Author Archives: Eliisa Kylkilahti

Markkinoiden ja kuluttajien muotoilua vähittäiskaupassa

Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoulun Centre for Retailing (CFR) järjesti 16.9.2014 Frukostworkshopin teemasta Some trends and myths in international retailing. Puhujana oli alan johtava tutkija, emeritusprofessori John Dawson (University of Edinburgh). Hän aloitti esityksen toteamalla, että kansainvälisillä markkinoilla toimintaa ohjaa periaate “You need to sell things, before you buy it”.

Dawsonin keskeinen väite oli, että kansainvälinen vähittäiskauppa on uusi teollisuuden ala, koska se kasvaa ekspansiivisesti. Eikä vähiten juuri e-liiketoiminnan myötä. Hän otti esimerkiksi Wal-Martin, joka rakentaa markkinoiden ekosysteemiä – yritys tarjoaa erilaisia myymälöitä (hypermarket, compact hypermarket, supermarket, soft discount, restaurant) kuluttajille. Yritys etsii aktiivisesti uusia asiakkaita esimerkiksi yliopistokampuksilta perustamalla pienempiä, käteviä myymälöitä, joiden valikoima on edullinen ja räätälöity yliopistoyhteisön jäsenille (Walmart on Campus). Yliopistokampuksia maailmassa riittää!

Kansainvälisillä markkinoilla trendinä on paikallinen erikoistuminen. Wal-Mart on Kiinassa erilainen kuin Yhdysvalloissa. Myös englantilainen Ted Baker -brändi on erikoistunut paikallisesti – Pariisin ja Toronton Ted Baker -myymälät ovat erilaisia kuin Lontoossa. Dawson korostikin, että kansainvälisillä markkinoilla menestyvät myös pienet ja keskisuuret yritykset, eivät vain isot toimijat. Voisiko Stockmannin kaltainen kansallinen yritys luoda Tampereen ja Oulun Stockmanneista paikallisesti omaleimaisia?

Dawson esitti kolme alalla vaalittua myyttiä – standardisointi, kuluttajien tarpeiden tyydyttäminen sekä vahva jalansija ja osaaminen kotimarkkinoilla ennen siirtymistä kansainväliseen liiketoimintaan. Standardisointia on pidetty elinvoimaisena strategiana, mutta esimerkiksi Ikea on profiloinut tuotteittaan erilaisiksi eri maissa. Myös Suomessa Lidlin markkinointi ja brändin rakentaminen pohjaa suomalaisiin myytteihin sekä niiden rikkomiseen. Samalla tavoin McDonald’s on muuttanut lelut kansallisten mieltymysten mukaisiksi. Kuluttajat eivät siis homogenisoidu, vaikka liiketoiminta kansainvälistyy. ”Flexible replication” on Dawsonin mukaan parempi strategia kuin standardisointi.

Kiinnostavin argumentti Dawsonin puheenvuorossa oli kuluttajamarkkinoiden muotoilu. Hän painotti markkinoiden luomista eli tekemistä (Making market), mikä samalla mahdollistaa kuluttajien ”muotoilun”. Pelkkä tyytyväinen asiakas ei riitä. Hän kysyi, halusivatko kuluttajat Ikean Kiinaan. Yritykset eivät näin vastaa kysyntään, vaan luovat uusia markkinoita ja synnyttävät uusia kuluttajia. Samalla ne muotoilevat kuluttajien makumieltymyksiä ja käytäntöjä. Hän nosti esiin espanjalaisten Camper-jalkineiden tuomisen Japanin markkinoille. Oliko kyse kuluttajien halusta vai loiko Camper markkinat ja kuluttajat etabloituessaan Japaniin? Kaipasivatko japanilaiset jalkineita, jotka oli luotu mallorcalaisen maatalousperinteen pohjalta? Vastauksessaan Dawson oli samoilla linjoilla kuin palvelututkimuksen professori Stephen Vargo, joka vieraili Suomessa Reser 2014 (The European Association for Research on Services) konferenssissa syyskuussa: markkinat luodaan.

