37. Miten tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä ja valmistumista? Tarja Tuononen

Minkälaiset asiat vaikuttavat opintojen läpäisyyn? Miksi opiskelutahti hidastuu joillakin opiskelijoilla tai jäädään pitkäksi aikaa jumiin? Hidastaako opintojen aikainen työssäkäynti valmistumista? Miten yliopisto-opetusta ja opiskelijoiden ohjausta kehittämällä voidaan tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä ja valmistumista?

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 5. jakson vieraana on kasvatustieteen tohtori, dosentti Tarja Tuononen. Tuononen työskentelee pedagogisena yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston yliopistopedagogiikan keskuksessa HYPE:ssä. Hänen vastuutiedekuntinaan ovat humanistinen ja teologinen tiedekunta. Tuonosen tekemä tutkimus keskittyy opiskelijoiden työllistyvyyteen ja siirtymiseen yliopistosta työelämään, erityisesti akateemisten taitojen oppimiseen ja opettamiseen. Tuononen on tutkinut opettajien käsityksiä yleisten akateemisten taitojen opettamisesta ja niiden suhdetta opetuskäytäntöihin.

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Tekstivastine

Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 37. ja kolmannen tuotantokauden viides jakso.

Jakson aiheena on opiskelijoiden opintojen etenemistä ja valmistumisen tuki. Vieraana on  yliopistopedagogiikan yliopistonlehtori Tarja Tuononen Helsingin yliopistosta.

Jakso on julkaistu 22.2.2024 ja tekstivastine 23.2.2024. Jakson pituus 43 minuuttia.

Eric Carver[00:00:00]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijan ohjausta koskevien yliopistotason linjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanon seurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston Opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa -podcastin kolmannen tuotantokauden viidennen jakson vieraana on kasvatustieteen tohtori, dosentti Tarja Tuononen. Tuononen työskentelee pedagogisena yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Yliopistopedagogiikan keskuksessa HYPEssä. Hänen vastuutiedekuntinaan ovat humanistinen ja teologinen tiedekunta. Tuonosen tekemä tutkimus keskittyy opiskelijoiden työllistyvyyteen ja siirtymiseen yliopistosta työelämään, erityisesti akateemisten taitojen ja oppimisen ja opettamisen näkökulmasta. Tuononen on tutkinut opettajien käsityksiä, yleisen akateemisten taitojen opettamista ja niiden suhdetta opetuskäytäntöihin. Tervetuloa mukaan Tarja.

 

Tarja Tuononen [00:01:15]: Kiitos.

 

Eric Carver[00:01:17]: Puhutaan tässä jaksossa Tarjan kanssa siitä, minkälaiset asiat vaikuttavat opintojen läpäisyyn. Miksi opiskelutahti hidastuu joillakin opiskelijoilla tai jäädään pitkäksi aikaa jumiin? Hidastaako opintojen aikainen työssäkäynti valmistumista? Miten yliopisto-opetusta ja opiskelijoiden ohjausta kehittämällä voidaan tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä ja valmistumista? Aloitetaan tästä sinun tutkimuspääintressistäsi, mikä sinulla on ollut pitkään, ja me olemme päässeet tekemään yhteistyötä Tarjan kanssa silloin, kun vastasin itse uraseurantakyselystä Helsingin yliopistossa, niin sinä olet tutkinut paljon opiskelijan työllistyvyyttä ja siirtymistä työelämään. Minkälaiset tekijät opinnoissa tukevat sekä opintojen etenemistä että työllistyvyyttä sitten myöhemmin?

 

Tarja Tuononen [00:02:07]: No jos minä mietin ihan näitä omia tutkimuksiani ja niiden tuloksia, niin kyllä se ihan keskeinen, ensimmäinen asia siellä on se oma kiinnostus ja motivaatio, mikä tukee sekä etenemistä että myöhemmin myös sitä työllistymistä. Eli se auttaa suuntaamaan niitä omia opintoja, jos tavallaan opiskelee niitä, mitkä itseä kiinnostavat. Ja sitten pystyy tekemään sen mukaan myös valintoja, jos on jo tiedossa, mitä minä ehkä haluan tehdä tulevaisuudessa työelämässä, niin sen oman kiinnostuksen ja suunnitelmien pohjalta voi sitten tehdä valintoja. Eli se on semmoinen ihan tosi keskeinen asia. Mutta sitten toisena tulevat kyllä nämä opiskelutaidot, mitkä siihen etenemiseen erityisesti vaikuttavat, ja erityisesti siellä ne suunnitelmallisen opiskelun taidot, eli että opiskelija osaa aikatauluttaa ja suunnitella niitä opintoja, tehdä suunnitelmia ja aikatauluttaa. Ja opiskelutaidot aika laajasti. Se, että pystyy opiskelemaan syväsuuntautuneesti, muodostamaan kokonaisuuksia, tavallaan muodostamaan sitä ymmärrystä niistä opiskeltavista asioista, niin se on tosi tärkeää. Ja nämähän ovat tietenkin tärkeitä tekijöitä myös siinä työllistyvyydessä, sitä sinun omaa asiantuntemustasi tämmöiset opiskelutaidot myös kehittävät ja edesauttavat siinä. Ja myös se, että opiskelutaidot, puhutaan paljon näistä geneerisistä taidoista ja puhutaan toisaalta paljon työelämätaidoista, mutta oikeastaan nämä ovat kaikki hyvin samanlaisia taitoja. Eli silloin me puhutaan juuri tämmöisestä suunnitelmallisuudesta ja säätelytaidoista, kriittisen ajattelun taidoista, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoista. Ja nämä taidot erityisesti ovat sitten kaikki tärkeitä myös siellä työelämässä ja niitä siellä nykyään tosi paljon painotetaan, Ja tutkimuksissa nousee esiin, että näiden taitojen sanottaminen ja tunnistaminen on erityisen tärkeä sitten siinä työelämään siirtymisvaiheessa, että opiskelija tunnistaa näitä tämmöisiä yleisiä taitoja, mitä on opintojen aikana oppinut.

 

Eric Carver[00:04:05]: Ja muistanko oikein, jos muistelen, että ainakin uraseurantakyselyn tulosten valossa opiskelijat tai yliopistosta valmistuneet sanottavat ja näkevät, että nämä taidot aika hyvin myös kehittyvät opintojen aikana.

