Helsingin yliopisto
Mitä toiveita opiskelijoilla on yliopistokoulutuksen kehittämiseksi yhdenvertaisemmaksi, saavutettavammaksi ja inklusiivisemmaksi? Minkälaisia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia yliopistoissa on? Mitä keinoja yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi on? Minkälaisen yliopistokoulutuksen tulevaisuuden eteen opiskelijat haluavat tehdä työtä?
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 10. jakson vieraana ovat Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitta ja Students of Color ry:n Socon hallituksen jäsen Katri Onali. SYL on ylioppilaskuntien keskusjärjestö. SOCO on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Tiitta opiskelee taloustiedettä Turun yliopistossa ja Onali opinto- ja uraohjausta Itä-Suomen yliopistossa.
Kuuntele jakso Soundcloudissa
Jakson tekstivastine
Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin 42. ja kolmannen tuotantokauden 10. jakso.
Jakson aiheena on opiskelijoiden näkemykset yhdenvertaisuuden kehittämisestä yliopistoissa. Vieraina Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n puheenjohtaja Akseli Tiitta ja Students of Color ry:n Socon hallituksen jäsen Katri Onali.
Jakso ja tekstivastine on julkaistu 28.3.2024. Jakson pituus 41 minuuttia.
Eric Carver [00:00:01]: Tervetuloa Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin seuraan. Podcastissa tarkastellaan opiskelijoiden ja väitöskirjatutkijoiden ohjaukseen yliopistoissa liittyviä kysymyksiä ja aiheita. Minä olen Eric Carver ja olen tämän podcastin juontaja. Työskentelen Helsingin yliopiston opetuksen strategisissa palveluissa. Vastaan opiskelijoiden ohjausta koskevien yliopistotasolinjauksien valmistelusta ja niiden toimeenpanoseurannasta. Koordinoin myös Helsingin yliopiston opettajien akatemiaa. Aiemmin työskentelin uraohjaajana Helsingin yliopiston urapalveluissa. Opiskelijoiden ohjaus yliopistossa podcastin kolmannen tuotantokauden 10. jakson vieraana ovat Suomen ylioppilaskuntien liiton Syllin puheenjohtaja Akseli Tiitta ja Students of Color eli Socon hallituksen jäsen Katri Onali. Syl on ylioppilaskuntien keskusjärjestö ja Soco on Helsingin yliopiston opiskelijajärjestö, etniseen tai näkyvään vähemmistöön kuuluville opiskelijoille. Tervetuloa mukaan Katri ja Akseli.
Katri Onali [00:01:01]: Kiitos.
Akseli Tiitta [00:01:01]: Kiitos paljon. Mukava olla täällä.
Eric Carver [00:01:03]: Puhutaan tänään Akselin ja Katrin kanssa siitä, että mitä toiveita opiskelijoilla on yliopistokoulutuksen kehittämiseksi yhdenvertaisemmaksi, saavutettavammaksi ja inklusiivisemmaksi. Minkälaisia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia yliopistoissa on? Mitä keinoja yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi on? Minkälaisen yliopistokoulutuksen tulevaisuuden eteen opiskelijat haluavat tehdä työtä? Helppoja aiheita meillä tänään. Suomen ylioppilaskuntien liitto Syl on varmaan useammille podcastin kuulijoille tuttu toimija, mutta Students of Color ry ei välttämättä ole. Miksi tämä Soco ry aikanaan perustettiin ja minkälaisia tavoitteita sillä on, Katri?
Katri Onali [00:01:48]: Soco on perustettu vuonna 2019, eli me olemme varsin nuori opiskelijajärjestö. Ja alun perin tämä on lähtenyt liikkeelle siitä, että on koettu, että yliopisto on valkoinen ja keskiluokkainen paikka. Koettiin ehkä, että ei löytynyt omaa yhteisöä ruskeille opiskelijoille. Sitten luotiin tämmöinen oma yhteisö, jossa pystyttiin jakamaan vertaistukea, mutta pystyttiin myös edistämään meille tärkeitä asioita. Ja ehkä se lähti enemmän siitä, että koettiin tarvetta löytää yhteenkuuluvuutta, ympärille omanlaisia ihmisiä. Se lähti ehkä myös siitä, että haluttiin edistää antirasistista vaikuttamistoimintaa ja haluttiin olla osana siinä. Koen, että tämänhetkinen Soco pyrkii siihen, että me edistämme sitä vaikuttamistoimintaa ja erityisesti ruskeiden opiskelijoiden näkökulmasta.
Eric Carver [00:03:05]: Oliko se niin, että sinä opiskelet kuitenkin Itä-Suomen yliopistossa?
Katri Onali [00:03:08]: Joo, opiskelen. Eli opiskelen opinto- ja uraohjausta Itä-Suomen yliopistossa.
Eric Carver [00:03:14]: Hieno ala.
Katri Onali [00:03:15]: Kyllä, ihan paras ala. Ja minä koenkin, että ehkä pystyn tuomaan tähän keskusteluun Socon näkökulmaa, mutta myös sitä ohjauksen näkökulmaa.
Eric Carver [00:03:27]: Miten päädyit Socon jäseneksi, vaikka olet toisessa yliopistossa opiskelijana? Mielenkiinnosta kysyn.
