Perinnettä ja perintöä halkomassa

Kun kuulet puhuttavan perinteestä, perinnöstä tai kulttuuriperinnöstä, pysähdy ja kysy, kuka puhuu ja kenen suulla.

Pikkutyttö täyden sienikorin kanssa, mustavalkoinen valokuva
Rosenberg, Harald: Tyttö ja sienisaalis. Espoon kaupunginmuseo

Päivystävä folkloristi ei ole toistaiseksi juuri pohtinut blogeissaan folkloristiikan tutkimuskohdetta. Helsingin yliopiston verkkosivuilla muotoillaan näin: ”Folkloristiikka tarkastelee kommunikaatiota epävirallisessa, instituutioiden ulkopuolisessa toiminnassa. Lisäksi analysoidaan niitä yhteiskunnallisia puitteita, jotka tuottavat perinteeksi tai kulttuuriperinnöksi käsittämiämme ilmiöitä.”

Alaa vähemmän tuntevalle voi tulla yllätyksenä, että tähän määritelmän mahtuu paljon muutakin kuin Kalevalan ja sananlaskujen penkomista.

Folkloristi voi tutkia esimerkiksi perheessä eteenpäin siirtyviä tietotaitoja, omaelämäkerrallista muistelua tai somessa esiintyviä meemejä. Folkloristi voi kysyä esimerkiksi, mitä samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia voidaan löytää kahden eri kylässä esitetyn uskomustarinan tai eri perheissä kerrottujen sotamuisteluiden välillä. Siis: mitä me siirrämme toisillemme eteenpäin, mikä muuttuu matkalla ja mitä asioita kerrotaan hämmästyttävän samankaltaisina eri aikoina ja eri paikoissa.

Päivystävän folkloristinkin kiinnostuksen kohde on siis, miten ihmiseläin käyttää ja muokkaa niitä pieniä palasia, jotka muodostavat kulttuureita alueille, kansallisvaltioihin tai harrastajaryhmiin. Näitä palasia voidaan nimittää perinteiksi.

Perinnettä vai perintöä?

Ensimmäisessä päivystäjän vuorossani haluan kuitenkin jatkaa sanojen halkomista vielä askelen mitan pidemmälle, tutkimuskohteeni kun on oikeastaan kulttuuriperintö ennemmin kuin perinne. Folkloristiikan alan ja kulttuuriperinnön tutkimuksen (joka siis on oma alansa) sekä oman pohdintani tuloksena olen päätynyt hahmottamaan eron karkeasti ottaen näin:

Kulttuuriperintö toimii perinnettä useammin virallisissa asiayhteyksissä. Kun kuulet sanan kulttuuriperintö, pysähdy miettimään, minkä puolesta ja mitä vastaan puhuja argumentoi.

Tähän on parasta ottaa potilasesimerkki.

Suomi ratifioi vuonna 2013 Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Käytönnössä sopimusta toteutetaan muun mualla kokoamalla Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloa, vastinetta maailmanperintöluettelolle, mutta tällä kertaa listaan etsitään paikkojen ja rakennusten sijaan esimerkiksi tapoja, taitoja, juhlia ja suullista perinnettä.

Yle uutisoi 30.9. Suomen Ladun kampanjoivan jokamiehenoikeuksien lisäämiseksi tähän Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Yle asettui tukemaan aloitetta parin viikon mittaisella Mennään metsään -kampanjalla, jossa muun muassa pyydettiin suomalaisia ilmoittamaan metsäkäyntejään. Kahdessa viikossa käyntejä kertyi Ylen laskurin mukaan komeat 775 996 kappaletta.