 

Tarja Tuononen [00:04:20]: Kyllä ne hyvin koetaan kehittyvän. Mutta sitten jos katsotaan myös, että mitä taitoja sitten todella tarvitaan työelämässä, niin siellä on joidenkin, esimerkiksi yhteistyö- ja vuorovaikutustaitojen osalta aika paljon myös semmoista gäppiä siinä, että yliopisto-opinnot vielä enemmän voisivat kehittää erityisesti näitä yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja, koska niiden tarve siellä työelämässä on niin suuri. Siinä on useimmin ehkä eniten havaittavissa sitä eroa, että yliopisto-opinnot eivät niin paljon niitä kehitä, mutta totta kai näitä paljon kehittyy. Erityisesti semmoiset hyvin perinteiset, kriittinen ajattelu, analyyttinen ajattelu, niin ne ovat niitä vahvimpia taitoja, jotka näissä tutkimuksissa näkyvät, että yliopisto niitä kyllä hyvin kehittää. Mutta sitten toinen asia on se, että tunnistaako opiskelija, osaako hän sanottaa niitä, eli kun valmistuneita olen pyytänyt kuvaamaan sitä työelämäosaamista ja minkälaisia taitoja yliopisto on opettanut, niin osalla valmistuneista oli tosi vaikea tunnistaa ja kuvata sitä osaamista. Eli vaikka varmasti heillä näitä taitoja on kehittynyt, niin on vaikea sitten jotenkin sanottaa ja tunnistaa, että ne ovat sitä ihan yhtä tärkeää työelämäosaamista kuin se alan semmoinen substanssiosaaminenkin.

 

Eric Carver[00:05:27]: Kyllä. Mutta tavallaan, kun puhutaan näistä itsensä johtamisen taidoista tai puhutaan laajemmin metakognitiivisista taidoista, niin niiden kehittymiseen panostamisella yliopisto-opinnoissa on sekä opiskeluprosessin että myöhemmän työelämässä toimimisen kannalta hyötyä molemmissa paikoissa.

 

Tarja Tuononen [00:05:52]: Kyllä, ilman muuta. Ja asiantuntijahan tarvitsee nimenomaan semmoista metakognitiivista tietoisuutta, tavallaan reflektiokykyä, oman toiminnan ohjaamista ja monitorointia. Ja tavallaan se erottaakin monesti sen asiantuntijan, että pystyy sitä omaa toimintaansa ja työskentelyänsä arvioimaan jälkikäteen ja sitten tavallaan muuttamaan. Nämä tämmöiset metakognitiiviset taidot ja säätelytaidot nimenomaan kehittävät sitä valmiutta myös.

 

Eric Carver[00:06:16]: Kyllä. Sinä teit yliopisto-opettaja Aura Nortomaan kanssa joitakin vuosia sitten selvityksen Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan opiskelijoiden opintojen etenemisestä. Te analysoitte siinä syitä opintojen etenemisen hidastumiseen ja myös selvititte tekijöitä, jotka tukevat opintojen etenemistä. Kerrotko lyhyesti, että miten sitä analyysiä teitte ja mitkä ne ovat keskeiset tulokset?

 

Tarja Tuononen [00:06:46]: Joo, eli meillä oli siinä mukana hyvin monenlaista aineistoa. Eli me keräsimme ihan opintorekisteritietoja, näitä opintopistekertymiä ja suoritustietoja, ja sitten kandipalautteen ja uraseurantakyselyn erityisesti avovastauksia myös luimme. Ja sitten Aura teki myös opiskelijahaastatteluja ja haastatteli henkilökunnan jäseniä, opettajia ja muita edustajia sieltä, eli hyvin monenlaista aineistoa siinä hyödynnettiin. Ja ehkä semmoisia keskeisiä tuloksia, mitä näistä määrällisistä aineistoista saatiin, oli se, että opintopistekertymissä oli opiskelijoiden kesken aika paljon hajontaa ja se hajonta vielä kasvoi tavallaan opintojen etenemisessä, eli niitä eroja alkoi tulla sitten kun opinnot etenivät. Ja jos katsottiin, että mitä tekijöitä siellä nousi, että mitkä olivat sitten yhteydessä opintojen etenemiseen, niin sieltä nousi myös tämä kiinnostus. Eli se, että jos opiskelijat kokivat opinnot kiinnostavina ja relevantteina, niin se oli positiivisesti yhteydessä tähän opintojen etenemiseen. Suunnitelmallinen opiskelu myös. Ja sitten sieltä nousivat myös nämä geneeriset taidot ja sieltä erityisesti analysoinnin taidot, eli tämmöiset taidot olivat positiivisesti yhteydessä opintopisteisiin. Ja sitten negatiivinen yhteys oli tämmöisellä ei-reflektiivisellä oppimisen lähestymistavalla, eli nimenomaan jos opiskelijalla on vaikeuksia muodostaa niitä kokonaisuuksia opiskeltavista asioista, ja asiat jäävät kauhean irrallisiksi, niin tämmöinen tavallaan tapa oppia ja lähestyä sitä oppimista, niin näkyi sitten vähempinä opintopistekertymisenä. Eli kyllä siinä tavallaan ne opiskelutaidot ja semmoinen syväsuuntautuneisuus näkyivät myös näissä tuloksissa.

 

Eric Carver[00:08:25]: Jos me lavennamme sitä katsantokuntaa laajemmin tutkimuskirjallisuuteen, niin mitä me tiedämme siitä, että minkälaiset asiat vaikuttavat näiden opintojen etenemisen kannalta keskeisten opiskelutaitojen kehittymiseen ja sitten laajemmin opintojen läpäisyyn?

 

Tarja Tuononen [00:08:44]: Joo, no siis tähän opiskelutaitojen kehittymiseen, niin oikeastaan voi lähteä jo siitä, että vaikuttaa jo se opiskelijoiden lähtötilanne näistä taidoista. Tutkimuksista ollaan huomattu, että opiskelijat siinä ensimmäisenä vuonna, tavallaan se tilanne, milloin he tulevat, niin heillä voi olla esimerkiksi kriittisen ajattelun taidoissa hyvin isot erot, joten totta kai se vaikuttaa, että minkälaiset taidot sinulla on ja miten sinä sitten tavallaan niissä kehityt eteenpäin. Ja ehkä helposti ajatellaan, ja me olemme tutkineetkin opettajien käsityksiä näiden taitojen opettamisesta ja heidän pedagogisia käytäntöjään, niin helposti opettajat myös ajattelevat, että opiskelijat olisivat jotenkin valmiita, kun he tulevat yliopistoon, niin heillä olisi jo hyvät taidot. Mutta se ei suinkaan pidä kaikkien kohdalla paikkaansa, vaan kyllä näitä taitoja täytyy harjoitella opintojen aikana ja niitä kehittää. Eli kyllä tavallaan myös opettajien tietoisuus siitä ja ikään kuin se, että heillä on myös roolinsa näiden taitojen opettamisessa, että he voivat omilla pedagogisilla valinnoillaan tukea näiden taitojen kehittymistä, että sitä pitäisin tärkeänä. Toisaalta sitten taas se edellyttää ja ehkä vaatii sitä opettajien pedagogista osaamista, että eihän kaikilla opettajilla välttämättä ole sitä, ja sen takia esimerkiksi meidän yliopistopedan kursseillamme näihinkin asioihin kiinnitetään huomiota, että miten he tulevat ensinnäkin tietoisiksi siitä, että mitä he ajattelevat, näkevätkö he oman roolinsa näiden taitojen opettamisessa. Ja sitten toisaalta, että minkälaisilla erilaisilla tekijöillä sinä voit siinä omassa opetuksessasi tukea, eli erilaisilla oppimisympäristöön liittyvillä asioilla, että edellytetään taitoja, laitetaan opiskelijat tekemään ryhmätöitä. Miten sinä muotoilet esseekysymyksiä ja tenttivastauksia, niin sinä voit jo aika paljon vaikuttaa siihen, että minkälaisia taitoja se opiskelija siinä käyttää.

