Päivi Pylkkänen.
Klusteri, ekosysteemi, innovaatioalusta ja niin edelleen. Onhan näitä kuultu. Kaikki termit ovat tuttuja muun muassa aluestrategioista. Voiko pohjimmiltaan samankaltaisella ilmiöllä – organisaatioiden verkostoilla ja yhteistyöllä – olla niin monta eri nimitystä?
Usein uudet käsitteet leviävät käytössä, vaikka ei ole selvää, mitä uudella käsitteellä tarkoitetaan ja miten ne eroavat aikaisemmin käytössä olleista. Käsitteet tulevat ja menevät kuin suhdanteet. Tutkimus kietoutuu käsitteiden virtaan ja lisää niihin omat vivahteensa.
Nimestä riippumatta verkostokäsitteitä yhdistää ajatus, että yhteistyö liiketoiminnan, tutkimustoiminnan ja julkisen sektorin välillä luo hyvinvointia ja auttaa ratkaisemaan haasteita paremmin kuin yhdenkään toiminta yksin. Tutkimuksessa puhutaan erilaisista kierremalleista, on triple-helix ja niin edelleen. Taas syntyy veikeitä käsitteitä!
Ei ole kummallista, että samankaltaista asiaa kuvataan monella eri käsitteellä. Myös yksi ja sama kielen termi voi tarkoittaa eri asioita eri yhteyksissä. Esimerkiksi klusteri. Suomalaisessa tieteen termipankissa klusteri määritellään lähekkäisten yksiköiden muodostamaksi ryppääksi tai kasaumaksi.
Klustereita taloustieteissä tunnetuksi tehneelle Michael Porterille klusteri oli empiirinen havainto alueellisesti ryhmittyvistä yrityksistä. Teoksessa ”Kansojen varallisuus” (1990) Porter korosti, että tietyillä maantieteellisellä alueella keskenään kilpailevat yritykset olivat myös verkottuneet ja tekivät yhteistyötä. Tämä vaurastutti ja uudisti näiden alueiden taloutta.
Onko tarjolla muutakin kuin vanhaa viiniä uusissa leileissä?
Suomen kielessä klusterit löivät laajasti läpi 1990-luvun edetessä. Ei niinkään luonnostaan kasvaneina yritysryppäinä, vaan kehittämispolitiikan uudissanana. Osaamiskeskusohjelman toteutuksessa oli mukana parhaimmillaan toistakymmentä osaamisklusteriksi kutsuttua teemallista verkostoa, joista kuhunkin kuului useita alueellisia osaamiskeskuksia.
Sittemmin ahkeraan käyttöön nousseet ”ekosysteemit” ja ”alustat” häivyttivät vähitellen klusterit Suomen vallitsevasta innovaatio- ja aluekehityskielestä. Klusterirahoituksen päättyessä kansalliset osaamisklusterit murenivat. Osa niistä kuitenkin uudelleenrakennettiin – uudella nimellä.
EU:n tasolla klusteritkin yhä rokkaavat! EU:n pk-yrityspolitiikassa alueita kannustetaan klusterialoitteisiin ja kansainvälisten klusteriverkostojen vauhdittamiseen. Esimerkiksi Etelä-Savosta on rekisteröity hiljattain kaksi Euroopan klusteriyhteistyön verkkoalusta ECCP:n määritelmän mukaista klusteriorganisaatiota: Vesiklusteri BEM ja Etelä-Savon ruokaklusteri.
Eurooppalaisia verrokkiklustereita löytyy parisen tuhatta. Kiinnostus klusteriorganisaatioiden perustamiseen on kasvamassa.
Klusterikehittäjien mietittäväksi jää kysymys, onko tarjolla muutakin kuin vanhaa viiniä uusissa leileissä?
Päivi Pylkkänen
Kirjoittaja on toiminut lukuisissa verkostohankkeissa ja osallistuu parhaillaan mm. ”Eurooppalainen klusteriverkosto – klusteriverkostosta tukea eteläsavolaisille ruoka-alan yrityksille” -ryhmähankkeeseen.
Kirjoitus on julkaistu myös Ruralia-lehdessä 1/2024 (PDF-näköislehti)
Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuskirjallisuudessa puhutaan tuuppauksesta (nudge)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen osallisuustutkijat ovat tarkastelleet osallisuutta muun muassa julkaisussa Mitä osallisuus on? Eräänä käsitteeseen liittyvänä taustahuomiona tuodaan esille hallinnonalojen erilainen osallisuuspuhe. Sosiaali- ja terveysministeriössä osallisuudesta puhutaan aktiivisen kansalaisuuden ja palveluiden yhdenvertaisuuden hengessä. Oikeusministeriön dokumenteissa osallisuus yhdistetään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin. Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla osallisuuden yhteydessä painotetaan yksilön mahdollisuuksia ja merkityksellisyyttä.