Perinteen ja kulttuuriperinnön erotusdiagnoosia voisi hahmotella tämän potilasesimerkin kautta esimerkiksi näin:

Perinne on sitä, kun merja tai matti lähtee keräämään sieniä Saarijärvellä. Hänen vanhempansa ovat ehkä opettaneet hänelle sienilajikkeista, kertoneet, miten mitäkin niistä tulisi käsitellä, ja jakaneet reseptejä. Ehkä sienestäjämme on kuullut myös tietoa hyvistä apajista joko vanhemmiltaan (tällöin perinne on siirtynyt vertikaalisti) tai muilta sienestäjiltä (tällöin perinne on siirtyy horisontaalisesti). Voisimme puhua merjamatin kohdalla perinteisistä tiedoista ja taidoista, jotka liittyvät sienestämiseen kulttuurisena käytäntönä ja laajemmin suomalaisen kulttuurin tapoihin käyttää metsää.

Kulttuuriperintöä sienestäminen (tai jokamiehenoikeudet) on silloin, kun virallinen taho – kuten Yleisradio – puhuu siitä kulttuuriperintönä tai perinteenä. Silloin kulttuurissa jatkuneesta käytänteestä tulee itsetietoista ja tavoitteellista. Yle kirjoittaa Mennään metsään -kampanjansa tarkoituksesta näin: ”Suomen valtio on sitoutunut suojelemaan Unescon listalla olevia perinteitä. Jokamiehenoikeuksista ei ole yhtenäistä lainsäädäntöä, joten Unescon lista olisi vahva lisäsuoja jokamiehenoikeuksille.”

Vaikka näennäisesti puhutaan perinteestä, tulkitsevat folkloristin silmäni tämän kampanjan kulttuuriperinnön rakentamiseksi. Kulttuuriperintöä tehdessä muutetaan yksittäisten merjamattien metsäkäynnit numeroiksi, mielellään suuriksi sellaisiksi. Sitten on mahdollista esittää metsässä oleminen yhteisesti jaettuna tapana, joka voidaan linkittää suomalaisuuteen. Kun ilmiötä nimitetään kulttuuriperinnöksi, syntyy sen ympärille myös moraalinen velvollisuus suojeluun. Näin kulttuuriperintö voi toimia myös poliittisena käsitteenä ottamalla kantaa siihen, mitä pitää säästää (ja mitä ei).

Käsittele varoen

Tätä ei pidä ymmärtää väärin: päivystävä folkloristi toivoo myös jokamiehenoikeuksien säilyvän Suomessa! Perinteen ja kulttuuriperinteen käyttäminen omien tarkoitusperien edistämiseen ei myöskään ole automaattisesti negatiivista tai tuomittavaa, vaan sitä on tehty aina ja kaikkialla, muun muassa osana kansallisvaltioiden nikkarointia.

Suomessa kansalliseen heräämiseen kuului muun muassa yhteisestä kulttuurista ja menneisyydestä todistavan perinteen kerääminen – tästä tunnetuimpana esimerkkinä Kalevala. Kaikki perinne ei kuitenkaan kelpaa kulttuuriperinnöksi: esimerkiksi Lönnrötin keräämä aineisto sisältää paljon lempeen ja naimaonneen liittyvää materiaalia, jota ei kansakunnan rakentamiseen haluttu käyttää.

Tutkijana ja päivystäjänä kehotan lukijaa valppauteen aina, kun kuulet puhuttavan perinteestä, perinnöstä tai kulttuuriperinnöstä. Kysy ainakin, keiden perinteestä tai perinnöstä puhutaan ja kenen suulla. Pysähdy miettimään, mitä tällä puhunnolla tavoitellaan. Kriittisyyttä ei tarvita vain someajan valeuutisten tunnistamisessa, vaan myös vanhojen materiaalien ja historian perkaamisessa.

Kirjoittaja
Oona Simolin

2 vastausta artikkeliin “Perinnettä ja perintöä halkomassa”

  1. Hieno artikkeli, Oona! Ja tärkeä aihe: monessa yhteydessä tosiaan käytetään perinnettä ja kulttuuriperintöä iloisesti sekaisin. Kirjoitus selvensi itsellekin käsitteiden eroa, jota olen viime aikoina pohtinut ja yrittänyt itselleni ”selkokielistää”. Kiitos tästä! 🙂

Kommentit on suljettu.