 

Eric Carver[00:10:33]: No jos laajemmin ajatellaan läpäisystä, niin sinä olet tuonut tavallaan esiin juuri motivaation, opiskelutaidot tai itsensä johtamisen, itsensä säätelyn taidot. Onko jotain muita semmoisia keskeisiä asioita, kun puhutaan nimenomaan siitä, että mitkä ovat ne selittävät tekijät siinä, että jotkut menevät siinä putkessa tai etenevät siinä tavoiteajassa, ja sitten jotkut eivät.

 

Tarja Tuononen [00:10:57]: No yksi tekijä, mistä tänä päivänä tietenkin paljon puhutaan ja varmasti näihin vaikuttaa, niin on totta kai myös opiskelijoiden hyvinvointi. Eli jos on siinä hyvinvoinnissa haasteita, niin me tiedämme, että heillä sitten opinnot saattavat sen takia hidastua, mikä on toki ymmärrettävää. Toisaalta nämä ovat varmasti tosi yksilöllisiä tekijöitä, mutta niissä suunnitelmallisuuden taidoissa tai se, että on tapana prokrastinoida. Mutta ehkä yksi semmoinen, mikä tässä ei ole vielä tullut esiin, niin on se, että osalla opiskelijoista on jotenkin vaikeus tehdä valintoja opintojen aikana. Jos he eivät ole varmoja vaikka siitä, että miksi minä isona haluan, niin saatetaan jotenkin pelätä niiden valintojen tekemistä, mitä kursseja minun olisi hyvä ottaa. Se voi tavallaan hidastaa sitä, ettei osata tehdä niitä valintoja eikä saada siihen tarvittavaa apua. Tai sitten toisinpäin, että aletaan haalia vähän varmuudeksi kaikkea, ja sitten tavallaan tulee haalineeksi itselle liikaa sitä tekemistä, ja opinnot siitä syystä sitten etenevät hitaasti. Eli semmoinen valintojen tekemisen vaikeus, ja se tuli oikeastaan siinä Aura Nortomaan, ja meidän tekemässämme selvityksessäkin siellä haastatteluissa, että osa opiskelijoista kuvasi sitä, että se valintojen tekeminen on vaikeaa eikä jotenkin uskalleta tehdä niitä valintoja.

 

Eric Carver[00:12:21]: Aivan. Kyllähän se, jos miettii ohjauksen teoriaa ja uraohjauksen tutkimusta, niin semmoinen käsite tuli heti mieleen kuin commitment anxiety, eli semmoinen sitoutumiskammo tai siitä aiheutuva ahdistus, että jos minä valitsen tämän, niin tulen samalla valinneeksi jotain pois. Ja semmoinen ehkä paine, mikä monilla nuorilla on ihan sieltä oikeastaan lukiosta asti siitä, että pitäisi valita oikein ja tietää, niin sitä varmaan meillä on opiskelijoillakin paljon.

 

Tarja Tuononen [00:12:54]: Kyllä, ja tuo nousee esiin, kun on tutkittu sitä työelämään siirtymistä, niin me tunnistimme erilaisia tämmöisiä siirtymäryhmiä. Ja tämä porukka, jolla oli tavallaan semmoinen niin sanotusti sujuva siirtyminen, eli he sitten kolme vuotta valmistumisen jälkeen itse arvioivat, että tekevät mielekästä työtä ja olivat tyytyväisiä tilanteeseen. Sitten kun me katsoimme sitä heidän valmistumishetkensä tilannetta ja sitä, miten he kuvasivat sitä omaa opiskeluaikaansa, niin siellä oli juuri se, että heillä olivat olleet hyvin selkeitä tavallaan ne suunnitelmat ja uranäkymät, jotka olivat auttaneet heitä tekemään näitä valintoja, hankkimaan sitä relevanttia työkokemusta jo opintojen aikana, ja se edesauttoi sitä heidän siirtymäänsä. Mutta sitten nämä toiset opiskelijaryhmät, joilla se siirtymä ei ehkä ollut niin sujuva, niin heillä oli juuri tätä osalla, että oli ollut vaikea tehdä niitä valintoja ja suunnata niitä opintoja, koska ei ollut näkymää siitä tulevasta työelämästä. Ja tämä on vähän hankala kysymys, koska eihän se tarkoita, että tarvitsisi olla opintojen alusta lähtien selvät sävelet siitä tulevaisuuden suhteen. Mutta että vaikkei osalla opiskelijoista ollut niitä selviä säveliä, niin he kuitenkin tekivät näitä valintoja ja he myös pystyivät muuttamaan, jos he tajusivat, että tämä ei olekaan se asia, mitä minä haluan ehkä tehdä tulevaisuudessa, niin he tekivät sitten tavallaan suunnitelmia ja muutoksia siinä. Eli semmoinen tietynlainen aktiivisuus siinä kuitenkin näkyi, että täytyy tavallaan opiskeluaikana olla aika aktiivinen ja reagoida asioihin, jos huomaa, että ne suunnitelmat, mitä on aikaisemmin tehnyt, eivät ehkä ole enää sen suuntaisia. Mutta se on toki haastavaa, ja monia opiskelijoita voivat siinä opintojen alussa paljon myös nämä askarruttaa tai ne voivat tuntua opintojen alussa myös aika kaukaisilta asioilta, että miksi tämmöisiä asioita vielä pitää miettiä.

 

Eric Carver[00:14:42]: Kyllä. Niin ja sitten tietysti meillä on aina vähän semmoinen riski, että me rupeamme luomaan semmoisia ihanteita tai normeja, taas tulee jostain tutkimusjaottelusta mieleen tuolta uraohjauksen puolelta tämmöinen instrumentalistinen suhde, että sinulla on selkeä uratavoite, ja tällä tutkinnolla mennään tähän. Ja tietysti jos puhutaan meidän professioaloistamme, eläinlääkäri, lääkäri, farmaseutti, joissa on hyvin selkeä ammatti, jota kohti se tutkinto kohtaa. Silloin lainsäätäjä on määritellyt, että tämmöinen tutkinto pitää olla, jotta tätä ammattia saa… Niin totta kai se on erilainen valintojen suhteen kuin semmoiset generalistipolut, joissa, hyvässä ja pahassa, pitää itse asiassa aika paljon itse valita.

