Jasmin: No hankkeessa on päästy tekee yhteistyötä eri ammattiryhmien, koulutusohjelmien kanssa. Sit toki HYY:n kanssa. Allekirjoitan kanssa, että on ollut tosi opettavaista. Se oma näkemys siitä, mitä kaikkea siellä ohjauksen ja hyvinvoinnin kentällä tapahtuu, on kyllä laajentunut ja syventynyt. Kyllähän ne koordinointitaidot on kehittyneet tässä, kun on projektityössä ollu ja etenkin tossa kontaktointipilotin koordinoimisroolissa. Ne on ollu kyllä tärkeitä juttuja ja ehkä just se, että miten tätä opiskelijoiden ohjausta ja hyvinvoinnin tukea pitäisi jatkossa kehittää, niin meitä opintopsykologitiiminä työllistää paljon nää yksilölliset järjestelyt. Eli tarkotetaan yksilöllistä oppimisen tukea, jolla edistetään yhdenvertaista opiskelua. Opiskelijahan voi näitä tämmösiä yksilöllisiä järjestelyjä saada, jos hänellä on esimerkiksi fyysinen tai psyykkinen sairaus tai haitta, liikunta- tai aistivamma, lukemiseen tai kirjoittamiseen liittyvä ongelma tai jokin muu kognitiivinen vaikeus. Nää yksilölliset järjestelyt pohjaa yhdenvertaisuuslakiin ja meillä on oppilaitoksena velvollisuus tarjota kohtuullisia yksilöllisiä järjestelyjä. Meidän tiimissä Johanna Mikkonen ja Anu Lehtinen näistä tietää eniten, mutta kollegan Johannan kanssa just käytiin keskustelua aiheesta ennen podcastia ja pohdittiin just sitä, että tietoisuuden lisääminen näistä yksilöllisistä järjestelyistä on kyllä tosi tärkeetä, jotta opetushenkilökunta on tietoinen siitä, mistä on kyse, miten tällaisessa tilanteessa tulisi toimia. Näillä on iso merkitys. Näillä järjestelyillä pyritään tasaamaan eroja opiskelijoiden lähtökohtien välillä, koska monilla opiskelijoilla voi olla jotain sairauksia, vammoja tai haittoja, joiden vuoksi he lähtee opintoihin ikään ku takamatkalta. Ja yksilöllisillä järjestelyillä pyritään tosiaan tasaamaan näitä eroja, jotta opiskelijat saavuttais samat osaamistavoitteet. Emmi tossa viittas siihen, mitä tapahtuu ihan siellä opetuksessa, niin se on kyl näin, että monilla pedagogisilla ratkaisuilla voidaan tukea opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia, ihan kaikkien. Sit erityisesti ne hyödyttää vielä niitä opiskelijoita, joilla on haasteita vaikka keskittymisen kanssa. Käytännön esimerkki, et jos vaikka luennolla kuunteleminen ja diojen lukeminen ja muistiinpanojen tekeminen samanaikaisesti, niin se on kognitiivisesti aika lailla mahdotonta. Jos ajatellaan, että yhtäjaksosesti ihminen jaksaa keskittyä kuuntelemaan puhetta semmosen 15-20 minuuttia kerrallaan, niin ilman luontaisia taukoja, ihan semmosii kunnon taukoja, niin tää on tosi haastavaa etenkin niille, joiden keskittyminen voi olla lyhytkestoisempaa. Mutta tää on semmonen iso teema, johon toki sit opintopsykologilta voi kysyä neuvoa, jos tästä tulee jotain kysyttävää. Tän teeman nostaisin esille.

 

Eric: Kiitos Jasmin. Sitten seuraavaksi pääsee reflektoimaan ja tulevaisuutta linjaamaan Sofia.

 

Sofia: Aika suuria vastuita annetaan täältä. Joo. Mä lähestyn tätä kysymystä ehkä vähän tälleen kissan ja sen hännän kautta. Kyllä mä oon tässä oppinu ja nähny sen ihan omin silmin ja oman työn kautta ja ehkä jotenkin vielä se on alleviivautunut itsellenikin tässä, että kuinka tärkeää on se, että opiskelijaviestintää koordinoidaan systemaattisesti ja kuinka tärkeetä on myös opettaa opiskelijat seuraamaan sitä viestintää. Tehdään siitä viestinnästä yksi osa meidän tuen muotoja. Eli opiskelija hahmottaa sen, että ensimmäisistä päivistä saakka meidän täytyy olla viestinnällisesti läsnä opiskelijoille ja viestinnän avulla me voidaan viitoittaa sitä, kenen puoleen se opiskelija voi kääntyä missäkin tilanteessa. Ehkä tää tämmönen tulevaisuuden näkemys on paljon sitä, mitä Mari tossa sano hyvin ennaltaehkäisevästä työstä ja siitä, miten meidän täytyy pitää meidän perusrakenteet kunnossa. Viestinnällä on tosi tärkeä rooli tässä ennaltaehkäisyssä. Eli tämmönen kokoava ja hyvin koordinoitu viestintä auttaa opiskelijaa löytämään itselleen oleelliset tiedot ja toivottavasti se viestintä myös pystyy olemaan silloin oikea-aikasta, jotta hän saa riittävän ajoissa tietää sen, mitä hän haluaa tietää, jottei tilanteet ehdi eskaloitua pahemmiksi. Mun mielestä on tosi tärkeetä, että me yliopistolla kaikki tiedostetaan se, että jokainen on viestiä. Ei ole vain viestinnän asiantuntijoita. Totta kai on myös tosi tärkeetä, että meitäkin on täällä tukemassa, mutta jokaisen täytyy ymmärtää se, et sillä viestinnällä on tosi tärkeä rooli opiskelijan kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa.