Katri Onali [00:03:31]: Olen seurannut Socon toimintaa aika lailla sieltä alkuajoista lähtien. Ja olen ollut jäsen tosi pitkään, mutta vasta viime syksynä päätin lähteä tähän hallitukseenkin mukaan. Ja ehkä syy on ollut se, että kun itse olen opiskellut Joensuussa, mutta Soco on aika lailla täällä Helsingissä kuitenkin. Se on ollut ehkä se yksi syy, miksi nyt vasta myöhemmin olen pystynyt lähtemään mukaan näihin hallitushommiinkin.
Eric Carver [00:04:06]: No mennään sitten Syllin tavoitteisiin ja puhutaan tietysti, kun on ylioppilaskuntien kattojärjestö ja valtava koneisto. Itsekin siellä Syllin liittokokouksessa aikoinaan niitä tavoitteita olen ollut tekemässä vuosia sitten. Mitkä ovat Syllin tärkeimmät tavoitteet yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseen?
Akseli Tiitta [00:04:31]: Ihan ensimmäisenä taustaksi, niin Syllin linjapaperin mukaan kaikilla tulee Suomessa olla yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet toteuttaa itseään ja vaikuttaa yhteisönsä asioihin kykyjensä mukaan ja taustoistaan riippumatta. Ja Syl on linjannut olevansa feministinen ja antirasistinen järjestö. Meidän tavoitteena tai opiskelijaliikkeen tavoitteena on edistää yliopistojen inklusiivisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tätä työtä tehdään tietysti paljon yhteistyössä ylioppilaskuntien kanssa. Iso osa siitä työstä syntyy ja tehdään ylioppilaskunnissa. Ja semmoisia konkreettisia asioita, miten esimerkiksi yhdenvertaisuutta edistetään, niin tiedostetaan normeja ja rakenteita, jotka vaikuttavat esimerkiksi kaikkeen, mitä yliopistossa tapahtuu. Opiskelijavalinnat, opiskelijaksi hakeutuminen, opintojen eteneminen ja suoritustavat, korkeakoulujen sisällä osallisuuden teema ja vähemmistöryhmien kuulluksi tuleminen. Eli hyvin laajoja kokonaisuuksia ja monipuolisesti erilaisia näkökulmia.
Eric Carver [00:05:50]: Onko jotain erityistä, mitä edistätte juuri nyt näistä tavoitteista?
Akseli Tiitta [00:05:55]: Ei varmaan tällä hetkellä ole yhtä painopistettä. Kaikki ovat sellaisia, mistä aktiivisesti puhutaan. Toki riippuen myös yliopistoista. En osaa ottaa kantaa siihen, mikä esimerkiksi eniten puhututtaa tällä hetkellä. Se on varmasti kaikissa ylioppilaskunnissa ja yliopistoissa aika omanlaisensa kokemus. Toisaalla voi olla asiat enemmän edistyneitä, kuin jossain toisessa paikassa.
Eric Carver [00:06:25]: Eli sen lähtötilanteen mukaan ja kontekstin mukaan.
Akseli Tiitta [00:06:27]: Juuri näin.
Eric Carver [00:06:29]: Minkälaisia yhdenvertaisuuteen liittyviä ongelmia yliopistoissa on? Tiedostan kysymyksen olevan aika laaja eli haetaan nyt niitä keskeisiä, mitä teillä tulee mieleen.
Katri Onali [00:06:39]: No ehkä se, mikä itsellä tulee heti ensimmäisenä mieleen, Soco-näkökulmasta, on se, että Soco on perustettu juuri sen takia, että ei olla löydetty sellaista omaa yhteisöä. Ja koen, että yliopisto voi olla joillekin juuri sellainen paikka, että kokee ulkopuolisuutta. Kuten juuri sanoinkin, että se on aika valkoinen paikka se yliopisto. Kun miettii esimerkiksi omaa opintopolkua, kaikki koulut ja lukiot, mitkä olen käynyt, niin siellä on ollut tosi paljon ruskeita ihmisiä minun ympärilläni. Sitten, kun menee ensimmäistä kertaa yliopistoon opiskelemaan, niin huomaat yhtäkkiä, että oho, täällä onkin enemmistönä valkoisia ihmisiä. Se tavallaan luo yksinäisyyden kokemuksen tosi monelle ruskealle opiskelijalle. Ja tästä me olemmekin puhuneet. Koen, että yhteisöllisyys ja osallisuus ovat tärkeitä asioita, joita pitää edistää. Ja me yritämmekin koko ajan edistää näitä asioita Socossa. Se on ehkä se, mikä tulee ensimmäisenä mieleen, että kenelle yliopisto näyttäytyy mahdollisena opiskelupaikkana. Tosi monelle voi olla iso kynnys lähteä opiskelemaan yliopistoon, jossa näet, että siellä ei ole samannäköisiä ihmisiä. Se representaatio on aika tärkeä asia. Luulen, että tosi moni nuori miettii juuri sitä, että onko siellä minun näköisiä ihmisiä siellä yliopistossa.
Eric Carver [00:08:09]: Kyllä. Akseli.
Akseli Tiitta [00:08:12]: No joo, ehkä tästä on hyvä jatkaa myös. Ensimmäisenä tuli mieleen viime syksyltä, Ylen uutisoinnin perusteella. Uutisoitiin siitä, että miten paljon yliopistoissa opiskelevat kokevat ihan suoraa rasismia erilaisissa yhteyksissä. Ja ihan siis suoraa häirintää, mikroaggressioita, syrjiviä asenteita, tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä. Ehkä se on yksi suuri ongelma, mikä meillä on. Sen lisäksi myös saavutettavuuteen liittyviä kysymyksiä, ihan siis fyysistä ja myös digitaalista, että miten pystytään tämmöisiä edistämään. Niissä on varmasti tehtävää paljon. Tämmöiset teemat puhututtaa.