Kolmas myytti käsitteli näkemystä yrityksen kansainvälistymisestä, jossa kotimarkkinoilta siirrytään lineaarisesti globaaliksi toimijaksi. Nykyisin kansainvälisille markkinoille mennään usein kuitenkin suoraan, ilman välivaiheita, kuten suomalainen peliteollisuus on osoittanut. Myöskään usko vahvaan brändiin ei enää riitä.

Dawson muistutti myös, että kansallinen lainsäädäntö vaikuttaa niin yritysten kuin kuluttajien toimintaan – “Transactional website does NOT give you a global market”. Kuluttajat eivät voi vapaasti ostaa tuotteita ympäri maailman. Hän tiivisti lopuksi, että kaikki säännöt ja aikaisemmat uskomukset menestyvän bisneksen luonteesta on rikottu. Pienet ja isot toimijat pärjäävät hyvinkin erilaisilla liiketoimintamalleilla.

Teksti: Minna Autio

Lemmikki-perheenjäsenen rahallinen arvo vaikuttaa kulutuspäätöksiin

Lähes kaikki Petnets-projektin kissan ja/tai koiranomistajille suunnattuun kyselyyn vastanneista pitivät lemmikkiään perheenjäsenenä. Suurin osa vastaajista väitti myös hankkivansa lemmikilleen aina laatua hinnasta välittämättä.

Lemmikki-perheenjäsenellä on tunnearvon ohella myös ostohinnan mukaan määräytyvä rahallinen arvo. Kyselyaineiston perusteella erihintaisiin lemmikkeihin kulutetaan eri tavoilla.

Mitä kalliimman hintaluokan koirista ja kissoista on kysymys, sitä suuremmalle osalle on otettu vakuutus. Ilmaisia tai ostohinnaltaan edullisia (0–120 euroa) lemmikkejä ei juuri ole vakuutettu, vaikka vastaajan nettotulot kuukaudessa olisivat yli 2000 euroa.

Vastausten perusteella matalan hintaluokan lemmikkielämistä (0-120 euroa) noin puolet on käynyt eläinlääkärillä kyselyä edeltäneen puolen vuoden aikana. Vastaavasti 68 prosenttia kalliimmista (121–1100 euroa) ja 77 prosenttia kaikkein kalleimmista (yli 1100 euroa) lemmikkieläimistä on vieraillut eläinlääkärillä.

Niin suuri- kuin pienituloisten vastaajien luokissa kalliita lemmikkejä on käytetty eläinlääkärillä useammin kuin edullisia lemmikkejä.

Eläinlääkäripalvelujen käyttö on yhteydessä lemmikkivakuutuksen ottamiseen: vakuutetuista lemmikeistä 74 prosenttia on käynyt eläinlääkärillä kyselyhetkeä edeltäneen kuuden kuukauden aikana. Vakuuttamattomien lemmikkien vastaava luku on 59 prosenttia.

Kaikissa vastaajien tuloluokissa edullisemmat lemmikkieläimet saavat kalliita eläimiä useammin ruokansa tavarataloista, päivittäistavarakaupoista ja marketeista. Kalliimpien lemmikkien ruuat hankitaan yleensä lemmikkien erikoisliikkeistä, kissojen erityisesti myös Zooplus -nettikaupasta.

Teksti: Aija Kaartinen

 

Sukupuolentutkimuksen näkökulmia lemmikkieläinliiketoimintaan

Osallistuin Aalto-yliopistossa järjestettyyn Gender, Marketing and Consumer Behavior -konferenssiin 24–26.6.2014, jossa markkinoinnin ja kulutuksen asiantuntijat esittelivät tutkimuksiaan sukupuolentutkimuksen teoriaperinteistä käsin. Kulutuksen sukupuolittuneisuuden huomioiminen auttaa ymmärtämään aikaisempaa paremmin myös lemmikinomistajia sekä kehittämään lemmikinomistajille uusia tuotteita ja palveluja. PETNETS-hankkeessa onkin kevään aikana kehitetty hemmotteluhoitoja lemmikille.

