Kirjoittajan arkistot:Visiting Author

Liikennettä koskevien päätösten vaikutukset ovat moninaisia

|
Vastaa

Kuva: Etelä-Pohjanmaan rautatieyhdistys.

Nykyään monet yritykset haluavat siirtää ja osin myös joutuvat siirtämään kuljetuksiaan rautateille ympäristösyistä ja päästötavoitteiden saavuttamiseksi. Samalla monet kuluttajatkin suosivat vähäpäästöisempiä junamatkoja automatkojen sijaan. Rautatiekuljetusten ja junaliikenteen voidaan siis katsoa olevan suosiossa.

Samaan aikaan pohditaan olemassa olevien ratojen kuten Suupohjan radan sulkemista. Aihe herättääkin erilaisia reaktioita puolesta ja vastaan, eikä syyttä, sillä liittyyhän siihen hyvin erilaisia ulottuvuuksia ja keskinäisriippuvuuksia.

Jos lähdetään liikkeelle sulku-uhan alla olevan Suupohjan radan tarjoamista hyödyistä ja mahdollisuuksista, niin ympäristö- ja päästöhyötyjen lisäksi huomioitavana on monia muitakin positiivisia asioita. Tuoreessa Suupohjan rataa koskevassa raportissamme tulee esiin, että rata voisi saavuttaa kannattavana pidetyn liikennemäärän ilman Kaskisiin suunniteltua taivekartonkitehdastakin. Erityisen tärkeä Suupohjan rata on alueen metsätaloudelle.

Lisäksi tarkastelu toi esiin henkilöliikenteen potentiaalin Suupohjan radalla. Henkilöliikenne voisi parantaa alueen houkuttelevuutta ja pitovoimaa sekä sen kautta jopa alueen väestökehitystä. Samalla radan liikennemäärien kehittyminen voisi houkutella alueelle uusia yrityksiä ja mahdollistaa nykyisten kasvun.

Toisaalta Suupohjan rata on huonossa kunnossa useiden vuosien korjausvelan kerryttyä, joten se vaatii kunnostusta. Nykyisessä taloustilanteessa monesta asiasta joudutaan karsimaan rahoitusta, joten päättäjien täytyy tarkkaan harkita, minne rahoja kohdistetaan. Päätökset eivät ole helppoja. Samalla täytyisi muistaa huomioida myös päätösten pitkän aikavälin vaikutukset, koska päätökset liikenneratkaisuista eivät lopulta koske vain liikennettä.

Päätökset esimerkiksi Suupohjan radan kohtalosta vaikuttavat erilaisten kytkösten ja keskinäisriippuvuuksien kautta paljon laajemmin rataa ympäröivään alueeseen kuin vain liikennemahdollisuuksiin. Päätös heijastuu laajemmin esimerkiksi alueen kehitykseen ja houkuttelevuuteen, metsätalouden ja metsäteollisuuden kannattavuuteen ja mahdollisuuksiin alueella, huoltovarmuuteen ja mahdollisesti pitkällä aikavälillä myös alueen väestönkehitykseen.

Liikennettä koskevia päätöksiä tehtäessä olisikin tärkeää huomioida laajasti ja pitkäjänteisesti päätösten moninaiset vaikutukset alueeseen. Tätä varten tarvitaan päätöksentekoa tukevaa tietoa erilaisten ratkaisujen vaikutuksista, niin määrillisillä kuin laadullisillakin mittareilla tarkasteltuna. Päätösten vaikutukset kun voivat olla myös lopullisia. Esimerkiksi Suupohjan rata on nyt olemassa, mutta jos se joskus päätettäisiin purkaa, ei sitä todennäköisesti koskaan enää rakennettaisi uudelleen.

Susanna Kujala, tutkijatohtori, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti
Outi Hakala, väitöskirjatutkija, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti

Kirjoittajat toteuttavat Suupohjan rata investointisuunnitelmien ja aluetalouden näkökulmasta -hanketta, jonka tavoitteena on tuottaa uutta tietoa Suupohjan radan liikennemäärän oletetun kehityksen kokonaisvaikutuksista. Hanke on saanut EU:n maaseuturahoitusta Leader Suupohjan kautta.