Eric Carver [00:09:11]: Aivan. Tämä valkoisuus ja keskiluokkaisuus ovat varmaan semmoisia asioita, että ne eivät ole ehkä yliopistoyhteisön itseymmärryksessä hirveän vahvoja. Jos sinä kysyt täältä, että onko meillä rasismia, onko meillä syrjintää? Ei ole! Ja jos ajatellaan tieteen kansainvälisyyttä ja sitä vahvaa arvopohjaa, mikä siellä alla on, niin voisi ajatella äkkiseltään, että no eihän tässä mitään. Oikeat arvot, oikeamielistä toimintaa, mutta kuitenkin se kokemus monilla on, että nämä eivät ole näin. Otatko kiinni Katri, onko tässä joku arvot ja eletty elämä, onko tässä joku ristiriita välillä?
Katri Onali [00:09:53]: No joo, on, koska kun miettii esimerkiksi hakijanoppaita ja näiden oppilaitosten esitteitä, niin tosi monessa näkyy ruskea ihminen. Mutta sitten kun menet sinne paikan päälle, sinne oppilaitokseen, niin sitten se on ihan eri asia. Ja siinä tuntuu, että siinä on se ristiriita. Mainostetaan yliopistoa tosi kansainvälisenä, monikulttuurisena paikkana. Mutta tosiasiassa se ei ole niin. Ja tavallaan, yliopisto ei ole irrallaan maailmasta. Rakenteellinen rasismi on todellinen asia ja se näkyy myös yliopistoissa. Koen, että aika monella opettajalla ei ehkä ole välineitä huomioida sitä esimerkiksi opetuksessa.
Eric Carver [00:10:43]: Millaisia keinoja teillä on mielessä siinä, että miten yhdenvertaisuutta voitaisiin vahvistaa? Ja taas kerran tiedostan kysymyksen laajuuden, mutta otetaan joitain asioita esiin, mitä teille tulee mieleen.
Akseli Tiitta [00:10:57]: Eli ylipäätään kokonaisuudessaan yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. No jos mietitään rasismin kaltaisia ongelmia, tämmöisiä hyvin vakavia, niin korkeakouluilla on oltava selkeät toimenpidesuunnitelmat, että miten asioita käsitellään ja kuinka tuetaan erilaisissa tilanteissa. Mutta ehkä Syllin näkökulmasta moni asia liittyy tietoisuuden lisäämiseen. Esimerkiksi viime syksynä Syl tuotti tietopaketin neuromoninaisten opiskelijoiden huomioimiseksi korkeakouluopintojen suhteen. Pyritään lisäämään tietoa siitä, miten pystytään ottamaan erilaisia yksilöllisiä järjestelyjä ja mitä yliopistossa pitäisi tehdä, niin semmoisia huomioon. Ja ylipäätään ehkä erilaiset toimenpide-ehdotukset, suositukset ovat semmoisia, mitä opiskelijaliikkeen näkökulmasta pystyy tarjoamaan yliopistolle. Niillä on suuri merkitys.
Eric Carver [00:12:10]: Että on tavallaan työkaluja ja sitten myös niin sanotusti politiikkaa, eli otetaan kantaa ja panostetaan niihin asioihin.
Akseli Tiitta [00:12:17]: Joo, koska ne voivat hyvin olla sellaisia asioita, mitä välttämättä yliopistolla ei ole mietitty. Sellaisia, mitä ei ole tiedostettu. Se on mielestäni tärkeää, että opiskelijat ovat itse niiden suhteen myös aktiivisia, että tulee esille niitä asioita. Ja paras tilanne toki se, että jos on joku ratkaisuehdotuskin.
Katri Onali [00:12:41]: Tuli vain tuosta Akselin puheesta mieleen, että tuntuu, että ehkä se keskustelu yhdenvertaisuuden ympärillä jää tiettyjen ihmisten harteille. Se on kaikkien asia kuitenkin edistää sitä. Jotenkin ehkä voisi lisätä keskustelua yliopiston ja opiskelijoiden välillä enemmän ja osallistaa opiskelijoita enemmän myös.
Eric Carver [00:13:05]: Niin tuntuuko sinusta, että yhdenvertaisuus on välillä vielä sellainen spesialistien asia?
Katri Onali [00:13:09]: Joo, semmoinen tunne tulee välillä. Erityisesti jos puhutaan antirasismista ja rasismista, niin tuntuu, että se jää välillä tiettyjen vähemmistöryhmien harteille se asia. Ja se kuitenkin koskettaa kaikkia valkoisia myös, miten he voivat toimia liittolaisina.
Eric Carver [00:13:28]: Aivan. THL tuotti tämmöisen materiaalin antirasismista ja erilaisissa organisaatioissa. Ja jos ette ole sitä katsoneet, niin siinä on siis tämmöisiä lyhyitä 20 minuutin luentoja. Ja siellä on kyllä hyvin avaavia esimerkkejä. Esimerkiksi poliisi puhuu siitä, että etnisen profiloinnin määritelmä ei ole intentiossa, vaan siinä, että tehtiinkö sitä vai ei. Eli on mahdollista, että hyvää tarkoittava ihminen toimii väärin. Se, että enhän minä halunnut sanoa jotain syrjivää tai enhän minä halunnut olla ottamatta huomioon, niin se ei vaikuta siihen, että tapahtuiko niin vai ei. Mutta usein ihminen puolustautuu helposti, että enhän minä halunnut, kun ehkä pitäisi vain kuunnella, että no, mitäs tässä nyt tapahtui. Nämä ovat hankalia tilanteita, jos ei ole niitä työkaluja tällaisten tilanteiden kohtaamiseen.