PETNETS-hankkeen tutkimustulokset osoittavat, että lemmikinomistajan sukupuoli vaikuttaa merkittävästi lemmikistä puhumiseen sekä siihen kuluttamiseen. Varsinkin naiset aktivoituivat hankkeen kyselytutkimuksen vastaajina. He myös muodostavat enemmistön useissa lemmikkiharrastusyhteisöissä. Lemmikkitarvikeliikkeissä naiset ovat keskeinen asiakasryhmä ja myös valtaosa työntekijöistä on naisia. Lemmikkieläinliiketoimintaa voisi luonnehtia tyttöjen ja naisten toimialaksi, vaikka lemmikit ovat yhtä lailla tärkeitä miehille ja useat metsästysharrastuksessa käytettävistä koirista ovat miesten omistuksessa. Tutkimustulokset antavat aiheen kysyä, onko lemmikinomistaminen sukupuolittunutta ja miten? Gender, Marketing and Consumer Behavior –konferenssi avasi sitä, millaisia teemoja sukupuoleen liittyvässä tutkimuksessa on kansainvälisesti esillä ja mitä niistä voitaisiin ammentaa myös PETNETS-hankkeen käyttöön.

Konferenssiesitysten ja käytyjen keskustelujen perusteella vahvistui näkemys siitä, että lemmikkieläinliiketoiminnan tutkimuksessa ja kehittämisessä on käyttöä sukupuolentutkimuksen lähestymistavoille. Monissa esityksissä tuotiin ilmi, kuinka sukupuolen tutkiminen edellyttää monipuolista ja kriittistä tarkastelua. Sukupuolta on syytä tarkastella myös muutoin kuin ainoastaan asiakassegmentin taustamuuttujana. Sukupuolentutkimuksen teoriaperinne tarjoaa välineitä esimerkiksi lemmikkiharrastusyhteisön hierarkiasuhteiden tutkimiseen – kuka yhteisössä käyttää valtaa ja kenen kustannuksella? Entä millaisia sukupuolen ilmaisutapoja lemmikin kanssa harrastaminen ja sille kuluttaminen mahdollistaa? Kuluttajalähtöinen liiketoiminnan kehittäminen edellyttää ymmärrystä myös sukupuolesta suhteessa kuluttajana toimimiseen.

Gender, Marketing and Consumer Behavior –konferenssin anniksi PETNETS-hankkeelle voidaan lukea myös se, että hankkeessa on tehty onnistuneita valintoja käyttämällä useita tutkimusaineistoja. Professori Eileen Fischer Yorkin yliopistosta Torontosta toi omassa keynote-puheenvuorossaan esiin erilaisten aineistojen käytön merkityksen. Usean aineiston käyttö mahdollistaa ilmiöiden tarkastelemisen ja ymmärtämisen syvällisesti. Esimerkiksi PETNETS-kyselytutkimus suunniteltiin akateemisen kirjallisuuskatsauksen lisäksi hankkeessa aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella ja täydentämään sitä. Riippuen julkaisukanavasta, on usean aineiston käyttö selkeä etu myös tutkimustuloksia julkaistaessa kansainvälisissä tiedelehdissä. Professori Fischer toimii arvostetun Journal of Consumer Research –julkaisun toimituskunnassa heinäkuusta 2014 alkaen.

Konferenssin verkkosivut löytyvät osoitteesta http://www.acrgenderconference.com.

Teksti: Ari Kuismin

Suomalais-saksalaista lemmikin hyvinvointia tutkimassa – kolme toimijaa

Palvelututkimuksen AMA Servsig 2014 -konferenssin lähestyessä kaksi tutkijaa Paderbornin yliopistosta Saksasta otti meihin yhteyttä, koska tutkimuskohteemme oli sama: lemmikinomistajan, lemmikin ja palveluntarjoajan kolmenvälinen yhteys. Heidän kirjallisuuskatsauksensa perustui aikaisempaan tutkimukseen lääkärin ja potilaan välisestä suhteesta sekä potilaan hyvinvoinnista.