Aluekehitys geopoliittisen murroksen aikana

|
Vastaa

Sami Moisio.

Ruralia-instituutissa tehdään arvokasta tutkimusta koskien Suomen aluekehitystä ja ylipäätään epätasaista aluekehitystä. Kansainvälisessä tieteellisessä keskustelussa alueellisista eroista on tullut viime vuosien aikana jälleen kuuma teema.

Globalisaation edellinen vaihe, joka alkoi 1980-luvulla ja on alkanut asteittain muuntua Yhdysvaltain ja Kiinan teknologiakiistojen, COVID19-pandemian ja Venäjän hyökkäyssodan seurauksena, tuotti ja kasasi satumaisia rikkauksia, mutta myös kasvatti sosioekonomisia ja alueellisia eroja.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana erot menestyvien ja vähemmän menestyvien paikkojen ja alueiden välillä ovat tulleet esille myös Suomessa. Vasta Venäjän hyökkäyssota ja Suomen itärajan sulkeutuminen kuitenkin nostivat aluekehityksen poliittisen keskustelumme yhdeksi keskeisteemaksi.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vuoden 2022 helmikuussa on johtanut perinteisen geopolitiikan paluuseen aluepoliittiseen keskusteluun. Globalisaation edellisen vaiheen suurkaupunkien merkitystä valtioiden taloudellisen menestyksen tuottamisessa korostanut sekä monenlaisia maaseutuja kovasti kurittanut ”Piilaakso-geopolitiikka” ei ole tietenkään kadonnut mihinkään. Mutta Venäjän sotilaallisen uhan korostaminen on tuonut Suomen aluekehitystä koskevaan keskusteluun uudenlaisen turvallisuuspoliittisen vireen.

Jonkinlaista uutta aluekehittämisideointia saattaakin olla kehittymässä. Noiden ideoiden kääntyminen aluekehitykseen aidosti vaikuttaviksi toimenpiteiksi vaatisi kuitenkin laajoja ja pitkäkestoisia julkisia ja yksityisiä investointeja. Julkisia investointeja tarvitaan, jotta yksityinen pääoma kanavoituu Suomen alueille.

Joskus globaalin geopolitiikan heijastumat hämmästyttävät. En olisi itse uskonut kymmenen vuotta sitten, että Euroopassa ja Suomessa aletaan keskustella uudelleen teollisuuspolitiikasta tai teollisen tuotannon palauttamisesta näille alueille. Juuri nyt on kuitenkin käynnissä siirtymä, jossa tuotantoketjuja pidentäneen talousglobalisaation monikymmenvuotinen jakso on tulossa päätökseen.

Euroopassa todistetaan alueellisen teollisuuspolitiikan uutta tulemista. Esimerkiksi Saksa ja Ranska investoivat voimakkaasti vihreän siirtymän teollisuuteen. Samaan aikaan EU rakentelee eri tuotannonaloille teollisuusstrategioita – enemmän taikka vähemmän Yhdysvaltoja mukaillen.

Myös Suomessa on herätty tähän kehitykseen. Kestävän tuotannon houkuttelemiseksi on alettu suunnitella investointeja ja verohuojennuksia. Olen itsekin ehdottanut, että Suomeen pitäisi saada aikaiseksi kestävyyssiirtymään liittyvä teollisuuspoliittinen kokonaisohjelma, joka pitäisi sisällään alueelliset teollisuusstrategiat. Näin myös maamme pienet ja keskisuuret keskukset ja niitä ympäröivät maaseutualueet voisivat päästä mukaan uuteen valtiolliseen teollisuuspolitiikkaan.

Suomessa maailman nopeaan muutokseen on liittynyt jonkinlaista hajataittoa. Hallitus haluaa houkutella Suomeen uusia teollisia investointeja, mutta samaan ollaan kiinni globalisaation edellisessä vaiheessa ja vastustetaan yhteisten EU-vetoisten teollisuuspoliittisten rahastojen luomista. Näitä kuitenkin tullaan nähdäkseni lähivuosina tarvitsemaan, jotta uutta teollisuutta saadaan Suomeenkin rakennettua.