Katri Onali [00:14:32]: Joo. Tosi moneen pitäisi ehkä reflektoida omia toiminta- ja ajattelutapoja, että miksi minä toimin näin.
Eric Carver [00:14:43]: Miten yliopisto-opetusta ja ohjausta kehittämällä voitaisiin tehdä yhdenvartaisempaa yliopisto-opiskelusta ja saavutettavampaa ihan kaikille opiskelijoille? Minkälaisiin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota?
Katri Onali [00:14:59]: Minun mielestäni opettajia pitäisi kouluttaa näihin asioihin liittyen. Se on mielestäni tärkein asia. Koen, että kaikilla opettajilla ei ole työkaluja yhdenvertaisuuden käsittelyyn, niin tämmöisessä asiassa pitäisi kouluttaa heitä. Ja kyllä minä koen, että se yhdenvertaisuus pitää ottaa myös ihan opetussuunnitelmiin asti mukaan ja sen pitää näkyä opetuksessa. Ja opettajan pitää tiedostaa, että miten hän itse edistää sitä omassa opetuksessaan, sitä yhdenvertaisuutta.
Eric Carver [00:15:32]: Onko se tieteenalakohtaista substanssin kautta vai onko se sitä, miten opetustapahtuma ja organisoidaan kurssikuvauksetkin. Mitä kaikkea siihen liittyy?
Katri Onali [00:15:45]: No tavallaan, että miten pystytään ottamaan kaikki huomioon siinä opetuksessa. On tosi erilaisia oppijoita. Minulla esimerkiksi on lukihäiriö, niin miten semmoinen ihminen otetaan huomioon. Mutta myös se, että jos siellä on vähemmistöedustaja siellä sinun luennollasi, niin miten otat hänet huomioon. Mutta myös toteutustavoissa, että miten otetaan se huomioon, että luennot, seminaarit toimii joillekin, mutta sitten sellainen itsenäinen työskentely, esseiden kirjoittaminen, toimii taas toisille. Että pystyttäisiin tarjoamaan erilaisia mahdollisuuksia suorittaa niitä opintojaksoja, niin sekin olisi tärkeää.
Eric Carver [00:16:22]: Niin, että tavallaan niiden yksilöllisten lähtökohtien huomioiminen, myös niissä suoritustavoissa.
Katri Onali [00:16:25]: Joo, juuri se. Kun opiskelijat ovat niin moninaisia. Kaikilla on niin erilaiset elämäntilanteet ja lähtökohdat, niin miten se voitaisiin ottaa paremmin myös siinä opetuksessa huomioon.
Eric Carver [00:16:37]: Aivan. Akseli.
Akseli Tiitta [00:16:40]: No, minun mielestäni tuossa oli paljon hyvää äskeisessä puheenvuorossa, että kyllä yhdenvertaisuustyötä on tärkeää tehdä ihan joka tasolla, tietyllä tavalla. Se on joka yliopistossa, tiedekunnissa, eri tutkintoaloilla. Toki yliopistojen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat tärkeä osa myös sitä yhteistyötä ja sitä kokonaisuutta. Mutta eihän se tietenkään voi pelkästään jäädä millään tasolla erilaisten suunnitelmien laatimiseksi, vaan sen täytyy näkyä siellä opiskelijoiden arkipäivässä ja siinä, että miten se toteutuu. Erilaisia keinoja, siis erilaisia tapoja, niin mielestäni tärkeää on tiedostaa ja puhua erilaisista kirjoittamattomista säännöistä ja tavoista ja tottumuksista, mitkä eivät välttämättä ole täysin selkeitä kaikille. Pyrkiä ottamaan tämmöisissä kaikki huomioon. Toisaalta koulutuksen suunnittelunäkökulma on mielestäni tosi tärkeä opetussuunnitelmatyössä, että opiskelijoiden ääni kuuluu siinä. Mutta sitten ihan semmoinenkin näkökulma, että siis riittävät resurssit yliopistoissa opiskelijoiden tukemiseen, yksilöllisten järjestelyiden laatimiseen ja myös ohjaukseen. Ne ovat minun mielestäni todella tärkeitä. Ja sehän on tosi vaikea asia, kun kuitenkin tiedetään, että ei missään yliopistossa ole resurssien kannalta kovin hyvä tilanne. Monissa paikoissa on taloushaasteita ja muita. Tämä on minun mielestäni tärkeä asia. Ja myös sellainen, mitä viestiä opiskelijaliikkeestä viedään päättäjien ja poliitikkojen suuntaan. Kyllä korkeakoulujen rahoitusvaje on ihan aito ongelma ja näkyy mielestäni tällaisissa asioissa, että ei ole riittäviä resursseja. Sitten sen lisäksi, kaikki tämmöiset korkeakoulujen omat koulutukset moninaisuuden huomioimiseksi, niin ne ovat tärkeitä. Ja viimeisenä vielä mainitsen, niin palautejärjestelmä on aina tärkeä kaikkialla. Pystytään keräämään joko nimellä tai anonyymisti palautetta opiskelijoilta yhdenvertaisuuteen ja inklusiivisuuteen liittyvistä kehittämistarpeista ja myös se, että palautteen perusteella toimitaan. Se on äärimmäisen tärkeää.