Ero omaan tutkimukseemme oli käsitteellinen. Heillä toimijuudet olivat päättäjä (decider), haavoittuva kuluttaja (vulnerable consumer) ja tarjoaja (provider), kun meillä on omistaja, lemmikki ja palvelun tarjoaja (ks. kuva alla). Haavoittuvaksi kuluttajaksi heidän teoriakatsauksessaan määrittyy lapsi ja lapseen rinnastuen lemmikki. Jos lemmikki halutaan nähdä haavoittuvana kuluttajana, sen toimijuus tuntuu kuitenkin jäävän taka-alalle. Siksi saksalaiset tutkijakollegamme olivatkin kiinnostuneita tavasta, jolla me ymmärsimme kolmannen toimijan – lemmikin – aktiivisena, keskeisenä arvon muodostajana omistajan ja palveluntarjoajan välillä.

Saksalaistutkijoiden aineisto oli paljolti samanlainen kuin PETNETS-hankkeessa kerätty haastatteluaineisto. He olivat kuitenkin keskittyneet haastattelemaan palveluntarjoajia: eläinlääkäreitä, vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajia, lemmikkihotelleja, trimmaajia jne. (n=48). Lemmikinomistajahaastatteluita heillä oli 24.

Tutkimuksen keskeisinä tuloksina oli lemmikinomistajan ja lemmikin välisen suhteen kaksijakoisuus, yhtäältä läheiseen, omistautuneeseen perheenjäsenyyteen (”Koirani on vauvani. Rakastan tätä eläintä!”) toisaalta matalaan tunnesiteeseen. Omistajan ja palveluntarjoajan suhteessa kaksijakoisuus taas näkyy kuluttajan korkeina odotuksina esimerkiksi eläinlääkäriä kohtaan, mikä vaikeuttaa luottamuksen rakentumista. Matala tunneside lemmikkiin puolestaan ilmenee auktoriteettiuskona ja luottamuksena asiantuntijoihin. Kiinnostavaksi asetelman tekee palveluntarjoajan ja lemmikin välinen suhde, jossa eläinlääkärin asema koetaan vaikeaksi. Kuten saksalaislääkäri toteaa palvelun laadusta: ”Jos olen epäystävällinen, he eivät koskaan palaa vastaanotolleni.”

Tutkimuksen alustavien tulosten arvioinnissa tutkijat epäilivät, kertooko laadullinen aineisto riittävästi haavoittuvan kuluttajan ja lemmikin erityisasemasta toimijana. Jatkossa he pyrkivät tarkentamaan analyysia keräämällä määrällistä aineistoa. Myös omistautuneiden lemmikinomistajien korostuminen aineistossa arvelutti, mikä on myös PETNETS-aineiston kohdalla herättänyt keskustelua. Omissa tuloksissamme tämä kolmen toimijan välinen suhde kuitenkin välittyy juuri välittämisen ja hyvinvoinnin kautta. Myös PETNETS-hankkeessa suhdetta on pyritty tarkentamaan määrällisen lisäaineiston avulla.

Päätimme käynnistää yhteistyön hankkeiden välillä ja vaihtaa tutkimustuloksia lemmikinomistajan, lemmikin ja palvelutarjoajan erikoisesta – kolmijakoisesta – suhteesta.

Teksti: Jaakko Autio

Hankkeen tuloksia esillä kansainvälisessä konferenssissa

PETNETS-hankkeen tutkijoita osallistui kansainväliseen palvelututkimuksen AMA SERVSIG -konferenssiin Kreikan Thessalonikissa 13.–15.6.2014. Konferenssissa esiteltiin projektin tutkimustuloksia, saatiin kehitysehdotuksia sekä verkostoiduttiin alan tutkijoiden kanssa. Osallistuminen vahvisti PETNETS-hankkeen kansallisia ja kansainvälisiä yhteistyösuhteita sekä teki lemmikkeihin liittyvää palvelututkimusta tunnetuksi.