Esimerkiksi Saksan ja Ranskan massiivisen valtiontukipolitiikan vastustaminen on täysin ymmärrettävää pääomien vähyydestä kärsivän ja EU:n sisämarkkinoiden toimivuutta korostavan pienvaltion näkökulmasta. Mutta EU-rahastot on mahdollista saada toimimaan myös järkevällä tavalla. Niistä voisi parhaimmillaan tulla Suomen ja sen alueiden kehitystä tukeva voima.

Sami Moisio

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston aluesuunnittelun ja -politiikan professori. Hän toimii matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaanina ja Ruralia-instituutin johtokunnan varapuheenjohtajana.

Kolumni on julkaistu myös Ruralia-lehdessä 1/2024 (PDF).

Restonomiopiskelijana tiedemaailmassa – Haasteita, ruokaa ja vastuullisuutta

|
Vastaa

Keväällä 2023 restonomin opinnoissani alkoi lähestyä jakso nimeltään ”restonomien syventävä harjoittelu”, jossa tarkoituksena oli suorittaa 60 päivää kestävä työharjoittelu. Ainoana kriteerinä harjoittelujaksossa oli, että harjoittelun pitää liittyä ruokaan.

Monet luokkatovereistani halusivat päästä ravintolaan tekemään esihenkilön tehtäviä, mutta minua koko ajatus ei kiinnostanut. Ennen restonomiopintojeni aloittamista tein pitkään töitä kokkina ja vuoropäällikön sijaisena, ja siksi halusin jotain uutta tulevalta harjoittelujaksolta.

Saman vuoden keväällä meille järjestettiin seminaari ylemmän vuoden restonomiopiskelijoiden harjoitteluista. Eräs opiskelija kertoi olleensa harjoittelussa ruokaan painottuvassa kehittämishankkeessa. Kiinnostuin saman tien.

Harjoittelupaikan hakeminen ruokahankkeiden parista osoittautui hankalammaksi kuin mitä odotin. Useat henkilöt jättivät vastaamatta viesteihini tai kertoivat, että he eivät voi ottaa tällä hetkellä harjoittelijoita. Tilanne vaikutti pahimmillaan siltä, että joudun siirtämään omaa harjoittelujakson ajankohtaa.

Muutaman viikon kuluttua sain tietooni, että eräs ruoka-alan kehittämishanke oli käynnistymässä Etelä-Pohjanmaalla. Lähdin selvittämään asiaa tarkemmin. Hankkeen projektipäällikkö otti minuun yhteyttä ja kertoi, että restonomiopiskelijana sopisin parhaiten Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin osioon hankkeessa.

Hanke oli ”Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi” -hanke, joka keskittyi ruokajärjestelmän ympäristövastuullisuuden kehittämiseen Etelä-Pohjanmaan alueella. Ruralian osuus painottui ruokapalvelujen ympäristövastuullisuuteen. Ympäristöasiat kiinnostivat minua jo ennen harjoittelua, joten hanke vaikutti mielenkiintoiselta.

Harjoittelujakson aikana pidemmän päälle hakusessa olleet tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät.

Ensimmäinen kuukausi harjoittelussa oli uusien asioiden opettelemista. Vaikka olin jo aiemmin työssäni ja opiskeluissani tutustunut ruoka-alaan, minun oli nyt perehdyttävä siihen, mitä hankemaailmassa tapahtuu. Ensimmäisten viikkojen aikana pääsin tutkimaan, mitä kaikkea ruokahankkeissa on tehty ympäristövastuullisuuteen liittyen ja minkälaisia tuloksia niissä on tullut.

Alkukartoituksen jälkeen siirryin haastattelemaan ruokapalveluja julkiselta sekä yksityiseltä sektorilta Etelä-Pohjanmaan alueelta. Ensimmäinen haastattelu toteutettiin yhdessä toisen harjoitteluohjaani kanssa, jossa pääsin tutustumaan haastattelutilanteeseen. Ensimmäinen itse tekemäni haastattelu meni jännityksessä, mutta hyvän haastattelulomakkeen avulla haastattelu sujui moitteettomasti. Mitä enemmän haastatteluja tein, sen varmemmin luotin siihen, että haastattelusta saadaan tutkimuskysymyksiin liittyviä vastauksia.