Eric Carver [00:19:36]: Tässä oli aikaisemman jakson vieraana Anu Lehtinen, joka vetää opintopsykologitiimiä Helsingin yliopistossa. Puhuimme yksilöllisistä järjestelyistä ja opetuksen saavutettavuudesta. Siinäkin yhteydessä toin esiin sen, että tietysti jos puhutaan vaikka isojen kurssien, siis opiskelijamäärältään isojen kurssien, vaikka erilaisten suoritustapojen luomisesta, niin puhutaan aika paljon myös resursseista. Jos tuodaan vaikka suullinen tentti suoritusmahdollisuudeksi tai jotain tällaista, jossa sitten selkeästi on myös työmäärävaikutus. Tai lähdetään tekemään erilaisia oppimateriaaleja, huomioiden erilaisia oppimisvaikeuksia. Tai vaikka luodaan joku polku, jolla voi vähän vähemmän tehdä ryhmätöitä, jos on vaikka autisminkirjolla tai jotain tällaista. Ne aika paljon vaativat ihan työaikaa, resursseja ja osaamista, kun lähdetään sitä yliopiston ekosysteemiä muuttamaan saavutettavammaksi. Mistä resurssit ja osaaminen siihen, niin se on iso kysymys.
Akseli Tiitta [00:20:41]: Juuri näin. Toisaalta tuntuu välillä, että akateemisessa maailmassa, niin ollaanko tietyllä tavalla myös konservatiivisia joidenkin järjestelyjen suhteen, että paperi ja kynä voivat olla kovinta kamaa edelleen, mitä tentissä voi olla. Jotenkin, että kuinka avoimia ollaan muille vaihtoehdoille ja kuinka pyritään sitä kehittämään. Ja myös ehkä miettimään sitä, että millainen on se opiskelijan kokemus siitä kurssista.
Katri Onali [00:21:18]: Kyllä minä koen, että ollaan edistytty jollain tapaa, koska kyllä se korona muutti tosi paljon se opetuksen luonnetta, että nyt tosi paljon hybridimahdollisuuksia. Ja tällä tavalla nyt, kun asuu muualla, eikä siellä Joensuussa, niin se on kyllä mahdollistanut tosi hyvin sen opiskelun sujuvoittamisen. Kyllä minä koen ohjauksen kannalta, miten minä ehkä lähtisin kehittämään, niin enemmän pienryhmäohjausta. Sille olisi jotenkin tarvetta. Minulle tulee mieleen ruskeat opiskelijat tai perheelliset opiskelijat, että he pääsisivät yhdessä käsittelemään niitä aiheita, mitkä koskettavat heitä. Ja sitten sen ohjauksen kautta saisi vertaistukea siihen omaan elämäntilanteeseen. Kyllähän se tuo haasteita, jos sinulla on vaikka perhe, niin miten tasapainoilet sen perheen ja opiskelun kanssa. Koen, että se olisi hyvä, että pääsisi puhumaan muiden kanssa, jotka ovat siinä samassa tilanteessa. Pienryhmäohjaus voisi olla yksi keino.
Eric Carver [00:22:25]: Että tuodaan sitä vertaistukea enemmän sen henkilön oman tilanteen kautta, kuin sen kautta, mitä se nyt sattuu just opiskelemaan.
Katri Onali [00:22:34]: Joo. Tosi paljon mielestäni ohjaus on yksilöohjausta yliopistoissa. Ja minusta se olisi hyvä, että hyödynnettäisiin enemmän sitä pienryhmäohjausta myös.
Eric Carver [00:22:47]: Niin, me varmaan yliopistot ja korkeakoulukenttä laajemminkin mietimme, että milloin kyse on resursseista, milloin kyse on osaamisesta ja milloin sitten lopulta asenteista. Ja näiden erotteleminen ei ole aina ihan yksinkertainen kysymys, koska periaatteessa kai meillä on riittävä tieto ja osaaminen tässä maassa näiden asioiden taklaamiseen. Mutta onko meillä tarpeeksi resursseja, onko meillä hyvät prosessit, onko joka paikassa sitä osaamista ja saadaanko se osaaminen sinne tueksi silloin, kun tehdään vaikka koulutusohjelman uudistusta tai opetuksen kehittämistyötä riittävällä tavalla. Siinä on paljon kysymyksiä.
Akseli Tiitta [00:23:28]: Kyllähän moni asia lähtee asenteesta. Toisaalta ennen asennetta täytyy tiedostaa asioita ja olla jotenkin perillä siitä, että miten asiat ovat.
Eric Carver [00:23:44]: Tosiasioiden tunnistaminen on viisauden alku. Vai miten se nyt menikään? Tämä on nyt opiskelijoille hyvä kysymys. Päästään vähän irti juuri tästä hetkestä ja tästä resurssitilanteesta ja mietitään vähän pidemmälle tulevaisuuteen. Kun te katsotte yliopistokoulutuksen tulevaisuutta pidemmälle, sanotaan 5-10 vuoden päähän, niin minkälaisia asioita te haluaisitte nähdä yliopisto-opetuksen ja ohjauksen kehittämisen agendalla? Ja minkälaisen yliopisto-opetuksen tai yliopistokoulutuksen tulevaisuuteen eteen te haluatte itse tehdä työtä? Ja kun Akseli on päätynyt Syllin pj:ksi, niin minä ajattelin, että se on ihan reilua sinulta tämmöinen kysymys myös kysyä.