Hankkeen tutkijat Jaakko Autio, Ari Kuismin, Eliisa Kylkilahti ja Minna Autio esittelivät kuluttajien näkemyksiä lemmikkieläinpalveluista. Esitimme, että kuluttajan kokema arvo jäsentyy palveluissa lemmikin kautta. Esimerkiksi palvelujen taloudellisuutta ja mielekkyyttä järkeillään suhteessa lemmikkiin. Lemmikki myös nousee esiin palvelun kokijana. Vuorovaikutus on siten kolmenvälistä: lemmikinomistajan, lemmikin ja palveluntarjoajan. Tutkimus sai vahvistusta yllättävällä tavalla, kun saksalaisen Paderbornin yliopiston tutkijat esittelivät tutkimustaan eläinlääkäripalveluista. Tulokset ja tutkimusaineistot olivat yhteneväisiä. Yhteydenpito saksalaistutkijoihin jatkuu hankkeen tiimoilta.

PETNETS-tutkijoiden mukaan eri palvelut ja palveluntarjoajat myös limittyvät lemmikinomistajien arjessa. Palveluntarjoajien – kuten eläinlääkärin, vakuutusyhtiön ja lemmikkitarvikeliikkeen – tulisikin pohtia, kuinka ne voisivat yhdessä helpottaa lemmikinomistajan arkea eri kanavissa ja lemmikin elinkaaren eri vaiheissa. Lemmikinomistajat voivat käyttää useita eri palveluja jopa samanaikaisesti, esimerkiksi hakiessaan tietoa eri lähteistä. Tutkimus sai konferenssissa kiinnostuneen vastaanoton ja herätti keskustelua.

AMA SERVSIG -konferenssissa kuultiin myös huippututkijoiden keynote -puheenvuoroja. Yhtenevästi PETNETS-projektin monitieteisen lähestymistavan kanssa professori Christian Grönroos Hankenilta korosti ”out-of-the-box” -ajattelua palveluja ja palvelumarkkinointia tarkasteltaessa. Yrityksen kilpailuetu ja sen saavuttaminen edellyttävät itsestäänselvyyksien kyseenalaistamista ja ennakkoluulottomuutta. Palveluntarjoajan on esimerkiksi aiheellista kysyä itseltään, ohjaako toimintaa ja ajattelutapoja keskittyminen omiin vai asiakkaan prosesseihin ja resursseihin. Oleellista on kysyä lisäksi, keskitytäänkö toiminnassa painokkaammin syntyviin kustannuksiin vai myyntituloihin? Ajattelutapojen ravistelua tarvitaan toimialasta riippumatta.

Teksti: Ari Kuismin

Lemmikki-perheenjäsenelle hankitaan laatua hinnasta välittämättä

Petnets -tutkimusprojektin helmi–maaliskuussa 2014 toteuttaman kissan ja/tai koiranomistajille suunnatun lemmikkikyselyn taustaoletuksena oli, että lemmikki-omistajasuhteella on vaikutusta lemmikin omistajan kulutuskäyttäytymiseen. Koska lemmikkisuhde ja lemmikkiin kohdistuva kulutus voi olla erilainen jokaisen lemmikin kohdalla, pyysimme vastaajia valitsemaan yhden lemmikeistään (kissan tai koiran), jonka perusteella kysymyksiin vastattiin. Koiran perusteella vastasi 69 prosenttia (1740 kpl) vastaajista, kissan 31 prosenttia (782 kpl).

Lähes kaikki vastaajat (99 prosenttia) pitävät sekä koiria että kissoja perheenjäseninään. Selvä enemmistö vastaajista (yli 70 prosenttia) väittää lemmikkinsä saavan aina parhaimman tuotteen tai palvelun, vaikka se olisi kallein vaihtoehto. Mitä suuremmat kotitalouden nettotulot, sitä suurempi osuus vastaajista hankkii lemmikilleen laatua hinnasta välittämättä. Kuitenkin vain noin 26 prosenttia kyselyn pienituloisimmankaan tuloluokan (0–1300 euroa netto/kk/kulutusyksikkö) vastaajista pyrkii löytämään halvinta vaihtoehtoa hankkiessaan lemmikilleen tuotteita tai palveluita.