Haastatteluja saatiin järjestettyä yhteensä 12 kappaletta, mikä oli enemmän, mitä alun perin odotin. Haastattelujen lisäksi raporttien kirjoittaminen alkoi olla sujuvampaa harjoittelun edetessä ohjaajieni ohjeiden avulla.

Alkuperäinen harjoittelujaksoni kesti 3kk, jonka jälkeen jatkoin Ruraliassa vielä noin kuukauden verran. Parasta harjoittelujaksossa oli mahdollisuus päästä tutustumaan kehittämishankkeisiin, monipuoliset ja vaihtelevat työtehtävät sekä kannustavat harjoittelun ohjaajat.

Harjoittelujakson aikana oma tietämykseni ruokapalvelujen liiketoiminnasta ja ruoan ympäristövastuullisuudesta syventyi mm. ruokapalvelujen haastattelujen ja aiempien hanketulosten tutkimisella. Lisäksi pääsin harjoittelussa käyttämään jo osaamiani asioita. Harjoittelujaksosta jäi käteen päättäväisyyttä, luotto omiin kykyihin sekä opinnäytetyön aihe ja materiaalia opinnäytetyöhön. Motivaatio opiskeluun ja kiinnostus uuden oppimiseen kasvoi harjoittelujakson myötä.

Harjoittelujakson aikana pidemmän päälle hakusessa olleet tulevaisuuden suunnitelmat selkiytyivät. Tarkoitukseni on AMK-opintojen jälkeen hakea maisteri- tai YAMK-opintoihin.  Harjoittelujakso on ollut uskomaton kokemus ja suosittelen Ruralia-instituuttia harjoittelupaikkana jokaiselle. Ruralia-instituutti on yhteisöllisyydessä edelläkävijä, jossa harjoittelija otetaan erinomaisesti huomioon.

Miikka Jokinen

Kestävä ja vastuullinen Ruokaprovinssi -hanke on Euroopan unionin osarahoittama.

Women can change the entrepreneurial scenario in the Nordics: for better

|
Vastaa
Women sitting in tables and discussing.

Mira Valkjärvi (left), Heli Salmela and Maria Miller are discussing about sustainable development goals in Gengreen´s kickoff meeting. Photo: Heidi Väliaho.

In the Nordic countries, there’s a rising focus on entrepreneurship, fostering the growth of new national ecosystems. Despite recent efforts to support female entrepreneurs, a noticeable gender gap persists. In Finland, only 34% of entrepreneurs are women, while in Sweden, the figure is 23%. Additionally, industries remain heavily gendered.

According to studies female entrepreneurs are lacking capital and technical assistance. They have fewer role models and smaller networks. Because entrepreneurship predominantly can be considered masculine phenomenon women are having hard time to find their place in the field. Women experience more discrimination, and they are the ones who bear the costs of parenthood.

How to bridge the gender gap in entrepreneurship, how to create mechanisms and tools to support female entrepreneurs? These were the main topics at the center of the discussion which took place in Seinäjoki on the 11th of April 2024.

Researchers and developers from the Interreg Aurora sponsored GENGREEN project met in Skaalamo, a new start up facility established by Into Seinäjoki.  Skaalaamo will be, starting from May 2024, the physical place where regional entrepreneurs can meet, get trained, participate to workshops and events and exchange ideas and practices.

Discussion and debate were bustling. Mutual understanding among developers and researchers was that there is a strong need for safe places where female entrepreneurs can start to find their capabilities and flourish, but also where they can strengthen their resilience, acquire news skills and networking activities.

In the meeting it was decided that for the coming years these kinds of places will be launched in the form of Living Labs in South Ostrobothnia, Central Ostrobothnia, Lapland, Kirkenes and Norrbotten. The aim of the facilities is to provide knowledge, tools and networks for the women green entrepreneurs and tackle the society-related issues they face. Also, the Living Labs will provide an opportunity for stronger, cross-border networks.

Various studies show that women outperform environmental, social and governance metrics and they can create sustainable solutions that serve better to other women. That is the reason why especially green female entrepreneurship is needed and worth of extra support.

Silvia Gaiani, Ada Trogen and Hannele Suvanto

Writers are working in GENGREEN project which aims at supporting green (female) entrepreneurship, specifically micro and small/medium size enterprises, in South and Central Ostrobothnia, Lapland, Norrbotten, Troms and Finnmark through several activities.