 

Tarja Tuononen [00:15:24]: Kyllä. Ja tämä itse asiassa tuli tuossa meidän teologisemme selvityksessä myös esiin, että se toisaalta vähän niin kuin jakoi opiskelijoita. Toisille opiskelijoille se akateeminen vapaus tavallaan sopii oikein hyvin eivätkä he halua siihen ketään sanomaan, että mitä pitäisi ottaa tai määräämään sitä mallipolkua. Ja ehkä siellä taustalla on, että he ovat sitten tämmöisiä suunnitelmallisia ihmisiä tai sitten heille ovat tavallaan selviä ne tulevat polut ja he pystyvät itse tekemään. Mutta itse asiassa oli opiskelijoita, jotka kyllä kuvasivat sitä, että heille tavallaan auttaisi, että sitä vapautta olisi vähemmän. Tai olisi niitä mallipolkuja edes, että voisi katsoa, että mitkä olisivat niitä kursseja vaikka toisena opintovuonna tai kolmantena opintovuonna, että ei kaikkea tarvitse miettiä itse ja sitten jäädä tavallaan siihen epävarmuuteen, että mitä kaikkea minun tulisi nyt ottaa. Siinä oli semmoinen selkeä jako tavallaan opiskelijoiden kanssa, että kyllä osa opiskelijoista myös sitä. Se on ikään kuin vähän karhunpalvelus joillekin opiskelijoille, että sitä vapautta on välillä joissain oppiaineissa aika paljon.

 

Eric Carver[00:16:29]: Kyllä, ja tietysti on vähän myös niin, että aina välillä kuulee semmoisen ajatuksen, että jos me tekisimme kaikista meidän koulutuksistamme ja tutkinnoistamme tämmöisiä hyvin luokkakoulumaisia, kuten nyt vaikka lääketiede, jossa ensimmäisenä vuonna nämä ja toisena vuonna nämä ja liikutaan ryhmänä, ja kaikki käyvät samat kurssit samaan aikaan, niin kyllähän niissä tiedekunnissa ja niillä koulutusaloilla opinnot etenevät nopeammin kuin keskimäärin niissä, joissa on paljon enemmän valintaa ja yksilöllisyyttä. Mutta sitten me menemme just tavallaan siihen, että kun tieteenalat ja koulutuspolut ovat erilaisia ja me myös haluamme, että ne ovat erilaisia, niin sitten miten me näissä eri rakenteissa tuemme opiskelijaa.

 

Tarja Tuononen [00:17:12]: Niinpä.

 

Eric Carver[00:17:12]: Se sijaan, että me teemme kaikista samanlaisia.

 

Tarja Tuononen [00:17:14]: Kyllä. Ja kyllä minä jotenkin aina, jos minä itse käyn opiskelijoille puhumassa, niin tavallaan aina peräänkuulutan sitä omaa kiinnostusta, että luottaa ja menee tavallaan sen mukaan ja tekee niitä valintoja sen mukaan, koska se sitten kuitenkin ruokkii pidemmän päälle. Ja meillä on aika vähän kaikilla mitään sanomista siitä, että minkälaisia asioita me tulevaisuudessa tarvitsemme. Ja sitten toisaalta se, että suurin osa kuitenkin meiltä valmistuneista maistereista itse asiassa menee työpaikoille, joissa välttämättä sillä itse alan substanssiosaamisella ei ole edes niin paljon merkitystä, vaan se on enemmänkin juuri ne ajattelun taidot ja muut valmiudet, mitä täältä yliopistosta saa. Ja se substanssiosaaminen, toki vaihtelee työstä riippuen, mutta sillä ei itse asiassa ole välttämättä niin paljon merkitystä. Ja kun minä näitä esimerkiksi näytän opiskelijoille, tutkimustuloksia, niin heillä saattaa vähän joku välähdys siellä tulla, että ai jaa, että me helposti ajattelemme, että sen kaiken tiedon me tarvitsemme nyt tässä opintojen aikana, mutta tieto muuttuukin niin nopeasti. Ja sitten toisaalta me emme kaikki voi olla kaikkien alojen asiantuntijoita edes siinä yhden tieteenalan sisällä, vaan me tarvitsemme sitä jatkuvaa oppimista sitten vielä valmistumisen jälkeen. Niin ehkä myös sellaista tavallaan puhetta opiskelijoiden suuntaan, että uskaltaa sitten tehdä niitä valintoja, että sinä et voi kaikkea kuitenkaan tavallaan tietää etkä hallita.

 

Eric Carver[00:18:32]: Niin, ja ollaan tietysti oppimiseen liittyvien tunteiden äärellä, että mistä se hallinnan tunne syntyy. Onko se sitä, että minä osaan kaiken, mitä on opetettu tähän mennessä niillä kursseilla. Vai onko se enemmän sitä, että luottaa siihen, että hallitsee sen alueen ja pystyy yhdistämään niitä asioita.

 

Tarja Tuononen [00:18:50]: Niinpä. Ja pystyy oppimaan lisää. Se on se varmaan aika tärkeä.

 

Eric Carver[00:18:55]: Kyllä. No mutta kuitenkin on niin, että opintojen edistymisen hidastuminen on ongelma. Se on tietysti opiskelijalle itselleen ongelma, silloin kun se tapahtuu ei valitusti tai ei itse tavoitellusti. Se on tietysti ongelma myös koulutusohjelmille, se on yliopistolle sekä tietysti sen opetuksen ja ohjauksen suunnittelun näkökulmasta, mutta myös tietysti meillä valtiovalta hyvin voimakkaasti ohjaa siihen, että tutkintoja pitäisi tulla ja mielellään tavoiteajassa. Se näkyy meidän rahoituksessamme. Mitä me tiedämme siitä, että miksi opiskelutahti hidastuu joillakin opiskelijoilla tai jopa jäädään jumiin pidemmäksi aikaa? Ja onko esimerkiksi opintojen aikainen työssäkäynti syy sille, mikä valmistumisaikoja hidastaa?

 