Valmiiden väittämien ohella annoimme vastaajille mahdollisuuden kuvailla lemmikkisuhdettaan myös omin sanoin. Useat vastaajat luonnehtivat koiriaan sanoilla ”lapsi”, ”ystävä”, ”kaveri” ja ”rakas”. Jotkut koiranomistajat korostavat, ettei koira kuitenkaan mene ihmisten edelle tai tekevät eron ihmisen ja eläimen välillä. Monet pitävät koiraa myös terapeuttina. Vastaajien kuvailuissa tuli esille myös monia kommentteja siitä, miten ihmiset mieltävät koiraa koskevan kulutuksensa: ”Kaikki aika ja raha kuluu koiriin ja ne sitovat kuten lapsi” tai ”Etsin sille vain parasta, mutta tolkun/budjetin rajoissa”.

Kissoista sanotaan pääosin samaa kuin koiristakin, mutta ”kaveri” -sanaa ei juuri käytetä. ”Läheinen” on yleinen luonnehdinta. Vaikka kissoja ei sanotakaan koirien tapaan terapeuteiksi, niidenkin kerrotaan lohduttavan omistajiaan. Kissoihin kohdistunutta kulutustaan vastaajat kuvailevat esimerkiksi näin: ”Haluan ja hankin kissoilleni parasta, mutta opiskelubudjetti ei aina anna periksi.” tai ”tutkin tarkasti mistä saan palvelut ja tarvikkeet parhaalla hinta-laatu suhteella.”

Teksti: Aija Kaartinen

Lemmikkikuluttajan arjen verkosto Japanissa

Lemmikkitoimialalla ketjuuntuminen ja palveluiden keskittyminen ovat edenneet viime vuosina huimaa vauhtia niin lemmikkitarvikeliikkeiden kuin eläinlääkäriasemienkin osalta. Kehitys on ollut samansuuntaista sekä Suomessa että Japanissa, jossa markkinoilla hallitsevan AEON petin alaisuudessa toimii myös maan suurin eläinlääkäriketju.

Japanilaisen lemmikkikuluttajan arjessa palveluiden ketju näkyy selvästi. Esimerkiksi hankkiessaan pennun lemmikkiliikkeestä kuluttajalle tarjotaan myös vakuutusta osana ”pentupakettia”. Söpöjen pentujen lisäksi liikkeessä asioivan kuluttajan nähtävillä on muun muassa trimmauspalveluita, eläinlääkäripalveluita, koirien koulutuspalveluita ja sisustussuunnittelua; kaikki osana myymäläkokemusta.

Kun lemmikkiliikkeiden palvelukokonaisuuteen lisätään vielä WAON-kortilla käytettävät palvelu, onnistuu AEON pet olemaan läsnä lemmikkikuluttajan arjessa varsin kokonaisvaltaisesti.

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Lemmikkiseuraa lemmikittömille

Japanissa lemmikkikulutuspalveluita on tarjolla myös lemmikittömille ihmisille. Oman lemmikin hankkiminen ei kaikille ole mahdollista, vaikka eläinseuraa toisinaan kaipaisikin. Japanissa ihmiset ja eläimet voivat viettää aikaa toistensa seurassa esimerkiksi kissakahvilassa. Suomessa lemmikittömän eläinystävällä on toistaiseksi ollut melko rajalliset mahdollisuudet viettää aikaa lemmikkieläimen seurassa.

Japanissa lemmikin omistamiseen liittyy haasteita, jotka ovat tuttuja myös Suomessa: on pieniä asuntoja, vuokra-asunnossa ei ole sallittua pitää lemmikkiä ja allergiat rajoittavat oman lemmikin ottamista. Lisäksi työpäivät ovat pitkiä ja työhön saattaa kuulua paljon matkustamista, jolloin omasta lemmikistä huolehtimiseen ei jää riittävästi aikaa. Voi myös olla niin, että omassa elämäntilanteessa on haastavaa huolehtia lemmikistä päivittäin, esimerkiksi erilaisten terveys- tai liikuntarajoitteiden vuoksi.