GENGREEN @ Facebook (group)
GENGREEN @ LinkedIn (group)

Ikääntyvät toisivat moneen yritykseen lisäbuustia

|
1

Kuva: Rodeo.

Ikääntyvien ei tarvitse vain istua kiikkustuolissa kutomassa sukkaa, sanoo esimerkiksi professori Taina Rantanen (STT 9.3.2024). He ovat potentiaalisia työntekijöitä, joilla voisi olla mielenkiintoisia rooleja työelämässä. Erityisen tärkeää tämä on maaseudulla.

Tilastot kertovat Etelä-Pohjanmaan osalta tuttua tarinaa: väki vähenee ja vanhenee. Vuonna 2022 Etelä-Pohjanmaan kuntien huoltosuhteen, eli sen kuinka monta alle 15-vuotiasta ja yli 65-vuotiasta henkilöä on suhteessa sataan työssäkäyvään, keskiarvo oli 85,1, kun koko maan huoltosuhde oli 62,3.

Maakunnasta muuttaa vuosittain opiskeluikäisiä nuoria pois prosentin verran maakunnan väestöstä ja alle puolet heistä palaa. Samaan aikaan maakunta ei houkuttele myöskään maahanmuuttajia; vuonna 2022 maahanmuutosta 1,7 % kohdistui Etelä-Pohjanmaalle.

Ikääntyvillä työntekijöillä olisi maakunnalle sellaista annettavaa, jota nuoremmilta ei löydy. He voivat olla dynaamisia ja uudistavia voimia työelämässä, koska he tuovat mukanaan ainutlaatuisen yhdistelmän kokemusta, joustavuutta, luovuutta ja sitoutumista. Lisäksi toimintakyky pysyy suurimmalla osalla ikääntyvistä ennallaan.

Ikääntyvistä työntekijöistä on siis syytä pitää kiinni ja houkutella heitä yrityksiin. Apuna tässä on ikäjohtaminen. Siinä otetaan huomioon työntekijän ikä ja ikäsidonnaiset tekijät eri osa-alueissa, kuten työn suunnittelussa ja organisoinnissa yksilön ja yrityksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Maaseudun pienissä yrityksissä on erityisen tärkeää huomioida ikäjohtaminen. Se on oleellista osaamisen säilymisen, tiedon siirtymisen, hyvinvoinnin ja yrityksen elinvoiman näkökulmasta. Ikäjohtaminen täytyy soveltaa maaseutuympäristöön ja sen eri kokoisiin yrityksiin sopivaksi.

Ruralia-instituutissa ikäjohtamiseen pureudutaan yhdessä Siirtolaisuusinstituutin kanssa hankkeessa nimeltä ”Monimuotoinen työyhteisö rakentamassa paikallista innovaatioympäristöä, MONI-INNO”. Haastamme alueen yrittäjiä osallistumaan hankkeen työpajoihin ja oppimaan ikäjohtamisesta.

Ikääntyvissä työntekijöissä on näkemyksemme mukaan hyödyntämätöntä potentiaalia, jota Etelä-Pohjanmaalla ei ole varaa hukata.

Ada Trogen, Merja Lähdesmäki, Toni Ahvenainen, Marja Enbuska ja Markku Mattila

Kirjoittajat ovat MONI-INNO-hankkeessa työskenteleviä Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ja Siirtolaisuusinstituutin asiantuntijoita. 

Yhteistyö Green Care -yritysten kanssa on mahdollisuus hyvinvointialueille

|
Vastaa

Väitöskirjatutkija Ada Trogen.

Vanhempi tutkija Merja Lähdesmäki.

Green Carella tarkoitetaan luontoon perustuvia vuorovaikutteisia toimintatapoja, joilla edistetään ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia ennaltaehkäisevänä tai kuntouttavana toimintana erityyppisissä ympäristöissä. Ympäristönä voi olla esimerkiksi metsä, puutarha tai maatila.