Tarja Tuononen [00:19:50]: Tässä on varmaan monia asioita jo tullut mainituksi, ja toki jokaisella opiskelijalla on omat tarinansa ja syynsä siihen, mutta varmasti juuri nämä opiskelutaitojen puute, suunnitelmallisuus ja valintojen tekemisen vaikeus, mitkä tässä ovat tulleet esiin. Tutkimuksista on myös huomattu, että se ensimmäinen opiskeluvuosi on aika tärkeä ja määrittelee myös sitä jatkumoa. Eli he, jotka ensimmäisenä vuonna etenevät hyvin, niin heillä on tapana sitten edetä myös seuraavina vuosina hyvin, eli jotenkin se ensimmäinen vuosi ja niihin opintoihin kiinnittyminen on tosi tärkeätä myös sitten sen jatkon kannalta. Osalle tietenkin nämä tutkielmat nousevat semmoiseksi tavallaan vähän isoksi möröksi, että niitä jotenkin liikaa pelätään. Ja jotenkin siinä meidän selvityksessämmekin tuli ilmi, että koetaan, etteivät seminaarit välttämättä aina tue parhaalla tavalla sitä tutkielmaprosessia. Ja tiedän itsekin tässä työn kautta, kun tiedekunnissa työskentelen, niin kyllä siellä näissä tutkielmaprosesseissa on monessa kohtaa varmaan vielä parantamisen varaa, että liian usein he seminaarin aikana eivät saa niitä töitään valmiiksi, ja sitten ne jäävät roikkumaan. Jotenkin se, että sitä seminaaria rakennettaisiin niin, että se tutkielma siinä seminaarin ohella olisi mahdollista valmistua, niin olisi tosi tärkeää. Joskus minusta tuntuu, että me ehkä annamme sitä joustoa myös näissä asioissa joskus vähän liikaa, eikä se sitten palvele myöskään lopulta opiskelijaa, että me aina olemme valmiita joustamaan. Ja jotenkin myös selkeämmät vaikka deadlinet siihen, että milloin viimeistään seminaarin jälkeen tutkielma pitää palauttaa, niin tämmöisissä olen kuullut, että aika paljon joustetaan tai että ei ole annettu edes semmoista lopullista deadlinea, niin kyllä varmaan semmoisilla tekijöillä saataisiin tilannetta vähän erilaiseksi. Tämä kysymys tästä työssäkäynnistä on tietenkin mielenkiintoinen ja siitä paljon aina puhutaan. Mutta itse asiassa siinä ne tulokset, jos me katsomme kansallisia selvityksiä ja tutkimuksia sekä kansainvälistä tutkimusta, niin ne näyttävät aika selkeästi sen, että semmoinen osa-aikainen työssäkäynti – eli noin 20 tuntia viikossa, riippuu vähän eri tutkimuksista, mihin se raja on vedetty – ei ole yhteydessä heikompaan opintopistekertymään verrattuna niihin opiskelijoihin, jotka eivät tee töitä ollenkaan. Tutkimuksissa ainoastaan se kokopäiväinen työssäkäynti selkeästi näkyy, että se sitten on yhteydessä siihen heikompaan opintopistekertymään. Ja myös on tutkimuksista löydetty, että osa opiskelijoista mainitsee työssäkäynnin estävänä tekijänä, ja osa taas edistävänä tekijänä. Eli myös tässä on opiskelijoiden välillä paljon varmasti sitä eroa, että osa kokee sen selkeästi estävänä ja osa kokee sen itse asiassa hyödyllisenä. Ja hyödyllisenä sitä kautta, että he kuvaavat, että se tuo tavallaan sitä struktuuria siihen viikkoon ja päivään. He tietävät tarkemmin, milloin heillä on se selkeä opiskeluaika ja sitten he käyttävät sen opiskeluajan ehkä selkeämmin siihen. Noissa haastatteluissa monet opiskelijat, jotka eivät ole tehneet töitä, kuvanneet myös sitä, että he saattavat helposti yliopistolla olla vaikka kuusi tuntia päivässä, mutta että kuinka paljon siitä itse asiassa on sitä tehokasta työaikaa, kun käydään lounailla ja pidetään taukoja, jotka ovat totta kai tosi tärkeitä nekin ja niissä voi paljon käydä hyödyllistä keskustelua. Mutta tavallaan he ovat itsekin kuvanneet sitä, että se ei välttämättä ole aina niin kauhean tehokasta, kun sinulla on joka päivä tavallaan liikaa sitä aikaa, niin sitä ei ole välttämättä kauhean helppoa aina suunnitella.

 

Eric Carver[00:23:36]: Aivan.

 

Tarja Tuononen [00:23:38]: Niin jotenkin tämä työssäkäynti on vähän semmoinen, että se ei automaattisesti tarkoita, että jos sinä joudut käymään töissä, että sinun opintosi sen takia hidastuvat, mutta totta kai se voi opiskelijasta tuntua stressaavalta ja vaikealta yhdistää ne opinnot ja työ. Ja tavallaan monesti opiskelijalla tulee tähän työssäkäyntiin ylipäätään ja semmoiseen toimeentuloon liittyvää stressiä. Tavallaan kuormittaa se opiskelijan kokonaistilanne, että voi olla huolta siitä, että miten minä pärjään. Ja ehkä se voi olla, että miksi se ei näy niin suoraan noissa opintopistekertymissä, että opiskelijat sitten vaan puristavat ne opinnot ja käyvät siellä töissä, mutta sitten se näkyy semmoisena yleisenä kuormituksena muuten.

 

Eric Carver[00:24:18]: Ei ihan yksiselitteinen ilmiö, mutta silloin varsinkin kun oli itse uraohjaajana ja seurasi työllisyyttä sen jälkeen enemmän tuossa työllisyyden seurannan vastuussa, niin huomasi sen, että mitkään semmoiset hokemat eivät oikein pidä paikkaansa. Se, että työnteko olisi aina haitallista tai aina hyödyllistä, ei kumpikaan ole totta. Se on nimenomaan annoskoosta, ja aika paljon ilmeisesti liittyy just näihin, mistä puhuttiin aikaisemmin, olivat nämä itsesäätelytaidot. Miten hyvin pystyy sen viikon suunnittelemaan, jaksottamaan työtä, opintoa, olemaan tavoitteellinen ja rajaamaan, että mitä minä teen ja kuinka paljon minä panostan eri asioihin.

 

Tarja Tuononen [00:25:05]: Joo, nimenomaan. Ja sitten semmoinen mielenkiintoinen tulos, mikä löydettiin just meidän viimeaikaisesta tutkimuksestamme, että nämä kokopäivätöissä käyvät, olevat opiskelijat, niin itse asiassa heidän säätelytaitonsa olivat korkeammat. He arvioivat omat säätelytaitonsa korkeammaksi kuin nämä muut opiskelijat, että kyllä se tietyllä tavalla voi olla siitä, että se työssäkäynti ja tämä opiskelun ja työn yhdistäminen vaatii näitä taitoja. Ne kehittyvät tai sitten, että ylipäätään heillä täytyy olla niitä taitoja säädellä ja suunnitella sitä omaa toimintaansa, jotta he pystyvät yhdistämään kokopäivätyön ja opiskelun. Jotenkin just kun olen tutkinut sitä työelämään siirtymistä, niin kyllä kuitenkin monet opiskelijat itse jo tunnistavat sen, että on tärkeää saada sitä työkokemusta, jotta sitten se työelämään siirtyminen on helpompaa, niin nämä ovat vaikeita asioita, että niillä on aina kaksi puolta, että opiskellako nopeasti ja ei käydä ollenkaan töissä, mutta sitten toisaalta se työkokemus voi olla tosi arvokas siinä vaiheessa kun siirrytään sitten työelämään.

 

Eric Carver[00:26:03]: Vitsi, minä muistan hyvin sen tutkimuksen, mutta en muista sen nimeä, mutta se oli muistaakseni… Eläketilastoja oli käytetty ja siinä oli neljä opiskeluryhmää, jotka oli vertailtu. Ne, jotka tekivät koko ajan paljon töitä. Ne, joilla lineaarisesti työmäärä opintojen aikana kasvoi, ja ne, joilla ihan siellä lopussa, se siirtymä. Ja sitten ne, jotka eivät siirtyneet missään vaiheessa opinnoista työelämään. Ainoa merkittävä ero oli siinä, näiden kolmen ensimmäisen ryhmän, eli jotka jossain vaiheessa aloitti työnteon, ja sitten ne, jotka ei missään vaiheessa aloittaneet, niillä oli selkeästi heikompi se siirtymä työelämään. Mutta tämä, että koko ajan pitää tehdä paljon töitä, niin ei se ainakaan siinä aineistossa näyttänyt siltä, että se olisi selkeä etu vaikka niihin, jotka aloittavat tai hiljalleen kasvattavat työn määrää opintoaikana.