Japanissa lemmikkikuluttajaksi pääsee myös ilman omaa lemmikkiä. Japanissa eläimiä kohtaa lemmikkieläinliikkeissä: esimerkiksi AEON petin liikkeissä on tarjolla kissojen silityspalvelu CatPlus ja koiranpentujakin pääsee ihastelemaan lähietäisyydeltä. Kissakahvilat – ja myös pupu- ja koirakahvilat – ovat varsin suosittuja Japanissa. Kiotossa kissakahvila Nekokaigi on antanut kodin noin kymmenelle kodittomalle kissalle, jotka saavat henkilökunnan lisäksi kahvilan asiakkaista monta huolehtijaa, ruokkijaa ja silittäjää ja vakiasiakkailla onkin omat suosikkinsa kissojen joukossa.

Helsingissä viime viikonlopun PetExpo-messuilla lemmikittömätkin eläinystävät pääsivät silittelemään kissoja, koiria, kaneja, marsuja ja monia muita eläimiä. Lisäksi Suomessa on ainakin muutamia koirakahviloita, jotka mahdollistavat myös lemmikittömien ihmisten ja koirien kohtaamisen. Toistaiseksi kahvilat toimivat kuitenkin lähinnä omistajien keskinäisenä kohtaamispaikkana, eikä lemmikitön kuluttaja voikaan olla varma, että kahvilassa pääsee tapaamaan koiria – tai ainakin on vaikea tietää, mitä koiria milloinkin pääsee tapaamaan.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että lemmikillä on omistaja. Lemmikin omistaminen tuo omistajalleen iloa ja siitä on seuraa, mutta samalla omistajuus on sitovaa ja lemmikistä on myös huolta ja vaivaa. Mutta onko omistaminen lopulta olennaista? Lemmikkieläin voidaan nähdä ystävänä, eikä ystäviä yleensäkään omisteta.

Lemmikeillä voi olla merkitystä ajanvietteenä tai sosiaalisten kohtaamisten välineenä myös niille, joilla ei omaan lemmikkiin ole mahdollisuuksia. Dogiassa tämä huomattu ja he ovatkin kehittäneet DOGIkummi- ystäväpalvelua lemmikkien, omistajien ja lemmikittömien eläinystävien kohtaamisten ja yhdessäolon edistämiseksi. (linkki: www.dogia.fi)

Teksti: Eliisa Kylkilahti

Pennusta lemmikkivanhukseksi?– Lemmikin elinkaaripalvelut Japanissa

Japanilainen lemmikki on mielikuvissamme muotoutunut Paris Hilton -tyyliseksi blingblingillä stailatuksi chihuahuaksi, Tinkerbelliksi. Mekkoihin, koruihin ja ylipäänsä muodikkaaseen kokonaisuuteen sonnustautunut koira ei toki ole harvinainen näky Japanin suurkaupungeissa, mutta suuri osa koirista kulkee kuitenkin talutushihnassa ilman rihmankiertämää, omassa turkissaan.

Japanissa lemmikki on muuttunut lemmikistä ja ystävästä perheenjäseneksi – lapseksi tai jopa puolison korvikkeeksi. Nuorten japanilaisten on monista syistä entistä vaikeampaa löytää itselleen puolisoa ja erityisesti parisuhteeseen sitoutuminen koetaan jopa mahdottomaksi, esteeksi omalle elämäntyylille. Läheisyyttä tuovatkin lemmikit, joiden kautta koetaan eri elämänvaiheita: syntymä, elämä, vanhuus ja kuolema. Lemmikin syntymäpäivän kruunaa luonnollisesti syntymäpäiväkakku.

AEON Pet -lemmikkitarvikeketju on siirtänyt liiketoimintaansa entistä enemmän elinkaaripalveluihin, joita lemmikinomistajat haluavat hankkia perheenjäsenelleen. Lemmikin voi hankkia myymälätiloissa toimivalta yhteistyöyritykseltä, jonka kautta hoituvat lemmikin pentuvaiheen peruspalvelut, esimerkiksi vakuutus, rokotukset ja mikrosirutus.