Akseli Tiitta [00:24:31]: Hyvä kysymys. Minulla on montakin pointtia. Ei ole kolme pointtia, mutta monta pointtia. Ensinnäkin yliopistoyhteisön tulisi yhä vahvemmin edistää sellaista ilmapiiriä, joka ymmärtää moninaisuutta ja myös sopeuttaa omia toimintojaan huomioimaan erilaiset opiskelijat. Esimerkiksi tuutorointi ja opiskelijayhteisöjen toiminnan tukeminen vahvistaa yhteisöllisyyttä ja vähentää opintojen aloittamiseen liittyvää epävarmuutta. Se on tärkeää työtä niin suomalaisten kuin kansainvälistenkin opiskelijoiden kokeman yhteisöllisyyden lisäämisessä. Ihan vain esimerkkinä sille, miten voidaan edistää ja lisätä. Jos miettii kansainvälisyyttä ja kulttuurien moninaisuutta, niin niiden täytyy olla vahvempi osa korkeakouluyhteisön toimintaa koko Suomessa. Ja kansainvälisten opiskelijoiden huomioiminen opetuksessa ja myös siis korkeakoulun toiminnan kehittämisessä, niin se on olennaista, koska kuitenkin jatkuvasti me Suomessa puhumme siitä, että me haluamme tänne lisää opiskelijoita muualtakin maailmasta. No sitten muita yksittäisiä asioita, kuten aikaisemmin mainitsin palautejärjestelmästä ja sen tärkeydestä, niin kyllä tämmöisen palautekulttuurin kehittäminen on mielestäni tärkeää. Liian monesti opiskelijat saavat aika heikosti palautetta omasta oppimisestaan. Aina pitäisi myös kurssipalautteesta antaa vastapalaute. Ihan tämmöisiä perusjuttuja. Minulla on hauska anekdootti tästä, kun olin tekemässä tuolla Maanpuolustuskorkeakoulussa auditointia, olin opiskelijajäsenenä siinä tiimissä. Siellä oli niin viimeisen päälle rasvattu palautekulttuuri, että en ole ennen nähnyt vastaavaa. Ja se homma toimi sen takia, että siellä oli pakko antaa kurssipalaute ja sitten tuli vastapalaute. Minun mielestäni muiden korkeakoulujen pitäisi oppia sieltä, että miten hyvä palautekulttuuri kehitetään. No, takaisin tähän opiskelijajoukon ja yliopisto-opiskelijoiden moninaisuuteen. Minun mielestäni suuri ongelma on se, että kun me puhumme korkeakouluopiskelijoista tai yliopisto-opiskelijoistakin, niin monien mielessä se on vain yksi sellainen yhdentyyppinen opiskelija, johon liittyy tietynlaisia stereotypioita ja muita. Mutta kuitenkin, tälläkin hetkellä opiskelijat ovat todella moninainen joukko ja ehkä sitä käsitystä pitäisi enemmän ymmärtää yhteiskunnassa laajemmin. Sitä myötä korkeakouluissa tuen ja pedagogiikan tarpeet myös moninaistuvat. Ja se on mielestäni jatkuvaa semmoista, mitä täytyy nyt reflektoida paljon, mutta myös tulevaisuudessa entistä enemmän. No tämmöisiä ajatuksia.
Eric Carver [00:28:09]: Mitä ajatuksia Katrilla on?
Katri Onali [00:28:10]: Joo, tuli vaan tuosta mieleen, kun Akseli sanoi, että opiskelijat ovat niin moninainen joukko, niin se pitäisi jotenkin näkyä myös siinä yliopisto-opetuksessa ja ohjauksessa. Ja se lähtee kyllä ihan siitä pedagogiikasta, siitä, että se näkyy opetussuunnitelmassa, siinä, miten suunnittelet sinun kurssisi, miten suunnittelet opetustunnit. Se pitää näkyä jotenkin siinä, että se ei saa jäädä vaan sanojen tasolle, että konkreettisia tekoja tarvitaan myös. Ja miten pystytään ottamaan hyvin huomioon kaikki. Kaikki ovat niin erilaisissa elämäntilanteissa. Kaikki oppivat ihan eri tavoin. Sekin pitäisi paremmin ottaa huomioon opetuksessa suunnittelusta lähtien.
Akseli Tiitta [00:29:04]: Jos saan lisätä tähän. Tällä hetkellä tukea oppimiseen tarvitsee, riippuen vähän selvityksestä, että mitä katsotaan, mutta noin 6-14 prosenttia yliopisto-opiskelijoista tarvitsee tukea oppimiseen. Ja tämä luku tulee vielä kasvamaan tulevaisuudessa aloituspaikkalisäysten ja ensikertalaispainotusten myötä. Kuitenkin samaan aikaan yliopistoissa yksilöllisten järjestelyiden käyttöaste ei vastaa tätä. Tämän takia tuen kattavuutta tulee lisätä ja opetushenkilökuntaa myös kouluttaa erilaisten oppijoiden tarpeiden tunnistamiseen. Tämmöisiä konkreettisia asioita. Minun mielestäni opiskelijaporukan moninaisuus, sen vaan täytyy olla entistä enemmän olennainen osa kaikkia päätöksiä, mitä yliopistoissa tehdään.
Eric Carver [00:30:13]: Onko Katri Socolla jotain semmoista visiota tai kuvaa, mitä kohti te teette työtä tai mitä asioita te haluatte nähdä tulevaisuudessa?
Katri Onali [00:30:26]: Yliopistokontekstissa?
Eric Carver [00:30:27]: Niin.