Green Caren hyvinvointivaikutukset syntyvät yhtäaikaisesti luonnon elvyttävyyden, kokemuksellisuuden ja yhteisöllisyyden kautta. Green Carea voi olla esimerkiksi perhetyö, jossa hyödynnetään luonnossa käsillä olevia elementtejä, kuten eläimiä ja hyönteisiä. Sitä voi olla myös esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien työskentely maatilan toimissa tai alpakkavierailut vanhusten palveluyksikössä.

Sosiaali- ja terveysalalla kokonaisvaltainen ja monimenetelmällinen lähestymistapa palveluiden tuottamiseen tarjoaa mahdollisuuden yksilön tarpeiden huomiointiin ja luonnon hoivaavan vaikutuksen hyödyntämiseen. Green Care -toiminnassa tulee luontoperustaisuuden, yhteisöllisyyden ja kokemuksellisuuden lisäksi toteutua ammatillisuus, tavoitteellisuus ja vastuullisuus.

Green Care on erityisesti maaseutujen hyvinvointialueille mahdollisuus, koska jos palveluiden hyödyntämisessä onnistutaan, tuloksena on kestävää hyvinvointia ja uusia vaihtoehtoja sekä valinnan mahdollisuuksia palveluita käyttäville asiakkaille.

Lisäksi Green Caren avulla voidaan luoda uusia työpaikkoja ja vahvistaa työntekijöiden sitoutumista sosiaali- ja terveysalalle arvoihin perustuvan työotteen kautta. Tämä kaikki vaikuttaa maaseudun pitovoimaan.

”Yrittäjiä tuntuu vaivaavan epätietoisuus siitä, miten yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa tulisi aloittaa.”

Epätietoisuutta yhteistyön aloittamisessa

Monelle Green Care -alan yrittäjälle hyvinvointialue näyttäytyy houkuttelevana ja haluttuna yhteistyökumppanina.  Myös hyvinvointialueilla ollaan kiinnostuneita luontoperustaisista palveluista. Tästä huolimatta yrittäjiä tuntuu vaivaavan epätietoisuus siitä, miten yhteistyö hyvinvointialueiden kanssa tulisi aloittaa ja miten Green Care -toimintaan hyvinvointialueilla suhtaudutaan.

Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin toteuttamassa ”Vihreän talouden innovaatiot – Boostia julkisen ja yksityisen sektorin väliseen yhteistyöhön (VITALI)” -hankkeessa on pohdittu haasteita yhteistyön ja kumppanuuden synnyttämiseksi Green Care -alalla.

Laatumerkki takaa palveluiden korkean tason

Yhdistäessään uudenlaisia menetelmiä, toimialoja ja palveluntuottajia, voi Green Care -toiminta innovaatioille tyypilliseen tapaan herättää epäilyksiä siitä, mistä oikein on kyse – varsinkin kun toiminnan institutionalisoituminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluita on vielä kesken.

Näitä epäilyksiä yritykset voivat hälventää ottamalla käyttöön laatumerkin, mikä on tehokas tapa viestiä ulkoisille sidosryhmille, kuten julkiselle sektorille, yrityksen ammattimaisuudesta ja laadusta.

Green Care -alalla on kehitetty kaksi laatumerkkiä, LuontoHoiva ja LuontoVoima, joiden kautta voidaan varmistua palvelun laadusta. Laatumerkityn yrityksen tuottamat palvelut sisältävät luontoperustaisen, yhteisöllisen ja kokemuksellisen palvelun, joka toteutetaan ammatillisesti, tavoitteellisesti ja vastuullisesti. (1)

”Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten olisi hyödyllistä tutustua toimintaan käytännössä esimerkiksi vierailemalla yrityksissä.”

Vuoropuhelun lisäämisellä kohti yhteistä kehittämistä

Green Care -toiminnan lisääminen ja vahvistaminen osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarjontaa edellyttää molemminpuolista tiedon lisäämistä. Yrityksillä ei välttämättä ole tietoa siitä, miten julkinen sektori yhteistyökumppanina toimii ja miten esimerkiksi julkisiin hankintoihin osallistutaan. Tähän tarvitaan yrityksissä lisää osaamista.