 

Tarja Tuononen [00:26:59]: Joo, näin se varmasti on. Ja paljon toki voi riippua siitä, että minkälaisiin töihin ollaan siirtymässä, minkälaista se työ on ollut luonteeltaan. Ja sitten toisaalta myös se, että myös opiskelijoissa on eroa siinä, miten he tunnistavat sen työssäkäynnin hyötyjä, sitä osaamista, mitä siellä on kertynyt ja kartuttanut. Eli yhtä lailla sitten, omassa väitöskirjatutkimuksessani havaitsin, että osa opiskelijoista, minkä tahansa tämmöisen työn, joka ei ollut niin yhteydessä heidän omaan opiskelualaansa, opiskelijat löysivät aivan valtavan hienosti sieltä linkkejä siihen omaan opiskeluunsa tai osasivat kuvata niitä taitoja ja sitä osaamista, mitä sieltä oli karttunut. Ja osalla opiskelijoista oli vaikeus tunnistaa sitä samaa osaamista tai hyötyä, vaikka olisi tehnyt omaan alaansa liittyvää työtä. Eli myös tässä tulee se reflektiokyky ja se tavallaan taito tunnistaa sitä eri kontekstissa hankittua osaamista ja yhdistää sitä sinne toiseen kontekstiin, sinne työelämään. Tässä oli myös eroa siinä, että siinä on varmaan myös taas se kyky reflektoida ja tunnistaa sitä osaamista ja taitoa.

 

Eric Carver[00:28:01]: Kyllä, ja nämä liittyvät sitten molempiin näihin elämänalueisiin, sekä niihin opintoihin että siihen työelämään. No niin, ei mitään paineita. Tulee helppo kysymys. Kaikki koulutuksen johtajat läpi Suomen maan haluavat tietää vastauksen tähän. Myös minä, siksi kysyn. Miten yliopisto-opetusta ja opiskelijoiden ohjausta kehittämällä voidaan tukea opiskelijoiden opintojen etenemistä ja valmistumista? Mitkä ovat ne tärkeät asiat sinun mielestäsi?

 

Tarja Tuononen [00:28:31]: Kyllä minä tähän nyt nostaisin näiden opiskelutaitojen opettamisen roolin, että jotenkin tuntuu, että se on tällä hetkellä vähän ei kenenkään vastuulla tai että se on helposti nyt lykätty sinne opettajien tontille, ja sitten, että onko heillä niitä taitoja ja pedagogista osaamista huolehtia niiden taitojen kehityksestä. Ja onko sitä ymmärrystä edes, että minkälainen variaatio opiskelijalla on näissä taidoissa ylipäätään. Niin jotenkin sitä haluaisin tässä vielä korostaa, että siihen panostamalla. Ja sitten kyllä minä luulen, että tämä yleinen tilanne vielä tästä opiskelijoiden hyvinvoinnista on semmoinen, mihin täytyy jatkossakin kiinnittyä huomiota. Kaikkeen me emme tietenkään sillä saralla voi vaikuttaa, mutta siltä osin kun me pystymme opetuksen järjestelyillä ja työmäärän huomioimisella ja tämmöisillä tekijöillä, ja ehkä myös tämmöisten hyvinvointitaitojen tukemisella yhä enemmän, että se on varmaan semmoinen tulevaisuuden työelämätaito, meille kaikille hyödyllinen. Miten me autamme opiskelijoita kehittämään semmoisia hyvinvointia tukevia tapoja, jotta selviää opinnoista ja pärjää elämässä muutenkin. Ehkä semmoiset nyt nostaisin pääasioiksi, mutta totta kai, jotka täällä aluksi nostin esiin, tämä kiinnostus ja motivaatio, niin myös jotenkin sen, että me tuemme sitä opiskelijoiden omien kiinnostuksen kohteiden ja uravalintojen tunnistamista ja tavallaan kannustamme näiden asioiden miettimiseen ja reflektioon. Ja paljonhan tätä meillä nykyään onkin näillä työelämä- ja asiantuntijuuskursseilla, ja jotenkin haluan kannustaa opiskelijoita myös panostamaan niihin. Vaikka ne voivat tuntua opintojen alussa vähän irrallisilta, että miksi minä tämmöistä tarvitsen, mutta jotenkin se voi olla tärkeää, että niitä reflektion paikkoja on, että minä pohdin, että minkälaiset asiat minua kiinnostavat, mitkä voisivat olla niitä tulevaisuuden työpaikkoja minulle. Ne suunnitelmat saavat toki muuttua, mutta niitä on ihan hyvä pohtia. Ja sitten pohtia myös sitä omaa osaamista välillä, että tässä helposti yliopisto-opinnoissa mennään, painetaan vaan eteenpäin ja sitten kun ollaan siellä valmistumisen kynnyksellä, niin aletaan miettiä, että minkälaista osaamista minä olen saanut, ja sitä voi olla vaikea tunnistaa. Mutta että jotenkin pohtisi aina aika ajoin niitä paikkoja, joissa sitä pysähtyisi miettimään ja keskustelisi muiden kanssa. Se on aina hyvä, kun keskustelee joillekin ihan muun tieteenalan ihmisille, niin sitten ehkä sitä kautta voi myös huomata, että mitä minä olen oppinut tästä omasta tieteenalastani ja minähän osaan jotain, mitä tuo toinen ei ymmärtänyt tai osannut, niin ne voivat olla tosi tärkeitä paikkoja tunnistaa sitä omaa asiantuntijuuden tavallaan kehittymistä.

 

Eric Carver[00:31:09]: Kyllä. Ja kyllä meillä aika paljon nyt pinnan alla väreilee, että miten nämä valintauudistukset vaikuttavat tähän motivaatiopalikkaan, että onko ja missä määrin nyt vaikka todistusvalinnan kautta tuleville hahmottunut se, mikä se ala on ja mitä sen opiskelut käytännössä ovat, mitä ne alueet, missä ne kurssit ovat ja mihin siellä keskitytään ja tämmöistä. Onko tästä vielä meillä selkeästi tutkimusnäyttöä, että miten nämä eri valintatavat vaikuttavat tähän?