Katri Onali [00:30:30]: Kyllä me haluamme edistää asioita siihen suuntaan, että yliopisto on kaikkien paikka. Ei vain tietyille ihmisille, tietynlaisille ihmisille, että ei esimerkiksi ruskean nuoren tarvitse miettiä, että voinko minä hakea yliopistoon. Joillekin voi olla iso kynnys ja sitä pohtii tosi moni. Minäkin olen itse asiassa nuorena pohtinut sitä. Miten saataisiin siitä yliopiston kulttuuristakin sellainen hyväksyvämpi, että se hyväksyy kaikenlaiset ihmiset. Koska nyt ehkä oletusarvona on, että se yliopisto-opiskelija on valkoinen ja nainen ja keskiluokkainen. Ja se kaikki ei sovi siihen samaan muottiin. Miten me voidaan lähteä laajentamaan sitä? Se on ehkä yksi tärkeä asia. Ja sitten mikä toinen tulee mieleen on, että Socoon on liittynyt tosi paljon myös kansainvälisiä opiskelijoita. Koen, että he jäävät jotenkin tosi yksin sitten, kun he valmistuvat. Enemmän laittaisin resursseja siihen ohjaukseen, että sitten kun siirrytään sieltä opiskelijamaailmasta sinne työelämään, niin miten pystyttäisiin paremmin tukemaan näitä kansainvälisiä opiskelijoita, koska työelämä, sielläkin se rakenteellinen rasismi näkyy. Ja minusta tuntuu, että tosi moni jää yksin siinä vaiheessa. Siihen ehkä laittaisin enemmän resursseja siihen kohtaan kyllä.
Eric Carver [00:32:02]: Niin, jos olen Katri sinua oikein ymmärtänyt ja Socon toimintaa ja tavoitteita, niin te näette kuitenkin, että ne rasistiset rakenteet ja ongelmat, mitä yliopistossa on, niin ne ovat yhteiskunnassa läsnä olevia ongelmia. Ja teillä tietysti fokus on täällä, mutta myös siellä, mistä ne tulevat.
Akseli Tiitta [00:32:24]: Kyllähän se näkyy myös siinä, että viime syksynä, kun paljon puhuttiin kansainvälisistä opiskelijoista ja muista, niin kyllähän monet kansainväliset opiskelijat kertoivat siitä, että yksi syy olla jäämättä Suomeen on se semmoinen yhteiskunnan rasistisuus ja semmoinen, mitä täällä monessa paikassa piilee.
Eric Carver [00:32:52]: Joo, itse asiassa tällä tuotantokaudella tullaan käsittelemään ulkomaalaistaustaisten ja maahanmuuttajataustaisten koulutus- ja ura-asioita vähän myöhemmin. Me varmaan, minusta tuntuu, niin koko yhteiskunnassa nyt ollaan pikkasen hukassa sen intersektionaalisuuden ymmärtämisen kanssa. Eli sen kanssa, että kun me yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistämme, niin on monia asioita, mitä meidän pitää ottaa huomioon. Se ei ole vaan vaikka rasismi tai vaikka vammaisten tai neuroepätyypillisten kokema syrjintä tai rakenteelliset esteet. Ihmiset voivat kuulua useampaankin vähemmistöön, vaikka ei olisi näkyvä vähemmistön osa. Että miten me luomme sen tyyppisiä toimintatapoja ja rakenteita esimerkiksi yliopistokontekstiin, jotka olisivat kaikille hyviä. Sen sijaan, että me juoksemme sen perään, jonkun yhden asian perässä. Ja sitten kun samalla on kuitenkin niin, että jokainen ongelma pitäisi pystyä kohtaamaan siinä, kun se on. Jos meillä on rasistisia rakenteita, meidän pitää voida puhua siitä ilman, että tulee [?? 00:34:07] kehä, että no, entäs syrjäytyneet miehet Pohjois-Karjalassa? Joo, tärkeä asia, mutta nyt puhutaan tästä. Nyt puhutaan tästä rasismista. Eli se, että miten pystytään yhdistämään kaikille inklusiivisen ja saavutettavien rakenteiden, organisaatioiden ja yhteisöiden luominen siihen, että myös kohdataan yksilö ja ne yksittäiset ongelmat. Mitä te ajattelette tästä? Tämä oli vähän tämmöinen metakysymyssarja teille, pommitin muuten. Tämä on minusta vähän vaikeaa. Meillä muutenkin yhteiskunnassa mielestäni kompasteltu nyt kovasti.
Akseli Tiitta [00:34:43]: Mä oon täysin samaa mieltä sun kanssa siitä. Mielestäni aikaisemmin puhuttiin siitä, että monet asiat lähtee asenteista, asennetasolta. Toisaalta, ennen kuin on joku asenne, niin täytyy olla faktat hallussa. Minä ajattelen, että kaikkien tässä yhteiskunnassa pitäisi olla avoimia keskustelulle ja tietyllä tavalla uteliaita kuulemaan, että minkälaisia kokemuksia muilla ihmisillä on erilaisista asioista. Ja se, että jos minulla on joku kokemus vaikka yliopistossa opiskelusta, niin se ei ole absoluuttinen totuus. Tämä pätee minun mielestäni moneen eri yhteiskunnan osa-alueeseen, niin täytyisi olla jotenkin avoin sille, että mitä ympärillä tapahtuu.