Tämän jälkeen työssäkäyvä lemmikinomistaja voi valita joko petsitterin, eli omistajan kotona päivähoitopalvelua tarjoavan hoitajan, tai viedä lemmikinsä pet kindergardeniin, päiväkotiin, jossa lemmikki sosiaalistuu ja saa kommunikoida muiden lemmikkien kanssa noin 7 euron tuntipalkkiota vastaan. Samaan palveluun kuuluu myös koulutus. Todennäköisesti saman palvelun kautta järjestyy tarvittaessa myös käynti konsernin eläinlääkäriasemalla. Palvelut ovat vasta kehittymässä, mutta vauhti on nopeaa.

Huoli ikääntyvien lemmikinomistajien mahdollisuudesta hoitaa omaa lemmikkiään on johtanut pohdintaan, pitäisikö omistajuutta rajoittaa ikääntyvän väestön osalta. Uutena huolena on lemmikkien keski-iän nousu, mihin on vaikuttanut eläinlääkinnän kehittyminen. Palvelutarjonnassa juuri ikälemmikeille (senior pets) onkin alettu tarjota erityisiä terveydenhoito-, huolenpito- ja dementiapalveluita.

Kun lemmikin viimeinen matka koittaa, myös hautaamiseen on tarjolla monenlaisia vaihtoehtoja. Hautaamisen voi järjestää eri kirkkokuntien siunausmenojen mukaan. Eri lähteiden perusteella buddhalaisväritteinen toimitus on kuitenkin suosituin – kukapa ei haluaisi perheenjäsenelleen mahdollisuutta jälleensyntymään. Oikea tapa siirtyä tuonpuoleiseen on rakkaudenosoitus.

Teksti: Jaakko Autio

Waon! – Hau!

Petnets -hankkeen tutkijat osallistuivat tutkimus- ja aineistonkeruumatkalle Japaniin 14.–20.3.2014. Tutkijat vierailivat Japanin suurimman lemmikkitarvikeketjun AEON PET Co., LTD pääkonttorissa sekä Aqua City -kauppakeskuksen AEON PET -myymälässä.

Kuullessasi virvoitusjuoma-automaatilta koiran haukahdusta muistuttavan waon-äännähdyksen tiedät olevasi Japanissa. Ääni tulee siitä, että joku käytti juuri yhden maailman suurimman vähittäismyyntiketjun AEONin vuonna 2007 lanseeraamaa sähköistä rahakorttia. Waon-sanalla on perijapanilaiseen tyyliin (ainakin) kaksi merkitystä. Koiran haukahduksen lisäksi sana tarkoittaa harmoniaa. Olisiko niin, että japanilainen pääsee myös kuluttamalla tasapainoon maailman peruselementtien kanssa?

Vaikka lemmikkitarvikeketju AEON PET Co., LTD valjasti kortin vasta maaliskuussa 2014 palvelemaan omaa asiakastietojärjestelmäänsä, kortin maskotti on ollut jo ennen sitä sympaattisen näköinen valkoinen koira, jonka kaulassa on väljä punainen panta, toinen Waonin tunnuksista. Japanilainen söpöilyn kulttuuri kortin suunnittelussa saa hyvälle tuulelle.

Voisiko suomalaisella kanta-asiakaskortilla olla vaikkapa erillinen tili kullekin perheen lemmikille? Vai pitäisikö lemmikkialalla kanta-asiakkuus alkaa rakentaa lemmikin, ei lemmikinomistajan varaan? Mustille haukahtava ja Mirrille maukaiseva kortti? Ainakin iloisesti äännähtävät kortit toisivat kivaa vaihtelua kassapalvelutilanteisiin, joissa nykyään keskitytään lähinnä lakisääteisesti tarjoamaan asiakkaalle kuittia sekä kysymään ”Oliko kanta-asiakaskorttia?”

Teksti: Jaakko Autio