 

Tarja Tuononen [00:31:44]: No itse asiassa on, joo. Ja ne ovat vielä hyvin muutamilta tieteenaloilta, että meillä oli siinä mukana Viikistä ainoastaan bio- ja ympäristötieteen, ja sitten keskustasta valtiotieteiden ja humanistinen taisivat olla alat mukana. Ja siellä me kyllä löysimme eroja tämän valintatavan suhteen. Ja nimenomaan ne erot olivat tämän kiinnostuksen mukaan, tai tämmöisten hakumotiivien ja kiinnostuksen mukaan. Eli kyllä tässä todistusvalintaporukassa oli enemmän opiskelijoita, joilla oli myös tämmöistä tavallaan syytä hakeutua yliopistoon, että en oikein tiedä miksi olen hakeutunut, tai minulla ei ollut oikein muitakaan vaihtoehtoja, niin kyllä se tavallaan siinä näkyi erona. Ja tavallaan se oma kiinnostus myös, että miten kiinnostavina ne ensimmäisen vuoden opinnot sitten koettiin, niin siinä oli myös eroja tässä todistusvalinnalla ja muilla tavoilla valituilla. Ja tämä kyllä haastaa, jos nyt palataan tähän kysymykseen yliopisto-opiskelun kehittämisestä. Niistä ensimmäisen vuoden opinnoista tulee entistä tärkeämpiä myös siinä suhteessa, että kyllähän heillä varmaan lähtökohtaisesti joku kiinnostus on tullut, että he ovat nyt tämän valinneet, mutta että me saamme heidät vielä kiinnitettyä niihin opintoihin ja saamme sen heidän oikeasti aidon sisäisen motivaationsa vielä enemmän heräämään, että he myös haluavat jäädä kyseiselle tieteenalalle opiskelemaan. Siihen varmaan ensimmäisen vuoden opinnoissa yhä enemmän täytyy jatkossa kiinnittää huomiota.

 

Eric Carver[00:33:06]: Niin ja minun ymmärrykseni mukaan meillä on syntymässä myös tämmöinen yliopiston sisäinen uudenlainen koulutusmarkkina, jossa tavallaan heidät, jotka on jo valittu, pitää tavallaan vakuuttaa siitä, että te olette valinneet oikein. Ja se on ehkä meille vähän uusi tilanne, vai onko?

 

Tarja Tuononen [00:33:26]: No en minä tiedä, mutta kyllähän enemmän semmoista, että opiskelijat tulee täältä hakemaan palvelua ja he ovat ikään kuin asiakkaita, että opiskelijat osaavat myös toisaalta vaatia yhä enemmän. Toisaalta jotenkin myös monessa yhteydessä tulee mieleen, että peräänkuulutan myös opiskelijan, omaa vastuuta, ja sitä, että kyllä opinnot ovat työläitä ja niihin pitää olla valmis sitoutumaan. Vaikka jos sinä ilmoittaudut tutkielmantekoprosessiin, niin sinun pitää olla valmis siihen sitoutumaan. Se vaatii sinulta omaa työtä ja työpanosta ja tavallaan jotenkin myös sitä, että opinnot vievät aikaa ja ovat vaativia, eikä oppiminen ole aina helppoa. Nimenomaan silloin ollaan jonkun tärkeän äärellä, jos sinä joudut vähän pusertamaan ja tekemään jotenkin enemmän työtä, niin silloin sitä oppimista usein enemmän vielä tapahtuu.

 

Eric Carver[00:34:19]: Aivan, että jos tavallaan nyt joku ensimmäisen tai toisen vuoden kurssi on vaikea ja joutuu ponnistelemaan, niin se ei välttämättä tarkoita sitä, että on väärällä alalla.

 

Tarja Tuononen [00:34:29]: Ei, tai että sinä olet itse huono opiskelija, vaan että asiat ovat vaan vaikeita, mutta niistä kyllä varmasti pääsee yli, ja sitä oppimista niissä kohdissa just tapahtuukin.

 

Eric Carver[00:34:40]: Kyllä, kyllä. No sitten tässä podcastissa minulla on aina mahdollisuus kysyä välillä vähän vaikeita asioita. Ei niin, että nämä olisivat olleet tosi helppoja nämä aikaisemmat kysymykset, mutta irtaudutaan vähän tästä päivän tilanteesta ja juuri tästä hetkestä ja katsotaan pikkaisen pidemmälle, sanotaan tuonne viiden – kymmenen vuoden päähän, niin minkälaisia asioita sinä haluaisit, Tarja, nähdä yliopisto-opetuksen ja ohjauksen kehittämisen agendalla ja minkälaisen yliopisto-opetuksen ja yliopistokoulutuksen tulevaisuuden eteen sinä haluat itse tehdä töitä?

 

Tarja Tuononen [00:35:15]: Jotenkin minä olen tässä viime aikoina yhä enemmän alkanut kiinnittää huomiota ja miettinyt tätä yhä, no nyt jo moninaista opiskelijajoukkoa, mutta jotenkin näen, että se varmaan tulevaisuudessa tulee vielä enemmän moninaistumaan. Meille tulee hyvin erilaisista, erilaisilla tiedoilla ja taidoilla ja lähtökohdista opiskelijoita, niin miten me jotenkin heidän erilaiset tarpeensa, heidän erilaiset motiivinsa jo hakeutua yliopistoon ja tulla, niin miten me jotenkin heitä pystyisimme paremmin huomioimaan ja myös jotenkin takaamaan, että kaikille yliopistopolun, koulutuksen aikana tulee tarvittavat tiedot ja taidot. Tavallaan se työelämäsiirtymä olisi jotenkin, että kaikki olisivat jotenkin tasavertaisessa asemassa sitten kun siirrytään sinne työelämään, että ei siinä ole jo semmoisia isoja eroja siinä vaiheessa, koska kansainväliset tutkimukset ovat jo näyttäneet, että esimerkiksi tämmöinen sosioekonominen asema heijastuu jo siihen, minkälaisia verkostoja sinulla on opintojesi aikana, minkälaista työkokemusta sinä olet hankkinut. Minä itse omissa tutkimuksissani olen, vaikka tätä teemaa en ole vielä tutkinut, niin olen huomannut sieltä rivien välistä haastatteluista ja muista datoista, että opiskelijat lähtevät hyvin erilaisista lähtökohdista siihen työelämäsiirtymiseen, minkälaiset mahdollisuudet heillä on tunnistaa niitä työpaikkoja ja hankkia näitä verkostoja, saada työkokemusta. Tätä on itsellä tarkoitus nyt… Meillä alkaa tässä juuri aineistonkeruu, tämmöinen Valmiina työelämään -hanke, jossa tutkitaan opiskelijoiden ura- ja työllistymisvalmiuksia ja juuri tätä sosioekonomisen aseman yhteyttä. Myös sitten yhtenä ryhmänä meidän kansainväliset opiskelijamme. Minkälaiset tekijät siellä taustalla voivat vaikuttaa, ja miten me voisimme kaikille taata tavallaan yliopistokoulutuksen aikana, että heillä ei olisi sitä eroa siinä työelämään siirtymisessä jo siinä vaiheessa, niin ehkä tämmöiseen tekijään haluaisin kiinnittää huomiota.

 

Eric Carver[00:37:18]: Niin meillä korkeakoulutus, varsinkin siinä sen laajentumisvaiheessa, kun puhutaan toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta, monissa maissa, myös tietysti Suomessa, uusia yliopistoja, väestön koulutustaso nousee nopeasti. Ja siinä on tapahtunut aika isojakin luokkasiirtymiä. Ja se koulutus on ollut keino parempaan tulotasoon ja parempaan, varmaan myös terveyteen ja kaikkeen, mitä me tiedämme, mikä koulutustason kanssa korreloi. Mutta nyt tietysti se iso huoli koko meidän koulutussysteemissämme on se, että olemmeko me menossa [?? 00:38:05] semmoiseen vaiheeseen, jossa koulutusjärjestelmät itse asiassa uusintavat sitä sosiaalista, sosioekonomista todellisuutta. Ja tästä tuleekin tämmöinen Matteus-efekti-peli.