Katri Onali [00:35:40]: Joo, ihan samaa mieltä, että kohdataan ihminen ihmisenä. Ollaan avoimia sen toisen ihmisen ajattelulle. Ja tuntuu, että tosi moni on jotenkin niin kiinni siinä omassa ajattelutoiminnassaan, että kaikki eivät ole välttämättä valmiita hyväksymään erilaisia mielipiteitä ja ajatuksia. Niin tavallaan, että pystyy kuulemaan sen toisen ihmisen kokemuksia ja tarinoita. Sille pitäisi olla enemmän avoin.
Eric Carver [00:36:14]: Minä fanitan semmoista teksaslaista sosiaalitieteilijää, kun Brené Brown. Ja hän sanoi, että kun hän opiskeli sosiaalitiedettä ja opettikin sitä pitkään, niin hänen ensimmäinen paradigma oli se, että meidän pitää oppia ymmärtämään toisia. Millaista on olla toisen ihmisen kengissä? Ja nykyään hän ajatteli niin, että ei, me emme voi sitä tehdä. Ainoa asia, mitä me voimme tehdä, me voimme kysyä, kuunnella ja uskoa sen toisen ihmisen kokemus. Mitä ajattelette tästä?
Akseli Tiitta [00:36:51]: Niin, varmaan tähän tietyllä tavalla, jos miettii yleisiä trendejä, mistä puhutaan, viime aikoina puhuttu vaikka polarisaatiokehityksestä. Se varmaan tietyllä tavalla estää sitä, että pystytään toisten näkökulmia kuuntelemaan ja ymmärtämään. Jo lähtökohtaisesti pistetään jarrut päälle ja heti kättelyssä hylätään toisen kokemus. Mutta minä ajattelen, että näinhän se on, että ihmisten pitäisi olla empaattisia olentoja ja sillä pääsee aika pitkälle.
Katri Onali [00:37:35]: Ja pitäisi luoda enemmän turvallisia tiloja, joissa näistä asioista voidaan keskustella avoimesti ja rehellisesti. Yliopisto voisi enemmän luoda turvallisia tiloja ja paikkoja, missä näistä asioista voidaan yhdessä keskustella.
Eric Carver [00:37:56]: Pystytään oppimaan toisiltamme, olemaan kunnioittavia ja arvostavia toisiamme kohtaan. En heitä enää jokerikysymystä teille, Akseli, Katri. Nämä ovat vaikeita aiheita. Minä arvostan tosi paljon, kun tulitte juttelemaan näistä. Mutta yhden kysymyksen vielä teille heitän, koska se on kaikille vieraille sama. Yhdenvertaisesti sama. Eli lukuvinkki kuulijoille. Saa olla aiheesta tai sen vierestä. Jos Katri aloittaa.
Katri Onali [00:38:23]: Joo. Mikä itselle tulee nyt ensimmäisenä mieleen on Suvi Keskisen ja kumppaneiden toimittama teos, semmoinen kuin Rasismi, valta ja vastarinta. Se on tosi hyvä teos, suosittelen sitä ihan kaikille. Tällä hetkellä itse asiassa aloitin lukemaan semmoista kirjaa, kuin Miksi en puhu valkoisille rasismista. Ja olen kyllä tykännyt siitä tosi paljon, mitä olen nyt ehtinyt lukea sitä ja sitäkin voin suositella. Mutta kyllä ehkä itselle merkityksellisin teos, minkä olen itse lukenut, on Koko Hubaran Ruskeat tytöt. Se on ollut ensimmäinen kirja, johon olen pystynyt jotenkin samaistumaan ja jotenkin kokenut, että minä tulen kuulluksi, että muitakin ihmisiä, jotka ovat kokeneet samoja asioita. Se on ehkä ollut semmoinen käänteentekevin kirja mun elämässä.
Eric Carver [00:39:23]: Mitäs Akseli suosittelee?
Akseli Tiitta [00:39:24]: No täytyypä pistää lukulistalle nämä, mitä Katri mainitsi. Minulla on todella ohi aiheen, minun lukusuositukseni. Minulla oli myös vaikeaa miettiä tätä kysymystä, koska olen aika monipuolinen lukija, että mä luen vähän sitä, mitä käteen sattuu kirjakaupasta tai kirjastosta tai antikvariaateista. Antikvariaatit ovat Helsingissä ihan parhaita. Mietin vaikuttavia kirjoja, mitä olen menneinä vuosina lukenut. Olen itse, opiskelen taloustiedettä ja julkinen talous on aina ollut minulle kiinnostava ja toki myös ajankohtainen aihe tällä hetkellä. Minä suosittelisin Sixten Korkmanin kirjoja kaikille, muun muassa Väärää talouspolitiikkaa ja Talous ja utopia ja viimeisimpänä Talous ja humanismi. Ne ovat ihan mahtavia, eikä tarvitse olla taloustieteilijä tai taloustieteen opiskelija, että niitä voi lukea, vaan ne on hyvin selkeästi kirjoitettuja, mutta vaikeista ja monimutkaisista asioista. Ehkä tämä on minun päivän lukusuositukseni.
Eric Carver [00:40:44]: Tässä nämä kuusi kirjaa jos lukee, niin varmaan tulee aika paljon viisaammaksi. Olen myös Koko Hubara fani ja kyllä Sixteniäkin. Aina odotan, että mitähän sieltä tulee seuraavaksi. Humaania sivistystä, semmoista arvostavaa tapaa puhua. Ei valitettavasti ole liikaa sitä meillä tällä hetkellä. Hei, tosi paljon kiitoksia Akseli ja Katri, kun tulitte vieraksi.
Akseli Tiitta [00:41:07]: Kiitos paljon.
Katri Onali [00:41:07]: Kiitos paljon.
[äänite päättyy]