Tein hellekesän aikana yksitoista haastattelua ympäri Suomea. Helsingin ja Espoon lisäksi matkustin Lahteen, Orimattilaan, Perniöön, Poriin, Vaasaan, Pertunmaalle, Mikkeliin ja Leppävirralle. Kilometrejä kertyi 3 500. Haastateltavien joukkoon mahtui hyvin erilaisia ihmisiä ja jokainen haastattelu oli aivan omanlaisensa, vaikka noudatimmekin samaa kysymysrunkoa. Haastateltavia oli eskarilaisesta eläkeläisiin, osa Suomessa syntyneitä ja osa ulkomailta Suomeen muuttaneita.
Koska iso osa aineistosta oli kerätty ennen kesää, jäi tehtäväkseni melko spesifien aukkojen täyttäminen, jotta aineistosta saataisiin edustava. Muun muassa savolaiset puuttuivat!
Useimmiten työryhmäläisten tutuista ja tuttujen tutuista löytyi iältään ja asuinalueeltaan sopivia haastateltavia. Kun puhelimessa kyselin, löytyisikö kiinnostusta ja aikaa osallistua haastatteluun tieteen hyväksi, vain harva kieltäytyi. Sittenpä pakkasin nauhurini ja videokamerani ja lähdin matkustamaan kohti tuntemattomia kaupunkeja ja ihmisiä.
Minut otettiin aina lämmöllä vastaan. Haastatteluosuus kesti noin tunnin, mutta monesti rupattelu jatkui esimerkiksi teen, voileipien, karjalanpiirakan, pullan tai valmistujaiskakun äärellä. Jännitin turhaan, olinko vaivaksi haastateltaville, jotka antoivat minulle ja kysymyksilleni aikaansa, sillä monet vaikuttivat pikemminkin otetuilta päästessään mukaan hankkeeseen. Juttuseura oli äärimmäisen mukavaa ja monesti puhuttavaa riitti niin, että haastattelut uhkasivat venyä. Usein sain kyydin takaisin asemalle ja toisinaan jopa pienen opaskierroksen paikkakunnan nähtävyyksistä.
Minun osaltani haastattelut ovat nyt tehty, sillä aineisto on yhtä viittomakielistä haastattelua vailla kasassa. Vetäydynkin siis syksyksi litteroimaan.
Teksti: Outi Pajukallio