 

Tarja Tuononen [00:37:59]: Kyllä. Ja kyllä vähän tutkimuksen evidenssiä on siitä, että se näkyy meilläkin, myös ne tavallaan yliopisto-opiskelijoiden taustat. Siinä esimerkiksi kriittisen ajattelun taidoissa on löydetty eroja, että mikä on vanhempien koulutustausta ja kuinka paljon kirjoja on luettu lapsuudessa, niin se heijastuu myös näihin yliopisto-opiskelijoiden esimerkiksi kriittisen ajattelun taitoihin. Kyllä niitä on jo Suomessa, että se jollain tavalla, vaikka kaikilla on tavallaan vapaa pääsy ja mahdollisuus tulla yliopistoon, niin kuitenkin niitä eroja siellä taustalla voidaan nähdä.

 

Eric Carver[00:38:33]: Kyllä, joskus kuullut semmoisen, en tiedä oliko vitsi vai vähän semmoinen kyyninen heitto, että yliopistojen rahoitusmalli voisi perustua valittujen opiskelijoiden äidin koulutustaustaan. En kannata siis tätä, mutta siinä ajatus on tavallaan se, että niin monella asialla näyttää olevan jonkinlainen yhteys sinne lapsuudenkotiin, että ne välillä sitten vähän ehkä lannistavat, koska itse ainakin olen tämmöinen koulutusoptimisti ja näen, että koulutuksella on valtava potentiaali myös tasoittaa tietyllä tavalla niitä eroja, mutta sitten se huoli on tietysti, että jos se potentiaali häviää tai sitä ei enää aidosti ole.

 

Tarja Tuononen [00:39:09]: Kyllä, mutta siksi tämän teeman halusinkin nostaa, että me alamme kiinnittää tähän enemmän huomiota emmekä enää mene sen taakse, että meillä on hirveän tasa-arvoinen koulujärjestelmä, vaan että kyllä meilläkin siellä näitä heijastuksia näkyy. Me osaamme niihin kiinnittää huomiota ja pystyisimme takaamaan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet.

 

Eric Carver[00:39:30]: Niin, että me uskaltaisimme vähän puhua tästä myös.

 

Tarja Tuononen [00:39:35]: Niin, varmaan se vaatii myös sitä. Kyllä. Ja jos mietimme, että yhä enemmän meillä kansainvälistyy, tai vielä, että jos me mietimme, että se ei ole vain se sosioekonominen asema, vaan sieltä voi tulla hyvin erilaisista kulttuuritaustoista, mikä on heidän oppimisen ja opetuksen kulttuurinsa, mihin ovat tottuneet, se voi olla hyvin erilainen. Hehän aloittavat varmaan hyvin erilaisista lähtökohdista tavallaan sitä koulutuspolkua meillä, niin jotenkin sitä, että siellä tulee niin monenlaisia asioita eteen, että meidän täytyy jotenkin olla siihen valmiita.

 

Eric Carver[00:40:06]: Niin ja varmaan semmoinen iso, mistä minun mielestäni käydään aika paljon keskusteluja, joka on tosi tärkeä, mutta ei millään lailla yksinkertainen teema, on se, että mikä on semmoinen yksilöllistämisen osuus tässä meidän muutoksessamme, eli missä määrin me pystymme vastaanottamaan opiskelija aina yksilönä. Näkemään se hänen matkansa meillä yliopistossa ainutlaatuisena ja luomaan niitä tiloja, joissa sille reflektiolle ja niille opiskelutaitojen kehittymiselle on tilaa. Ja missä myös ne erilaiset lähtökohdat tavallaan otettaisiin huomioon. Ja missä määrin, kun meidän resurssipaineemme ja opiskelija-opettaja-suhteemme ovat mitä ovat, niin sitten meidän rakenteitamme muutetaan huokoisemmiksi, että se on inklusiivisempaa ja saavutettavampaa. Varmaan näitä vastauksia haetaan vähän niin kuin molemmista laareista sitten.

 

Tarja Tuononen [00:41:00]: Kyllä, eikä ole helppo kysymys ratkaista. Mutta nimenomaan, että miten me opimme myös arvostamaan erilaisuutta, ja että tänne voi tulla hyvin moninainen porukka, ja kaikki voivat tuoda siihen jotain. Me voimme oppia toisiltamme, mutta sitten tämmöisessä isossa yhteisössä ne eivät ole aina helppoja. Opiskelijamäärät ovat jollain kursseilla tosi isoja, niin miten siinä opettaja, kuitenkin täytyy muistaa se opettajan työmäärä ja myös hänen hyvinvointinsa, niin me emme voi aina edellyttää opettajiltakaan loputtomiin. Kyllä nämä ovat aika haastavia kysymyksiä.

 

Eric Carver[00:41:39]: Kyllä, kyllä. No, jää vielä Tarjallekin tutkittavaa. Tässä on pohdittavaa meille kaikille näissä kysymyksissä. En yllätä sinua jollain tosi vaikealla lisäkysymyksellä tässä, mutta kysyn sinulta kysymyksen, jonka kysyn kaikilta vierailtani. Lukuvinkki kuulijoille, saa olla aiheesta tai sen vierestä. Mitä sinä suosittelisit?

 

Tarja Tuononen [00:42:04]: No tämä oli kyllä minulle ehdottomasti vaikein kysymys tässä podcastissa. Minä jotenkin ajattelin, että miten minä nyt uskallan mitään kirjaa suositella. Minä otin sitten lopulta kirjan, joka on minun omalla lukulistallani. Olen siis ehtinyt sitä vähän silmällä ja muutamia lukuja sieltä katsoa, mutta en ole vielä itsekään kokonaan lukenut. Mutta tämä liittyy tähän aiheeseenkin, mitä tästä ollaan puhuttu. Ja kirjan nimi on tämmöinen kuin Rethinking Graduate Employability in Context. Tämän ovat toimittaneet Päivi Sihvonen, Isopahkala-Bouret Ulpukka, Tomlinson Michael, Korhonen Maija, Haltija Niina. Tämä on viime vuonna ilmestynyt kirja. Tässä he haastavat sitä semmoista perinteistä käsitystä tästä työllistyvyys-, employability-käsitteestä. Tuovat esiin tutkimusta hyvin eri konteksteista. Euroopasta, Pohjois-Amerikasta, Australiasta. Jotenkin siellä korostuu just se, että miten se työllistyvyys on aina suhteellista ja riippuvaista myös siitä kontekstista, missä me olemme. Tämä on minun mielestäni jotenkin tärkeä teema, ja itseä ainakin tämä kirja kiinnostaa. Jos tämä tematiikka kuulijoita kiinnostaa, niin kannatan tähän tutustumaan. Se on ihan open access -kirja, kaikki sen löytävät.

 

Eric Carver[00:43:18]: Okei. Kiitos paljon, Tarja.

 

Tarja Tuononen [00:43:20]: Kiitos paljon.