Monelle pienelle yritykselle hyvinvointialue näyttäytyy liian suurena yhteistyökumppanina, mikä nostaa kynnystä ottaa yhteyttä sosiaali- ja terveysalan toimijoihin. Hyvinvointialue on myös organisaationa uusi ja yrittäjät eivät tiedä, mihin tahoon heidän kannattaisi olla yhteydessä. Olisikin tärkeää, että hyvinvointialueet lisäisivät mahdollisuuksia keskusteluun yritysten kanssa.

Myös sosiaali- ja terveydenhuollon puolella vuoropuhelun ja keskinäisen ymmärryksen lisäämiselle on tarvetta. Monelle Green Care -konsepti on vielä vieras ja luontoperustainen toiminta tulisi integroida paremmin osaksi sosiaali- ja terveysalan opintoja, jolloin alan ammattilaiset kasvavat ymmärtämään ja tunnistamaan Green Care -toiminnan mahdollisuudet.

Teoreettisen tiedon ohella Green Care -toiminnan potentiaalin ymmärtämistä edesauttaa omakohtaisen kokemuksen saaminen toiminnasta. Siksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten olisi hyödyllistä tutustua toimintaan käytännössä esimerkiksi vierailemalla yrityksissä ja siten saamaan näkemyksen siitä, millaisille asiakkaille luontolähtöinen toiminta sopii parhaiten.

Kirjoittajat väitöskirjatutkija Ada Trogen ja vanhempi tutkija Merja Lähdesmäki työskentelevät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa VITALI-hankkeessa.

1 – Vehmasto, E., Salonen, K., Ilmarinen, K. ym. Suomalainen Green Care: Green Care-toimintatavan käsikirja & LuontoVoiman ja LuontoHoivan laatutyökirja. Luonnovarakeskus 2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-380-189-9

Harjoittelijan syksy Ruralialla – havaintoja etätyöstä ja asiantuntijuudesta

|

Tieni harjoitteluun Ruralialle alkoi Viikin kampukselta vuosi sitten, jossa osallistuin tuolloin ruralialaisten pitämälle, maatalousylioppilaille suunnatulle ”Maaseudun kehittäminen” nimiselle kandikurssille. Olin jo metsätieteen maisterivaiheen opiskelija, mutta olen aina ollut monitieteellisesti kiinnostunut maailmasta, joten maaseudun kehittämisen kurssi sopi hyvin sekalaiseen opintokokonaisuuteeni. Kurssilla käsiteltiin maaseudun kehittämisaiheiden lisäksi esimerkiksi asiantuntijan roolia työelämässä, verkostoitumista ja asiantuntijajohtamista. Vastaavaa luennointia näistä aiheista en ole koko opiskeluaikanani saanut, ja koen, että kurssi laski kynnystä työelämään siirtymistä ajatellen. Samaistuin kurssilla myös ruralialaisten monitieteellisyyteen, koska opintojeni sekalaisuuden vuoksi olen kokenut joskus ulkopuolisuutta vain metsätieteilijöiden keskuudessa, ja aihepiirit olisivat mielestäni ehdottoman tarpeellisia muillekin kuin maataloustieteen opiskelijoille! Kurssin aikana kävi ilmi, että Ruralia-instituutillakin harjoittelupaikkoja on, ja parin mutkan kautta minulle löytyikin sopivaa, metsiin liittyvää tutkimusavustajan työtä Rikare skog -projektin parissa. Se kuulosti sopivalta, sillä metsien monikäyttö on yksi monista kiinnostuksenkohteistani. Lue loppuun →

Oppi omistajaa myöten – metsänomistajien moninaisuus huomioitava opetuksessa

|

Iida Viholainen, projektipäällikkö, Suomen metsäkeskus

Metsää voi tarkastella monella tavalla ja puun tuotannon rinnalle on viime vuosina noussut myös muita arvoja. Monitavoitteinen omistajuus kiinnostaa yhä useampaa metsänomistajaa eli puun kasvattamisen lisäksi muutkin tavoitteet, kuten luonnon monimuotoisuuden säilyminen, marjastus ja muiden luonnontuotteiden keruu, metsästys, virkistys, hiilensidonta, suomalaisuus ja perinteet ovat nousseet tärkeiksi. Näiden tavoitteiden tiedostaminen ja edistäminen omassa metsässä on tärkeää ja oppeja niiden toteuttamiseen haetaan kursseilta ja asiantuntijoilta.

Lue loppuun →