 

Eric: Kiitos Sofia. Jatkan tässä podcastin lyhythistoriaa, podcastin perinnettä ja vastaan myös itse tuotantokauden viimeisen jakson yhteen kysymykseen. Kyllä mä ite aattelen sillä tavalla, että me on opittu tässä tämä moniammatillisuuden voima. Se ei oo vaan tää meidän projektitiimi, jos on rautaset tekijät kaikille pelipaikoilla. Tosi siistiä tehä teidän kanssa tätä, tää on ollu tosi hieno kokemus. Mut ihan sieltä, puhutaan yliopiston johdosta, tiedekuntien johdosta, vaikka opetuksesta vastaavat varadekaanit, opintoasiainpäälliköt, koulutussuunnittelijat, opintoneuvojat, sit meidän huippuopot, uraohjaajat, opintopsykologit. Me ollaan lähetty, kaikki ammattiryhmät on lähteny tekee yhessä tätä. Koulutusohjelmajohtajat, ohjaavat opettajat. Tavallaan nähdään ja halutaan nähdä se opiskelijan kokonaisuus, mut myös tavallaan löytää se oma rooli, se oman paikka ja sit ne kaverit siitä vierestä. Ja ei niin, että tää ois aina helppoa tai että kaikki tapahtuis napsnaps näin, mut se voima ja motivaatio, mikä tässä yhteisössä on ollut nimenomaan opiskelijoiden tuen vahvistamiseen tän koronakriisin jälkeen. Tää on ollu musta tosi hieno nähä. Mä toivon, et se tästä hankkeesta jää. Kyl mä tosi paljon, nyt täytyy sanoa vielä erityisesti, et näitä opoja arvostan. Miten ne tuli niin nopeesti kuitenkin tähän palikkaan ja löysi tosi tärkeen roolin ja semmosen roolin, mitä ei ehkä tavallaan oo ollu aikasemmin. Opiskelijat tarvii sitä matalan kynnyksen ohjaustukee opiskeluprosesseihin, yksilöllisiin järjestelyihin, erityisjärjestelyihin ja opot on pystyny ottaa myös sitä taakkaa sieltä lähipalveluista. Multa erityisohjauspalvelulta ne on ollu tosi tärkeä osa tätä palikkaa. Todella toivon, että meillä opoja on myös tämän hankkeen päätyttyä.

 

Eric: Tällä porukalla me ollaan silleen monisanasia ja puhutaan paljon. Tämä jakso vois olla, jos tästä tehtäis director’s cut, niin se vois olla aika pitkäkin, mutta ehkä me ei nyt tehdä sitä tässä. Vika kysymys on aina ollu vieraille tää lukuvinkki, mut me nyt sovittiin tiimin kanssa, että mä vastaan siihen yksin tällä kertaa. Mun lukuvinkki on se, että lukekaa edes yksi niistä lukuvinkeistä, mitä tällä tuotantokaudella on tullut. Mä aattelin koota ne tonne Twitterin puoleen twiittiketjuun vaikka tossa sitten, kun tämä viimeinen jakso on julkaistu. Ja jos et ole lukenut Sanna Vehviläisen Ohjaustyön opasta, niin se kyllä kannattaa lukea. Se on edelleen semmonen. Siellä on muutama sellainen asia, mikä ohjauksen kehittämisessä on hirveen tärkeetä. Samalla lailla kuin ohjauskeskustelussa on tärkeetä aina määritellä, mikä on keskustelun kohde, niin se on myös silloin, kun ohjausta kehitetään. Mistä me puhutaan. Se on välillä vähän tylsää, määritellään käsitteitä ja rennosti kolmella kielellä niinku Helsingin yliopistossa tarvitsee tehdä, mut se on hirveen tärkeetä, että ihmiset löytää ja tunnistaa sen, mistä keskustellaan. Se on siinä hyvin, tulee siellä Sannan kirjassa. Sit tavallaan just ne metaforat, joilla me haetaan sitä, että miten yhdessä Yliopistossa sitä ohjaustyötä tehään. Ne on hirveän hyödyllisiä, suosittelen niihin tutustumaan, jos ei vielä Sannan klassikko oo tuttu. Tässä vaiheessa yritän olla tunteilematta ja vaan kiittää kaikkia vieraita, kiittää kaikkia kuulijoita tästä tuotantokaudesta. Niinku viimekin tuotantokauden päätteeksi sanoin, niin en tiedä jatkuuko. Tätä on tosi kiva tehä, mut se pitää aina arvioida, että mihin aika riittää ja onko vielä aiheita. Eli kuulijapalautetta otan mielellään tämänkin tuotantokauden päätyttyä vastaan ja funderaan sitä, tuleeko jatkoa ja jos, niin millä tavalla. Mutta ei muuta ku kiitos hei tiimi, kaikki te, kun tulitte vieraaksi.

 

Emmi: Kiitoksia, Eric.

 

Eric: Ja kiitos tosiaan vielä kuulijat ja vieraat tältä kaudelta. Palataan mahdollisesti asiaan. Moido.